Miten selviätte "kunnialla" kauppareissusta lapsen kanssa? APUA!
Meillä on niiiiin jääräpäinen 2,5vuotias tyttö. Tuntuu, että tällä hetkellä puhe/kiellot ei auta, vaan on pakko lopulta laittaa rattaisiin vöillä kiinni tai olla menemättä, tai lähteä kesken menemään esim. juurikin kauppareissuilta. Vielä joku Siwareissu voi onnistua, mutta yhtään isompi kauppa, niin tottelemattomuus nolla.
(tähän väliin: Voitte haukkua ihan vapaasti, ei hetkauta, koska tilanne ärsyttää tarpeeksi nytkin, apua ottaisin kuitenkin paljon mielummin vastaan...jossain on mennyt meillä pieleen.)
Eli lapsi ei ole ns. täystuho, mutta koskee mielellään kaikkeen mitä näkee, ottaa hyllyistä sitä sun tätä, ja jos yrittää väkisin pitää kädestä kiinni, niin heittäytyy lötköksi ja pitää ottaa syliin jossa lopulta alkaa hillumaan, kunnes pääsee pois/ tai poistutaan paikalta.
Olen pitänyt itseäni sopivan tiukkana kasvattajana, mutta nyt alkaa olla käyrä otassa aika turpeena. :P
Onko uhkailukiristyslahjonta oikeasti väärin vai oikein? Meillä on kokeiltu kaikkea. Tuntuu vaan, että tyttö on niin pieni kuitenkin, ettei ymmärrä mitään "jos kosket siihen ja se tippuu niin se maksaa ja kaikki sanoo soosoo, ja tulee setä ja suuttuu...". On sanottu, että jos et rauhotu ja pidä kädestä kiinni, niin lähdet autoon istumaan isin/äitin kanssa, ja lopulta jos tarve on vaatinut niin on uhkaus toteutettu.
tottelemattomuutta on toki muuallakin kuin kaupassa, ihan kotona, kerhoissa, puistoissa, mutta se on jotenkin eri asia. en tiedä.
ääääh... en jaksa edes kirjoittaa kun tuntuu, että esimerkkejä riittäis, eli jos joku nyt innostuu kommentoimaan niin kirjoitan tarvittaessa lisää.
Kommentit (77)
Vai meinaatko että yläkoululaisetkaan ei saa kolmeen päivän ruokaa kun pikkusisko ei osaa käyttäytä kaupassa :D
En ikinä lähtisi kaupasta pois kesken ostosten. Rangaistus pitää olla sellainen että siitä kärsii vaan sääntöjen rikkoja, eihän me oikeasti missään BB:ssä asuta!
eli seuraavan kerran kaupassa sanot, että nyt etsitään muropaketti/maito/ mitä tahansa, kumpi meistä löytää sen. Eli annat lapselle tehtävän. Jos lapsi ryhtyy tekemään jotain muuta, ilmoitat, että nyt etsitään se maito, jotta saadaan kotona ruokaa. Jos lapsi edelleen tekee omiaan, laskeudut kyykkyyn lapsen tasolle ja ilmoitat, että asia selvä, me emme osta ruokaa vaan lähdemme kotiin ja sitten meillä on koko ilta nälkä.
Sen enempiä selittelemättä kannat tytön ulos ja lähdette kotiin. Ruokaa ei laiteta, yhdessä olette nälkäisiä eli puuroa voi olla tms., mutta ei mitään oikeaa ruokaa (nälässä ei siis tarvitse olla, mutta esim. vettä maidon sijaan, ei juustoa leivälle jne.)
Seuraavana aamuna samanlainen suppea ateria ja sitten sanot lapselle, että nyt lähdetään kauppaan ostamaan ruokaa. Kaupassa voi muistuttaa siitä, että kotona ei ole syötävää ja jos lapsi edelleen tekee omiaan, palaatte kotiin. Kaurapuurolinja jatkukoon.
Sitkein lapsi tajuaa yleensä kolmantena päivänä, mistä on kyse.
Mulla on pakko olla rattaat. joihin voin lapsen vyöttää. Varoitan kerran jos tekee jotain, mitä en halua, ja toisesta kerrasta laitan hänet kärryihin. Huutaa tietysti kuin syötävä ja on aika noloa, mutta minkäs teet.
