Tunnetko ketään joka olisi kuollut nukutukseen?
Siis joka ei olisi leikkauksen jälkeen vain herännyt? Ne kun sanoo että riski on aina olemassa, mutta kuinka suuri riski? Ja paljonko liikalihavuus vaikuttaa, kun kuulemma lihavilla on suurempi riski, mutta kun ei kerrota kuinka paljon suurempi.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka ikinen anestesia on riski. Selkäpuudutuksessa voi tulla voimakas päänsärky jälkikäteen, tai hermokipua joka on harvinaisempaa. Nukutuksessa hengitysputken laitossa voi olla vaikeuksia mutta kokenut anestesialääkäri saa nämä tilanteet hoidettua ilman vaaraa. Myös anestesia-aineet voivat aiheuttaa yliherkkyysreaktioita jotka voivat olla hengenvaarallisia. Jos potilaan maha ei ole tyhjä, voi hän nukutuksessa aspiroida eli vetää mahan sisällöt keuhkoihin ennen kuin intubaatioputki saadaan laitettua estämään tätä: siksi täytyy olla vähintään 6h syömättä ja juomatta ennen leikkausta (vettä tms kirkasta nestettä saa ottaa, ne poistuu mahasta nopeammin). Myös extubaatiossa eli hengitysputken poistossa on riski kurkunpään spasmille jolloin ilma ei kulje mihinkään suuntaan: tämänkin kokenut anestesialääkäri kykenee hoitamaan.
Eniten minua ottaa päähän nämä täysin "turhat" nukutukset, kuten magneettikuvauksissa ja toimenpiteissä jotka voitaisiin tehdä turvallisessa paikallispuudutuksessa. Magneettiin voitaisiin antaa suun kautta riittävsti esilääkettä, jolloin potilas nukkuisi mutta hengittäisi itse eikä hengityskonetta tai intubaatiota tarvittaisi; olen varma että tällä tavalla paniikkihäiriöisetkin potilaat kykenisivät MRI-putkeen mennä, mutta esilääke pitäisi ottaa 1h ennen kuvausta ja logistiikka mättää nykyään eikä tämä muka onnistu. Paikallispuudutukseen voidaan yhdistää suonensisäinen sedaatio eli rentouttava- ja kipulääkitys, jolloin leikkauksen aikana on mukava olo.
t.anestesialääkäri
Onko sairaaloiden henkilökuntien taidoissa eroa, esim. yliopistosairaala vs pienen kunnan sairaala?
Ei. Työkseen he kaikki sitä tekevät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka ikinen anestesia on riski. Selkäpuudutuksessa voi tulla voimakas päänsärky jälkikäteen, tai hermokipua joka on harvinaisempaa. Nukutuksessa hengitysputken laitossa voi olla vaikeuksia mutta kokenut anestesialääkäri saa nämä tilanteet hoidettua ilman vaaraa. Myös anestesia-aineet voivat aiheuttaa yliherkkyysreaktioita jotka voivat olla hengenvaarallisia. Jos potilaan maha ei ole tyhjä, voi hän nukutuksessa aspiroida eli vetää mahan sisällöt keuhkoihin ennen kuin intubaatioputki saadaan laitettua estämään tätä: siksi täytyy olla vähintään 6h syömättä ja juomatta ennen leikkausta (vettä tms kirkasta nestettä saa ottaa, ne poistuu mahasta nopeammin). Myös extubaatiossa eli hengitysputken poistossa on riski kurkunpään spasmille jolloin ilma ei kulje mihinkään suuntaan: tämänkin kokenut anestesialääkäri kykenee hoitamaan.
Eniten minua ottaa päähän nämä täysin "turhat" nukutukset, kuten magneettikuvauksissa ja toimenpiteissä jotka voitaisiin tehdä turvallisessa paikallispuudutuksessa. Magneettiin voitaisiin antaa suun kautta riittävsti esilääkettä, jolloin potilas nukkuisi mutta hengittäisi itse eikä hengityskonetta tai intubaatiota tarvittaisi; olen varma että tällä tavalla paniikkihäiriöisetkin potilaat kykenisivät MRI-putkeen mennä, mutta esilääke pitäisi ottaa 1h ennen kuvausta ja logistiikka mättää nykyään eikä tämä muka onnistu. Paikallispuudutukseen voidaan yhdistää suonensisäinen sedaatio eli rentouttava- ja kipulääkitys, jolloin leikkauksen aikana on mukava olo.
t.anestesialääkäri
Onko sairaaloiden henkilökuntien taidoissa eroa, esim. yliopistosairaala vs pienen kunnan sairaala?
Pienissä sairaaloissa leikataan vain hyväkuntoisia ja helposti nukutettavia potilaita, ja vaikeammat lähetetään yliopistosairaaloihin. Silloin esim.jokainen nukutus on kyseisen sairaalan anestesialääkärille rutiinia, koska tekee niitä paljon. Jos 180 kg painava potilas jolla diabetes, uniapnea, sydänsairauksia ym, tulisi keuhkoleikkaukseen, tämä tietysti tehtäisiin yliopistosairaalassa jonne tällaiset potilaat ja leikkaukset keskitetään.
Onko nukutusaineet muuttuneet ihan viime vuosina niin, että ovat riskittömämpiä nykyään? Ei meillekään ennen lapsen anestesiaa puhuttu mitään mistään riskeistä.
Tosi harvinaista et menehtyy nukutukseen ja aika harvinaista et menehtyy johonkin muuhun leikkauksen aikaiseen komplikaatioon. Menkää vaan rauhallisella mielellä olkoon millainen operaatio tahansa kyseessä. Ympärillä on ammattilaiset hoitamassa. Itselleni tehtiin suuri leikkaus vuosia sitten ja tietenkin täysanestesiassa. En jännittänyt lainkaan, vaan luotin siihen, et menee hyvin. Edellisenä iltana kirjoitin varmuuden vuoksi viimeisen tahtoni Ja ohjeet sen varalle, jos en selviä hengissä. Suljettu kirje ja revin sen myöhemmin kun olin kotiutunut. T. esh
Turha murehtia tuollaista. Riski on todella pieni. Suurempi mahdollisuus on kuolla liikenneonnettomuudessa. Toki jännittää, mutta huoli pois.
Tiedän kaikenlaisia kauhutarinoita mitä toimenpiteissä on sattunut, mutta työn puolesta eikä omalle kohdalle ole sattunut kuin 2 exitusta leikkauspöydälle tai vähän sen jälkeen komplikaatioihin.
Mitä jos pienellä lapsella (esim. 2-vuotiaalla) on uniapnean kaltaisia oireita (lievää kuorsausta, lieviä hengityskatkoksia unen aikana, hikoilee päästä kuorsatessaan, nukkuu usein pää voimakkaasti taakse taivutettuna), mutta joita ei lääkärissä ole noteerattu? Onko riskitekijä?
thats it. Mä en mee ikinä nukutukseen.
Keisarileikkaus, äiti ei herännyt. En tiedä mitä tapahtui.
Meidän 2,5-vuotias lapsi oli anestesialeikkauksessa eikä meille kerrottu mitään riskeistä eikä laitettu allekirjoittamaan mitään? Tämä HUS:issa.