Hoitajat - tiedättekö potilaan kuolevan? Yliluonnollista...
Mua kammoksuttaa kaikki yliluonnollinen. Nyt viime vuoden aikana potilaani ovat alkaneet käydä hyvästelemässä minut, kun kuolevat. Mulle tulee vain sellainen tunne, että nyt se kuoli ja menen katsomaan. Ensimmäinen vainaja, joka hyvästeli minut, oli tosi voimakas kokemus. Istuin koneella ja yhtäkkiä minulle tuli hankala olo. Kuulostelin tätä oloa viitisen minuuttia. Olo meni vasta sen jälkeen ohitse, kun olin käynyt toteamassa, että potilas oli kuollut.
Olen pitkään ollut hoitajana ja kuolleiden kanssa usein tekemisissä. Jotenkin tämä kammottaa minua. Toisaalta olen oppinut hyväksymään asian. Kerroi asiasta siskolleni ja hän kertoi, että hän saa aina tietyn merkin ennen sukulaisen kuolemaa. Olemme molemmat hyvin realisteja. Jotenkin tuntuu oudolta, että juuri meille tulee tällaiset kokemukset.
Kommentit (127)
Muutama kuolema tullut koettua. Normaalisti ihmisen kunto vain romahtaa ja siitä parin päivän päästä kuolema, elimistö pettää.
Kuolema ei kerro milloin tulee, se vain tulee aivan yllättäen.
Kuoleman lähestyessä on monia merkkejä lopun lähestyessä, mutta haluaako oikeasti tietää kuolinprosessin kulun. Pystytkö kohtaamaan kuolevan läheisesi, kun näet selvät kuolinprosessin merkit?
Ehkä on parempi, että kuolema tulee kun aika on ilman jatkuvaa tilanteen seuraamista, sillä se on todella uuvuttavaa henkisesti.
Eletään päivä kerrallaan.
Älä koskaan sano:"Nyt minä kuolen", sillä se voi olla yllättävän tosi.
Anteeksi, että kysyn, mutta onko hoitajien viisasta kieltää, kun viereisen huoneen, minä suht virkkuna ja ,,noh... melkjein nuori potilas toteaa, että naapurihuoneessa lähdettiin? Siinä syödään omaa kredibiliteettiä. Kyllä minä tajuan mitä tapahtui. Taustatietona niin olin pitkään sairaalassa hengenvaaallisen bakteeri-infektion myötä jossa toipuminen oli aikaaviäpää. Kahdesta reiteen pistetystä laskimokatetrista pistettiin jälkien perusteella antibiootteja sisään ja ringeri vasemassa kädessä. Nukuttamisessa pito oli vaikeaa. Katetri oli näppärä paitsi poisotto joka oli verinen...ja STANA! Oikeasta nennulista tuli vielä verta vähätaika sitten, kun veri oli aika litkua. Olin osastolla josta lähdettiin paljon kukkamaalle.
---------------------------------------------
Ja olin paikalla, kun sairaalasta soitettiin ja varoitettiin lähdöstä, että nyt tulee lähtö rakkaalle isoäidille joka kasvatti minut. Hoitajat tiesivät sen 4 tuntia ennen lähtöä ja soittivat yöllä. Itse se sisin oli jo lähtenyt pois aikoja sitten kuten isälänikin. Kuori jäljellä.
-------------------------------
Ai niin pikku juttu - olen asunut kukkamaan eli hautausmaan naapurina 40 vuotta eli kotipaikkani. Hautuumaa on seesteisin paikka paitsi mitä nyt vieraat kukkakimpujren kanssa. Olenko aistinut yliluonolisia - en. Minä en tiedä mitä se kristinuskon kutsuma sielu on vaikka lähellä kävin. Hautuumaan läpi olen kävellyt ja lapsena leikinyt kaikina kellonaikoina.
