Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten selviätte "kunnialla" kauppareissusta lapsen kanssa? APUA!
26.09.2012 |
Meillä on niiiiin jääräpäinen 2,5vuotias tyttö. Tuntuu, että tällä hetkellä puhe/kiellot ei auta, vaan on pakko lopulta laittaa rattaisiin vöillä kiinni tai olla menemättä, tai lähteä kesken menemään esim. juurikin kauppareissuilta. Vielä joku Siwareissu voi onnistua, mutta yhtään isompi kauppa, niin tottelemattomuus nolla.
(tähän väliin: Voitte haukkua ihan vapaasti, ei hetkauta, koska tilanne ärsyttää tarpeeksi nytkin, apua ottaisin kuitenkin paljon mielummin vastaan...jossain on mennyt meillä pieleen.)
Eli lapsi ei ole ns. täystuho, mutta koskee mielellään kaikkeen mitä näkee, ottaa hyllyistä sitä sun tätä, ja jos yrittää väkisin pitää kädestä kiinni, niin heittäytyy lötköksi ja pitää ottaa syliin jossa lopulta alkaa hillumaan, kunnes pääsee pois/ tai poistutaan paikalta.
Olen pitänyt itseäni sopivan tiukkana kasvattajana, mutta nyt alkaa olla käyrä otassa aika turpeena. :P
Onko uhkailukiristyslahjonta oikeasti väärin vai oikein? Meillä on kokeiltu kaikkea. Tuntuu vaan, että tyttö on niin pieni kuitenkin, ettei ymmärrä mitään "jos kosket siihen ja se tippuu niin se maksaa ja kaikki sanoo soosoo, ja tulee setä ja suuttuu...". On sanottu, että jos et rauhotu ja pidä kädestä kiinni, niin lähdet autoon istumaan isin/äitin kanssa, ja lopulta jos tarve on vaatinut niin on uhkaus toteutettu.
tottelemattomuutta on toki muuallakin kuin kaupassa, ihan kotona, kerhoissa, puistoissa, mutta se on jotenkin eri asia. en tiedä.
ääääh... en jaksa edes kirjoittaa kun tuntuu, että esimerkkejä riittäis, eli jos joku nyt innostuu kommentoimaan niin kirjoitan tarvittaessa lisää.
Kommentit (77)
kirjoita ostoslista ja anna lapsen itse omalla avullasi etsiä tuotteet.
teet näin lapsellekkin kauppareissun mieluisaksi ja hänen ei tartte koko ajan kuunnella kieltoja vaan voi osallostua.
hedelmäosastolla anna painaa numeroa tuotteen punnituksessa jne...
pikku hiljaa tyttö oppii että kaupassa on rutiinit ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä vastaava 2,5v poika.
Ja ostoskärryt, joissa on huudosta riippumatta istuttava.
lapsi viihtyi kymmenen kertaa paremmin niissä kun näki mihin mennää
ja välillä (vaikka tyhmältä tuntuikin,mut kun oli pakko että kauppa reissun sujuvuuden kannalta) peruutettiin piippiippiip äänellä,pientä "rallia" ajeltiin kärryjen kanssa..
omat pikku ostoskärryt auttaa myös,
ja oma pikku reppu jolla voi kantaa pieniä/kevyitä ostoksia
ohjailua mitä laitetaan kärryihin, ja va´aan painaminen on ihan in, sitten lahjonta, kiristy ja uhkailu valitettavasti..
Oli suoraan sanottuna ihana lukea tämä avaamani ketju, kun vastauksia oli tullut NÄIN PALJON. Kiitos ihan kaikille. Välillä lukiessa tuli hymyä ja naurua, ja muutama tuhahdus ja kyynelkin vierähti.
Ollut tänään taas melko rankka päivä tuon uhmaamisen suhteen ja on ihana saada neuvoja ja kuulla, että muillakin on samoja ongelmia nyt tai samat ongelmat takana päin.
