Lue keskustelun säännöt.
Olenko outo? Etunimellä puhuttelemisesta...
06.10.2012 |
Oonkohan mä hyvin poikkeava kun koen näin? Musta siis tuntuu, että jos puhuttelee ihmistä hirveän ahkerasti hänen etunimellään, niin se on jotenkin hieovaraisen alentavaa. Siis tilanteissa, joissa toinen osapuoli kyllä tietää että hänelle puhutaan, mutta silti tämä "puhuttelija" hokee koko ajan toisen etunimeä. Tyyliin "no mitenkäs Jennin loma meni?" tai "No mitäs Jennille kuuluu?". Sen sijaan että sanoisi "miten sun loma meni?" tai "mitä sulle kuuluu?". Mä tiedän, että olen varmaan aika outo, mutta runsas etunimen käyttäminen tuntuu minusta epämukavalta.
Ehkä olen vaan outo. Yhdistän tuon puhuttelutyylin ehkä jotenkin lapsuuteen. Silloinhan kaikki aikuiset lässytti aina että "no mitäs Jaana tietää?", "onkos Jaana jo aloittanut koulun (juu en, olen kuudennella luokalla...)" jne. Aikuiset taas tuntuvat harvemmin puhuvan toisilleen noin, mutta silloin kun puhuvat niin mulle tulee juuri se tunne, että tämä nimellä runsaasti puhutteleva kokee olevansa jotenkin "niskan päällä" siinä tilanteessa.
Syitä siihen miksi mä koen näin voivat olla esim.
- jostakin syystä kaikki mun tuntemat hiukan dominoivat ihmiset harrastavat tuota runsasta etunimellä puhuttelua. Tämä varmasti vahvistaa sitä tunnetta, että runsas etunimellä puhuttelu olisi jotenkin dominoivaa
- edelliseen liittyen, tuosta etunimellä puhuttelusta tulee mieleen juuri se miten aikuiset puhuvat lapsille ikään kuin ylhäältä käsin
- olin yhdeksännellä luokalla optikon tarkastuksessa ja tämä mies oli todella ällöttävä ja alentava. Jotenkin limainen. Ihan alussa lässytti että tuleeko äiti mukaan tarkastukseen. Sanoin että no ei tarvi... Sitten siellä tarkastushuoneessa puhui mulle kuin viisivuotiaalle, hoki koko ajan mun etunimeä. "No niin Jaana, istu vaan ihan rohkeasti siihen penkille ja katso Jaana tuonne päin. Mua ei sitten Jaana tarvi yyyyyhtään pelätä (ja samalla tuli iholle kun asensi niitä laitteita kasvojen lähellä)..." Tuossa vaiheessa tuli jo sellainen tunne että hyi helvetti! Siis ensinnäkään optikolla käyminen nyt ei kauhean pelottavaa ole, saatika sitten kymmenen vuotta optikolla rampanneelle 15-vuotiaalle (lähinnä herää kysymys mitä tuon limaisen äijän päässä liikkui kun pelkääminen tuli edes mieleen...).
Ja tarkastuksen aikanakin tosiaan tämä äijä lässytti koko ajan "kylläpäs sä Jaana hienosti osaat vastata" jne. Vittu olin 15-vuotias, ehkä mä osaan jo puhua ja kertoa mitä näen ja mitä en! Mutta joo, tuo erityisen limainen ja alentava äijä ehkä on yksi syy siihen miksi koen runsaan etunimellä puhuttelun epämiellyttävänä. Se tuo mulle juuri mieleen tuollaisen alentavan asennoitumisen.
Mutta joo :D Johtuuko tämä outo tapani kokea runsas etunimellä puhuttelu vain aiemmista kokemuksistani vai tunteeko ihmiset yleisemminkin näin?
Kommentit (49)
Kerros nyt Jaana mitä tarkoitat tuolla limaisella äijä asialla? Koska ei siihen mitenkään kuulu tuo että puhuu nimellä. Sinähän juuri sanot että se on OK puhua nimellä.