----------------------
Edesmennyttä ollut kahteen otteeseen siirtämässä luonnosta pois. Toivotin hyvää matkaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun tuttavan äiti otti pois paksut rillit ja näki selvästi. Otti pakan servettejä joihin kirjoitti kaikkea maan ja taivaan väliltä ihan hysteerisenä. Ilman silmälaseja.Kun tuttava tuli kotiin leijaili valkoinen höyhen ja jumittui raamiin kiinni missä hänen äidin kuva!
Rakas isoäiti joka minut kasvatti sanoi tulevansa pikkulintuna takaisin - Arvaa ruokinko lintuja?..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen työntekijä kirjoitti:
Kyllä huoneessa on kuoleman haju ennen kuolemaa. Monesti tämän hoitajana todennut
Ottaen huomioon että kissat ja koiratkin osaavat sen haistaa ja ennakoida, niin joku haju on varmasti luonnollisin selitys. Silloin on myös loogista, että osa ihmisistäkin voi sen jotenkin alitajuisesti haistaa, osa ei.
Olisko se niin etyä aineenvaihdunta hiipuu ja muuttuu vähän ennen kuolemaa ja haju siitä. Vanhuksen kuolema kun monesti johtuu useamman elintärkeän elimen jaksamisen hiipumisesta joka johtaa lopulta kuolemaan.
No minun koirani osoittaa ihan selvästi kipeän paikan. Huomauttaa useampaan kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Muutama kuolema tullut koettua. Normaalisti ihmisen kunto vain romahtaa ja siitä parin päivän päästä kuolema, elimistö pettää.
Kuolema ei kerro milloin tulee, se vain tulee aivan yllättäen.
Kuoleman lähestyessä on monia merkkejä lopun lähestyessä, mutta haluaako oikeasti tietää kuolinprosessin kulun. Pystytkö kohtaamaan kuolevan läheisesi, kun näet selvät kuolinprosessin merkit?
Ehkä on parempi, että kuolema tulee kun aika on ilman jatkuvaa tilanteen seuraamista, sillä se on todella uuvuttavaa henkisesti.
Eletään päivä kerrallaan.
Älä koskaan sano:"Nyt minä kuolen", sillä se voi olla yllättävän tosi.
Moni ei huomaa kuoleman merkkejä suoraan, vaan alitajunta rekisteröi kuolemanmerkit.
Alitajunta tuo esiin päivällä käsiteltyjä asioita yöllä tai hieman myöhemmin ajatuksina, eli ennusmerkit kuolemasta tunnistaa vasta myöhemmin kun tieto kuolemasta tulee.
Kuoleman merkit oppii tunnistamaan kun kohtaa kuolemaa usein töissä.
käsien harominen
harhaisuutta ja ääntelyä.
iho muuttuu kalpeaksi ja laikukkaaksi ja se voi tuntua kostealta ja viileältä.
tuoksu
ruokahaluttomuus
hengitystahti muuttuu
väsymys
ruuansulatustoiminnot vähentyvät
kuumeilu
katse muuttuu sameaksi.
https://www.tehylehti.fi/fi/tyoelama/kokenut-hoitaja-palvelutalosta-nae…
Kuolema ei suinkaan iske niin äkisti kuin usein kuvitellaan. Discovery.com kertoo uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan kuolema etenee aallon tavoin solusta toiseen kunnes koko elollinen olento on kuollut.
https://www.studio55.fi/terveys/article/tutkimus-kuolema-tapahtuu-kuvit…
Tiedän kyllä milloin asiakas on kuolemassa, mutta siinä ei ole mitään yliluonnollista. Kuoleman prosessi etenee aina jokseenkin samaan tapaan. Se on biologiaa, ei mystiikkaa. Jännä että hoitajana edes menet mukaan tuollaiseen ajatuskulkuun, se ei nyt ole kovin ammattimaista toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin kerran jostain erään hoitajan kokemuksia yliluonnollisesta ja kertoi tapauksesta joka pelästytti ja järkytti hänet. Yleensä potilaat olivat kuolemaa edeltävinä päivinä levollisia, hymyileviä ja puhuivat näkevänsä äitinsä/puolisonsa/lapsensa tms edesmenneen tai enkeleitä. Mutta eräs potilas oli katsonut nurkkaan ja huutanut kauhusta. Oli kuollut pelon vallassa.
