Miten selviätte "kunnialla" kauppareissusta lapsen kanssa? APUA!

En väitä lapsilleni, että noidat vievät kaupassa huonosti käyttäytyviä lapsia vaan kerron, että ne lapset huutavat, kirkuvat jne. siksi, että noita on ne napannut. Miten muuten voi selittää sen, että toiset kakarat huutavat kuin tapettavat eivätkä äitinsä edes yritä tehdä tilanteelle mitään? Lapseni uskovat, että huonostikäyttäytyvä lapsi ei ole sellainen omasta halustaan vaan siksi, että on noidan (äitinsä) taikoma. Heillä itsellään ei ole mitään tervetta kiukutella, koska heidänpä kanssaan ei olekaan mikään ilkeä noita vaan tavallinen äiti.

No, meille sanottiin pienenä, että "jollain on näköjään känkkäränkkä-päivä kun noin huutaa tai että, katsokaas nyt kun on kamalaa, kun kaupassa ei osaa käyttäytyä, kaikki katsovat että mitä ihmettä! Kyllä saa harmistunut olla, mutta ei saa toisia häiritä, vai mitä tytöt?" Tai jotain muuta tuollaista. Ja me nyökyttelimme :D voisihan niille lapsille vaikka sanoa vain ihan totuuden.

ottaa huomioon muita. Tietty sekin voisi olla piristävää, lapsille tekee hyvää tajuta, että osa äideistä on itsekkäitä paskoja.

En kyllä suosittele tuota, että toinen vanhemmista lähtee lapsen kanssa autoon istuskelemaan, jos lapsi ei ole kaupassa kunnolla. Teimme niin kerran ja sen jälkeen kävi niin, että heti kun lasta alkoi kaupassa kyllästyttää, hän heittäytyi ihan mahdottomaksi päästäkseen taas isän kanssa autoon istuskelemaan.



Paras ratkaisu meillä on ollut ihan "noitana" hoitaa ostokset kaikessa rauhassa, vaikka lapsi kärryissä parkuisi. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja kauppaan myös. Jos ei anna lapsen käytöksellään pompottaa, niin siinä on äkkiä ihan liemessä.

Jos ei anna lapsen käytöksellään pompottaa, niin siinä on äkkiä ihan liemessä.

Ei kun siis toisinpäin. Lapsi kyllä äkkiä huomaa, jos äiti tekee mitä tahansa saadakseen huudon loppumaan. Sillä huudolla onkin sitten kiva kiristää etuja.

käske lapsen olla tarkkana ja sanovan heti kun näkee kys.tavaran. meidän lapset keskittyy edes hetken. pikkukärryt vain silloin kun teillä on kolme tavaraa.

Keskellä viikkoa käyn neljän alle kouluikäisen kanssa pikku lähikaupassa, jolloin otan vauvalle kaukalokärryt 2,5vuotias saa pikkukärryt ja 4-ja 5 vuotiaat kävelevät nätisti vieressä. Taapero jaksaa kauppareissun hyvin ja kilahtamatta, kun saa itse pistää tavaroita kärryihin. Välillä laittaa sinne oman päänsä mukaan jotain, mutta vie heti takaisin, kun sanon, ettemme kyseistä tuotetta tarvitse.



Viikonloppuna käyn kaikkien (kahdeksan alle 12vuotiasta) lasten kanssa isossa kaupassa, jolloin otan kärryt, joissa vauvakaukalo ja taaperoistuin vieressä, sillä isossa kaupassa taapero ei varmaan malttaisi kävellä nätisti koko ostosreissumme ajan, joka kestää yleensä 1h-1,5h joten parempi heti vaan laittaa kärryihin istumaan, eikä anna muita vaihtoehtoja. Jos ei kyseisiä rattaita löydy otamme taviskärryt taaperolle ja vauvalle omat rattaat johon kaukalo kiinni ja isommat saa työntää niitä.



Kyllä meillä vuosien saatossa(ja aivan varmasti jatkossakin) aina joku lapsista välillä saanut, varsinkin nälkäisenä/väsyneenä, kaupparaivareita, mutta niistä on selvitty ilman suurempaa tuskaa ja noloja tilanteita ;-)

lapsi koskee ilman lupaa. Jos nätisti kysyy ja osoittaa, joskus hellyn ostamaan. Mutta mitään mihin oma-alotteisesti koskee en osta. Viesti on nyt alkanut mennä perille. Myöskään en osta kitinällä vinguttuja asioita.

Ja mitään ei syödä kaupassa. Kaikki on kaupantädin omaa kunnes se on maksettu. Natsimutsina ei oo ollu kaupparaivareita kun joskus harvoin.

