Lue keskustelun säännöt.
Olenko outo? Etunimellä puhuttelemisesta...
06.10.2012 |
Oonkohan mä hyvin poikkeava kun koen näin? Musta siis tuntuu, että jos puhuttelee ihmistä hirveän ahkerasti hänen etunimellään, niin se on jotenkin hieovaraisen alentavaa. Siis tilanteissa, joissa toinen osapuoli kyllä tietää että hänelle puhutaan, mutta silti tämä "puhuttelija" hokee koko ajan toisen etunimeä. Tyyliin "no mitenkäs Jennin loma meni?" tai "No mitäs Jennille kuuluu?". Sen sijaan että sanoisi "miten sun loma meni?" tai "mitä sulle kuuluu?". Mä tiedän, että olen varmaan aika outo, mutta runsas etunimen käyttäminen tuntuu minusta epämukavalta.
Ehkä olen vaan outo. Yhdistän tuon puhuttelutyylin ehkä jotenkin lapsuuteen. Silloinhan kaikki aikuiset lässytti aina että "no mitäs Jaana tietää?", "onkos Jaana jo aloittanut koulun (juu en, olen kuudennella luokalla...)" jne. Aikuiset taas tuntuvat harvemmin puhuvan toisilleen noin, mutta silloin kun puhuvat niin mulle tulee juuri se tunne, että tämä nimellä runsaasti puhutteleva kokee olevansa jotenkin "niskan päällä" siinä tilanteessa.
Syitä siihen miksi mä koen näin voivat olla esim.
- jostakin syystä kaikki mun tuntemat hiukan dominoivat ihmiset harrastavat tuota runsasta etunimellä puhuttelua. Tämä varmasti vahvistaa sitä tunnetta, että runsas etunimellä puhuttelu olisi jotenkin dominoivaa
- edelliseen liittyen, tuosta etunimellä puhuttelusta tulee mieleen juuri se miten aikuiset puhuvat lapsille ikään kuin ylhäältä käsin
- olin yhdeksännellä luokalla optikon tarkastuksessa ja tämä mies oli todella ällöttävä ja alentava. Jotenkin limainen. Ihan alussa lässytti että tuleeko äiti mukaan tarkastukseen. Sanoin että no ei tarvi... Sitten siellä tarkastushuoneessa puhui mulle kuin viisivuotiaalle, hoki koko ajan mun etunimeä. "No niin Jaana, istu vaan ihan rohkeasti siihen penkille ja katso Jaana tuonne päin. Mua ei sitten Jaana tarvi yyyyyhtään pelätä (ja samalla tuli iholle kun asensi niitä laitteita kasvojen lähellä)..." Tuossa vaiheessa tuli jo sellainen tunne että hyi helvetti! Siis ensinnäkään optikolla käyminen nyt ei kauhean pelottavaa ole, saatika sitten kymmenen vuotta optikolla rampanneelle 15-vuotiaalle (lähinnä herää kysymys mitä tuon limaisen äijän päässä liikkui kun pelkääminen tuli edes mieleen...).
Ja tarkastuksen aikanakin tosiaan tämä äijä lässytti koko ajan "kylläpäs sä Jaana hienosti osaat vastata" jne. Vittu olin 15-vuotias, ehkä mä osaan jo puhua ja kertoa mitä näen ja mitä en! Mutta joo, tuo erityisen limainen ja alentava äijä ehkä on yksi syy siihen miksi koen runsaan etunimellä puhuttelun epämiellyttävänä. Se tuo mulle juuri mieleen tuollaisen alentavan asennoitumisen.
Mutta joo :D Johtuuko tämä outo tapani kokea runsas etunimellä puhuttelu vain aiemmista kokemuksistani vai tunteeko ihmiset yleisemminkin näin?
Kommentit (49)
musta tuntuu ihan samalta. Ihan kuin mua yritettäisiin jotenkin psyykata koko ajan johonkin. Lisäks se tuntuu juurikin alentavalta, tungettelevalta ja jotenkin teennäiseltä. Samalta kuin ne postilaatikosta tulevat lehtimainokset joissa lukee että " hei sari, olemme ajatelleet juuri sinua sari, onneksi olkoon sari, juuri sinä olet sari voittanut sari, mahdollisuuden osallistua arvontaan, siis sinä sari!!"