Puhuttiin miehen kanssa (taas) asiasta ja molemmat todettiin, että kai se suuri syy tähän vaikeuteen on se vanhempien kiire. Eli on pakko lähteä sinne cittariin koko perheen kanssa, ja aikaa ei ole jäädä ihmettelemään kaikkea mahdollista ja lapsi tuntuu kamalalta riesalta. Mutta tämä pätee moneen muuhunkin asiaan. Jos haluaisin jotain itsessäni vanhempana muuttaa, se olisi se, että olisi oikeasti aikaa lapsille.
Vastaan pariin kysymykseen, mitä tossa aiemmin tuli esille:
Joku kysyi, kuinka voi käytännössä lähteä pois kaupasta. Meillä tämä on tarkoittanut sitä, että tällöin olemme olleet mieheni kanssa molemmat mukana ja toinen lähtee lapsen kanssa autoon odottamaan, kun toinen tekee ostokset.
Joku taas ihmetteli, miksi se lapsi täytyy sinne kauppaan ottaa. Tätä mietin itsekin, että pitäisikö vain luovuttaa, eikä käydä koskaan porukalla kaupassa... hmm. en tiedä.
Muutama oli sitä mieltä, että pitää olla tiukka kuri, eikä lapsi saa koskea mihinkään ja sillä siisti. Aiemmin jo sanoin, että pidän itseäni melko tiukkana kasvattajana, eikä meillä lapsi päätä mitä milloinkin tehdään ja missä järjestyksessä. En vaan tiedä olenko mitenkään kovin ylpeä tästä jatkuvasti, en haluaisi olla mikään "natsimutsi"(mikä ihan varmaan tätä menoa tulen tulevaisuudessa olemaan), vaan haluaisin, että asiat olisi keskusteltu ja perusteltu lapselle ja lapsi ymmärtäisi miksi mitäkin ei saa tehdä. Usein tulee mieleen, että lapsi on tosiaan vasta 2,5vuotias, ja ehkä odotan häneltä liikaakin välillä ja siitä tulee paha mieli.
...
Toivottavasti tästä ketjusta on apua muillekin, koska taas alan uskomaan, että lapseni on ihan normaali, minä olen ihan normaali ja elämämme on ihan normaalia lapsiperheen elämää :)
Kiitos siis vielä asiallisista vastauksistanne!
ap
ne pysyivät aisoissa ihan komentamalla. Ei siinä selittelyt auta, vaan loapselle sanotaan EI! Siihen et koske! Jne. Huutaa ei tartte, mutta ei se iänikuinen selittelykään auta.
Ja edelliselle: mitä silloin syödään kun se mies ei ole kotona ja jääkaappi on tyhjä? Meilä lapset ovat tulleet osaksi perhettä ja perheenä tehdään samoja asioita kuin ennenkin, ei lopeteta normaalia elämistä.
Niin mulleko sä kommentoit tuon "edelliselle" -osuuden? Luetko tekstini uudelleen, niin tajuat että nimenomaan ihmettelen miksi lapset pitäisi jättää kotiin kaupassakäydessä, tai että niitä edes pystyisi jättämään kotiin. Sisälukutaito hohoi :)
t. 42 jolla 4 lasta, 9v, 8v, 6,5v ja 2v ja TODELLAKIN kaupassa käyty lasten kanssa :)
lapsi istuu kärryssä kauppareissun ajan.
Meillä on 2v 3kk poika ja näin on aina tehty. Hän istuu kärryn istuimessa (siis tavallinen kärry, ei mikään autokärry tms) vaikka kiertäisimme kuinka pitkään kaupassa.
Juttelen ja kerron koko ajan mitä ostamme ja hän katselee ja juttelee.