Joskus hämäys "Hei, kato mitä tuolla on" tai lahjonta "Jos olet kiltisti, saat pillimehun" voivat auttaa.
Itkupotkuraivareihin suositellaan mun mielestä sitä, että nappaa lapsen kainaloon, ja poistuu kaupasta. Ei kannata neuvotella yhtään kun lapsi ei pysty edes kuuntelemaan kun on niin tunteiden vietävänä. MLL:n Vanhempainnetistä tms luin.
Vai meinaatko että yläkoululaisetkaan ei saa kolmeen päivän ruokaa kun pikkusisko ei osaa käyttäytä kaupassa :D En ikinä lähtisi kaupasta pois kesken ostosten. Rangaistus pitää olla sellainen että siitä kärsii vaan sääntöjen rikkoja, eihän me oikeasti missään BB:ssä asuta!
eli seuraavan kerran kaupassa sanot, että nyt etsitään muropaketti/maito/ mitä tahansa, kumpi meistä löytää sen. Eli annat lapselle tehtävän. Jos lapsi ryhtyy tekemään jotain muuta, ilmoitat, että nyt etsitään se maito, jotta saadaan kotona ruokaa. Jos lapsi edelleen tekee omiaan, laskeudut kyykkyyn lapsen tasolle ja ilmoitat, että asia selvä, me emme osta ruokaa vaan lähdemme kotiin ja sitten meillä on koko ilta nälkä. Sen enempiä selittelemättä kannat tytön ulos ja lähdette kotiin. Ruokaa ei laiteta, yhdessä olette nälkäisiä eli puuroa voi olla tms., mutta ei mitään oikeaa ruokaa (nälässä ei siis tarvitse olla, mutta esim. vettä maidon sijaan, ei juustoa leivälle jne.) Seuraavana aamuna samanlainen suppea ateria ja sitten sanot lapselle, että nyt lähdetään kauppaan ostamaan ruokaa. Kaupassa voi muistuttaa siitä, että kotona ei ole syötävää ja jos lapsi edelleen tekee omiaan, palaatte kotiin. Kaurapuurolinja jatkukoon. Sitkein lapsi tajuaa yleensä kolmantena päivänä, mistä on kyse.
MIkään ei estä antamasta yläkoululaisille satasta käteen ja sanomasta, että he voivat käydä pizzalla tai Rossossa. Eikä nekään siihen kuole, jos aamulla on puuroa.
ja etsii tarvittavia ostoksia. Eivät juokse, huuda, kiemurtele, lääpi tavaroita tms. Kaupassa käydään ostoksilla, ei leikkimässä. Jos ei käy ostoksilla, ei ole kotona ruokaa.
Kauhulla olen katsonut vanhempia, jotka kiertävät koko kaupan kaikessa rauhassa ja lapsi huutaa kuin syötävä. Varmaan vanhemmille antoisaa, mutta ei muille asiakkaille. Lapsilleni olen sanonut, että siinä on noita napannut taas yhden uhrin syötäväksi. Heillä ei ole hätää, koska äiti on matkassa mukana ja noidat vievät vain lapsia, joilla ei ole äitiä.
Suosittelen, ettet anna autokärryjä tai lastenkärryjä --> lapsi kärryyn istumaan.
Minulla on 2 lasta ja toisen syntyessä kävin kaupassa aina lapsettoman kaverin kanssa, joka otti toisen omaan kärryynsä kunnes minulle tuli tunne, että pystyn yksinkin. Tuohon aikaan tehtiin isot ostokset kerran viikossa ja lisäksi tarvitsi yksin lasten kanssa joskus hakea pari maitoa tms.
Sijassasi tekisin niin(ja teen nytkin), että yhdet TOSI isot ostokset kuukaudessa (pastat, perunat, jauhot, ryynit, vauvanruuat, munat, pakasteet, säilykkeet,juustot...) ja yhdet aika isot (vihannekset, maidot, lihat, leivät) viikossa ja sitte just haen niitä paria juttua joskus sen lisäksi. ISoille ostoksille menen yleensä niin, että valitsen päivästä sellaisen ajan ja tilanteen, jolloin lapset ei ole väsyneitä, nälkäisiä yms. Pidän kotona niin kattavaa "perustuotevarastoa", että jos olen menossa isoille ostoksille ja se ei onnistukaan syystä tai toisesta, niin sitten ostan vain keskikokoiset sillä kertaa ja seuraavalla kerralla taas täydennän kaappeja paremmin.