Otan toki muksut mukasn päätöksentekoon - kysyn mitä jugurttia tänään haluaisi ostaa jne.

antaa lapselle aikansa ja ostoksillekin. So simple.

käytöstä. Käytännössä tarkoittaa sitä, että jos lapsi käyttäytyy huonosti niin kyykistyn lapsen tasolle, otan lasta käsistä kiinni ja sanon todella napakkaan sävyyn, että jos tuommoinen käytös jatkuu niin lähdemme kotiin välittömästi. Ja aina on lähdetty välittömästi. Myös kaikki muut "uhkaukset" olen toteuttanut välittömästi yhden varoituksen jälkeen. Voin kertoa, että lapseni on hyvätapainen 10-vuotias nyt. En vieläkään siedä minkäänlaista huonoa käytöstä. Siksi lapseni käyttäytyy yleensä aina hyvin ja uskoo kun sanotaan.

unohtua se että kaikki lapset on erilaisia..



Joillekin se eteen kyykistyminen ja asian kieltäminen silmiin katsoen ei auta, ei vaikka toistat sen tuhat kertaa.



Meillä kaksi erittäin temperamenttista lasta.

Yleensä kauppareissut sujuu hyvin, joskus hyvin huonosti.



Mutta joka kauppareissu samat asiat: lapsi istuu kärryissä, jos nousee, laitetaan takaisin.



Jos huutaa, siitä vaan. Ei reagointia aikuisilta.



Emme rupea lepertelemään, kiukkuamaan, emmekä

varsinkaan uhkaa lähteä kaupasta pois.

Koska siitähän loppupeleissä kärsii eniten vanhemmat, lapset pääsee kotiin leikkimään jne. Aivan varmasti käyttäisivät hyödykseen tylsällä kauppareissulla.



Jos on puhuttu herkkujen ostosta ennen kauppareissua, niitä ei osteta jos lapset kiukkuavat. Piste.



Minulle on aivan sama jos lapsi huutaa ja muut mulkoilevat pahasti. En kiinnitä siihen mitään huomiota. Minä en lasta voi pakottaa hiljaiseksi, kyllä se huuto jossain vaiheessa loppuu.



Kauppareissut, samoin kuin virastoissa asioimiset jne. on aikuisten asioita. Niitä hoidetaan kun on pakko ja minä en rupea esittämään sirkustemppuja jotta lapset viihtyisivät.

Lastenkin on hyvä oppia että välillä on tylsää, eikä siihen kuole.

niin ymmärrän sua. Ei taida lohduttaa kun sanon, että kyllä se ohi menee! :D



Mein kuopus oli tuollanen, mutta laitoin kovaa kovaa vastaan. Ehdotonta oli, että vaunuissa pysytään taikka ostoskärryissä, niin pienen paikka ei ole kävellä. Ja mun korvat ja hermot kestää, karjukoon niin kauan kuin sielu sietää, vaikka koko cittarireissun ajan. Jos kanssaihmisillä on vaikeaa, laittakoon peltorit korvilleen :)



Ei se kauaa kestänyt, huuto v'heni pikkuhiljaa ja kun käytös sujui, sai huomiota kauppareissun aikana. Nyt kuopus liki 4-vuotias ja käyttäytyy kun enkeli kaupassa, niin kun muutkin kolme lastamme, ei koskaa saa mitään mä-haluun-kohtauksia tms. Nautin kauppareissuista koko porukalla.



Auts, ehkä olen ollut aikamoionen Hitler, on mammat mahtaneet olla lastensuojeluilmoituksen partaalla kun on meitä katsoneet.

Lohduttaako sinua lainkaan se tieto, että esikoiseni on jo 16v, ei juo eikä polta.

Ehkä hän pelkää muuttuvansa noidaksi itsekin.

Lohduttaako sinua lainkaan se tieto, että esikoiseni on jo 16v, ei juo eikä polta.

Ehkä hän pelkää muuttuvansa noidaksi itsekin.

Eli ei se kaupassa temppuileva lapsi ole syyllinen karjuntaansa vaan se äiti, joka jostain syystä haluaa kasvattaa lastaan kaupassa eikä missään nimessä halua tehdä kauppareissua lapselle mukavaksi esim. opettamalla alusta alkaen, miten kaupassa ollaan. Jos tänään ei osteta karkkia vaikka eilen ostettiin, niin tietty se lapsi huutaa. Eihän se tiedä, että äidillä on tänään huono päivä, joka kostetaan lapselle siten, että viedää ipana karkkihyllyn luokse ja sitten sanotaan, että ei ostetakaan.