En ole edes kokeillut "päästää" häntä kävelemään isommassa kaupassa. Kai olen sitten huono mamma kans.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi on 2,5-vuotias, sen ikäisille EI tarvitse selittää mitään sen kummemmin, kuin esim. että "ei saa koskea, ei ole meidän". Jätä pitemmät kasvatuskeskustelut isommille! Tiukka kuri noin pienelle ei tarkoita keskusteluja ja perusteluja, ton ikäisenä tehdään asioita, koska äiti tai isi käskee. Nih.
ne pysyivät aisoissa ihan komentamalla. Ei siinä selittelyt auta, vaan loapselle sanotaan EI! Siihen et koske! Jne. Huutaa ei tartte, mutta ei se iänikuinen selittelykään auta. Ja edelliselle: mitä silloin syödään kun se mies ei ole kotona ja jääkaappi on tyhjä? Meilä lapset ovat tulleet osaksi perhettä ja perheenä tehdään samoja asioita kuin ennenkin, ei lopeteta normaalia elämistä.
Niin mulleko sä kommentoit tuon "edelliselle" -osuuden? Luetko tekstini uudelleen, niin tajuat että nimenomaan ihmettelen miksi lapset pitäisi jättää kotiin kaupassakäydessä, tai että niitä edes pystyisi jättämään kotiin. Sisälukutaito hohoi :) t. 42 jolla 4 lasta, 9v, 8v, 6,5v ja 2v ja TODELLAKIN kaupassa käyty lasten kanssa :)
Joku muu siellä ylempänä ehdotti yksin kauppaan menemistä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
molemmat vanhemmat mukana. Kuka teillä määrää, lapsiko? Ymmärrän vielä sen, jos ollaan vaikkapa lahdestaan muksun kanssa ja tulee erimielisyyttä ja silloin on ikäviä tilanteita. Kuitenkin aikuinen päättää, miten ollaan.
Ap kirjoitti jossain kohdassa, että lapsi on rattaissa ja mies työsntää ostoskärryjä. Eikö kahden aikuisen läsnäollessa ole sangen helppoa häipyä tenavan kanssa pihalle ja toinen jää ostoksille rauhassa. Tai miksi yleensäkään pitää käydä ostoksilla lasten kanssa, sillä ei se heille nautinto ole.
ne pysyivät aisoissa ihan komentamalla. Ei siinä selittelyt auta, vaan loapselle sanotaan EI! Siihen et koske! Jne. Huutaa ei tartte, mutta ei se iänikuinen selittelykään auta. Ja edelliselle: mitä silloin syödään kun se mies ei ole kotona ja jääkaappi on tyhjä? Meilä lapset ovat tulleet osaksi perhettä ja perheenä tehdään samoja asioita kuin ennenkin, ei lopeteta normaalia elämistä.
Niin mulleko sä kommentoit tuon "edelliselle" -osuuden? Luetko tekstini uudelleen, niin tajuat että nimenomaan ihmettelen miksi lapset pitäisi jättää kotiin kaupassakäydessä, tai että niitä edes pystyisi jättämään kotiin. Sisälukutaito hohoi :) t. 42 jolla 4 lasta, 9v, 8v, 6,5v ja 2v ja TODELLAKIN kaupassa käyty lasten kanssa :)
Joku muu siellä ylempänä ehdotti yksin kauppaan menemistä :)
Sattuipa hienosti sopimaan mun tekstiin :D Ja vielä mietin täällä hetki aiemmin omaa esseetäni ja kirjoitusasun terävöittämistä, joten tässä kohtaa kyllä mietin että oikeestiko noin surkeasti ilmaisen itseäni :)
Mutta itse asiasta vielä että ap:lle vaan tsempit, kyllä se aika ne kauppareissut vielä parantaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen hallita kauppareissujamme. Kolme alle 5v lasta mukana kanssani ja enemmän heistä on apua kuin haittaa. Pyydän keräämään kärriin maidot, jauhot ja muut ja sitten kassalla alkavat pyytämättä pakkaamaan ostoksia.
Miksi pitää tehdä asiat vaikeiksi vaikkapa kiireeseen vedoten. Siinähän on jo valmiiksi mietitty kauppareissu hankalaksi.