JA älä pompi yhtään lapsen pillin mukaan siellä kaupassa. Etukäteen voitte sopia jonkun kivan jutun, jota hän toivoo (esim. pullaa) ja sitten sen hankitte.
Tsemppiä! Pystyt siihen.
Silloin kun mennään ostamaan "2 maitoa ja banaaneja" tyyliin, lapsi saa pikkukärryn. Sen ajan jaksaa olla kunnolla sen kärrynsä kanssa. Kärryasian ilmoitan lapselle AINA etukäteen jo matkalla kauppaan, eli "tänään tulet isumaan aikuisen kärryyn". Ei neuvottelua tästä aiheesta.
Kauhulla olen katsonut vanhempia, jotka kiertävät koko kaupan kaikessa rauhassa ja lapsi huutaa kuin syötävä. Varmaan vanhemmille antoisaa, mutta ei muille asiakkaille. Lapsilleni olen sanonut, että siinä on noita napannut taas yhden uhrin syötäväksi. Heillä ei ole hätää, koska äiti on matkassa mukana ja noidat vievät vain lapsia, joilla ei ole äitiä.
Tämän noita osion täytynee olla provo. Miltähän lapsista tuntuu jos äiti joutuukin sairaalaan tai peräti kuolee ja joutuu muiden kanssa kauppaan. Siis kaiken muun pelon ja surun lisäksi pelätä vielä hirveästi noitaa.
muistan hämärästi tuon vaiheen. Nykyään lapsi on kuin unelma kauppareissuilla (nyt 5v).
Meillä auttoi jossain määrin, että heti ensimmäisestä pulinasta/vastaansanomisesta ym. lähdettiin _heti_ kaupasta pois, varsinkin kun oli luvattu ostaa jotain hyvää sieltä.
Tsemppiä!
Kauhulla olen katsonut vanhempia, jotka kiertävät koko kaupan kaikessa rauhassa ja lapsi huutaa kuin syötävä. Varmaan vanhemmille antoisaa, mutta ei muille asiakkaille. Lapsilleni olen sanonut, että siinä on noita napannut taas yhden uhrin syötäväksi. Heillä ei ole hätää, koska äiti on matkassa mukana ja noidat vievät vain lapsia, joilla ei ole äitiä.
Tämän noita osion täytynee olla provo. Miltähän lapsista tuntuu jos äiti joutuukin sairaalaan tai peräti kuolee ja joutuu muiden kanssa kauppaan. Siis kaiken muun pelon ja surun lisäksi pelätä vielä hirveästi noitaa.
katso itse niitä äitejä, jotka antavat lapsensa huutaa kaupassa: ne ovat ilmiselviä noitia! Ja jos minä kuolen, niin en usko, että mies tai mummot kävisivät lasten kanssa kaupassa. Lapset menisivät hoitoon ja kaupassa käytäisiin ennen kuin heidät haettaisiin tarhasta.
Kauhulla olen katsonut vanhempia, jotka kiertävät koko kaupan kaikessa rauhassa ja lapsi huutaa kuin syötävä. Varmaan vanhemmille antoisaa, mutta ei muille asiakkaille. Lapsilleni olen sanonut, että siinä on noita napannut taas yhden uhrin syötäväksi. Heillä ei ole hätää, koska äiti on matkassa mukana ja noidat vievät vain lapsia, joilla ei ole äitiä.
Tämän noita osion täytynee olla provo. Miltähän lapsista tuntuu jos äiti joutuukin sairaalaan tai peräti kuolee ja joutuu muiden kanssa kauppaan. Siis kaiken muun pelon ja surun lisäksi pelätä vielä hirveästi noitaa.
katso itse niitä äitejä, jotka antavat lapsensa huutaa kaupassa: ne ovat ilmiselviä noitia! Ja jos minä kuolen, niin en usko, että mies tai mummot kävisivät lasten kanssa kaupassa. Lapset menisivät hoitoon ja kaupassa käytäisiin ennen kuin heidät haettaisiin tarhasta.
