Yksinhuoltajan arki on raskasta ja yksinäistä

[quote author="Vierailija" time="26.09.2012 klo 10:04"]

Kaksi ehjää ihmistä rakentaa hyvän suhteen. Pitäisi ensin itse olla tyytyväinen omaan oloonsa ja elämäänsä. Olen itse myös yksinhuoltaja ja parisuhteessa. En koe että saan apua sen enempää ja arkea ei jaeta samalla tavalla kuin ydinperheessä.En halua laittaa miestä hoitamaan minun lapsia koska se kuuluu minulle. Seuraa hän pitää ja leikkii kyllä lapsien kanssa. Jotenkin kuitenkin tuntuu että hän on vieraana meidän arjessa. Tuntuu että kaikki haluavat minusta palasen ja välillä se on rankkaa. Joskus se positiivinen stressi jonka suhde tuo tuntuu olevan liikaa sekin. Anteeksi jos oli sekava teksti.

[/quote]

Tiedän niin tuon tunteen että "kaikki haluavat minusta palasen". Kaikki seurustelusuhteeni ovat kaatuneet siihen etten koe saavani mitään apua siitä toisesta ihmisestä arjessani, enemmänkin mulla on yksi passattava ja ruokittava enemmän. Lisäksi pitäisi yrittää olla iloinen ja pirteä, muistaa ajaa säärikarvat ja pitää koti koko ajan siistinä että poikaystävä voi tulla kylään. Jatkuvasti on myös mietittävä että miten lapset suhtautuvat mieheen tai mies lapsiin. Osaavatko lapset käyttäytyä vai rasittavatko miestä vilkkaudellaan. Ja jossain vaiheessa alkaa se kahdenkeskisen ajan penääminen, jota minulla ei ole mahdollista järjestää. Tai on, kunhan palkkaan lapsenvahdin jonka tietenkin maksan itse. Että joo, olen mielummin lasten kanssa keskenäni. En halua enempää stressiä elämääni. Ehkä menen sitten Mummotunneliin tyrkylle jos vielä kaipaan parisuhdetta kun lapset ovat muuttaneet kotoa.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 17:58"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 08:25"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:54"]

Meillä yksinhuoltajilla on usein hankala löytää hellyyttä. Ei voi lähteä mihinkään ja jättää lapsia yksin kotiin. Mitä pitäisi tehdä?

[/quote]

Mä hankin koiran. :)

[/quote] Jotain sulta puuttuu.., en viitsi sanoa.

[/quote] Olisit sanonut että koira hänelle riittänee, onhan sekin hellyyttä vaikka ei olekaan fyysistä hellyyttä.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 09:41"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2012 klo 09:53"]hoidat kaiken yksin - käyt kaupassa, töissä, hoidat sairaita lapsia kotona, haet ja viet lapset tarhaat, teet ruokaa , samalla pitäisi pitää koti siistinä, jaksaa viettää aikaa lasten kanssa töiden jälkeen.

olen niin stressaantunut, etten saa unta öisin. Jos vain olisi joku ihminen, jonka kanssa jakaa tätä elämää ja vastuuta. en edes osaa kuvitella millaista (toimiva) parisuhde ja yhteinen arki olisi.

halaus kaikille yksinhuoltajille [/quote] Itse olen parisuhteessa ollut lapsen isän kanssa 7 vuotta. Paska suhde. Kerran jo erottiin ja asuimme vuoden erillään ja se aika oli ihanaa. Jostain kumman syystä palasimme yhteen ja kaduttaa. Oli helpompaa hoitaa kaikki yksin kun nyt suhteessa kun tietää että toinenkin VOISI tehdä jotain mutta ei tee!

[/quote] Miksi et jätä sitä jätkää jos ette tule toimeen keskenänne. Hommaa mielummin kaveri joka ei sotke perhe-elämääsi ja käy luonasi vain sopivasti panoilla.

[/quote] Miten tällaisen ystävyyden löytää?

[quote author="Vierailija" time="26.09.2012 klo 10:22"]

ehkä olen jo niin tottunut siihen (totaali-yh jo yli 5 vuotta).
Raskaaksi koen lasten asioihin liittyvän henkisen yksinäisyyden, ts. lapsiin liittyviä iloja ja mureheita, pohdintoja ja päätöksiä ei voi jakaa sen toisen vanhemman kanssa.

Ja sille joka kirjoitti, että ihan samaa arjen pyörittämistä se on ydinperheessäkin: eipä kuule ole. Ydinperheessä on kaksi vanhempaa pyörittämässä sitä arkea ja jakamassa vastuuta vaikka toinen vanhemmista pääasiallisen vastuun kantaisikin.