Oon törmännyt tähän nyt lähinnä opiskellessa opettajien taholta. Esim. kun olen vastannut johonkin kysymykseen, ja opettaja huudahtaa " hyvä sari! Tuo oli sari todella hyvin ajateltu.." ( saman voisi sanoa toteamalla vain että olipa hyvä vastaus ) Tuosta tulee vain typerä olo. Tuntuu siltä että opettaja yrittää luoda minulle väkisin jotain henkilökohtaista onnistumisen kokemusta ja sitä kautta kohentaa itsetuntoani. sori mutta en tarvitse sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
exäni hoki kokoajan nimeäni kun puhui minulle, ja joka kolmas kerta muisti sen vielä väärin jopa kahden vuoden jälkeen. Sekoitti jatkuvasti exäänsä, jonka kanssa suhde oli päättynyt jo vuosia ennen kun me tavattiin. Tyyppi oli manipuloiva, eikä koskaan selvästi osannut ajatella mua ajattelevana ihmisenä, nainen kun olen. Sen kanssa keskusteleminen oli aivan mahdotonta, koska kaikki, mitä se sanoi, oli jotain ihmeen peliä.
Kyllä, jatkuva etunimen hokeminen on ällöttävää. Suorastaan raivostuttavaa.
exäni hoki kokoajan nimeäni kun puhui minulle, ja joka kolmas kerta muisti sen vielä väärin jopa kahden vuoden jälkeen. Sekoitti jatkuvasti exäänsä, jonka kanssa suhde oli päättynyt jo vuosia ennen kun me tavattiin. Tyyppi oli manipuloiva, eikä koskaan selvästi osannut ajatella mua ajattelevana ihmisenä, nainen kun olen. Sen kanssa keskusteleminen oli aivan mahdotonta, koska kaikki, mitä se sanoi, oli jotain ihmeen peliä.
Kuulostaa myös mun eksältä, heh.
ap
itse olin aikoinani työpaikassa, jossa olin paljon yhteydessä Ruotsiin puhelimitse ja s-postilla. Kun soitin Ruotsiin ja esittelin itseni: "Minna tässä hei". Oli vastaajan reaktio AINA "no hei Minna". Joskus vielä lopuksi sanottiin jotain tyyliin: "kiva kun soitit Minna" tai "palataan tähän asiaan sitten vielä huomenna Minna".
Aluksi tämä kuulosti todella omituiselta, mutta sittemmin totuin siihen ja aloin jossain määrin myös itse toimia samoin ruotsalaisten kanssa.
myös assosisaatio lapsuuteen, mut. enemmänkin siihen, ett kun oli tehnyt jotain pahaa, niin vanhempi huusi , ett tiina nyt jäähylle! muuten etunimeä ei juuri käytetty, ja vieläkin välillä kun oma mies aloittaa lauseen mun nimellä niin eka ajatus on, että mitä pahaa nyt olen tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös assosisaatio lapsuuteen, mut. enemmänkin siihen, ett kun oli tehnyt jotain pahaa, niin vanhempi huusi , ett tiina nyt jäähylle! muuten etunimeä ei juuri käytetty, ja vieläkin välillä kun oma mies aloittaa lauseen mun nimellä niin eka ajatus on, että mitä pahaa nyt olen tehnyt.
Mullakaan ei vanhemmat hokeneet nimeä, enemmän ne oli vähän etäisemmät tutut. Tai no, juuri tuossa tilanteessa kyllä jos olin tehnyt jotain pahaa niin kutsuttiin nimellä :D "tuupas Jaana täällä käymään"... Glups...
No on se aika ärsyttävää. Ei se jos kerran sanotaan mutta se jos hoetaan etunimeä tai puhutellaan tyyliin "Mitäs Jennille kuuluu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on monesti tapana nimitellä etunimellä uudempia tuttuja. Se on jokin automaatio, varmaan koitan opetella muistamaan heidän nimensä. Erityisesti seurassa helpompi kysyä nimellä kuin "Miten sulla..."
Ja tosiaan sillä on vissi ero, että sanotaanko "mites Jaana sun loma meni" vai "mites Jaanan loma meni". Siitä siis olen ihan samaa mieltä.
Nämä pari dominoivaa tyyppiä jotka mä tunnen, ovat myös noh... eivät ehkä huijareita mutta jollakin lailla manipuloivia kyllä. Toinen väkivaltainen despootti ja toinen myös semmoinen tyyppi jonka täytyy aina saada hallita tilannetta. Tykkää esim. heittää härskejä tai muuten hämmentäviä kommentteja, jotka saavat keskustelukumppanin häkeltymään ja jopa häpeämään. Tämä henkilö itse on röyhkeän häpeämätön ja tuntuu ikään kuin "siirtävän" häpeän aina muiden kannettavaksi noilla edellämainutuilla keinoilla.
Mutta tosiaan hyvä huomata, etten ole ainut joka näin kokee.
ap