Meinaan olisi se pienelle lapselle kauheaa kun mummo veisi tietämättään lapset kauppaan joku vapaapäivä. Tai veisi lapset vaikka haalareita ostamaan kauppaan ja siksi ottaisi heidät mukaan. Jos vielä sattuisi kirkuva muksu siihen niin luulen että mummolla voisi olla ihmettelemistä lasten käytöksessä.
Sitäpaitsi minä en ole koskaan pelotellut lapsia esim. tontuilla tyyliin kaupassa pitää olla kunnolla kun tontut kurkkii ja tuhmat ei saa lahjoja. Vaan meillä pitää olla kaupassa kunnolla kun vanhemmat niin sanoo ja siksi että ei häiritä muita asiakkaita tai kaupan henkilökuntaa. Minä olen itse riittävä auktoriteetti.
Milläs noidilla pelottelija uhkaa sitten kun 12v jää kiinni tupakasta tai kaljasta. Ei taida sitten oikein olla noidasta pelotteeksi ja äidin realistisetkin pelotteet saattavat olla valetta kuten nähty...
Kauhulla olen katsonut vanhempia, jotka kiertävät koko kaupan kaikessa rauhassa ja lapsi huutaa kuin syötävä. Varmaan vanhemmille antoisaa, mutta ei muille asiakkaille. Lapsilleni olen sanonut, että siinä on noita napannut taas yhden uhrin syötäväksi. Heillä ei ole hätää, koska äiti on matkassa mukana ja noidat vievät vain lapsia, joilla ei ole äitiä.
Tämän noita osion täytynee olla provo. Miltähän lapsista tuntuu jos äiti joutuukin sairaalaan tai peräti kuolee ja joutuu muiden kanssa kauppaan. Siis kaiken muun pelon ja surun lisäksi pelätä vielä hirveästi noitaa.
katso itse niitä äitejä, jotka antavat lapsensa huutaa kaupassa: ne ovat ilmiselviä noitia! Ja jos minä kuolen, niin en usko, että mies tai mummot kävisivät lasten kanssa kaupassa. Lapset menisivät hoitoon ja kaupassa käytäisiin ennen kuin heidät haettaisiin tarhasta.
Meinaan olisi se pienelle lapselle kauheaa kun mummo veisi tietämättään lapset kauppaan joku vapaapäivä. Tai veisi lapset vaikka haalareita ostamaan kauppaan ja siksi ottaisi heidät mukaan. Jos vielä sattuisi kirkuva muksu siihen niin luulen että mummolla voisi olla ihmettelemistä lasten käytöksessä. Sitäpaitsi minä en ole koskaan pelotellut lapsia esim. tontuilla tyyliin kaupassa pitää olla kunnolla kun tontut kurkkii ja tuhmat ei saa lahjoja. Vaan meillä pitää olla kaupassa kunnolla kun vanhemmat niin sanoo ja siksi että ei häiritä muita asiakkaita tai kaupan henkilökuntaa. Minä olen itse riittävä auktoriteetti. Milläs noidilla pelottelija uhkaa sitten kun 12v jää kiinni tupakasta tai kaljasta. Ei taida sitten oikein olla noidasta pelotteeksi ja äidin realistisetkin pelotteet saattavat olla valetta kuten nähty...
En väitä lapsilleni, että noidat vievät kaupassa huonosti käyttäytyviä lapsia vaan kerron, että ne lapset huutavat, kirkuvat jne. siksi, että noita on ne napannut. Miten muuten voi selittää sen, että toiset kakarat huutavat kuin tapettavat eivätkä äitinsä edes yritä tehdä tilanteelle mitään?
Lapseni uskovat, että huonostikäyttäytyvä lapsi ei ole sellainen omasta halustaan vaan siksi, että on noidan (äitinsä) taikoma. Heillä itsellään ei ole mitään tervetta kiukutella, koska heidänpä kanssaan ei olekaan mikään ilkeä noita vaan tavallinen äiti.
En ole ikinä osannut ajatella, että kaupassa kauniisti käyttäytyvä lapsi olisi 12v iässä se, joka jää kiinni tupakasta ja kaljasta. Niinkö teillä kävi vai mistä tiedät, että rauhallinen käytös taaperona altistaa tupakalle esiteininä?
Viimeinen tikki oli, kun löysin itseni itkemästä hyllyjen välistä täysien ostoskärryjen kanssa, kun tuntui etten pääse eteen enkä taakse, ja isommat lapset oli ihan hämillään, pienin raivosi kuin viimeistä päivää...
