Hoitajat - tiedättekö potilaan kuolevan? Yliluonnollista...

Sairaalassa keskellä kirkasta päivää äitini sanoi minulle, joka olin käymässä katsomassa toiselta osastolta valkoinen ammattitakki päällä, että nyt hän näkee valkoisia siivekkäitä ja tien ylös. Silloin tiesin, että hän ei selviä. Menehtyi pian tämän jälkeen.

Yleensä kuolemaan ei liity kummallisuuksia. Noin kolme paranormaalia tapahtumaa olen siihen liittyen kokenut. Olen sisätaudeilla töissä.

Erikoislääkäri, osastonylilääkäri tällä hetkellä.

Kyllä huoneessa on kuoleman haju ennen kuolemaa. Monesti tämän hoitajana todennut

Entinen työntekijä kirjoitti:

Kyllä huoneessa on kuoleman haju ennen kuolemaa. Monesti tämän hoitajana todennut

Ottaen huomioon että kissat ja koiratkin osaavat sen haistaa ja ennakoida, niin joku haju on varmasti luonnollisin selitys. Silloin on myös loogista, että osa ihmisistäkin voi sen jotenkin alitajuisesti haistaa, osa ei.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta kammoksun sitä. Olen löytänyt kuolleita sairaalavuoteista sairaanhoitajana ja saanut siitä jonkinasteisia traumoja. Sydämeni pomppaa aina kurkkuun, kun luulen näkeväni elottoman potilaan. Se hetki, kun et saa vastausta kysymykseesi ja ymmärrät, että olet ainoa elävä huoneessa, on kauhea.

Kamala on myös tunne, kun yökierrolla huoneen ovea raottaessasi et kuule hengityksen ääntä. Pienen lamppusi valossa näet, ettei rintakehä liiku. Astut lähemmäs petiä, koskettaessa tunnet kädelläsi viileän ihon. Ja siinä samassa hengityskatko laukeaa, ja henkilö vetäisee karmivasti korahtaen henkeä.

Tiesittekö muuten, että hoitajilla on kristallipallot ja kuudes aisti (AMK). Omnipotenssisyndrooma, kaikki hoituu suolentyhjennyksestä korkeimpaan aivokirurgiaan. Låäketiede lakkautetaan turhana. Be hold, Nurse Marika tulee akkuporakone ladattuna.

Kun puhutaan siitä kuolemankolmiosta, mummolla oli n.päivää ennen kuolemaa havaittavissa, että nenä oli harmaanvihertävä ja ylähuuli oli ihan valkoinen, siitä erotti sen kolmion, myös silmät oli sumeat, eikä niissä näkynyt enää eloa, tuojotti vain tyhjyyteen ja oli montullaan, silmänympärykset punertavat, suu oli vähän auki, henkitys semmosta korahtelua, pelottavan näköistä miten ihminen muuttuu niin paljon kuoleman hetkellä

Kuolevan tunnistaa myös hajusta. Sitä hajua ei oikein pysty sekoittamaan muuhun niin siitä tietää että ihmisen lähtö lähenee. Ei se kaikilla tule mutta joillakin. Oletan että on sama syy miksi eläimet saattavat kuolevan tunnistaa. -hoitaja myös

En ole hoitaja, mutta menetin lähimmäiseni pari viikkoa takaperin ja heräsin yöllä outoon, vellovaan tunteeseen joka kesti ehkä korkeintaan kymmenen minuuttia. Sen jälkeen nukahdin uudelleen. Aamulla sain soiton, että läheiseni on kuollut yöllä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuolevan tunnistaa myös hajusta. Sitä hajua ei oikein pysty sekoittamaan muuhun niin siitä tietää että ihmisen lähtö lähenee. Ei se kaikilla tule mutta joillakin. Oletan että on sama syy miksi eläimet saattavat kuolevan tunnistaa. -hoitaja myös

kalma

Kyllä näitä tapahtuu matkojenkin päästä ja todellakin tietää vaan että NYT....on kokemuksia ja todistajatkin useasta kerrasta. Fysiikka on löytänytkin ilmiön jossa infoa siirtyy yhä tuntemattomilla tavoilla esim solujen välillä vaikka ovat eristettyinä. Totta tämä ilmiö vaan on.

