Saako skitsofreenikko toivoa lasta?

Kiitos niistä!

Periytyvyydestä en ole niin huolissani, koska mieheni ja hänen sukunsa on tervettä mieleltään.

Ei ole ainakaan kellään tiedossa skitsofreniaa.

Minulla taas on eno ja edesmennyt tätini jotka sairastavat hyvin vaikeana.

Perityvyys 25% luokkaa kun toinen vanhemmista terve.

Se lääkitys, mikä nyt on...niin en tiedä,sitä suositeltiin yhdessä psykiatrini kanssa turvalliseksi lääkkeeksi, peratsin.

Rispendalia ajattelin kokeilla ehkä. Yksi ystäväni on ehkä "paras" tuntemani äiti, siis kaksi normaalia pientä tytärtä. Hän syö sitä.

Tosin, ei voi tietää, toisille sopii toinen jne.

Itse olen nyt kohtuu toimintakykyinen, voin varmasti paremmin kuin koskaan 11 vuoden sairastumiseni aikana.



Tietysti kaikki lääkkeet voivat jotenkin vammauttaa, tiedätkö mitä lääkettä sukulaisesi söi raskausaikanaan?

Ehkä olen väärässä, mutta olen miettinyt kyllä sitä vammautumista ja siitä keskustellut jo psykiatrin kanssa. Hän oli sitä mieltä, että kaikella on riskinsä, myös ilmansaasteilla.



Mieheni tuossa juuri sanoi, että olen nyt peratsinin kanssa käyttäytynyt kuin olisin kaksi vuotta ollut raskaana, mielialojen heittelyineen.



Tukea olisi äitiyteen tarjolla mielenterveyspuolelta ja toisaalta, jos ja ehkä jos tulen joskus raskaaksi joka on mahdollista vaikka käyttäisi ehkäisyä, myös vasektomiaa ja sterilisaation jälkeen voi tulla raskaaksi jos piuhat yhdistyy, niin tukea olen nyt hakenut ja saanut.



Sukulaiset ja suurinosa ystävistä, kuten myös kummilapset, asuvat kaikki siellä 100km päässä.

Naapureihin olen nyt tutustunut kun olen voinut paremmin ja heistä ehkä saan lähipiiriä.



Mies on edelleen sitä mieltä, että lapsi tulee jos on tullakseen ja minä olen oikeastaan samaa mieltä ja kai se sitten on tarkoitettu syntymään tai olemaan syntymättä jos se niin on tarkoitettu.

Ainakin olen jo nyt hakenut asiaan tukea ja vaikka tämä tuntuu vaikealta ajatukselta, niin ehä lastani ei kuitenkaan huostaanotettaisi ellei sitten minulle tapahtuisi jotain todella kamalaa, mieheni kuitenkin on terve ja kykenevä tukemaan.



Edelleen olen sitä mieltä, että en sitä lasta koskaan saa jos olen niin kykenemätön äidiksi.

Oma äitini oli "terve" hyvin kylmä ihminen ja ei erityisemmin rakastanut lapsia, mutta sai hoidolla lapset.



En oikein tiedä, täällä on moni skitsofreenikon aikuinen lapsi kommentoinut, toivoisin tietysti, että oma mahdollinen lapseni ei niin kirjoittaisi lapsuudestaan vaan voisi olla onnellinen että on syntynyt ja kasvanut itseensäluottavaksi tasapainoiseksi aikuiseksi.

Nehän vasta tehtaileekin niitä ls- ilmoituksia ja juoruilee.

Olisin lämmin ja rakastava ja määrätietoinen äiti, jos lapsen saisimme.

Lisäksi sitä ei voi tietää oikeasti edes silloin. Minulle on diagnosoitu persoonallisuushäiriö, enkä ole koskaan saanut mitään muuta kuin kehuja äitiydestäni. Millään normaaleilla mittareilla siitä ei voi löytää mitään vikaa. Jopa anoppi on ollut sitä mieltä :). Silti, vuosien mittaan tilani on parantunut ja näen nyt ne viat joita en pystynyt näkemään lapseni ollessa pieni. Onneksi kyse ei ole mistään hirveän isoista jutuista kuitenkaan. Omat vanhempani eivät ole koskaan ymmärtäneet miten puutteellista heidän vanhemmuutensa oli, joten niinkin voi käydä.

olen nyt koko yhdeksänvuotisen täällä asumisen jälkeen uskaltanut luoda keskusteluyhteyksiä naapureihin :)

Toivon tietysti, että tekevät sitten ilmoituksen jos jotain on hullusti, mutta aiheettomia en usko että lähtisivät tekemään.