[/quote]

Meillä ainakin ydinperheessä minun vastuulla on kaikki kotiin ja lapsiin liittyvä, mutta siihen päälle siisteyden pitää olla miehen määritelemässä tasossa, myös hänen harrastustarvikkeensa ja pyykkinsä huollettu. Hänelle sopivaa ruokaa hänelle sopivaan aikaan tarjolla. Kun mies on matkoilla, tuntuu ihanalta olla omien aikataulujen herra ja siivota tosiaan vaikkapa yömyöhällä ja syödä pelkkiä ruispaloja iltapalaksi. Ei tarvitse laittaa mitään munakkaita tmv. 

Kyllä: olen kotiäiti ja neljä lasta. 

En halua väheksyä yksinhuoltajan arkea vaan sanoa vain sen, ettei kaikissa perheissä ole mitään tasa-arvoista vastuunkantoa tmv. perheen suhteen. Mutta monessa perheessä varmasti on. Näin aamulla monia isiä puistossa lasten kanssa, kuulin äidin olevan esim. jumpassa sillä aikaa. Meillä mies oli menoissaan ja minä tein samaa kuin joka päivä eli lapsiperhearkea. Ei ole olemassa mitään omaa aikaa tai vapaapäiviä. Iltaisin tosin on seuraa ja seksiäkin saan halutessani. Onhan tuossa eroa.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 10:00"]Niinhän se on, ja siksi en hankikaan lapsia. Kuka tahansa vanhempi voi jäädä yksinhuoltajaksi, joten tämä riski kannattaa punnita tarkkaan. Minulle vanhemmuuden kokeminen ei ole niin tärkeää, että haluaisin riskeerata joutumisen tuollaiseen elämään.
[/quote]
Minulle kävi juuri niin että aviomies hylkäsi täysin puskista ja lähti uuteen elämäänsä. Mutta ei elämässä voi aina ajatella niin että pitää varautua kaikkeen. Ei voisi poistua ovesta koska flyygeli voi pudota päähän. Toisaalta jos ei koe pakottavaa tarvetta poistua ovesta niin miksi tehdä se. Tunnetusti ihmiset poistuvat ovesta eri syistä ja toiset ottavat helpommin riskejä. Osa ajattelemattomuuttaan, osa rohkeuttaa. Toisille pelko tai järki voittaa tunteet. Meitä on erilaisia.
Mutta täytyy myöntää että etoo joidenkin olettamus että yksinhuoltajuus olisi itseaiheutettua. On niitäkin tapauksia mutta ei pidä yleistää.
Itse olen nykyään ihan onnellisesti yh. Muutin paikkakunnalle jossa minulla on tukiverkosto ja elämä helpottui x100. Isä ottaa lapset noin 3krt vuodessa päiväksi eli hänestä ei varsinaisesti apua ole. Minulla oli seksisuhde mutta en jaksanut kun mies olisi halunnut enemmän minua hän ei kiinnostanut seurustelumielessä. Seksiä saisin jos tahtoisin, rahat riittää, sosiaalista elämää on, saan päättää itse kaikesta, jne.

En halua väheksyä yksinhuoltajan arkea vaan sanoa vain sen, ettei kaikissa perheissä ole mitään tasa-arvoista vastuunkantoa tmv. perheen suhteen. Mutta monessa perheessä varmasti on. Näin aamulla monia isiä puistossa lasten kanssa, kuulin äidin olevan esim. jumpassa sillä aikaa. Meillä mies oli menoissaan ja minä tein samaa kuin joka päivä eli lapsiperhearkea. Ei ole olemassa mitään omaa aikaa tai vapaapäiviä. Iltaisin tosin on seuraa ja seksiäkin saan halutessani. Onhan tuossa eroa.

[/quote] Ymmärrän vaikeutesi, mutta sinulla on sentään mies, joka panee sinua. Yh:lla ei ole miestä ja luotettavan miehen löytäminen ei ole helppoa.