Tässä on ollut kyse syntisestä ihmisestä, joka on kuollut niin suuressa synnissä ja sielunvihollisen valtaamana, että häntä on tultu hakemaan helvettiin. Tällainen on kohtalo sellaisella ihmisellä, joka elää synnissä ja joka ei ole uskossaan luja.
Vaikka vitsillä kirjoittaisit, niin vain tosi paha ihminen voi sanoa toisesta noin. En halua nyt vetää johtopäätöksiä kuolemasi hetkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin kerran jostain erään hoitajan kokemuksia yliluonnollisesta ja kertoi tapauksesta joka pelästytti ja järkytti hänet. Yleensä potilaat olivat kuolemaa edeltävinä päivinä levollisia, hymyileviä ja puhuivat näkevänsä äitinsä/puolisonsa/lapsensa tms edesmenneen tai enkeleitä. Mutta eräs potilas oli katsonut nurkkaan ja huutanut kauhusta. Oli kuollut pelon vallassa.
Tässä on ollut kyse syntisestä ihmisestä, joka on kuollut niin suuressa synnissä ja sielunvihollisen valtaamana, että häntä on tultu hakemaan helvettiin. Tällainen on kohtalo sellaisella ihmisellä, joka elää synnissä ja joka ei ole uskossaan luja.
Vaikka vitsillä kirjoittaisit, niin vain tosi paha ihminen voi sanoa toisesta noin. En halua nyt vetää johtopäätöksiä kuolemasi hetkeen.
Touvottavasti moinen sekopää ei hoida koskaan ketään missään.
Meille hoitaja kertoi, että nyt omaisemme lähtö on hyvin lähellä, koska hänen jalkansa ja kätensä ovat hyvin kylmät. Sydän ei enää jaksanut pumpata verta koko kroppaan, ja oikeassahan hoitaja oli.
Siinä ei ollut mitään yliluonnollista.
Joku tässä ketjussa sanoikin jo, että kaikenlaisen yliluonnollisen liittäminen potilaan kuolemaan hoitajan taholta kertoo muusta kuin ammattitaidosta.
Vierailija kirjoitti:
Voi onhan näitä vaikka kuinka paljon...monesti kuoleva kertoo, että "häntä on tultu hakemaan" tai "ne ovat nyt tulleet hakemaan minua" ja poikkeuksetta kuolema tulee muutaman päivän sisällä. Tämä on aika yleistä. Joskus potilas ei enää välitä tästä maailmasta, vaan on selkeästi jo siirtymässä rajan taa, katsoo poispäin ja kun kysyy mitä katsoo, vastaus on esim. "äitini ja isäni ja mieheni tuossa odottavat että milloin olen valmis heidän mukaansa, sanoin että huomenna, tänään tulee vielä poika illalla käymään" tms.
Ja noita askelia tosiaan kuuluu paljon, joskus jotain kolinoita tms. vaikka satavarmasti ketään ei ole liikkeellä. Usein noita ääniä kuuluu kun joku lähdössä. en tiedä miksei näitä kaikille tapahdu, ei minullekaan nuorempana, enkä silloin uskonut kun joku vanhempi hoitaja kertoi. Ehkä n. 40-v koin ensimmäiset "yliluonnolliset" asiat ja siitä asti koko ajan enemmän. Aluksi pidin sattumina, en enää, niin paljon on kaikkea tapahtunut. Nykyään myös työn ulkopuolella. Ehkä ihmisen pitää olla jotenkin valmis ja vastaanottavainen?