Onhan kaikki säteilyt ja voimat aina vaikuttaneet ennen ihmistäkin Universumissa, ihminen on vaan sitten muka keksinyt ne röntgenit sun muut. Niin tottakai todellisuudessa on edelleen monia voimia ja tapoja siirtää tietoakin, puhelinkin saati langaton aika uusi keksintö sekin. Muitakin lienee, pimeää energiaa ja materiaa kun on suurin osa vielä kaikesta.

Josj oku olisi soittanut kuulokenappiisi 100 v sitten langattomasti....niin olisihan se maagista ollut...? Nyt tavallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta kammoksun sitä. Olen löytänyt kuolleita sairaalavuoteista sairaanhoitajana ja saanut siitä jonkinasteisia traumoja. Sydämeni pomppaa aina kurkkuun, kun luulen näkeväni elottoman potilaan. Se hetki, kun et saa vastausta kysymykseesi ja ymmärrät, että olet ainoa elävä huoneessa, on kauhea.

Kamala on myös tunne, kun yökierrolla huoneen ovea raottaessasi et kuule hengityksen ääntä. Pienen lamppusi valossa näet, ettei rintakehä liiku. Astut lähemmäs petiä, koskettaessa tunnet kädelläsi viileän ihon. Ja siinä samassa hengityskatko laukeaa, ja henkilö vetäisee karmivasti korahtaen henkeä.

En muista olenko itse tuon kirjoittanut, mutta ainakin täysin sama kokemus: meinaa virtsat mennä alle, kun säikähtää niin pahasti. Ei ehkä pysty tavoittamaan tunnetta ellei ole kokenut. Oikeasti, kuollut on vähemmän hätkäyttävä, ei ainakaan säikytä enää.

Kyllä mä varmaan tuon aiemman joskus kirjoitin.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole hoitaja, mutta joulukuussa menetin äitin. Ihmettelin, kun näin hänestä unen toissayönä, missä hän makasi sängyssä ja olin taas pitämässä häntä kädestä ja hänellä oli happimaski naamalla. Tällaisia unia ei ole tässä välissä ollut. Sattumaa tai ei, niin naapurin vanha rouva, jo yhden keuhkosyövän selättänyt, haettiin ambulanssin kanssa tänä aamuna sairaalaan. Samalla tavalla äitini lähti viimeiselle matkalle. Itse koen, että kyseessä oli ennakkoaavistus. Joku muu tietysti teilaa tämän.

Vähän ennen äidin kuolemaa olin kovasti stressaantunut ja nukuin huonosti. Yksi yö oli erityisen vaikea, kun nukkumaan mennessä yölamppuni helähti. Se ei ole koskaan sitä ennen tehnyt niin eikä sen jälkeen. Aivan kuin sressini olisi aiheuttanut poltergeist-tyyppistä energiaa tai jotain. LIsäksi yhtenä yönä, kun mietin turhautuneena vähän ikäviäkin asioita äidistäni, tunsin kuinka sormi koski minua päähän (tunne tuntui selvästi päänahassa) aivan kuin se olisi halunnut tökätä minua soo soo -tyyliin. Turha sanoakaan, että pelästyin pahanpäiväisesti.

Olen myös tuntenut selvän kosketuksen päässä.

Olin lukemassa jotain kirjaa yksin kun pöytälappu välähti parikertaa jonka jälkeen tunsin selvän kosketuksen.

Ei se ollut fyysinen kosketus vaan eteerinen" kosketus jonka jälkeen tuli autuaalinen olo.

Yhtään ei pelottanut. Eikä liity millään tavalla kuolemaan.

Miehen suvussa on ollut ihmisiä jotka saivat etiäisiä sukulaisen kuolemasta.

Yksi nainen osasi aavistaa äidin, isän, veljen jne kuolemat. Sitten muistisairaana vanhuksena Ruotsissa oli kysellyt mieheltään että missä hänen hautajaismekko kun mies meni katsomaan vanhainkotiin. Mies oli koettanut rauhoitella ettei ole kenenkään tutun hautajaisia kun ei ole ketään kuollut. Vanhus oli vain jatkanut hautajaisista puhumista. Illalla tälle miehelle soitettiin ja kerrottiin että vaimon veli oli kuollut edellisenä yönä. Jotenkin muistisairaus sisko sen tiesi ennenkuin asiasta kukaan hänelle kertoi.