Pistä istuman kärryyn jonka alaosa on auto johon lapsi mahtuu, ja saa pyöritellä rattia. Älkää kulkeko karkki- ja leluhyllyjen ohi.
Jos ei auta, älä ota mukaan häntä ollenkaan kauppaan. Pistä miehesi hoitamaan ostokset kun hän palaa töistä, ja mene vaikka lauantaina itse yksin kauppaan, miehesi voi olla lapsen kanssa kotona tai muualla silloin. Ei niitä lapsia ole pakko ottaa kauppoihin mukaan ollenkaan ellei ole ylksinhuoltaja.
Minä (isä) hoidan 90% meidän perheen päivitäisostoksista yksin. Perheeni ei kärsi mitenkään siitä että minä hoidan ostokset, eikä vaimo yhdessä lapsen kanssa. Minua vaan ärsyttää se että isot kaupat ovat täynnä ympäriinsä juoksevia ja kiljuvia pikkulapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päästänyt kulkemaan kaupassa ollenkaan vapaana, se olisi tiennyt vain ja ainoastaan hankaluuksia...:-)
Lisäksi vähän vanhempana, kun jo uskalsi päästää kävelemään, meillä oli sellainen sääntö, että mitään muuta ei kaupasta osteta ikinä, paitsi mitä ostoslistassa lukee. Ja kun siellä ei lukenut karkkeja, niitä ei ikinä myöskään ostettu. Tämä meni läpi pitkään, kunnes keksivät, että sinne listaanhan voi kirjoittaa että karkkeja.
alusta asti on istunut kärryissä, mihinkään ei kosketä (siis huolehdin, että kärrystä käsin ei ylety koskemaan mihinkään tavaroihin), eikä kaupassa ole juoksenneltu.
Kaupassa käydään tekemässä ostokset, se ei ole huvipuisto,tai mikään elämyskokemus.
Välillä on vähän tylsää ja turhautumista saattaa esiintyä, mutta sitten ostetaan ripeästi tavarat.
Meidän lapset 3-v ja 1v9kk ei ole koskaan saanut juosta kaupassa tai räpeltää mitään!
Miksi ihmeessä te annatte niitten pilttienne juosta ympyrää siellä kaupassa? Meillä aletaan harjoittelemaan sitten, kun osataan käyttäytyä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nousi kärryissä ylös, joko otin syliin (hankalaa tietty, mut ei muksustakaan mukavaa, joten hetken päästä ilmoitin että jos on nätisti, pääsee istumaan, jos ei ole joutuu takaisin syliin) tai pelleilemällä vei mielenkiinnon muualle (hyvällä onnistui paremmin kuin pahalla, esim uhkailu tai huuto pahensi asiaa).
2,5-iästä eteenpäin meni aika hyvin rutiinilla (aina istuimeen, juttelua koko ostoskelun ajan, mutta nyt 2v10kk taas uhma alkaa ja on jo esim karannut rattaista parkkikselle(aiemmin istui kiltisti ilman vöitä) yms. Lisäksi isoveli 5v villitsee ollessaan väsynyt (marketissa veli katsoo piirrettyjä kun kerään ruuat 2:n kanssa, mutta pikkukaupassa ei onnistu)ja menee hepuliksi molemmilla. Tänään ratkaisin tilanteen uhkaamalla isoa peliarestilla ja kantamalla pientä lonkalla (ei ole raskaana ollessa ihan kevyttä hommaa.. :) ). Pakko oli olla tosi tiukka mutta ihailtavasti hillitsin itseni ja vältin raivarin (ei kukaan muukaan mua kehu joten teen sen itse..)ja sain kakarat toimimaan.