Kaupassa raivoava lapsi on äitinsä kasvatuksen ja käytöksen tulos.

kun olet alun perin päästänyt lapsen pois ostoskärryjen istuimesta. Mulla on lapset tasan 2v. ja vanhempi on 3,5v. eikä kumpikaan ole koskaan temppuillut kaupassa. Syynä se, että ne on aika kärrissä. Tällä hetkellä siis marketissa isompi istuu autokärrissä (saisi toki muuten kävellä, mutta eipä tule sitten pikkusiskolle mieleen, että voisi kävelläkin...) ja pienempi istuu sitten kärryn istuimessa.



Kun ei ikinä ole muuta vaihtoehtoa ollut, eivät he sitä oikein kaipaa. Joskus on tainnut pienempi sanoa, että haluaa pois, mutta sanon vaan että lapset jää täällä kärrien alle kun aikuiset ei huomaa, pitää nyt istua kyydissä. Sitten ne istuu.

ja sitten ne laitettiin pois ja sanottiin esim. "hei hei nalle". Kerran huusi kassajonossa, mutta periksi en antanut.



Itse en lähtisi millekään vanukaslinjalle joka kauppareissulla. Nykyisin 7v kyllä tietää että en osta mitään jos niin olen päättänyt. Näyttelee kyllä tavaroita, mutta tapella ei tarvitse.

'Ei', 'älä', 'Odota' ja 'Tule'



Noita sitten toistellaan jatkuvasti ja ohjataan toiseen tekemiseen. 'Ei' sanan sanomista pitää valitettavasti vain toistaa tuhansia kertoja ennenkuin lopulta menee perille. Toisille lapsille enemmän kuin toisille. Jos välissä erehtyy sanomaan 'joo', niin 'ei' sanoja pitää sanoa entistä enemmän. :-D

unohtua se että kaikki lapset on erilaisia.. Joillekin se eteen kyykistyminen ja asian kieltäminen silmiin katsoen ei auta, ei vaikka toistat sen tuhat kertaa. Meillä kaksi erittäin temperamenttista lasta. Yleensä kauppareissut sujuu hyvin, joskus hyvin huonosti. Mutta joka kauppareissu samat asiat: lapsi istuu kärryissä, jos nousee, laitetaan takaisin. Jos huutaa, siitä vaan. Ei reagointia aikuisilta. Emme rupea lepertelemään, kiukkuamaan, emmekä varsinkaan uhkaa lähteä kaupasta pois. Koska siitähän loppupeleissä kärsii eniten vanhemmat, lapset pääsee kotiin leikkimään jne. Aivan varmasti käyttäisivät hyödykseen tylsällä kauppareissulla. Jos on puhuttu herkkujen ostosta ennen kauppareissua, niitä ei osteta jos lapset kiukkuavat. Piste. Minulle on aivan sama jos lapsi huutaa ja muut mulkoilevat pahasti. En kiinnitä siihen mitään huomiota. Minä en lasta voi pakottaa hiljaiseksi, kyllä se huuto jossain vaiheessa loppuu. Kauppareissut, samoin kuin virastoissa asioimiset jne. on aikuisten asioita. Niitä hoidetaan kun on pakko ja minä en rupea esittämään sirkustemppuja jotta lapset viihtyisivät. Lastenkin on hyvä oppia että välillä on tylsää, eikä siihen kuole.

lapsesi jatkuvaa huutoa? Käykö koskaan mielessäsi, että sinä se tässä olet huonotapainen, kun tahallasi melusaastutat ympäristöäsi? Tai sopiiko sinulle, että vaimennan lapsesi antamalla hänelle suklaapatukan, jotta saisin rauhassa tehdä aikuisten asioita eli käydä ostoksilla.

'Ei', 'älä', 'Odota' ja 'Tule' Noita sitten toistellaan jatkuvasti ja ohjataan toiseen tekemiseen. 'Ei' sanan sanomista pitää valitettavasti vain toistaa tuhansia kertoja ennenkuin lopulta menee perille. Toisille lapsille enemmän kuin toisille. Jos välissä erehtyy sanomaan 'joo', niin 'ei' sanoja pitää sanoa entistä enemmän. :-D

Kokeilepa koiraan eli toista sitä eitä uudestaan ja uudestaan aina koiran tehdessä väärin. Oppiiko koira tekemään oikein? No eipä opi, koska et osoita koiralle, mikä on kiellettyä ja mikä pitää tehdä toisin.

Siksi lapsellekin on turha hokea sanaa ei. Jos lapsi hamuaa tavaroita ja sinä sanot ei, niin mikä on kiellettyä? Tavaran kurkottelu? Käden ojentaminen? Pyyntö? Eli jotta eistä olisi hyötyä, tulee lapselle kertoa, mikä on kiellettyä.

Tai kokeile samaa mieheesi. Sano miehelle sängyssä ei, mutta älä yksilöi kieltoa. Aamulla voit todeta, että et kieltäytynyt seksistä (kuten mies luuli) vaan et pitänyt siitä, että mies sammutti valot.