Saako skitsofreenikko toivoa lasta?

on yleensä sillä tavalla stressitilanne, että siihen liittyy monasti univajetta ja äidillä aina hormonien heilahtelua. Lisäksi lapsi muuttaa aika tavalla peruselämää ja heiluttelee mieltä, koska moni asia (tärkeysjärjestys, ajan käyttö) menee uusiksi. Valitettavasti sanoisin, että jos et nyt pysty olemaan töissä sairautesi vuoksi et todennäköisesti pysty olemaan hyvä äiti. Jos sinulla olisi lähistöllä tukiverkko ja miehesi ihan todella tietää mihin ryhtyy ja pystyisi ottamaan ison vastuun lapsesta niin sitten se voisi toimiakin, mutta tukiverkon sinä tarvitsisit.

missä mennään.

Luulee että olisin hyväkin äiti ja kehui aikoinaan kuin hyvä olisin äitinä :(

Nyt kun mulla on jatkuvasti valeraskaus päällä, niin on vissiin alkanut ymmärtää että sitä lasta ei oikeasti taida tähän taloon tulla.

Surullista se silti on, kai nyt luulisin ihmisten sen tajuavan, että se sitten vain täytyy surra pois se lapsettomuus ja alkaa käyttää kaikki mahdolliset ehkäisykeinot mitä toivoa saattaa!

Mulle se on aika kova pala... en koskaan lapsena haaveillut tulevani äidiksi ja tämä "kuume" on alkanut vasta aikuisiällä.

Silti toivon, että jos joku lukee tätä ketjua ja saa tästä sellaisen fiiliksen että ei olisi hyvä äiti, niin kannattaa kuitenkin ehkä yrittää, mulla se juna meni jo kauan sitten ohitse :(

Mies ei vain taida hyväksyä, että meidän seksipuuhat täytyy sitten järjestää jotenkin ihan erilailla...en oikein tiedä itsekään miten sitä sitten ehkäisisi niin, että ei varmasti ole enään valeraskaana ja ei toisaalta saisi lastakaan :(

vanhemmuus on vaativaa jo fyysisesti ja psyykkisesti terveille, työkykyisille ihmisille. Toinen kysymys on lääkityksen vaikutus sikiöön, imetysaikana jne.



Tuttavani mies on skitsofreenikko ja kyllä kaikki työ jäi vaimon harteille, kaksi lasta heillä. Mieti myös sitä että kun uhmaikä/murrosikä tulee niin miten jaksat sen kaiken kun se on vaativaa aikaa kenelle tahansa. Vauva-aikaa unohtamatta! Monella täysin terveelläkin meinaa pää seota jos on valtava univaje päällä. Siitä seuraa lapsen hoidon laiminlyöntiä, aggressiivisuutta ja pahoinpitelyä - näitä esimerkkejä valitettavasti putkahtaa silloin tällöin julkisuuteen.



Skitsofrenia myös periytyy. Ja jos sinulla on taipumusta psykoosiin lääkityksen kanssakin niin ihan ystävällisesti ja lapsen parasta ajatellen ehdottaisin minäkin että ottakaa vaikka se koira.



Voi myös olla että lapsi oireilisi viimeistään murrosiässä niin pahasti että olisitte suurissa vaikeuksissa, jo pelkästään vanhemman masennus on lapselle iso taakka.

Meillä on jo kaksi, eivät ole mitään lasten korvikkeita vaan koiria, kai ne niin onnellisimmillaan on?

Ja lisäksi on kissa, pari pientä lintua, kaloja ja tarantula.

Hoidettavia siis on jo...

Ja asutaan maalla, ei kerrostaloyksiössä ;)

Se valeraskaus; rinnat tuottaa maitoa, ei oo kuukautisia, vatsa nippaa, tuntemuksia vatsanseudulla, itken herkästi(myös nyt) ja vatsan turpoaminen.

Itken siis sitä, varmasti moni ehkä tajuaa...

Lääke olisi vaaraton sikiölle, imettääkin saisi, mutta se nostaa tällä annoksella joka muuten auttaa prolaktiinipitoisuuden niin suureksi, ettei kuukautisia tule ja rinnat ei enään mahdu kohta kun äitiysliiveihin(hieman karrikoitua), mutta ne ovat myös kipeät :(

En sitten oikein tiedä mitä tehdä, mutta älkää enään ehdottako koiraa! Ei millään pahalla.

