Miten sait estettyä lapsesi kuntoutussuunnitelman päiväkodissa?

Mutta koska suoriutuvat huonommin kuin äly antaisi olettaa, he ns alisuoriutuvat. Tai he saavat huonoa palautetta, koska heidät tulkitaan taviksiksi, mutta huonosti kasvatetuiksi, hankaliksi jne. Siinä itsetunto on koetuksella ja yleensä motivaatio moneen laskee sitä mukaa.



Oma sukulaispoikano olisi minusta hyötynyt terapiasta ja vaikka mistä, mutta kun se olisi ollut niin leimaavaa, eikä lapsessa vikaa vaan koko maailma häntä vastaan, jne. No kyllä hän pärjää koulussa suunnilleen, mutta on oppimishaluton, itsetunto nollassa, harrastukset lopettaa heti alkuunsa. Ei tätä skenaariota pojan vanhemmat uskoneet vielä silloin kun tämä oli 6v, koska silloin hän oli mielestään kingi kaikessa. Kouluvuosi pudotti ruusunpunaiset lasit silmiltä, sekä lapselta että vanhemmilta. Ulkopuolisille asia oli erilainen ja viestiä koetettiin monesta paikkaa antaa, mm. pk:sta. Mutta ei vanhemmat tosiaan sitä uskoneet, kun "mitä ne lähärit ja lastentarhanopet tietää, ei ne ole lääkäreitä". No eivät niin, kunhan muuten näkevät normaaleita ja ei-normaaleita ja siltä väliltä lapsia elämän varrella sadoittain!

ap tuo ilmi ettei hänen lapsellaan ole kuntoutuksen tai tukitoimien tarvetta ja hän haluaa estää lapsen saavan päiväkodissa tukea. Vastaankin alkuperäiseen kysymykseen: Ota lapsi pois päiväkodista. Päiväkodin hoitajilla lapsia tulee ja menee ja parin vuoden päästä he eivät edes muista lastasi. Sinä vastaat lapsestasi ja otat riskit. Sinun lapsellesi saattaa myöhemmässä vaiheessa tulla suurempia ongelmia ja te joudutte elämään päätöksenne kanssa.

Osaa ottaa opetuksesta ja ohjauksesta sitä, mitä muut lapset siitä suht. vaivatta "saavat". Se ei tee häntä tyhmäksi, mutta saa hänet käyttäytymään kuin hän olisi vähän hönö.

koulussa, saako hän vastaanottaa sitä, vai pitääkö siihen olla diagnoosi? Entä jos hänellä on lievä lukihäiriö ja hän tarvitsee siihen tukiopetusta? Vastaatko tähänkin ap.

vaan toiminnan ohjauksen vaikeuksia. En osaa ottaa kantaa oppimisvaikeuksiin.

ap

Mun mielestä nykyään ollaan aivan liian helposti sanomassa joka toisesta lapsesta, että hänellä on sitä ja sitä ongelmaa ja tuen tarvetta jne. Esimerkiksi Vantaalla neuvolassa on suoraan sanottu, että lähettävät mieluummin liian herkästi lapsia kaikenlaisiin toimintaterapioihin, puheterapioihin jne. Ja sitten kuitenkin neuvolalääkärit ja nuo terapeutit itse pitävät aivan liioiteltuina noita jatkuvia lähettelyjä sinne ja tänne.



Tuntuu, että aikaisemmin lapset saivat olla lapsia ilman, että joka kohdassa oltiin katsomassa, onko joku vähän poikkeava johonkin suuntaan.



Ja olen eri mieltä enemmistön kanssa siitä haitasta: kyllä siitä on haittaa lapselle, jos hänen joku piirteensä - esim. hitaus, kömpelyys, erilaiset kiinnostuksen kohteet - leimataan siinä mielessä epänormaaleiksi, että hän joutuu pienestä asti erityistoimenpiteisiin niiden vuoksi.

Ja olen eri mieltä enemmistön kanssa siitä haitasta: kyllä siitä on haittaa lapselle, jos hänen joku piirteensä - esim. hitaus, kömpelyys, erilaiset kiinnostuksen kohteet - leimataan siinä mielessä epänormaaleiksi, että hän joutuu pienestä asti erityistoimenpiteisiin niiden vuoksi.

niitä lapsia on niin paljon että epäilen aiheuttaako se suurtakaan draamaa. Lisäksi mä luulen että nykyään lapsia ei kavateta enää ihan samalla lailla mollaamaan jos joku tarvii jotain erityistukea tms. Me aikuiset on kasvettu aikakautena jolloin tollanen on jokin maailman kaatama häpeä. Lapset ei ajattele enää välttämättä niin. Lapsilla on paljon leluja joilla on erilaisia taitoja ja vahvuuksia, jollette ole sattuneet huomaamaan. Yksi keräilyotus on hyvä yhdessä ja huono toisessa ja se on normaalia. Mun lapsi luetteli tänään jonkun testiradan tulokset mitä ne oli liikkatunnilla tehnyt että siinä mä olin tosi hyvä ja siinä mä olin ihan surkee, ja se ihan surkee tuli sataprosenttisesti ilman minkäänlaista harmitusta. Joissakin asioissa sitä nyt vaan on surkee ja toisssa ei. Big deal.