Tottakai se sinä kuuluu sinne lauseeseen mutta valivali jos sen jättää pois. :(
Ihan sama että joku sanoo lauseen eteen sun nimesi: Jaana, hei; miten sun loma meni. Ihan yhtälailla ookoo kuin miten sun lomas Jaana meni?
Onko sun elämässä mitään sisältöä? Hanki hoitoa jos tälläinen vaivaa.
Huono päivä? Syönyt liikaa ärrimurrikeksejä?
Lukemalla ketjun pääset varmasti jyvälle asiasta, mikäli sinulla siihen on kapasiteettia. En viitsi alkaa toistella asioita ja näkemään vaivaa selittämällä sinulle, kun oma viestisi on tasoa "hanki hoitoa".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo etunimellä puhuttelu tai me-sanan käyttö on alentavaa.
Itse olen työssä vanhustenhoidossa palvelutalossa ja sinuttelen kaikkia, se ei tarkoita että en arvostaisi hoidettaviani. Hassulta tuntuisi jos joku Herra Makkonen ei esittäisi sinunkauppoja huomattuaan, että entistä naisministeriäkin sinutellaan. Usein joudun käyttämään puheessa etunimeä kun esim kannan kahvia asukkaille huutelen, että otatko Maire sokeria kahviin, mutta vain jos pöydässä istuu kahdeksan kahvin odottajaa.
menisin hämilleni, kun ensin kutsutaan Jenniksi ja sitten hetken päästä Jaanaksi.
No hiukan heitin huulta.
menisin hämilleni, kun ensin kutsutaan Jenniksi ja sitten hetken päästä Jaanaksi.
No hiukan heitin huulta.
Mun vanha ketju!
Joo siis kulttuurijutut ymmärtää vaikka saattaa häiritsevältä tuntuakin. Ja on eri asia sanoa "Maija, mitäs sulle kuuluu?" (etenkin jos seurassa on useita niin täytyy kertoa kenelle puhuu -kahden kesken vähän outoa) verrattuna "Mitäs Maijalle kuuluu?". Tosiaan tuo jälkimmäinen tapa on alentava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo esimerkkisi etunimen käytöstä ovat alentavia, eivät vain hienovaraisen vaan ihan oikeasti alentavia. Sehän on kuin 1900-luvun alun herrasperheestä: "Hulda tuo nyt paistin pöytään" tai "Joko Miina pesi astiat?". Mutta nimeä voi käyttää toisinkin, ilman alentavuutta: "Hei Jenni, mitä sinulle kuuluu?" tai "Moi Matti, lädetkö kanssani ongelle?"
Etunimen käyttö riipii minua silloin, kun lehtien ym. puhelinmyyjät, siis täysin vieraat nuoret soittajat, käyttävät minusta etunimeä tyyliin "Onhan siellä Liisa puhelimessa". Olen alkanut aina kysyä, kuka ja mistä soittaa, ja kun vastaus on Jenna xx-firmasta, sanon "Anteeksi, en tunne teitä. Kiitos ja kuulemiin". Alan siis aina teititellä, ja niin pitäisi soittajienkin tehdä. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että nuoret ja vanhat tutut sinuttelevat, mutta uppo-outo soittaja tekee pahan käytösvirheen sinutellessaan.
Etunimen käyttö on todella kulttuurinen seikka. Suomi on siitä kumma maa, että me puhuttelemme lähes aina ilman nimeä. AP perusteli meikäläistä tyyliä sillä, että kyllä puhuteltava tietää, että juuri hänelle puhutaan. Niin tietääkin, mutta nimen mainitseminen tekee tilanteesta persoonallisemman ja läheisemmän. Juttukaveri todella huomio sinut, eikä juttele vain jonkun naisen / miehen kanssa. Eihän sitä nimeä tarvitse joka lauseessa jankuttaa, mutta sopivissa kohdissa kyllä. Kuulostaa melkein epäkohteliaalta kysyä vaikkapa "Otat sä lisää kahvia?", paljon mukavammalta kuulostaisi "Otat sä Liisa lisää kahvia?" Mutta meillä Suomessahan pyritään kaikessa välttämään "liikaa kohteliaisuutta", ettei vaan erehdyttäisi luulemaan herranketkaleiksi.