Isotätini kertoi, että hänen miehensä sanoi sairaalassa viimeisinä sanoinaan: Äiti...! Ja oli katsonut ilahtuneena, kuin olisi nähnyt jonkun muunkin siellä sängyn vierellä. Sitten sulki silmänsä ja nukkui pois.
Isotätini sanoi, että oli kyllä ihmeellinen tilanne. Hän uskoi, että miehensä edesmennyt äiti oli tullut hakemaan poikaa mukaansa täältä maalliselta matkalta.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä milloin asiakas on kuolemassa, mutta siinä ei ole mitään yliluonnollista. Kuoleman prosessi etenee aina jokseenkin samaan tapaan. Se on biologiaa, ei mystiikkaa. Jännä että hoitajana edes menet mukaan tuollaiseen ajatuskulkuun, se ei nyt ole kovin ammattimaista toimintaa.
Kuolema on fyysinen prosessi, mutta sen ei tarvi olla VAIN sitä. Vaikka miten olis ammattilainen, niin ei sen tarvi erottaa ihmisen olennaista osaa, henkistä, muusta olemassaolosta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi onhan näitä vaikka kuinka paljon...monesti kuoleva kertoo, että "häntä on tultu hakemaan" tai "ne ovat nyt tulleet hakemaan minua" ja poikkeuksetta kuolema tulee muutaman päivän sisällä. Tämä on aika yleistä. Joskus potilas ei enää välitä tästä maailmasta, vaan on selkeästi jo siirtymässä rajan taa, katsoo poispäin ja kun kysyy mitä katsoo, vastaus on esim. "äitini ja isäni ja mieheni tuossa odottavat että milloin olen valmis heidän mukaansa, sanoin että huomenna, tänään tulee vielä poika illalla käymään" tms.
Ja noita askelia tosiaan kuuluu paljon, joskus jotain kolinoita tms. vaikka satavarmasti ketään ei ole liikkeellä. Usein noita ääniä kuuluu kun joku lähdössä. en tiedä miksei näitä kaikille tapahdu, ei minullekaan nuorempana, enkä silloin uskonut kun joku vanhempi hoitaja kertoi. Ehkä n. 40-v koin ensimmäiset "yliluonnolliset" asiat ja siitä asti koko ajan enemmän. Aluksi pidin sattumina, en enää, niin paljon on kaikkea tapahtunut. Nykyään myös työn ulkopuolella. Ehkä ihmisen pitää olla jotenkin valmis ja vastaanottavainen?Isotätini kertoi, että hänen miehensä sanoi sairaalassa viimeisinä sanoinaan: Äiti...! Ja oli katsonut ilahtuneena, kuin olisi nähnyt jonkun muunkin siellä sängyn vierellä. Sitten sulki silmänsä ja nukkui pois.
Isotätini sanoi, että oli kyllä ihmeellinen tilanne. Hän uskoi, että miehensä edesmennyt äiti oli tullut hakemaan poikaa mukaansa täältä maalliselta matkalta.
Hallusinaatio niin kuin kaikki kuolemaan liittyvät näyt. Niiden avulla on helpompi siirtyä rajan taakse.
Vierailija kirjoitti:
Kuolevasta näkee n. kuusi tuntia ennen kuolemaa, että kasvoihin tulee sellainen harmahtava kolmio. En oikein osaa selittää. Kokenut hoitaja on illalla tai yöllä nähnyt tämän eikä sen kummemmin kiinnittänyt huomiota sillä hetkellä. Ei ole mitään yliluonnollista.
Sisareni on hoitaja ja usein hoitaa kuolevia ihmisiä. Sisko kertoi kuolevien ihmisten kasvoille ilmestyvän kuolinkolmion, josta tietää, että aika on käymässä vähiin.
Tuo alue on jonkilainen kolmio suun ja nenän ympärillä.