Normaaleilta ihmisiltä nuo vaikuttavat, jos on jokin sitten jollain itsellä vialla voi olla että tarttee ilmoituksia lähteä naapuristakin aiheettomasti tekemään.

Mutta kuten sanottu, jos aihetta ilmenisi ja en sitä itse sitten huomaisi, toivoisin että vaikka naapurikin puuttuisi asiaan, tietysti voisi minulle ensin ja vaikka nytkin tulla suoraan sanomaan jos nyt vaikka huomaisi lemmikeissäni jotain outoa hoidossa.

Ne naapurit, kivat, ovat kuitenkin nyt osa sitä tukiverkkoani vaikka suurimmalla osalla on lapset jo teinejä ja osa on lapsettomia.

Varsinaisesta sairaudestani tietää vain yksi naapuri jolle uskouduin tässä lähiaikoina, muut ovat pitäneet ihan ok. kai, eivät ainakaan ole suoraan mitään sanoneet, kylässäkin ovat käyneet enkä juoruja itsestäni ole kuullut.

Itseasiassa ehkä sitten "valitettavasti" odottavat sitä meidän lisääntymistämme että saataisiin kylälle uusia lapsia, näin ainakin yksi naapureista ilmaisia asian naimisiin menomme jälkeen. Musta kun ei ole oikeastaan liikkunut nyt muita huhuja, jotka ovat korviini kantautuneet, kun että epäilevät pienen painonnoanousun takia minun jo olleen raskaana ja toisaalta pelkään että tämän jälkeen ja jos niitä lapsia ei koskaan saada romahdan (alan itkee) jos joku vielä kysyy että millos meinaatte/ tai onko jotain vikaa sänkyhommissa kun ei niitä lapsia kuulu :P

Tämä viimeisin ei onneksi tullut naapureilta vaan hieman jälkeenjääneeltä mieheltä, mutta pure siinä sitten hammasta kahvipöydässä ettet sano oikein pahasti takaisin.

kyllähän aina kaikkea saa toivoa, minäkin toivon toista lasta, mutta en enää sitä voi saada. :o( Mulla äiti sairaudentunnoton skitsofreenikko ja olen käynyt 10 vuotta elämästäni terapiassa, jotta uskalsin ajatella edes oman lapsen saamista, sillä vastuu ja huoli äidistä on ollut niin valtavaa. Sulla tietysti tilanne eri, tiedät olevasi sairas ja otat lääkkeesi jne. Ja pohdit omaa jaksamistasi vanhempana. VAnhemmuus on rankkaa ja tuo yllättävän voimakkaita tunteita pintaan ja muistoja, jotka luuli jo unohtaneensa.. Mutta jos meinaatte edelleen ajatella asiaa ja haluatte lapsen parasta, mielestäni sun täytyy olla hyvin sitoutunut itsesi hoitamiseen, miehesi pitää olla raitis ja muutenkin kunnollinen sekä teidän parisuhteen todella vakaalla pohjalla, riitojen ratkomistaidot kunnossa jne. Tietysti näin pitäisi olla joka parin kohdalla joka lapsia ajattelee haluavansa..

eikä se kyllä kyennyt olemaan sellainen äiti jollainen äidin pitää olla..

sinnepäin.

Joku joka tuntee teidän perheenne pitkältä ajalta ja sairauden kulun ja tilanteen?



Sellaiselle ihmiselle kannattaisi minun mielestäni asiasta puhua.



Tukiverkot on syytä olla kunnossa ja jos pariskunnassa on kaksi huonokuntoista yhdessä niin miettisin kyllä tosi monta kertaa.



Miten aikaisemmin stressitilanteet on vaikuttanut sairauteen? Jos stressaava elämäntilanne on laukaissut psykoosin niin lapsen saaminen voi olla sellainen.

Saako niitä lääkkeitä käyttää raskausaikana,se kannattaa myös selvittää!

saako tupakoija toivoa lasta? Saako sohvaperuna toivoa lasta?



Saa, ja monella onkin.



siitä vaan lapsen tekoon, sanoisin :) Vaikeisiin kausiin voi varautua ennalta, hankkia hyvän tukiverkon, varmistaa, että puolisosi tietää miten toimia, jos tulee vaikea hetki.



