Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hoitajat - tiedättekö potilaan kuolevan? Yliluonnollista...
01.07.2015 |
Mua kammoksuttaa kaikki yliluonnollinen. Nyt viime vuoden aikana potilaani ovat alkaneet käydä hyvästelemässä minut, kun kuolevat. Mulle tulee vain sellainen tunne, että nyt se kuoli ja menen katsomaan. Ensimmäinen vainaja, joka hyvästeli minut, oli tosi voimakas kokemus. Istuin koneella ja yhtäkkiä minulle tuli hankala olo. Kuulostelin tätä oloa viitisen minuuttia. Olo meni vasta sen jälkeen ohitse, kun olin käynyt toteamassa, että potilas oli kuollut.
Olen pitkään ollut hoitajana ja kuolleiden kanssa usein tekemisissä. Jotenkin tämä kammottaa minua. Toisaalta olen oppinut hyväksymään asian. Kerroi asiasta siskolleni ja hän kertoi, että hän saa aina tietyn merkin ennen sukulaisen kuolemaa. Olemme molemmat hyvin realisteja. Jotenkin tuntuu oudolta, että juuri meille tulee tällaiset kokemukset.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Luin kerran jostain erään hoitajan kokemuksia yliluonnollisesta ja kertoi tapauksesta joka pelästytti ja järkytti hänet. Yleensä potilaat olivat kuolemaa edeltävinä päivinä levollisia, hymyileviä ja puhuivat näkevänsä äitinsä/puolisonsa/lapsensa tms edesmenneen tai enkeleitä. Mutta eräs potilas oli katsonut nurkkaan ja huutanut kauhusta. Oli kuollut pelon vallassa.
Annettiin kuolla pelon vallassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän lähestyvä kuolema on aika helppo todeta ihan ulkoisista merkeistä. Kokenut hoitaja tietää, että kun pissantulo vähenee, hengitys käy pinnalliseksi, raajat viileiksi, se on merkki elintoimintojen sammumisesta ja asteittaisesta romahtamisesta. On kummallista jos huomaat kuoleman vain jostakin "olosta". Lisäksi varsin ikävää omaisille, jos et älyä ilmoittaa heille ajoissa, että nyt ollaan kalkkiviivoilla.
Minäkin olen tosin kuullut kissoista jotka löytävät vanhainkodissa aina ne mummot jotka kuolevat pian ja käpertyvät kerälle heidän sänkyynsä. Voi olla että sinulla on tällaista eläimellistä vaistoa. Tai sitten vain kokemustieto yhdistyy rikkaaseen mielikuvitukseen. Ehkä ei kannata kauheasti puhua siitä työyhteisössä ettei leimaudu hörhöksi.
Meidän mummi kuoli vasta. Hoitajakaan ei osannut illalla sanoa, että mummi lähtisi muutaman tunnin päästä. Arvelimme, että ehkä seuraavana päivänä aikaisintaan, sillä jalatkiin olivat vielä ihan lämpimät. Pari tuntia myöhemmin, mummi kuoli syöpään.
Lautumista voi myös päätellä hetken olevan käsillä.
Meille sattui niin, kun olimme kuolevan läheisemme vierellä, että mentyämme hänen huoneeseensa, hänen jalkateränsä ja osa pohkeistakin olivat tosi viileät. Ajattelimme, että lähtö voi tulla piankin, ehkä muutamassa tunnissa. Mutta kun jonkun ajan kuluttua kokeilimme jalkoja, ne olivat lämmenneet. Lähdimme sitten yöksi kotiin.
Seuraavana päivänä sama toistui, ensin kylmät jalat, jotka sitten lämpenivät. Mietimme, saako hän meistä jotenkin voimaa jatkaa. Olisiko se mahdollista?
Lähdimme taas yöksi kotiin. Lähtömme jälkeen hän kuoli ennen keskiyötä.