Sulle vinkkaan positiivista tilanteen haltuun ottoa ja huomion kääntämistä aina toisaalle ja eteenpäin, koska tuon ikäisen kanssa se vielä onnistuu. Lisäksi sano etukäteen, että kaupassa istut sitten kärryissä, koska esim. näet siitä hyvin/olet rallikuski/kaupan säännöissä sanotaan niin/päästään pian kotiin leikkimään sitten/tms..
meillä on utelias pieni poika, joka karkailee hetkessä eikä myöskään pidä näppejään irti kaupan hyllyistä. Yleensä lapsi istuu kaupassa ostoskärryissä tai sinne ainakin joutuu jos ei kuuntele ohjeita. Ei kyllä ole mitään itkupotkuraivareita vielä saanut kaupassa.. niitä odotellessa.
molemmat vanhemmat mukana. Kuka teillä määrää, lapsiko? Ymmärrän vielä sen, jos ollaan vaikkapa lahdestaan muksun kanssa ja tulee erimielisyyttä ja silloin on ikäviä tilanteita. Kuitenkin aikuinen päättää, miten ollaan.
Ap kirjoitti jossain kohdassa, että lapsi on rattaissa ja mies työsntää ostoskärryjä. Eikö kahden aikuisen läsnäollessa ole sangen helppoa häipyä tenavan kanssa pihalle ja toinen jää ostoksille rauhassa. Tai miksi yleensäkään pitää käydä ostoksilla lasten kanssa, sillä ei se heille nautinto ole.
On se helppoa poistua toisen sen lapsen kanssa, näin on tehtykin. Jotenkin vain toivoisi, että olisi mahdollista käydä kaupassa perheen kanssa. Mutta myös sanoin useammassa kohdassa sitäkin, että tavallaan olen tehnyt päätöksen, ettei kauppaan lasta viedä jos ei siitä mitään tulee. Ehkä en vaan malta antaa periksi. :) Lapsi ei aiheuta häiriötä kaupassa muille asiakkaille (toki niille, joiden mielestä lapset ovat ylipäätään ärsyttäviä :P), vaan lähinnä koettelee vanhempien hermoja.
Se voipi olla, että ap:n perhe kokeilee näitä neuvoja, joita nyt saatiin, ja jos homma ei ala sujumaan, niin lapsi lähtee kauppaan mukaan sitten isona tyttönä :)
Pitää vielä sanoa, että lapsi ei ole isoissakaan kaupoissa kiinnostunut leluista(että haluaisi niitä itselleen), eikä myöskään karkkihylly merkitse muuta, kuin "aikuisten osastoa". Lähinnä siis kiinnostavia asioita ovat ihan normaalit tuotteet. Kassalla meillä menee hyvin, lapsi purkaa ostoksia liukuhihnalle ja auttaa pakkaamisessa ja maksamisessa...
Mainitsin myös aiemmin, että tottelemattomuutta on ilmassa muuallakin, kuin kaupassa. Tuntuu vaan, että ulkona, omassa kotona, kyläilemässä homma on helpompi hoitaa. :)
Ehkä aika auttaa...
Heillä ei ole hätää, koska äiti on matkassa mukana ja noidat vievät vain lapsia, joilla ei ole äitiä.
No kyllä tuosta sai käsityksen että jos lapsi on mummon kanssa vaikka kaupassa tai ainakin jos lapsen äiti kuolee niin noita vie lapsen...
En ole ikinä osannut ajatella, että kaupassa kauniisti käyttäytyvä lapsi olisi 12v iässä se, joka jää kiinni tupakasta ja kaljasta. Niinkö teillä kävi vai mistä tiedät, että rauhallinen käytös taaperona altistaa tupakalle esiteininä?.