Tuttavaperheessäni on kaksi skitsofreenikkoa, tai oli, äiti ja tytär. Äiti teki itsemurhan ja tytär löysi tämän kuolleena, jonka jälkeen ei ole normaalia päivää nähnyt. Vaikea elämä koko perheellä. Tytär on vakituisesti laitoshoidossa.



Itselläni on taipumusta masennukseen, isoisäni oli vaikeasti masentunut ja päätyi tekemään itsemurhan. Näiden asioiden valossa en itsekään ole varma lapsenteon turvallisuudesta. Jos voi elää ilman, kannatan tekemättä jättämistä.

isoin riski on tuo taipumus psykooseihin jopa läkityksen kanssa, sekä hoitokontaktin puute. jos etsisit sopivamman lääkityksen (joka pitää psykoosit kokonaan poissa eikä aiheuta valeraskauksia) sekä hakeutuisit psykiatrin tiiviiseen seurantaan JA psykoterapiaan. Niin EHKÄ joidenkin vuosien kuluttua sairutesi olisi niin hyvin hallinnassa että lapsen saaminen voisi olla mahdollista. valitettavasti nykyinen tilanteesi, elämänhallinta sekä sairaudenhallinta on liian huono, lapsi tarvitsee tasapainoisen äidin.

ei ihmien voi olla lvaleraskaana! ettet nyt jo olisi valitettavasti raskaana..

Ootko Googlesta kuullut?

Järkevää ja lapsen edun mukaista on tietysti hoitaa itsensä sellaiseen kuntoon, että kykenee vanhemmaksi. Jos sairaus on saatu esim. lääkityksen avulla hoitoon ja olet suht tasapainoinen niin en näe ongelmaa. Merkitystä on tietysti myös mahdollisella toisella vanhemmalla ja hänen jaksamisellaan. Jo lääkityksenkin takia asiaa kannattaa puntaroida lääkärin kanssa ja suunnitella tarkkaan. Varmaan tekisin myös jonkinmoisen backup-suunnitelman siltä varalta, että sairaus iskeekin pahasti uudelleen lapsen synnyttyä.



Eli sanoisin, että on ihan hyvä edellytykset vanhemmaksi, mutta vaatii enemmän suunnittelua ja miettimistä (mikä tekisi kyllä hyvää kaikille terveemmillekin).

Tuossahan se kysymys lyhykäisyydessään tuli.

Haluaisimme lapsen, mutta tuntuu, tai joskus näyttää siltä että mielenterveysongelma= huono äiti...?

ja noin vakavasta ja periytyvästä sairaudesta kannattaisi ottaa opiksi ja olla ehdoin tahdoin tuhoamatta turhaan yhtä elämää.

Ja kyllä, mulla on skitsofreenikkoja lähipiirissä, tiedän mitä herkkua se on.

saako tupakoija toivoa lasta? Saako sohvaperuna toivoa lasta?

Saa, ja monella onkin.

siitä vaan lapsen tekoon, sanoisin :) Vaikeisiin kausiin voi varautua ennalta, hankkia hyvän tukiverkon, varmistaa, että puolisosi tietää miten toimia, jos tulee vaikea hetki.

Myös se kannattaa pitää mielessä, että mt-ongelmat saattavat periytyä, samaten kuin monet muutkin sairaudet. Sehän ei sinänsä ole mikään ongelma, kun tiedätte että mahdollisuus on olemassa.

Anteeksi nyt, mutta et kai oikeasti ole noin TYHMÄÄÄÄÄÄÄ??????

Keksitkö millään mitä eroa on lihavuudella, tupakoinnilla tai sohvaperunuudella verrattuna ERITTÄIN VAIKEAAN MIELENTERVEYSONGELMAAN?????

VOin kertoa että lihavuus, tupakointi, liikkumattomuus ei periydy, Skitsofrenia periytyy voimakkaasti.

Sen lisäksi lihavuus, tupakointi tai liikkumattomuus ei vaikuta oikeasti äitiyteen millään lailla, skitsofrenia todellakin vaikuttaa.

Kokemusta on, ikävä kyllä.

Älä ap tee lasta. Älä ole itsekäs paska kuten oma äitini oli.

koska toisen eli mieheni äiti kyllä suu lähellä, mutta on kovin iäkäs ja sitten omat "tukiverkkoni" asuvat kaikki lähes sadan kilsan päässä.. :(

Mies on kyllä terve.