Olettaisin, että hoitajille kehittyy pitkän kokemuksen myötä ehkä alitajuinenkin ymmärrys siitä, minkälaisissa tilanteissa ja milloin ihminen todennäköisesti kuolee. Aivot tuottavat tunteen saapuvasta kuolemasta tuon kokemuksen perusteella.

Asiassa ei ole mitään yliluonnollista.

Minä saan unessa merkin, että jokin asia, joka tyypillisesti ei ole valkoinen, muuttuu valkoiseksi. Unessa on myös joku hymyilevä hahmo.

Siitå tiedän, että unta seuraava päivänä läheinen kuolee

Miten tämä voi olla hoitajille "yliluonnollista", eikö se ole lääketiedettä, vai eikö enää koulussa opeteta?

Kun ihminen tekee kuolemaa, ennen sydämen pysähdystä, josta lasketaan kuolinaika, sisäelimet lakkaavat toimimasta ja heikkenevät (maksa, munuainen, keuhkot) kuolevan haju, verenkierto heikkenee, joka vaikuttaa huulien ja ihon väriin, äärivereiskierto lakkaa (kylmät jalat) jne. Ja tämä kuuluu ihan yleissivistykseen, jopa maalikot tietävän tämän ja lähdön olevan lähellä, eikä siinä ole mitäån yliluonnollista, jo päiviä aikaisemmin, jopa viikkoja ennen.

Jopa sairaudet näkyvät ihmisen kehossa ja päällepäin, eikä tarvitse olla hoitaja tai lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Minä saan unessa merkin, että jokin asia, joka tyypillisesti ei ole valkoinen, muuttuu valkoiseksi. Unessa on myös joku hymyilevä hahmo.

Siitå tiedän, että unta seuraava päivänä läheinen kuolee

Minä näen myös paljon unia, jopa toisen kuoleman, kun olen edellisenä päivänä sitä kovasti miettinyt ja ne jää aivoihin muistiin ja tuottavat seuraavana yönä "enneunia", vaikka sitä ennen olen päiviä vatvonut samaa asiaa.

Kyllä ne hoitajat ainakin vanhainkodeissa tietää sen kuoleman. Esimerkiksi anoppi oli mennyt huonoon kuntoon ja lopetti lauantaina jo syömästä. Sunnuntaina olimme katsomassa ja hoitajien mukaan ei akuuttia hätää. Mies palasi maanantaina aamulla hoitokotiin ja tällöin oli otettu kuva pöydälle esille ja yöpöydällä oli kuolintodistuksen pohja. Anoppi sinällään oli kuulemma rauhallisempi kuin edellisenä päivänä. Kuoli noin 2 tuntia myöhemmin. Jotenkin ne vaan näkee sen. Samaa sanoi kaveri, kun kävivät läheistään katsomassa useamman päivän ja kuolinpäivänä oli sitten tehty jo etukäteisvalmistelut ja mietti, että nytkö se sitten tapahtuu. Miten ihmeessä nuo näkee sen noin hyvin, kun omissa silmissä ei ole eroa edelliseen päivään?

Vierailija kirjoitti:

Kuolevasta näkee n. kuusi tuntia ennen kuolemaa, että kasvoihin tulee sellainen harmahtava kolmio. En oikein osaa selittää. Kokenut hoitaja on illalla tai yöllä nähnyt tämän eikä sen kummemmin kiinnittänyt huomiota sillä hetkellä. Ei ole mitään yliluonnollista.

Isäni kuoli toistakymmentä vuotta sitten. Näin hänet viimeisen kerran noin kolme viikkoa ennen kuolemaa, ja muistan ajatelleeni että hän oli oudon harmaa kasvoiltaan. Hän sairasti sydämen vajaatoimintaa, mutta se oli ollut jo vuosia, ja aiemmin hän oli ollut enemmänkin punakka, ei harmaa.