Mulla on keskosena syntynyt tyttö, jolla on ollut tähän asti epilepsia-epäily, käynyt fysioterapiassa hitaan kehityksen takia, astma, sydämessä sivuääni, käynyt silmälääkärissä, korvaspesialistilla vuosia, ollut perheneuvolan asiakas nyt 6 vuotta ja nyt psykologilla. Vetää kymppejä kokeista ja on erittäin suosittu koulussa.



Se on tottunut siihen, että häntä aina tutkitaan ja ihmetellään. Olen sanonut lapselle, että sinulla nyt vaan sattuu olemaan äiti, joka haluaa kaiken avun mitä vastaan saa. Nyt on viidennellä luokalla, eikä koe itseään mitenkään epänormaaliksi.



Koulussa ei kerro psykologista, mutta ei koe sitä mitenkään erikoisena. Eikä ole ainoa edes jonka tunnemme. Kaksi läheistä perhettä käy myös.



Tyttäreni kävi ekalla luokalla myös tukiopetuksessa, koska oppi hitaasti lukemaan. Nyt lukee kahta kieltä, ja saa ysejä tai kymppejä kokeista, eikä lukihäiriö näy mitenkään.

Se on laaja 4v lasten neuvolatarkastus. Mutta voi olla ettei se ole vielä teidän alueella käytössä.

"Että on haittaa lapselle, jos hänen joku piirteensä - esim. hitaus, kömpelyys, erilaiset kiinnostuksen kohteet - leimataan siinä mielessä epänormaaleiksi, että hän joutuu pienestä asti erityistoimenpiteisiin niiden vuoksi"



Sen kömpelyyden ja sen, että "masa ei ole ihan messissä".

Mielestäno ON vahingollista, jos lapsen persoonaan kuuluva piirre, vaikkapa ujous, asetetaan jotenkin poikkeavaksi. Yhteiskunta on ylimedikalisoitunut ja joka toisesta lapsesta yritetään kaivaa jotain diagnoosia. Jos lapsestani haluttaisiin tehdä joku kuntoututussuunnitelma, haluaisin todella tarkasti tietää perusteet sille, ennen kuin suostuisin. Olisin kyllä valmis käymään asiaa läpi esim.elton ja pk:n kanssa, mutta suinpäin en ottaisi vastaan "kaikkea apua, mitä tarjotaan".

Sitä en kyllä ymmärrä, miksi ihmeessä ap haluaa lapselleen diagnoosin, jos lapsen toiminnassa ei ole hänen mielestän mitään häikkää?? Eihän siinä ole mitään järkeä. Voitko valaista vielä tätä? Oletko kuitenkin huolissasi jostain ja mitä diagnoosia ajattelit saavasi lapselle, joka on vielä noin pieni?

Mun mielestä nykyään ollaan aivan liian helposti sanomassa joka toisesta lapsesta, että hänellä on sitä ja sitä ongelmaa ja tuen tarvetta jne. Esimerkiksi Vantaalla neuvolassa on suoraan sanottu, että lähettävät mieluummin liian herkästi lapsia kaikenlaisiin toimintaterapioihin, puheterapioihin jne. Ja sitten kuitenkin neuvolalääkärit ja nuo terapeutit itse pitävät aivan liioiteltuina noita jatkuvia lähettelyjä sinne ja tänne.

Tuntuu, että aikaisemmin lapset saivat olla lapsia ilman, että joka kohdassa oltiin katsomassa, onko joku vähän poikkeava johonkin suuntaan.

Ja olen eri mieltä enemmistön kanssa siitä haitasta: kyllä siitä on haittaa lapselle, jos hänen joku piirteensä - esim. hitaus, kömpelyys, erilaiset kiinnostuksen kohteet - leimataan siinä mielessä epänormaaleiksi, että hän joutuu pienestä asti erityistoimenpiteisiin niiden vuoksi.

lapselle ehdoteltu mitään toiminnanohjauksia. Vasta 5 vuotiaana käytiin toimintaterapiassa, mutta sielläkin sanoivat että on keskittymisongelmia.