Kukaan ei oikein niin hyvin tunne hoitohenkilöstöstä meidän kotioloja että osaisi tähän mitään erityisesti kommentoida, pitkäaikainen kontakti siirtyi yksityiseksi ja huonosti pystyn nyt sairaslomalla maksamaan yksityiselle.Mutta hän oli vielä ainakin puolivuotta sitten vielä ihan kannustava raskauden alkamisen suteen...

Sanomattakin lienee selvää, että on hieman ongelmia tulla edes raskaaksi, ylipaino ja prolaktiinia lisäävä lääkitys :(

Ylipainoa olen nyt alkanut liikunnan lisäämisellä hoitamaan, mutta tuo prolaktiinin kohoaminen on huono juttu joka sotkee kierron kun kuukautiset jää pois :( siihen ehkä lääkityksen vaihtoa vielä saattaisin kokeilla tai sitten annoksen pienentämistä.

Ehkäisynä taitaa kyllä mun tapauksessa toimia ihan luonto itse, eli ei olla käytetty nyt mitään ehkäisykeinoa muutamaan vuoteen.

Stressitilanteissa kyllä yleensä vetäsen psykoosiin itseni, oli lääkitys tai ei :(

Vaikea sitten sanoa, olisiko se lapsen saaminen niin suuri stressi vai pitäisikö se pään pinnalla kun huolehtisi jostain muustakin kuin vaan omasta navastaan...

No, toivottavasti luonto tietää mitä tekee, mulla itselläni on vain suuri suru jos jäämme lapsettomaksi.

ja mieti suosittelisitko yhdellekään näin kirjoittavalle LASTA???

Lapsi ei ole mikään lelu, jolla voi vähän kokeilla, että pamahtaakohan äiti psykoosiin vai ei.

Todellakin toivon, että sinun kaltaistesi pakkostrelisiointi tulisi taas takaisin. Mikä oikeus sinulla on leikkiä toisten elämällä, kun tiedät olevasi noin huonossa kunnossa?

tietenkin.



Mutta, minustakin kamala sanoa, mutta neuvoisin harkitsemaan ainakin seitsemän kertaa ja kallistun ikävä kyllä neuvomaan, että älä hanki lasta. Anteeksi. Mutta:



Vauvan ja pikkulapsen kohtelulla on ratkaiseva merkitys hänen mielensä rakentumiselle ja siten hänen koko tulevaisuudelleen. Kohtelu ei tarkoita pelkästään perushoivaa vaan kykyä pysyä lämpimänä ja epäitsekkäänä ja hoivaavana myös uupuneena ja stessaantuneena, vuosien ajan. Vakavat MT-ongelmat laskevat kykyä tähän, myös silloin kun ne ovat ns. kurissa.



Samoin, jälleen anteeksi, mutta psykoottistasoiset perussairaudet laskevat ylipäätään kykyä sensitiiviseen, intuitiivisesti "oikeanlaiseen" vuorovaikutukseen, mikä on vauvalle elintärkeää.



Sen sijaan sairauksien periytyvyydelle en laittaisi painoarvoa, melkein kaikilla on varmaan jotain "geneettistä painolastia". Skitsofrenian periytyvyys ei ole mitään 90%. Mutta voihan sitäkin toki miettiä.



Kuulostaa julmalta, mutta näin ajattelen. Olen myös nähnyt läheltä, kun naiset, joilla ei ollut mitään ongelmaa ennen lapsen syntymää, menevät sekaisin eivätkä pysty huolehtimaan lapsesta sen vaatimalla tavalla. Lapsen saaminen voi siis laukaista omia psyyken ongelmia sellaisillakin ihmisillä, joilla ei ole mitään ongelmaa todettu aiemmin - tuo jo kertoo siitä, miten vaativaa ja stressaavaa lapsen saaminen on.

missä mennään.

Luulee että olisin hyväkin äiti ja kehui aikoinaan kuin hyvä olisin äitinä :(

Nyt kun mulla on jatkuvasti valeraskaus päällä, niin on vissiin alkanut ymmärtää että sitä lasta ei oikeasti taida tähän taloon tulla.

Surullista se silti on, kai nyt luulisin ihmisten sen tajuavan, että se sitten vain täytyy surra pois se lapsettomuus ja alkaa käyttää kaikki mahdolliset ehkäisykeinot mitä toivoa saattaa!

Mulle se on aika kova pala... en koskaan lapsena haaveillut tulevani äidiksi ja tämä "kuume" on alkanut vasta aikuisiällä.