Jos haluat kokeilla/kokea, miltä kalma haisee, niin jätäpä suljettu muovikassillinen elintarvikkeita (biojätepussi kelvannee hyvin) huoneen nurkkaan. Muutaman päivän kuluttua alkaa tuoksua oudolle... viikon päästä varmaan jo tiedät, miltä kalma haisee.
Terv. Nimimerkki Kokemusta on (Luulin exäni alkaneen kummittelemaan hajun muodossa)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta kammoksun sitä. Olen löytänyt kuolleita sairaalavuoteista sairaanhoitajana ja saanut siitä jonkinasteisia traumoja. Sydämeni pomppaa aina kurkkuun, kun luulen näkeväni elottoman potilaan. Se hetki, kun et saa vastausta kysymykseesi ja ymmärrät, että olet ainoa elävä huoneessa, on kauhea.
Sä hohdat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama kuolema tullut koettua. Normaalisti ihmisen kunto vain romahtaa ja siitä parin päivän päästä kuolema, elimistö pettää.
Kuolema ei kerro milloin tulee, se vain tulee aivan yllättäen.
Kuoleman lähestyessä on monia merkkejä lopun lähestyessä, mutta haluaako oikeasti tietää kuolinprosessin kulun. Pystytkö kohtaamaan kuolevan läheisesi, kun näet selvät kuolinprosessin merkit?
Ehkä on parempi, että kuolema tulee kun aika on ilman jatkuvaa tilanteen seuraamista, sillä se on todella uuvuttavaa henkisesti.
Eletään päivä kerrallaan.
Älä koskaan sano:"Nyt minä kuolen", sillä se voi olla yllättävän tosi.Moni ei huomaa kuoleman merkkejä suoraan, vaan alitajunta rekisteröi kuolemanmerkit.
Alitajunta tuo esiin päivällä käsiteltyjä asioita yöllä tai hieman myöhemmin ajatuksina, eli ennusmerkit kuolemasta tunnistaa vasta myöhemmin kun tie
Tutulla vanhuksella oli jo kaikki nuo merkit... sairaalasta vielä kotiuttivat. Piti joku kokeilu tehdä ettei pärjää kotona että voi laittaa hoitokotijonoon :) Kuoli seuraavana päiväänä. Se siitä keskussairaalan ammattitaidosta.
Koulun kautta harjoittelijana muistisairaiden vanhusten parissa näin unta että eräs siellä oleva potilas 80-vuotias mies kuoli ja huone oli ihan valkoinen ja hehkui valoa, näin 3 krt saman unen ja kerroin eräälle hoitajalle joka oli vähän sellainen töksön oloinen sanoi että hänkin nähnyt saman unen ja 2 muuta hoitajaa mun lisäksi. Ei kuollut mun työharjoittelun aikana mut kuulin että ennen vuoden vaihdetta menehtyi...eli eli vielä 8 kuukautta mun harjoittelun päätyttyä. Jännää ja vähän pelottavaakin oli että muistisairas vanhus sanoi että Jumala kutsuu häntä luokse ja pitää kohta mennä ja toisti tätä samaa lähes joka kerta Jos hänen huoneessa olin.
Töllöstä tulee näitä kummituksen jahtaaja ohjelmia vaikka kuinka, kaikille yhteistä on että niistä puuttuu ne kummitukset.
Vähän aikaa sitten kävi oudosti. Otin vastaan uuden potilaan. Iäkkään mutta ihan hyväkuntoisen. Jäin vapaille.
Vapaalla tuli yhtäkkiä mieleen että miten kertoisi vaimolle että mies kuoli yhtäkkiä vaikka sellaista vaaraa ei ollut.
Palasin töihin parin päivän päästä ja yllättäen mies olikin äkisti kuollut.
Se oli hieman hämmentävää. Lisäyksenä vielä se että meidän osastolla kuolee noin 0-2 potilasta per vuosi eli ei ole yleistä.