Ennen eskaria käytiin sitten psykologin testeissä ja normaalia keskitasoa oli oppimisessa. Keskittyminen vaan oli huonoa. Tästä syysssa sai tarhassa tehostettua tukea mm. ryhmäavustajan muodossa ja käytettiin toiminnaohjausta ja erilaisia keskittymistä parantavia asioita kuten terapiatyynyä.



Ehdottivat tarhasta että lapsi menisi erityisluokalle, ja pillereitäkin psykologi oli jo suosittelemassa. Olisi tosin vaatinut lääkärissäkäynttejä. Kumpaakaan ei edes mietitty ja ihan hyvin lapsi koulussa pärjännyt normaaliluokalla. Opettajan kanssa käytiin ennen koulunalkua tuen siirtokeskustelu.



Ja lapsella ei siis ole mitään diagnoosia eikä olla sellaista hakemassa. Ja lapsi oli koko tarhassa oloajan samassa tarhassa parissa eri ryhmässä.



Itse näin tarhan tehostetun tuen hyväksi lapselle. Erityisluokkaa taas en olis tehnyt hyvää lapselle.

poikkeavaksi asettamassa. Kyse on toisenlaisista jutuista.

Ap halusi että hänen lapsensa ensin tutkittaisiin kunnolla ja vasta diagnoosin saatuaan saisi tukea vaikeuksiinsa.

En tiedä päivähoidon puolta mutta koulussa eli esikoulusta eteenpäin ollaan siirrytty ns. kolmiportaiseen tukipolkuun. Hyvin karkeasti ja yksinkertaistaen sanottuna tämä tarkoittaa, että koulu antaa ensin monenlaista yleistä tukea ja sitten tehostettua tukea ennenkuin edes harkitaan lapsen lähettämistä diagnosoitavaksi.Toki koulun tuki tehdään yhteistyössä vanhempien ja muiden asiantuntijoiden kanssa.

Ainoastaan aivan selvissä tapauksissa (kehitysvammat) oikaistaan suoraan kolmannelle portaalle eli lapsi siirretään erityisen tuen piiriin.

Kannattaa myös muistaa, että vanhempi voi kieltäytyä kaikesta tuesta ja tutkimisesta mutta jos esim. opettaja ja koulu pelkää vanhemman kieltäytymisen aiheuttavan lapselle kohtuuttomia vaikeuksia, he voivat tehdä lastensuojeluilmoituksen. Tällaista olemme kerran harkinneet tosissaan erään oppilaan kohdalla, kun äiti ei halunnut millään ymmärtää lapsensa vaikeuksia eikä hyväksynyt mitään tukitoimia. Onneksi perheen isä ymmärsi, että kyse on lapsen parhaasta. Ei tarvinnut tehdä lastensuojeluilmoitusta.

Olen selittänyt asian lapselle niin, että jokainen on erilainen ja kaikilla on vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä siinä ole mitään hävittävää, että ottaa apua vastaan ja monen muunkin pitäisi hakea apua.



Olemme jutelleet tutuista lapsista ja miettineet missä ovat hyviä ja mitkä asiat ovat heille vaikeita ja missä voisi heitä auttaa.



Ehkä meillä on onni tuntea ihmisiä, joiden yhtä lasta kiusataan ja hän juoksee sen takia kuraattorilla ja toinen lapsi taas kipuilee avioeroa niin paljon, että on koulussa aina kiipelissä ja jälki-istunnossa ja myös perheneuvolan asiakas.



Ei lapsesta siinä ole mitään kummallista, koska esitän asian lapselle siinä muodossa, että siinä ei ole mitään kummallista. Olen itsekin vasta ollut terapiassa kun olin kolarissa, jossa kuoli ihminen. Siitäkin puhuin lapselle avoimesti, että aikuisetkin välillä tarvitsevat apua.



Jos aikuinen kauhistelee, niin kauhistelee lapsikin.

että antaisivat lapsen olla vielä lapsi ja siten vasta eskarin kynnyksellä voisivat palata noihin keskittymisongelmiin. 4v on liian pieni pystyäkseen keskitymään pitkiä aikoja. Ohjata toki voi ilman suunnitelmiakin.