Vierailija kirjoitti:
Luin kerran jostain erään hoitajan kokemuksia yliluonnollisesta ja kertoi tapauksesta joka pelästytti ja järkytti hänet. Yleensä potilaat olivat kuolemaa edeltävinä päivinä levollisia, hymyileviä ja puhuivat näkevänsä äitinsä/puolisonsa/lapsensa tms edesmenneen tai enkeleitä. Mutta eräs potilas oli katsonut nurkkaan ja huutanut kauhusta. Oli kuollut pelon vallassa.
Tässä on ollut kyse syntisestä ihmisestä, joka on kuollut niin suuressa synnissä ja sielunvihollisen valtaamana, että häntä on tultu hakemaan helvettiin. Tällainen on kohtalo sellaisella ihmisellä, joka elää synnissä ja joka ei ole uskossaan luja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isälläni juuri ennen kuolemaa rintakehän luut nousivat esiin.Hoitaja sanoi, että se on selvä merkki.
Kyllä me hoitajat tiedetään. Ja usein toivotaan että voi kunpa lääkäritkin osaisi tunnistaa realistisemmin nämä kuolemaa lähenevät hetket. Sairaalaolosuhteissa liian usein kuolevat nesteytetään turvoksiin eikä välttämättä edes saada riittäviä määräyksiä kivun hoidosta. Saati saattohoitopäätöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lääkäri ja työskentelin aiemmin ison kaupungin ainoassa 24h päivystyksessä. Öisin piti käydä saman rakennuksen tk-vuodeosastolla toteamassa kuolemat. Koska kaupunki tosiaan oli iso, nuo toteamani vainajat olivat minulle ihan vieraita, tai jos johonkin olin törmännyt päivystyksessä, olin jo unohtanut asian. Paitsi kerran. Yöllä soitettiin että osastolla olisi taas kuolema todettavana. Muita esitietoja kuten vainajan nimeä ei vielä annettu. Painoin hissin yläkerrokseen, jossa osasto sijaitsee, ja hississä yhtäkkiä "tiesin", että vainaja olisi tietty potilas, jota olin hoitanut 10 päivää sitten päivystyksessä. Ja se hän sitten olikin. En ollut ohjelmoinut häntä kyseiselle osastolle vaan ihan toiselle, erikoissairaanhoidon osastolle, enkä ollut tiennyt hänen siirtymisestään tk-osastolle tai saattohoitovaiheeseen siirtymisestä. Toki tuolloin 10pvää sitten olin nähnyt, ettei elinaikaa ole paljon, ja tapaus oli sillä lailla muistettava, että oli ollut harvakseltaan mielessä siinä kohtaamistemme välissäkin. Joten en sillä lailla yliluonnollisena pidä, mutta erikoinen sattuma.
Vierailija kirjoitti:
Meille sattui niin, kun olimme kuolevan läheisemme vierellä, että mentyämme hänen huoneeseensa, hänen jalkateränsä ja osa pohkeistakin olivat tosi viileät. Ajattelimme, että lähtö voi tulla piankin, ehkä muutamassa tunnissa. Mutta kun jonkun ajan kuluttua kokeilimme jalkoja, ne olivat lämmenneet. Lähdimme sitten yöksi kotiin.
Seuraavana päivänä sama toistui, ensin kylmät jalat, jotka sitten lämpenivät. Mietimme, saako hän meistä jotenkin voimaa jatkaa. Olisiko se mahdollista?
Lähdimme taas yöksi kotiin. Lähtömme jälkeen hän kuoli ennen keskiyötä.
Skarpannu;
Jotkut tutkijat uskovat, että kuoleman lähestyessä vapautuu paljon hormoneja, muun muassa adrenaliinia. Tällainen ylituotanto voi aiheuttaa voimakkaita vaikutuksia aivoissa siihen pisteeseen asti, että se aktivoi hermosoluja. Tämä saattaisi johtaa mielen selkeytymiseen.
https://mielenihmeet.fi/mika-on-on-juuri-ennen-kuolemaa-tapahtuva-kirka…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Netistä löytyy ihan oikean uutistalon juttu vanhainkodissa asuvasta kissasta joka viihtyy yleensä omissa oloissaan mutta osaa ennustaa jonkin asukkaan kuoleman ja kävelee suoraan tämän huoneeseen jossa asettuu kehräämään potilaan viereen viimeisten tuntien ajaksi. Kävelee taas sitten lempipaikalleen johonkin oleskelutilan sohvalle.