Itse käytän paljon etunimellä puhuttelemista, mutta en kolmannessa persoonassa. Eli töissäkin sanon usein "Hei Sirpa laitatko mulle sen sähköpostilla?" tai "Voitko Tommi laittaa tulostimen päälle?" jne. enkä ole koskaan ajatellut että kukaan voisi pahastua siitä. Toivottavasti tässä ketjussa on siis kyse siitä "Voiko Tommi laittaa tulostimen päälle" -tyyppisestä puhuttelusta.
Tosin joissakin tilanteissa tuokin on omasta mielestäni ok, enkä kokisi sitä mitenkään alentavana. Esim. porukassa jos joku sanoo juuri tuon "Miten Maijan loma meni?", mielestäni ihan ok ilmaisu. Riippuu niin paljon äänensävystä ja muustakin. En muutenkaan jää miettimään tuollaisia pikkuasioita kovin herkästi. Vaikka joku lässyttäisi minulle, nauraisin hänen omituisuudelleen, enkä ottaisi asiaa itseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 17:36"]
Itse käytän paljon etunimellä puhuttelemista, mutta en kolmannessa persoonassa. Eli töissäkin sanon usein "Hei Sirpa laitatko mulle sen sähköpostilla?" tai "Voitko Tommi laittaa tulostimen päälle?" jne. enkä ole koskaan ajatellut että kukaan voisi pahastua siitä. Toivottavasti tässä ketjussa on siis kyse siitä "Voiko Tommi laittaa tulostimen päälle" -tyyppisestä puhuttelusta.
[/quote]
Joo just tuosta jälkimmäisestä.
ap
On ärsyttävää. Lapsille usein puhutaan sillä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen aihe!
Entinen pomoni käytti juuri tuota "mitenkäs Jennin loma meni?" -tyyliä käytäväkeskusteluissa. Ja tilanteet olivat aina hieman väkinäisiä, siis niin että esim. osuttiin taukohuoneeseen samaan aikaan, ja jotain sanottavaa piti keksiä. Ihmettelin aina, miksi tämä tuntuu hämärästi epämukavalta. Ihan kuin jotenkin olisin sen verran yksinkertainen tapaus, että olisin mielissäni kun kuulen omaa nimeäni toisteltavan.
Itseäni ei kuitenkaan liikaa häiritse tällainen, jos ko. tilanteet menevät nopeasti ohi.
Tuon kaltaiseen aloitukseen on myös vaikea perustaa tasa-arvoista keskustelua. "Tosi hyvin meni loma, mitenkäs sulla?" "Ööö, jaa ollaankos me tehty sinunkaupat...??" :D
Aloittajan mainitsemissa nimeltä puhutteluun liittyy lisäksi 3. persoona eli puhuttelun kohde on jollakin tavalla "ulkopuolinen", Äh, en oikein osaa ilmaista, mitä tarkoitan, mutta tuo on jokseenkin samaa kuin laitosvanhusten puhutte me- muodossa tyyliin "me menemme nyt vessaan".
Jotenkin tunkeilevalta puhuttelutavalta ylenpalttinen etunimen käyttö tuntuu myös tyyliin "Maija, tässä sinulle tämä ..." varsinkin kun ketään muuta ei ole edes lähistöllä työpaikallakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vähän aikaa siivoustyössä ja siellä virolainen työpari hoki koko ajan etunimeäni, tyyliin: "Jaana, sina piäb aina olla imuroidata tama mattod" "Kuule Jaana, sa pyyhkisid jo pölyd Jaana?" (joo, hänellä oli myös sympaattinen tapa puhua suomea, kuulosti vähän viron ja suomen sekoitukselta, joten pakko oli sitäkin havainnollistaa tässä).