Mielestäno ON vahingollista, jos lapsen persoonaan kuuluva piirre, vaikkapa ujous, asetetaan jotenkin poikkeavaksi. Yhteiskunta on ylimedikalisoitunut ja joka toisesta lapsesta yritetään kaivaa jotain diagnoosia. Jos lapsestani haluttaisiin tehdä joku kuntoututussuunnitelma, haluaisin todella tarkasti tietää perusteet sille, ennen kuin suostuisin. Olisin kyllä valmis käymään asiaa läpi esim.elton ja pk:n kanssa, mutta suinpäin en ottaisi vastaan "kaikkea apua, mitä tarjotaan". Sitä en kyllä ymmärrä, miksi ihmeessä ap haluaa lapselleen diagnoosin, jos lapsen toiminnassa ei ole hänen mielestän mitään häikkää?? Eihän siinä ole mitään järkeä. Voitko valaista vielä tätä? Oletko kuitenkin huolissasi jostain ja mitä diagnoosia ajattelit saavasi lapselle, joka on vielä noin pieni?

Ja kyselet todella ristiriitaisia kysymyksiä. Sanot itsekin, että mielestäsi on todella vahingollista, jos lapsen persoonallisuuteen kuuluva piirre asetetaan jotenkin poikkeavaksi.

Totta. Mutta eihän ap ole asettamassa lapsensa persoonallisuuden piirrettä poikkeavaksi, päiväkoti on. Ja tätä vastaan ap tässä taistelee.

Ymmärsitkö nyt?

Se viesti sen sijaan, mitä itsekin lainasit, oli ihan asian ytimessä ja olen sen kirjoittajan kanssa itsekin samaa mieltä; todellisuuttahan on se, että uskottava moniammatillinen yhteistyö kärsii siitä, miten herkästi päiväkodeista oltaisiin ohjaamassa lapsia erityisen tuen piiriin, vaikka tarvetta ei terveydenhuollon ammattilaisten mielestä sille ole.

Ehkä tässä ketjussa ollaan nyt keskitytty vastustamaan terveydenhuollon asiantuntijoiden konsultoimista ennen mahdollisia päiväkotilähtöisiä kuntouttamisia / tukemisia juuri sen vuoksi, että itsekin ymmärretään tämä lähtökohtainen ongelma, mutta ei tahdota myöntää sitä. Omaa oksaanne te vain sahaatte päivähoidossa nostamalla meteliä ja huolestuttamalla vanhempia ihan turhaan.

Tuskin ujoutta kukaan onkaan poikkeavaksi asettamassa. Kyse on toisenlaisista jutuista.

Pointti lienee siinä, ettei näin pienistä voi todella tietää mistä syystä he reagoivat niin kuin reagoivat. Erityisen tuen antaminen tämänkaltaisen persoonallisuuspiirteen vuoksi olisi hukkaan heitettyä energiaa, ja pahimmassa tapauksessa voisi aiheuttaa lapselle lisäongelmia aikuisten ottaessa hänet silmätikukseen.

Toiminnanohjauksen vaikeudet voivat näkyä esimerkiksi

– työskentelyn aloittamisen vaikeutena

– Lapsi istuu paikoillaan eikä pääse työn alkuun kuten toiset lapset.

– Lapsi toimii monissa tilanteissa kuin ne olisivat hänelle aina uusia.

– Lapsi on levoton, ei asetu työskentelemään, vaeltelee ja häiritsee.

– oman työskentelyn suunnittelun vaikeutena

– Lapsi ei tiedä oppitunneilla, mitä tehdään ensin ja mitä sitten. Hän ei saa välineitä kerättyä eteensä vaan käyttää aikansa seurailemalla toisten tekemisiä ja vaeltelemalla luokassa.

– Välitunnit, josta puuttuu selkeät rakenteet, voivat olla lapselle vaikeita hallita. Niistä puuttuu ulkoinen, aikuisen antama kontrolli ja tuki. Tyypillistä on, että lapsi ei saa vaatteita päälleen tai joutuu toistuvasti riitoihin kavereiden kanssa.

– oman työskentelyn heikkona hallintana työskentelyvaiheessa

– Lapsi näyttää unohtavan, mitä oli tekemässä ja miksi. Aina uuden työvaiheen kohdalla hänen on vaikea päästä eteenpäin (esim. uusi tehtävätyyppi).

– Vapaat tilanteet ja siirtyminen paikasta toiseen ovat erityisen vaikeita.

– ajan hahmottamisen ja ajankulun ymmärtämisen vaikeutena.

– Järjestykset ovat sekaisin.

– Hän ei ymmärrä eikä opi viikonpäiviä, kuukausia tai tapahtumajärjestyksiä.

– Käsitteet ennen ja jälkeen ovat kateissa.

– Tarinan omin sanoin kertominen on vaikeaa.

eristämiseen sillä ei ole mitään väliä, mutta jos se aiheuttaa pahoja ongelmia, esim. kuraattorin avusta on saatu meidän perheessä suurta apua. Eikä se tee mitään sen kummempaa kuin valaa rohkaisua lapseen ja kertoo miten eri tilanteissa voi toimia. Mitä kummallista siinä on?