Silti toivon, että jos joku lukee tätä ketjua ja saa tästä sellaisen fiiliksen että ei olisi hyvä äiti, niin kannattaa kuitenkin ehkä yrittää, mulla se juna meni jo kauan sitten ohitse :(

Mies ei vain taida hyväksyä, että meidän seksipuuhat täytyy sitten järjestää jotenkin ihan erilailla...en oikein tiedä itsekään miten sitä sitten ehkäisisi niin, että ei varmasti ole enään valeraskaana ja ei toisaalta saisi lastakaan :(

Tällaisia sekoiluja kirjoittavalle te vielä kannustatte lapsentekoa! HYVÄ HYVÄ!!

Jos ei aikuinen ihminen keksi mistä saisi apua ehkäisyongelmiin, niin voi nyt jeesus sentään. Kokeilepa vaikka ehkäisyneuvolaa, tai jos ei sellaista ole, niin terveyskeskusta. Vaihtoehtoja on monia. Kuten kondomi, jos ei hormonit sovi. Tai sterilisaatio tai vasektomia.

tätä "raskaana oloa" on jatkunut jo ainakin kaksi vuotta, siitä lähtien kun jätettiin ehkäisy pois, ja valeraskaus on valitettavasti ihmiselle mahdollinen, ihan niinkuin koirallekin, sillä erotuksella että en ole luojan kiitos vielä alkanut hoitamaan vauvanukkea :D

Googleta.valeraskaus ja sieltä löytyy samankaltaisia tarinoita, tosin niillä ihmisillä ei välttämättä ole mielenterveysongelmia riesanaan.

No, nyt olen kirjoittanut kohtuu rehellisesti tätä tilannettani, olen välillä tosi surullien välillä tosi iloinen ja ne mielialat vaihtelee tosi paljon. Mieheni sanoi että olen katkera, mutta sitä olenkin, en halunnut tällaista elämää.

Olen ehkä kateellinenkin, niille normaaleille ihmisille joille ollaan onnellisia kun saavat lapsen ja toivotetaan hyvää raskautta ym. :)

Negatiivisen raskaustesti tein juuri eilen kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa ja olivat myöhässä muutaman päivän. Lääkeannostani on nostettu reilu kuukausi sitten ja se saa aikaan että en saa nyt kuukautisia, mutta rinnat ovat täynnä maitoa. Ehkä ja toivon kun tästä suosta taas noustaan, että pystyn vielä kohtuu normaaliin työntekoon, vaikka juuri nyt houkuttaisi kyllä kovasti heittää hanskat tiskiin.Voi olla että lääkettäkin joudutaan vielä vaihtamaan.Toivottavastie en kuitenkaan joudu sairaseläkkeelle.Mutta en sit tiedä, ne kolme elämässä tärkeää asiaa, työ, koti ja terveys, ne "on" vielä, mutta kuinka kauan, sitä en osaa sanoa.

Enempää vastauksia tämän viimeisimmän päivitykseni jälkeen lukematta; lämpimästi kiitos kaikille vastanneille!

En ole nyt raskaana, mutta tulostan tämän ketjun seuraavaan hotoneuvotteluuni, tai ainakin omat tekstini ja siinä näkyy aika hyvin tänhetkinen vointini!

Kiitos vielä kerran!

ihan suoraan: älkää tehkö lasta. Kaikkia ei ole tarkoitettu äidiksi. Itsekin mietin, haluanko koskaan lasta, sillä itselläni ja suvussa muutenkin paljon mielenterveysongelmia (myös tuota skitsofreniaa). Minäkin olisin ehdottanut koiraa (anteeksi!), sillä mielestäni jokainen ihminen tuntee hyvää oloa hoivaviettiään tyydyttäessä. Siihen eläimet ovat loistava ratkaisu.



Olen viime vuodet seurannut lähipiirissä pienten lasten vanhempia, ja tullut siihen tulokseen että vanhemmuus on TODELLA raskasta. Toki paljon iloakin mahtuu elämään, mutta järkkyvä mielenterveys on mielestäni sellainen juttu että siihen ei kannata lapsia ehdoin tahdoin tehdä. Olet lapsesta vastuussa aina, lapsi vaatii ja valvottaa ja kysyy pitkää pinnaa. Lapsi ei pelasta sinua tylsyydeltä tai tee elämästäsi hohdokasta jos se sitä ei ole aiemminkaan ollut.