Myös se kannattaa pitää mielessä, että mt-ongelmat saattavat periytyä, samaten kuin monet muutkin sairaudet. Sehän ei sinänsä ole mikään ongelma, kun tiedätte että mahdollisuus on olemassa.

jos pariskunnassa on kaksi huonokuntoista yhdessä niin miettisin kyllä tosi monta kertaa.

tekemään lasta.

Eikä pystynyt tarpeeksi hyvään äitiyteen vaikka oli isä mukana auttamassa ja isovanhemmat. Serkkuni on masentunut eikä kykene parisuhteisiin tai saa pidettyä töitä ja on äidilleen katkera. Riskit lapselle ovat isot.

Mutta täytyy tiedostaa se ,että lapsi kyllä kärsii siitä , jos äidin tauti ei ole tasapainossa.

Vanhemman mielenterveysongelmat vaikuttavat suuresti lapseen .

Minulla on ystävä, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja hänellä on 2 lasta. Vaikeukaia on ollut paljon. Mies uupui tilanteeseen ja tuli ero. Lapset asuvat isänsä kanssa ja tapaavat äitiä 2 krt kuukaudessa . Ongelma on tällähetkellä se , että murrosikään tulevat lapset eivät oikein enää halua tavata äitiä ja äiti ei osaa pysyä aikuisen roolissa ja syyllistää lapsia tilanteesta. Tuota kun olen tässä lähietäisyydeltä seurannut , sanoisin , että älä hanki lapsia .

saako tupakoija toivoa lasta? Saako sohvaperuna toivoa lasta?

Saa, ja monella onkin.

siitä vaan lapsen tekoon, sanoisin :) Vaikeisiin kausiin voi varautua ennalta, hankkia hyvän tukiverkon, varmistaa, että puolisosi tietää miten toimia, jos tulee vaikea hetki.

Myös se kannattaa pitää mielessä, että mt-ongelmat saattavat periytyä, samaten kuin monet muutkin sairaudet. Sehän ei sinänsä ole mikään ongelma, kun tiedätte että mahdollisuus on olemassa.

Kehittaa lastentekoon ja vedota läskeihin ja tupakoitsijoihin. Skitsofrenia on vakava sairaus joka aina joissain muodossa vaikuttaa myös lapseen. Äiti joka on tasaisin väliajoin suljetulla ja välillä kotonakin sekaisin vaikuttaa todella vahvasti lapseen. Aina. Lapsen etua tässä pitää pohtia eikä äidin oikeutta saada lapsi.

saako tupakoija toivoa lasta? Saako sohvaperuna toivoa lasta?

Saa, ja monella onkin.

siitä vaan lapsen tekoon, sanoisin :) Vaikeisiin kausiin voi varautua ennalta, hankkia hyvän tukiverkon, varmistaa, että puolisosi tietää miten toimia, jos tulee vaikea hetki.

Myös se kannattaa pitää mielessä, että mt-ongelmat saattavat periytyä, samaten kuin monet muutkin sairaudet. Sehän ei sinänsä ole mikään ongelma, kun tiedätte että mahdollisuus on olemassa.

... ei kyllä tiedä skitsofreniasta mitään. Se ei ole mikään "mt-ongelma", vaan vakava sairaus, joka saattaa myös periytyä. Se ei liity mitenkään siihen että polttaa tupakkaa tai syö itsensä läskiksi, skitsofreniaa ei kukaan itse valitse.

Tottakai saa toivoa lasta, mutta kannattaa ajatella myös sitä mitä se lapsi toivoisi.

koska toisen eli mieheni äiti kyllä suu lähellä, mutta on kovin iäkäs ja sitten omat "tukiverkkoni" asuvat kaikki lähes sadan kilsan päässä.. :(

Mies on kyllä terve.

Kukaan ei oikein niin hyvin tunne hoitohenkilöstöstä meidän kotioloja että osaisi tähän mitään erityisesti kommentoida, pitkäaikainen kontakti siirtyi yksityiseksi ja huonosti pystyn nyt sairaslomalla maksamaan yksityiselle.Mutta hän oli vielä ainakin puolivuotta sitten vielä ihan kannustava raskauden alkamisen suteen...

Sanomattakin lienee selvää, että on hieman ongelmia tulla edes raskaaksi, ylipaino ja prolaktiinia lisäävä lääkitys :(

Ylipainoa olen nyt alkanut liikunnan lisäämisellä hoitamaan, mutta tuo prolaktiinin kohoaminen on huono juttu joka sotkee kierron kun kuukautiset jää pois :( siihen ehkä lääkityksen vaihtoa vielä saattaisin kokeilla tai sitten annoksen pienentämistä.