Kissa nyt tietty on täydellinen petoeläin jonka pitäisi ihan viran puolestakin tunnistaa milloin saalis kuolee.
Henkimaailma on ihan yhtä totta kuin tämä meidän fyysinen maailma mitä nähdään. Ap ei siitä tarvi ihmeissään olla se on aina ollut läsnä ja tulee olemaan aina tämä henkinen maailma kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun isäni kuoli, tunsin päässäni kovaa vihlontaa. Hetken päästä siskoni soitti, että isä on kuollut. Ei ollut yllätys.
Lautuma (lat. livor mortis: livor 'sinelmä', mors [gen.mortis] 'kuolema') on kuoleman jälkeen ruumiin iholle ilmaantuva violetinpunainen väritys. Lautuma johtuu punasolujen vajoamisesta painovoiman vaikutuksesta alimpiin verisuoniin, koska verenkierto on pysähtynyt.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Lautuma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entinen työntekijä kirjoitti:
Kyllä huoneessa on kuoleman haju ennen kuolemaa. Monesti tämän hoitajana todennut
Ottaen huomioon että kissat ja koiratkin osaavat sen haistaa ja ennakoida, niin joku haju on varmasti luonnollisin selitys. Silloin on myös loogista, että osa ihmisistäkin voi sen jotenkin alitajuisesti haistaa, osa ei.
Olisko se niin etyä aineenvaihdunta hiipuu ja muuttuu vähän ennen kuolemaa ja haju siitä. Vanhuksen kuolema kun monesti johtuu useamman elintärkeän elimen jaksamisen hiipumisesta joka johtaa lopulta kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Netistä löytyy ihan oikean uutistalon juttu vanhainkodissa asuvasta kissasta joka viihtyy yleensä omissa oloissaan mutta osaa ennustaa jonkin asukkaan kuoleman ja kävelee suoraan tämän huoneeseen jossa asettuu kehräämään potilaan viereen viimeisten tuntien ajaksi. Kävelee taas sitten lempipaikalleen johonkin oleskelutilan sohvalle.
Kissa nyt tietty on täydellinen petoeläin jonka pitäisi ihan viran puolestakin tunnistaa milloin saalis kuolee.
Ei taida olla kovin toivottu vierailija kenenkään huoneeseen mikäli tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ole ketään vanhempia sukulaisia, luottokollegoita tai muita, jotka kertoisivat teille tästä ilmiöstä? Ei siinä ole mitään yliluonnollista, vaikka koulutuksessa ei ilmeisesti puhutakaan.
Onko teille tuttu käsite 'hiljainen tieto'? Ihan samalla tavalla neuvolan kätilö voi osata lähettää odottajan juuri vähän ennen kriittisiä vaiheita synnytysosastolle kuin syöpäosaston sairaanhoitaja tietää jonkun kuolevan lähituntien aikana. Sitä ei vaan osaa selittää, mutta onko se joku haju tai sellainen muutos, jota ei varsinaisesti voi aistein havaita? Jostakin se kokemus ja tieto tulee, että kohta tapahtuu jotain.
Onko se sitten yliluonnollista, että jotkut ovat vaan herkempiä. Entiseen aikaan niitä oli paljon enemmän, kun ei ollut nettiä ja meteliä, vaan etukäteen tiedettiin että vieras on tulossa. Ei sentään aina itse kuolemaa tai ei ainakaan sitä, kenet se vie. Ei kai siinä mitään pelottavaa ole?
Minä uskon, että se on energiaa ihmisten/ asioiden välillä ja jotkut osaavat olla herkempiä tulkitsemaan energian liikettä. Näin yksinkertaistettuna.