Erityisen tuen antaminen tämänkaltaisen persoonallisuuspiirteen vuoksi olisi hukkaan heitettyä energiaa, ja pahimmassa tapauksessa voisi aiheuttaa lapselle lisäongelmia aikuisten ottaessa hänet silmätikukseen.

Ylhäällä kerrotaan yhdessä postauksessa ettei toiminanohjauksen häiriöt ole mikään pikkujuttu välttämättä, vaan niistä voi seurata monenlaista ongelmaa. Tai ne ovat ensimmäinen merkki siitä että muunkinlaista jatkoa on tiedossa. Hyvähän se vaan on että tartutaan ajoissa.

Ja ihmettelin, ettei kriittisiä kannanottoja ketjussa ollut enempää. En tiedä, mistä sait sen käsityksen, että olisin ollut eri mieltä.

Kirjoitin, että jos omaa lastani oltaisiin ohjaamassa kuntoutuksen piiriin jonkun asian takia, ktä itse en koe ongelmaksi, olisin kyllä valmis keskustelemaan asiasta ja kuulemaan pk:n perusteet asialle. Sitten harkitsisin mitä tekisin. En ottaisi tarjottua "apua" vastaan kädet ojossa, kuten melkeinpä kaikki muut tässä ketjussa, mutta en myöskään tyrmäisi ajatusta avusta ilman perusteellista harkintaa ja lapsen arjessa mukana olevia kuulematta. Nyt vaikuttaa siltä, että ap ei edes kuuntele, mitä pk:lla on sanottavana ja haluaa hankkia puhtaat paperit lääkäriltä, jotka kokee auktoriteetiksi enemmän kuin pk:n väen. Itse en ymmärrä, miksi kummassa diagnoosia pitää metsästää ap:n tapauksessa - jos olisin itse täysin vakuuttunut että lapsessa ei ole vikaa, niin en kai minä lasta sitten lääkörille veisin, vaan antaisin lapsen olla rauhassa.

Mielestäno ON vahingollista, jos lapsen persoonaan kuuluva piirre, vaikkapa ujous, asetetaan jotenkin poikkeavaksi. Yhteiskunta on ylimedikalisoitunut ja joka toisesta lapsesta yritetään kaivaa jotain diagnoosia. Jos lapsestani haluttaisiin tehdä joku kuntoututussuunnitelma, haluaisin todella tarkasti tietää perusteet sille, ennen kuin suostuisin. Olisin kyllä valmis käymään asiaa läpi esim.elton ja pk:n kanssa, mutta suinpäin en ottaisi vastaan "kaikkea apua, mitä tarjotaan". Sitä en kyllä ymmärrä, miksi ihmeessä ap haluaa lapselleen diagnoosin, jos lapsen toiminnassa ei ole hänen mielestän mitään häikkää?? Eihän siinä ole mitään järkeä. Voitko valaista vielä tätä? Oletko kuitenkin huolissasi jostain ja mitä diagnoosia ajattelit saavasi lapselle, joka on vielä noin pieni?

Ja kyselet todella ristiriitaisia kysymyksiä. Sanot itsekin, että mielestäsi on todella vahingollista, jos lapsen persoonallisuuteen kuuluva piirre asetetaan jotenkin poikkeavaksi.

Totta. Mutta eihän ap ole asettamassa lapsensa persoonallisuuden piirrettä poikkeavaksi, päiväkoti on. Ja tätä vastaan ap tässä taistelee.

Ymmärsitkö nyt?

Se viesti sen sijaan, mitä itsekin lainasit, oli ihan asian ytimessä ja olen sen kirjoittajan kanssa itsekin samaa mieltä; todellisuuttahan on se, että uskottava moniammatillinen yhteistyö kärsii siitä, miten herkästi päiväkodeista oltaisiin ohjaamassa lapsia erityisen tuen piiriin, vaikka tarvetta ei terveydenhuollon ammattilaisten mielestä sille ole.

Ehkä tässä ketjussa ollaan nyt keskitytty vastustamaan terveydenhuollon asiantuntijoiden konsultoimista ennen mahdollisia päiväkotilähtöisiä kuntouttamisia / tukemisia juuri sen vuoksi, että itsekin ymmärretään tämä lähtökohtainen ongelma, mutta ei tahdota myöntää sitä. Omaa oksaanne te vain sahaatte päivähoidossa nostamalla meteliä ja huolestuttamalla vanhempia ihan turhaan.