Mä totesin, että meidän kuopus, vaikka tiesi miten kaupassa piti käyttäytyä ei siihen yksinkertaisesti pystynyt. Siis pystyi vielä skarppaamaan alkumatkan, mutta kauppa täynnä nähtävää, haisteltavaa, koskettavaa oli vaan kerta kaikkiaan liikaa, ja jossain kohtaa homma lähti aina lapasesta. Meilläkin lapsi kampesi itseään ylös ja irti mistä tahansa kiinnittimistä ja kärryistä ja rattaista, eikä siitä huudosta tullut loppua.
Joten me olimme poissa kaupoista tuon lapsen kanssa kun hän oli n. 1,5v-3,5v. Nyt on 4,5 ja kaupassa voi jo melko hyvin käydä.
Vastaavaa ei ole ollut isompien lastemme kanssa, mutta he ovat kaikessa muussakin aivan erilaisia.
...siis miten sen teette...jätätte täydet kärryt ja pakasteet siihen paikkaan ja kiukuttelijan kanssa ulos? mihin asti menette... Kotiin, autoon, vain siihen oven taakse?
Eikö tuossa tapahdu juuri niin kuin lapsi haluaa... Eli lapsi saa täyden huomion ja pääsee pois tylsältä ostoskierrokselta?
Mitä sitten tapahtuu? Lapsen kanssa takaisin samaa kauppaan ja vaivihkaa vaihtamaan se sulanut jäätelö?
Kertokaapa, kun en ole koskaan tätä ohjetta ymmärtänyt.
Terkuin tuolta ylempää se jonka kakara raivosi 10 minsaa lihatiskin vierellä.
mutta oman lapseni (VILKAS) kohdalla pidän vaan tiukan kurin. Jos hyörii tai pelleilee, niin todellakin laitan remmillä kiinni autorattasiin. Parin varoituksen jälkeen. Lapseni on juuri 2,5-vuotias.
En pelkää pitää kuria kaupassakaan.
Lisäksi, jos sanon ettei mihinkään kosketa, koska tavarat eivät ole meidän, niin todellakin vahdin ettei lapsi koske mihinkään. Otan käden pois ja pidän kädestä kiinni. Jos alkaa temppuilemaan, niin kärryihin remmeihin.
Mä en vaan tajua, miksei voi olla jämäkkä. Kyseessä kun ei ole mikään 30 kiloinen jässikkä, jota on jo vaikea kantaa.
Nykyään lapseni osaa käyttäytyä, osaa kävellä nätisti vieressä ja vain katsella tavaroita, kun kävin tätä vääntöä tarpeeksi ja tarpeeksi ajoissa. Osaa myöskin olla suuttumatta, jos ei osteta karkkia tms, vaikka pettyykin.
mutta oman lapseni (VILKAS) kohdalla pidän vaan tiukan kurin. Jos hyörii tai pelleilee, niin todellakin laitan remmillä kiinni autorattasiin. Parin varoituksen jälkeen. Lapseni on juuri 2,5-vuotias.
En pelkää pitää kuria kaupassakaan.
Lisäksi, jos sanon ettei mihinkään kosketa, koska tavarat eivät ole meidän, niin todellakin vahdin ettei lapsi koske mihinkään. Otan käden pois ja pidän kädestä kiinni. Jos alkaa temppuilemaan, niin kärryihin remmeihin.
Mä en vaan tajua, miksei voi olla jämäkkä. Kyseessä kun ei ole mikään 30 kiloinen jässikkä, jota on jo vaikea kantaa.
Nykyään lapseni osaa käyttäytyä, osaa kävellä nätisti vieressä ja vain katsella tavaroita, kun kävin tätä vääntöä tarpeeksi ja tarpeeksi ajoissa. Osaa myöskin olla suuttumatta, jos ei osteta karkkia tms, vaikka pettyykin.
todellakin varoitan vaan enintään kaksi kertaa. Mun verenpaine ei kestä väittelyä ja turhan vääntämistä lapsen kanssa. Yleensä temppuilu on kerrasta poikki.
On meilläkin lapsi tehnyt sitä, että vetää lötköksi ja on parit itkupotkuraivarit saanu, mutta silloin olen vaan napannut lapsen syliin ja tehny nopeesti ostokset, kiinnittämättä huomiota lapseen. En tosiaan rupee tappelemaan lasten kanssa.