Mietein että jos sinä käytät jotain satuolentoja kurin pitoon niin mitäs sitten kun lapset kasvavat ? Jos he sitten isompina tekevät tyhmiä niin pelotteletko sitten joulupukilla, lumimiehellä vai millä ? Eli sinun uskottavuutesi saattaa hieman kärsiä kun lapset tajuavat että sinä käytät valheita pelotteina.
en käytä satuolentoja kurinpitoon vaan kerron lapsille, että niiden huonostikasvatettujen karjujalasten kanssa olevat naiset ovat noitia. He saavat ne lapset huutamaan. Minun lapsillani ei ole kaupassa hätää, koska heillä on äiti mukana, ei suinkaan noita. Satuolennot eivät ole pelotteina tai kasvatuskeinoina vaan ainoastaan selityksinä sille, miksi jotkut äidit eivät viitsi ottaa muita huomioon vaan haluavat kasvattaa lapsiaan kaupassa, huudattamalla.
Lohduttaako sinua lainkaan se tieto, että esikoiseni on jo 16v, ei juo eikä polta.
En väitä lapsilleni, että noidat vievät kaupassa huonosti käyttäytyviä lapsia vaan kerron, että ne lapset huutavat, kirkuvat jne. siksi, että noita on ne napannut. Miten muuten voi selittää sen, että toiset kakarat huutavat kuin tapettavat eivätkä äitinsä edes yritä tehdä tilanteelle mitään?Lapseni uskovat, että huonostikäyttäytyvä lapsi ei ole sellainen omasta halustaan vaan siksi, että on noidan (äitinsä) taikoma. Heillä itsellään ei ole mitään tervetta kiukutella, koska heidänpä kanssaan ei olekaan mikään ilkeä noita vaan tavallinen äiti.
No, meille sanottiin pienenä, että "jollain on näköjään känkkäränkkä-päivä kun noin huutaa tai että, katsokaas nyt kun on kamalaa, kun kaupassa ei osaa käyttäytyä, kaikki katsovat että mitä ihmettä! Kyllä saa harmistunut olla, mutta ei saa toisia häiritä, vai mitä tytöt?" Tai jotain muuta tuollaista.
Ja me nyökyttelimme :D
voisihan niille lapsille vaikka sanoa vain ihan totuuden.
viettää kotona laatuaikaa, ulkoilee paljon ja saa paljon positiivista huomiota, niin luulisi että silloin tällöin jonkin satunnaisen kauppareissun kestää.
Kirjoitatteko kauppalistan ennenkuin menette ruokakauppaan? Onko listalla paljon tuotteita joita ei saa pienestä lähikaupasta? Meillä pääsääntöisesti käydään lähi-Alepassa, usein iltaisin, kun lapset jo pedissä, toinen vanhemmista hoitaa ruokaostokset. Näin myös viikonloppuisin. Jos pitää hommata jotain spessua esim. kalatiskiltä niin sen käy toinen noutamassa pikaiseen Prismassa, vaikka sitten lasten kanssa.
Muut kuin ruokaostokset hankitaan sitten yleensä joko ilman lapsia, tai ripeästi lasten kanssa. Eli päänsääntöisesti ei ikinä mennä lasten kanssa kauppoihin "pyörimään". Ja näin ollen kauppareissut hoituu lastenkin kanssa tosi jouhevasti.
Usein nappaan lasten kanssa puistosta tullessani jotain pientä puuttuvaa kuten maidon ja leivän. Joten silloinkaan eivät ehdi turhautua eikä näinollen riehaantua.
Yleensä 2,5v ei jaksa istua paikallaan pitkiä aikoja, varsinkin jos joutuu usein istumaan kauppareissuilla. Eli samantien kun saavutaan kauppaan iskee lapseen tylsistyminen ja kiukku, kun tietää mitä tuleman pitää.
Alue: Aihe vapaa
ne pysyivät aisoissa ihan komentamalla. Ei siinä selittelyt auta, vaan loapselle sanotaan EI! Siihen et koske! Jne. Huutaa ei tartte, mutta ei se iänikuinen selittelykään auta.
Ja edelliselle: mitä silloin syödään kun se mies ei ole kotona ja jääkaappi on tyhjä? Meilä lapset ovat tulleet osaksi perhettä ja perheenä tehdään samoja asioita kuin ennenkin, ei lopeteta normaalia elämistä.