Helli läheisten lapsia, ehkä voisit mennä mukaan johonkin hyväntekeväisyystoimintaan jossa saisit ympärillesi lapsia? Rakastaa voi lasta ilman että se on oma. Onko sinulla kummilapsia? Tuo tukiverkkojen puute on tosi ikävä juttu, sillä sairastuminen ei kysy aikaa eikä paikkaa, mietipä jos joutuisit luopumaan lapsesta sairauden vuoksi? Se olisi kamalaa, ja tuskin vaikuttaisi mielenterveyteesi hyvällä tavalla.



Kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi! Eläkää mukava elämä toisianne varten, nauttikaa ystävien lapsista ja siitä, että kun käytte kylässä lapsiperheessä, kotiin lähtiessänne voitte sulkea oven ja mekkala yms hälinä jää taakse :)

Toisaalta ymmärrän.

ihan lyhyesti: jos et ole työkykyinen, älä myöskään hanki lasta. Lapsen hoitaminen ja kasvattaminen on työtä 24/7 ja olet lapsesta vastuussa ainakin sen 18 vuotta.

Rahaakin se vaatii.

Lapsi ei ole oikeus, lapsella on oikeus saada vanhemmat jotka pystyvät huolehtimaan hänen fyysisistä, psyykkisistä, emotionaalisista ja aineellisista tarpeistaan.

Mieti asiaa niin että jos et jaksa, lapsi voidaan ottaa huostaan ja se on todennäköisesti suurempi kipu kuin jäädä lapsettomaksi.

Minä olen sitä mieltä, että koska kehitysvammaisetkin saavat esim tehdä lapsen ja pitää sen ja kotipalvelun tukemina sitä hoitaa, niin kyllä myös skitsofreenikoilla olisi oltava siihen oikeus. Nykyään on keksitty lastensuojelun kotipalvelu ja jos siellä on töissä joku henkilö, johon skitsofreenikko luottaa, niin miksi ei muka saa skitsofreenikko tehdä lasta, pitää sitä ja kotipalvelun tukemana sitä hoitaa? Mikä siinä on niin vaikeaa kun ajatellaan, että pitäs ruveta mielentervesysongelmaista tukemaan ja auttamaan ja muutenkin osallistamaan normaaliin elämään? Miksi ei skitsofreenikko muka voi elää ainakin tuetusti normaalia elämää?

Jos skitsofreenikolla on voimakas lääkitys, niin mielestäni tietysti silloin ei pidä hankkia lasta, mutta eikö sitten voisi olla apuna esim sukulaisten tai kaverien vauvojen hoitamisessa? Olen itse omin silmin nähnyt, että voi siihen skitsofreenikkokin kyetä. Ei esim Downin syndroomainen ole ainut poikkeava joka voi kyetä hoitamaan vauvaa ohjatusti tai siten että aluksi vauvan oman äidin kanssa ja sitten yksin, vaan voi myös skitsofreenikkokin siihen kyetä. Miksi ei muka voisi? Down ei ole ainut vauvanhoitoon kykenevä erilainen vaan niitä on muitakin, muullakin tavalla erilaisia mitkä pystyy ihan yhtä lailla kuin downitkin.

Esim minä tunnen skitsofreenikkoja jotka on hoitaneet vauvoja. Näin kerran omin silmin kun eräs nuori nainen jolla on hebefreeninen skitsofrenia, hoiti erästä vauvaa, joka ei ollut edes tytön oma vauva vaan vauvan äiti tunsi tytön työnsä kautta. Silti antoi kanniskella vauvaa sylissä ja jopa juottaa tuttipullostakin vauvaa. Ja hyvin meni se tilanne ja ajatelkaa, että kyseessä oli ihminen jolla on hebefreeninen skitsofrenia! Mikä siinä on niin vaikeaa uskoa henkilön yksilöllisiin voimavaroihin ja kykyihin kun diagnoosin perusteella pitää tuomita että sen ja sen diagnoosin omaava ei osaa sitä tai tätä? Diagnoosi on vain viitteellinen ja pitää katsoa millainen se ihminen noin muuten on. Diagnoosi on vain osa sitä ihmistä.

Jokainen tekee lapsen jos haluaa, turha tästä asiasta on lässyttää etenkään hoito + muut alan pellet, joille asia ei todellakaan kuulu.

Skitsofrenia on pelkkä nimitys joka leimaa ihmisen.

Mielenterveystyö on muutenkin humpuukia ja ristiriitaista ihmisoikeuksien/itsemääräämisoikeuksien kanssa.

Vihaan tuollaista toimintaa.