Täyttä totuutta. Omasta kokemuksesta voin sanoa että Yh:na en hae miestä baareista. Huolehdin lapsistani, kaipaan miestä lähelleni. Ehkä sekin joskus onnistuu, vaikka en hyväksy miestä muuhun kuin sillointällöin, en siis asumaan luonani.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 23:03"]

Ensin taistellaan lapsiraukat itselle ja sitten maristaan

[/quote]

Mitä jos pään aukomisen sijaan lukisit tätä ketjua ja huomaisit samalla, että yh:ksi voi jäädä aika monenlaisesta syystä. On miehiä, jotka keski-iän kriisissään hylkäävät lapsensa ja perheensä lähtien kaksikymppisten mukaan tai miehiä, joille ura ja omat harrastukset menevät lasten edelle ja he ihan omasta valinnastaan vieraannuttavat itsensä lapsista. Esim. Stand up koomikko Niko Kivelä on ollut vasta tällä viikolla uutisissa kertomassa siitä, kuinka päättikin lopulta valita koomikonuran perheen sijaan ja vaihtoi perheensä lapsettomaan nuoreen naiseen.

Mitähän yh:ksi jäänyt nainen voi tehdä, jos tuollainen päätös tulee yhtäkkiä puskista, vaikka siihen saakka kaikki on sujunut ihan ok? Syyttää itseään, kun ei pystynyt ennustamaan koko tulevaisuutta? 

Onko olemassa sellaista tilannetta, jossa mieskin joutuisi katsomaan peiliin?

Ilmeisesti miehet voivat aina luottaa siihen, että kaikki käännetään naisten viaksi ja ovat huolettoman vapaita tekemään elämässään aivan mitä tahansa. Jos nyt päätän perustaa perheen ja se alkaa kyllästyttää minua viiden vuoden päästä, voin aina miehenä hylätä lapseni ja keksiä perättömiä vieraannuttamisvalheita, joilla saan syytökset pois itsestäni, sillä jokainen tietää että tässä maassa kaikki vika on kuitenkin aina vain naisissa.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 21:35"]

Tukea ja turvaa löytää tuolta pussaa.fi mestasta..

[/quote] Kerro mikä toi mesta on?

[quote author="Vierailija" time="26.09.2012 klo 12:30"]

Yksi lapsi on vain, hänen kanssaan elämme leppoista arkea. En haikaile parisuhteen tai miesten perään - olen nähnyt todellisuuden, olen myös tajunut että parisuhde ei ole autuaaksi tekevä olotila, ihan hyvin voi olla yksinkin, ajatus ainakin luistaa silloin paremmin.
Rakkaus lapseen riittää mulle, ainoa mitä toivon on, että saisin lisää ystäviä tuelvaisuudessa!

[/quote] Moi YH, jos haluat hyvän ja luotettavan lähiystävän ilman sitoumuksia, niin lähetä viesti, annan yhteystietoni jos sua kiinnostaa.

Varmasti on!
Itse en ole yksinhuoltaja, vaan naimisissa lasteni isän kanssa. Silti rankkaa joskus. En voi kuvitellakkaan miten pärjäisin yksinäni! Jos joku lähipiiristäni tulee yh:ksi niin tahdon ainakin auttaa kaikella mahdollisella tavalla! Oma äitini oli yh ja joutui aivan yksin pärjäämään 5 lapsen kanssa. Kunnioitus häntä kohtaan on erittäin suuri!

No kolmen lapsen totaali yh. Miten kummassa selviätte rahallisesti?! Olen pienipalkkaisessa työssä ja vanhin poikani 15-v ensivuonna. Mopokortti, mopo entäpä rippijuhlat joihin ei ole osallistujia ei lahjoja :( Joulu ja synttärit saattavat jo vararikkoon ja makselen vieläpä velkoja jotka lasten isä minulle järjesti. 

Pitääkö tässä vaan sanoa että rakas lapseni et saa korttia , mopoa tai ei tule rippijuhlia WHAT. Tuo särkee sydämeni eikä yhtään helpota kun kaikki muut poikani kaverit asuvat huomattavasti varakkaammissa olosuhteissa.            Lottovoittoa toivoessa ,, hmm tarvis kait ensin lotota ;)

[quote author="Vierailija" time="26.09.2012 klo 09:57"]

vaikka olisi kaksikin vanhempaa.

[/quote]

Onpa huono parisuhde, jos toinen kantaa kaiken vastuun lapsista. Jotain hyötyä siitä toisesta on pakko olla? Seksi? Raha? Vai pelkka parisuhdestatus?

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 14:10"]

Kaupassako?

[/quote] Kaupassakin se onnistuu, minulla on onnistunut.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 10:54"]

Rankka joskin useimmille itseaiheutettu tilanne.