Ehkäisynä taitaa kyllä mun tapauksessa toimia ihan luonto itse, eli ei olla käytetty nyt mitään ehkäisykeinoa muutamaan vuoteen.



Stressitilanteissa kyllä yleensä vetäsen psykoosiin itseni, oli lääkitys tai ei :(



Vaikea sitten sanoa, olisiko se lapsen saaminen niin suuri stressi vai pitäisikö se pään pinnalla kun huolehtisi jostain muustakin kuin vaan omasta navastaan...



No, toivottavasti luonto tietää mitä tekee, mulla itselläni on vain suuri suru jos jäämme lapsettomaksi.

Mun oma äiti sairasti (ja sairastaa yhä..) paranoidista skitsofreniaa, johon liittyi yliuskonnollinen vakaumus ja täysi sairaudentunnottomuus, huono itsetunto ja aggressiivinen (kue väkivaltainen, kontrolloiva) luonne.. Lisäks isä oli vetäytyvä tossun alle menevä, tuhoisa koktail oli. Hirveä lapsuus, jota en kellekään toivo.

Kauanko kesti ennen kuin pääsit takaisin toimintakykyiseksi?



Ehkä voit sitä vähän suhteuttaa lapsen näkökulmaan että mitä jos jatkuu samalla tavalla lapsen syntymän jälkeen.

Ihan ystävällisesti sanoisin, että ehkä on parempi jos ette saa lasta. Lapsi ei ole minkään sairauden tai ongelman hoitokeino. Raskauden alkaminen on vain lähtöpiste, siitä seuraa äitiyttä elämän loppuun asti.

Kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi.

koska toisen eli mieheni äiti kyllä suu lähellä, mutta on kovin iäkäs ja sitten omat "tukiverkkoni" asuvat kaikki lähes sadan kilsan päässä.. :(

Mies on kyllä terve.

Kukaan ei oikein niin hyvin tunne hoitohenkilöstöstä meidän kotioloja että osaisi tähän mitään erityisesti kommentoida, pitkäaikainen kontakti siirtyi yksityiseksi ja huonosti pystyn nyt sairaslomalla maksamaan yksityiselle.Mutta hän oli vielä ainakin puolivuotta sitten vielä ihan kannustava raskauden alkamisen suteen...

Sanomattakin lienee selvää, että on hieman ongelmia tulla edes raskaaksi, ylipaino ja prolaktiinia lisäävä lääkitys :(

Ylipainoa olen nyt alkanut liikunnan lisäämisellä hoitamaan, mutta tuo prolaktiinin kohoaminen on huono juttu joka sotkee kierron kun kuukautiset jää pois :( siihen ehkä lääkityksen vaihtoa vielä saattaisin kokeilla tai sitten annoksen pienentämistä.

Ehkäisynä taitaa kyllä mun tapauksessa toimia ihan luonto itse, eli ei olla käytetty nyt mitään ehkäisykeinoa muutamaan vuoteen.

Stressitilanteissa kyllä yleensä vetäsen psykoosiin itseni, oli lääkitys tai ei :(

Vaikea sitten sanoa, olisiko se lapsen saaminen niin suuri stressi vai pitäisikö se pään pinnalla kun huolehtisi jostain muustakin kuin vaan omasta navastaan...

No, toivottavasti luonto tietää mitä tekee, mulla itselläni on vain suuri suru jos jäämme lapsettomaksi.

Jos et pysty olemaan työelämässä etkä saa ylipainoa pois , et varmasti pysty vanhemmuuteenkaan . Vanhemmuus on niin pitkäjänetinen juttu , että luovu ajatuksesta. Voisitko ottaa vaikka koiranpennun ?



Isäni on ollut syvästi masentunut koko lapsuuteni. Teki itsemurhan kun olin 17v. Äidin pääasiallinen huoli oli aina isän vointi. Lapsuus oli ankea ja rakkaudeton . Häpesin perhettäni. Nyt 27 v ylipainoisena , huonon itsetunnon omaavana masennukseen taipuvaisena olen löytämässä pikkuhuijaa elämälle suunnan. Olen avoliitossa ihanan miehen kanssa ja vakinaisessa työssä. Koitan laihduttaa ja opettelen pikkuhiljaa pitämään itsestäni. Äitiäni en tapaa juuri koskaan . Lapsia olen harkinnut ehkä joskus , jos saan ensin oman pääni kuntoon ja painon hallintaan . Vauvakuume on minullakin voimakas, mutta en halua lapselle paskaa lapsuutta.