Ja tietystihän SINÄ kerrot etukäteen lapselle, mitä tehdään ja miten käyttäydytään? Eli "nyt mennään kauppaan, janika kävelee ihan äitin vieressä. Mihinkään ei saa koskea, mutta katsoa saa" jne.
Heillä ei ole hätää, koska äiti on matkassa mukana ja noidat vievät vain lapsia, joilla ei ole äitiä.
No kyllä tuosta sai käsityksen että jos lapsi on mummon kanssa vaikka kaupassa tai ainakin jos lapsen äiti kuolee niin noita vie lapsen...
En ole ikinä osannut ajatella, että kaupassa kauniisti käyttäytyvä lapsi olisi 12v iässä se, joka jää kiinni tupakasta ja kaljasta. Niinkö teillä kävi vai mistä tiedät, että rauhallinen käytös taaperona altistaa tupakalle esiteininä?.
Mietein että jos sinä käytät jotain satuolentoja kurin pitoon niin mitäs sitten kun lapset kasvavat ? Jos he sitten isompina tekevät tyhmiä niin pelotteletko sitten joulupukilla, lumimiehellä vai millä ? Eli sinun uskottavuutesi saattaa hieman kärsiä kun lapset tajuavat että sinä käytät valheita pelotteina.
niin yksinkertaisesti et ota lasta kauppaan mukaan. Otat sitten vähän vanhempana, kun osaa käyttäytyä. Näin tein itse, mies jäi lasten kanssa aina kotiina ja mä hoidin ostokset.
Joskus säälittää ulkovaatteissa hikoilevat, kärryihin sullotut lapset. Menisitkö itse toppapuvussa johonkin kauppaan pakotettuna istumaan paikoillaan, vaikka tekis mieli kokeillakaikkea :)
jäähypenkkirangaistus. Sen tosin pitää olla toimivana käytössä myös kotioloissa ja muualla, jotta voi kaupassa toteuttaa. 2,5v ei tod ole mikään tajuamaton vauva, vaan älykäs ja naruista vetelevä mini-ihminen. Kuria, kuria.
onko se lapsi pakko ottaa kauppaan mukaan?
En jaksa minäkään lukea koko ketjua, mutta tätä täytyy ihan kommentoida, että mikä ihmeen ratkaisu se on että jättää menemättä kaupaan? Itse olen kotiäiti, jonka mies tekee reissutöitä, ja lapsia on 4. Isot on koulussa ja totta mooses me pienimmän, 2-vuotiaan kanssa hoidetaan kauppareissut. Yksinkä se pitäis jättää kotiin? Tai pikkukoululaisten kanssa illalla? Muutenkin ihan idiootti ajatus että kaikesta vaikeasta selvitään sillä ettei mennä tai mennään ilman lapsia.
ja 16: kyllä 2,5 vuotias on pakko ottaa kauppaan mukaan. Niin pientä ei voi jättää yksin kotiin...
Mulla on 3- ja 1-vuotiaat pojat, useimmiten mennään kauppaan koko perhe, isäkin ehtii mukaan.
Silloin 3-v on joko tavallisten kärryjen kyydissä, tai autokärryssä, ja pienempi autokärryjen istuimessa ylhäällä tai omissa rattaissaan (vireystilastaan riippuen)
Pikkukärryt toimii 3-vuotiaan kanssa vain silloin jos ollaan kaksistaan kaupassa, ja kaikki ostokset mahtuu niihin.
Kokoajan saa huomauttaa autokärryssä istuvalle 3-veelle, että "jalat kyytiin" heti kun kärryt pysähtyy hän potkuttelee itse eteenpäin...tai sitten hän muuten vain roikkuu jotenkin pää sivulla, ei ole onneksi vielä osunut hyllynreunoihin... Eli ei oikein jaksa istua paikoillaan. Vaan ei mahda mitään, aina siitä jotenkin selviää.
aivan naurettavia ohjeita nämä "syödään sitten puuroa ja vettä jos lapsi ei osaa käyttäytyä kaupassa" Ei sitä voi 2-vuotiaan harteille laittaa kodin ruokahuollon vastuuta. Kyllä se on aikuisen tehtävä hoitaa ruokaa kotiin vaikka lapsi kiukuttelisikin!