Vanhan ihmisen kuolemassa ei ole mitään yliluonnollista. Kun on aikansa ollut alalla, alkaa nähdä ihmisestä reaalisia kuoleman prosessin merkkejä. Saattaa tulla lautumia jalkoihin, keuhkoihin kerääntyy vettä, tulee ns. kalman haju, nenä ja sieraimet vetäytyvät ylöspäin. Yleensä kuoleva ei enää syö tai juo, saattaa vain nukkua kaiket päivät. Kun on niitä nähnyt jo useamman, alkaa arvata muutamaa päivää aikaisemmin milloin kuoleman hetki alkaa olla lähellä. Ei siinä mitään sen mystisempää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vanhan ihmisen kuolemassa ei ole mitään yliluonnollista. Kun on aikansa ollut alalla, alkaa nähdä ihmisestä reaalisia kuoleman prosessin merkkejä. Saattaa tulla lautumia jalkoihin, keuhkoihin kerääntyy vettä, tulee ns. kalman haju, nenä ja sieraimet vetäytyvät ylöspäin. Yleensä kuoleva ei enää syö tai juo, saattaa vain nukkua kaiket päivät. Kun on niitä nähnyt jo useamman, alkaa arvata muutamaa päivää aikaisemmin milloin kuoleman hetki alkaa olla lähellä. Ei siinä mitään sen mystisempää ole.
Niin, nuo ovat fyysisiä merkkejä. Itse tarkoitin henkistä tietämystä ilman konkreettisia merkkejä. Mutta jokainen uskoo mihin uskoo.
Ei tarvitse olla hoitaja!
Ja Aina voi varautua siihen jos tietää, että ihminen sairastaa
syöpää , että ei hän elää kauan , ja tätä sairautta sairastaa Jopa lapset.Eli ei välttämättä asu vanhain kodissa tämmöinen ihminen.
Ihminen kun menee toisen kerran lapsen tasolle, ja dementoituu voi luulla , Omaa Aikuista lastaan äitikseen , muistaa vain lopussa
Lapsuuden ajan..
Ja voi aavistaa , että tietää Huonoa jos nämä eläimet ilmestyy pihapiiriin!
Käki , jos käki lentää pihapuun oksalle tietää se Kuolin uutisia samoin jos kettu 🦊 kettu tulee ,
Sen asunnon ikkunan alle yöllä haukahtaan , tietää se kuolemaa.
Itse kyllä sain totea, että jos kettu tuli sen asunnon ikkunan alle , haukahtelemaan ja katso sinne päin missä oli asukas.
Tiesi se ketun haukahtelu Äitini kuolin uutisia 20- v sitten.Eli kyllä nämä vanhan kansan uskomukset pitää paikkansa.
Jos näkee nämä eläimet pihassa tietää Aina Suru- uutista jos ei Omalle perheelle , sitten Jollekki.tuttava perheelle.
No on mä kuullu että joku omainen on lähtenyt iäkkään omaisensa luota sairaalasta, aavistanut että kun on kotona tulee soitto suruviesti hoitopaikassa.
Ja oli tullu.
No lääkäri kyllä , syöpäpotilaalle antaa dialniisia ja arvoi paljonko tai miten vähän on elinaikaa jäljellä
Joo ei tässä syövästä kirjoiteta mitään mutta kirjoitin vain, että
Jos on vaikea sairaus , voi Hyvinkin olettaa ettei elä kauaa.
No vuosi, kuukausia .
Ei tiedä .
Joo kyllä joku voi Aavistaa eikä tarvi olla hoitajakaan.
Karmeaa!
Alue: Aihe vapaa
Minun tuttavan äiti otti pois paksut rillit ja näki selvästi. Otti pakan servettejä joihin kirjoitti kaikkea maan ja taivaan väliltä ihan hysteerisenä. Ilman silmälaseja.Kun tuttava tuli kotiin leijaili valkoinen höyhen ja jumittui raamiin kiinni missä hänen äidin kuva!