[/quote] Kuinka niin rankka suhde? Itselläni on ollut sellainen jo monta vuotta naimisissa olevan miehen kanssa. Molemmat ollaan tyytyväisiä.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:43"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 23:03"]

Ensin taistellaan lapsiraukat itselle ja sitten maristaan

[/quote]

Mitä jos pään aukomisen sijaan lukisit tätä ketjua ja huomaisit samalla, että yh:ksi voi jäädä aika monenlaisesta syystä. On miehiä, jotka keski-iän kriisissään hylkäävät lapsensa ja perheensä lähtien kaksikymppisten mukaan tai miehiä, joille ura ja omat harrastukset menevät lasten edelle ja he ihan omasta valinnastaan vieraannuttavat itsensä lapsista. Esim. Stand up koomikko Niko Kivelä on ollut vasta tällä viikolla uutisissa kertomassa siitä, kuinka päättikin lopulta valita koomikonuran perheen sijaan ja vaihtoi perheensä lapsettomaan nuoreen naiseen.

Mitähän yh:ksi jäänyt nainen voi tehdä, jos tuollainen päätös tulee yhtäkkiä puskista, vaikka siihen saakka kaikki on sujunut ihan ok? Syyttää itseään, kun ei pystynyt ennustamaan koko tulevaisuutta? 

Onko olemassa sellaista tilannetta, jossa mieskin joutuisi katsomaan peiliin?

Ilmeisesti miehet voivat aina luottaa siihen, että kaikki käännetään naisten viaksi ja ovat huolettoman vapaita tekemään elämässään aivan mitä tahansa. Jos nyt päätän perustaa perheen ja se alkaa kyllästyttää minua viiden vuoden päästä, voin aina miehenä hylätä lapseni ja keksiä perättömiä vieraannuttamisvalheita, joilla saan syytökset pois itsestäni, sillä jokainen tietää että tässä maassa kaikki vika on kuitenkin aina vain naisissa.

[/quote] En halua uskoa että aina syyt olisi naisissa. Miksi näin ajattelet? / vilivallaton

Tukea ja turvaa löytää tuolta pussaa.fi mestasta..

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 11:58"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 10:00"]Niinhän se on, ja siksi en hankikaan lapsia. Kuka tahansa vanhempi voi jäädä yksinhuoltajaksi, joten tämä riski kannattaa punnita tarkkaan. Minulle vanhemmuuden kokeminen ei ole niin tärkeää, että haluaisin riskeerata joutumisen tuollaiseen elämään. [/quote] Minulle kävi juuri niin että aviomies hylkäsi täysin puskista ja lähti uuteen elämäänsä. Mutta ei elämässä voi aina ajatella niin että pitää varautua kaikkeen. Ei voisi poistua ovesta koska flyygeli voi pudota päähän. Toisaalta jos ei koe pakottavaa tarvetta poistua ovesta niin miksi tehdä se. Tunnetusti ihmiset poistuvat ovesta eri syistä ja toiset ottavat helpommin riskejä. Osa ajattelemattomuuttaan, osa rohkeuttaa. Toisille pelko tai järki voittaa tunteet. Meitä on erilaisia. Mutta täytyy myöntää että etoo joidenkin olettamus että yksinhuoltajuus olisi itseaiheutettua. On niitäkin tapauksia mutta ei pidä yleistää. Itse olen nykyään ihan onnellisesti yh. Muutin paikkakunnalle jossa minulla on tukiverkosto ja elämä helpottui x100. Isä ottaa lapset noin 3krt vuodessa päiväksi eli hänestä ei varsinaisesti apua ole. Minulla oli seksisuhde mutta en jaksanut kun mies olisi halunnut enemmän minua hän ei kiinnostanut seurustelumielessä. Seksiä saisin jos tahtoisin, rahat riittää, sosiaalista elämää on, saan päättää itse kaikesta, jne.

[/quote] Muuten hyvin järjestely, mut mies oli vapaa ja halusi sinulta enempi sitovuutta. Olisit huolehtinut itsellesi seksisuhteen varatun miehen kanssa, jolloin hän ei lähtisi vaatimaan enempää sinulta.

Minulla on sellainen suhde ja olen tyytyväinen. Sovimme etukäteen tapaamiset ja miehellä ei ole asuntooni avainta. t. Marjatta

Taas odottaa pitkä viikonloppu yksinään. Lapset on isällä, mut en halua lähteä baariin tyrkylle.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 12:54"]

Minäkin olen Yh ja lapset on isällä. Minulla on ollut ihana rakastaja parin vuoden ajan,joka kävi luonani säännöllisesti joka tiistai ja perjantai. Haluaisin löytää samanlaisen varatun miehen, josta lapsetkin tykkäisi.

[/quote] Öh, minulla oli samanlainen ihana suhde muutama vuosi sitten. Homma kariutui siihen kun toinen osapuoli olisi halunnut kanssani parisuhteeseen. / vilivallaton