Välillä oikeasti otti aivoon tuo etunimen hokeminen, vaikka tietysti ymmärsin, että eri kulttuureissa etunimeä hoetaan ja se on jopa kohteliasta.
[quote author="Vierailija" time="01.11.2012 klo 21:21"]
menisin hämilleni, kun ensin kutsutaan Jenniksi ja sitten hetken päästä Jaanaksi.
No hiukan heitin huulta.
No mun mielestä se oli ihan kiva ;-)
t. ei-se-huulenheittäjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutella etunimeltä (miten Jaana sun loma meni) ja puhutella kolmannessa persoonassa (miten Jaanan loma meni)
Vain jälkimmäinen on alentavaa.
Puhutella etunimeltä (miten Jaana sun loma meni) ja puhutella kolmannessa persoonassa (miten Jaanan loma meni)
Vain jälkimmäinen on alentavaa.
Mainospuheesta joku mainitsikin, ja koen tungettelevana jos puhelinmyyjät tms. käyttävät etunimeäni ihan kuin tuntisivat.
Työelämässä jossa ollaan tekemisissä paljon esim. usalaisten kanssa on todella epäkohteliasta olla sanomatta sitä toisen nimeä puhutellessa ja esim. sähköposteissa. Ihmiset, jotka sulle näin tekevät ovat ehkäpä tekemisissä paljon erimaalaisten kanssa tai asuneet poissa Suomesta. Puhuttelu nimellä on kohteliaisuuden muoto ja olisi kannaltasi hyvä jos yrittäisit nähdä asian niin.
"mita Jennille kuuluu?"
Samaa mieltä aloittajan kanssa. En myöskään voi sietää, jos minua puhutellaan etunimellä, esim. että: "No mitä Maijalle kuuluu?"
Inhoan myös sitä, kun sähköpostit aloitetaan käyttäen etunimeä:
"Hei Saara"
Minulle tulee aina olo, niinkuin olisin joku pikkutyttö ja toisaalta samaan aikaan olo, että vittuileeko tuo mulle? Onko tuo jonkinlaista kätkettyä ilkeilyä?
Itselleni ei tulisi mieleenikään puhutella jotakuta noin etunimellä...ei siitäkään huolimatta että olen asunut pitemmän aikaa Suomen ulkopuolella, missä tuo on yleisempää.
Olen huomannut sellaisen jutun, että jotkut vanhemmat lähisukulaiset, kuten kummitädit ja mummot saattavat puhutella minua noin. Heille tämän vielä sallin (vaikka ilmausta inhoankin), sillä he ovat läheisempiä ja ovat tunteneet minut lapsesta lähtien ja tuo kielii heidän puheessaan siitä, että olen heille jollain lailla yhä "se pikkutyttö"
Mutta jos joku muu kuin lähisukulainen käyttää tuota ilmausta (joku puolituttu) niin sellainen henkilö on aina jokseenkin dominoiva persoona muutenkin. Eräs todella kamala pomoni teki tuota. Hän oli huijari ja manipuloija. Myös sellaiset ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella tekevät tuota.
on olemassa ihmisiä joilla on hyvä muisti tai hyvä nimimuisti. He yleensä käyttävät tuota taitoa hyväkseen. Minä en muista ihmisiä nimeltä en edes työpaikkani porukkaa vaikka olen ollut sielä töissä jo 7 vuotta.
Jotenkin sitä ei vaan opettele nimiä jotka eivät merkitse mitään.
Eli ennen vanhaan kun oli tapana teititellä vieraita ja sinutella vain läheisiä ja lapsia, tuli palvelijoille tuo oma persoonamuoto. Heitä ei haluttu sinutella eikä teititelläkään niin puhuttiin "piikapersoonassa" eli etunimellä.