Hoitajat - tiedättekö potilaan kuolevan? Yliluonnollista...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne hoitajat ainakin vanhainkodeissa tietää sen kuoleman. Esimerkiksi anoppi oli mennyt huonoon kuntoon ja lopetti lauantaina jo syömästä. Sunnuntaina olimme katsomassa ja hoitajien mukaan ei akuuttia hätää. Mies palasi maanantaina aamulla hoitokotiin ja tällöin oli otettu kuva pöydälle esille ja yöpöydällä oli kuolintodistuksen pohja. Anoppi sinällään oli kuulemma rauhallisempi kuin edellisenä päivänä. Kuoli noin 2 tuntia myöhemmin. Jotenkin ne vaan näkee sen. Samaa sanoi kaveri, kun kävivät läheistään katsomassa useamman päivän ja kuolinpäivänä oli sitten tehty jo etukäteisvalmistelut ja mietti, että nytkö se sitten tapahtuu. Miten ihmeessä nuo näkee sen noin hyvin, kun omissa silmissä ei ole eroa edelliseen päivään?

Kuva ja kuolintodisrus odottamassa pöydällä?

Kuulostaa kovin erikoiselta, miksi se valokuva pitäisi olla pöydällä ja jo vuosikymmeniä lääkäri on kirjoittanut kuolintodistuksen koneella.

Hoivakodissa vainaja siirretään heti kuoleman jälkeen eri tilaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolevasta näkee n. kuusi tuntia ennen kuolemaa, että kasvoihin tulee sellainen harmahtava kolmio. En oikein osaa selittää. Kokenut hoitaja on illalla tai yöllä nähnyt tämän eikä sen kummemmin kiinnittänyt huomiota sillä hetkellä. Ei ole mitään yliluonnollista.

Isäni kuoli toistakymmentä vuotta sitten. Näin hänet viimeisen kerran noin kolme viikkoa ennen kuolemaa, ja muistan ajatelleeni että hän oli oudon harmaa kasvoiltaan. Hän sairasti sydämen vajaatoimintaa, mutta se oli ollut jo vuosia, ja aiemmin hän oli ollut enemmänkin punakka, ei harmaa.

Johtuu siitä, että ihmisen sisäelimet ja verenkierto heikkenee viikkoja, jopa kuukausia ennen tai lakkaa kokonaan toimimasta, mutta edelleen sydän toimii ja vasta sydämen pysähdyttyä seuraa kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Olettaisin, että hoitajille kehittyy pitkän kokemuksen myötä ehkä alitajuinenkin ymmärrys siitä, minkälaisissa tilanteissa ja milloin ihminen todennäköisesti kuolee. Aivot tuottavat tunteen saapuvasta kuolemasta tuon kokemuksen perusteella.

Asiassa ei ole mitään yliluonnollista.

Ei tarvitse olla näinkään.

Sukulainen on vasta vähän aikaa ollut lähihoitajana, en ikinä uskonut että lähtisi sille alalle, on siviilissä niin kiinnostunut ihan muista, aika pinnallisista asioista.

Puhuu kuitenkin näistä asioista tosi arkipäiväisesti, tiennyt usein jo etukäteen kuka lähtee seuraavaksi ja kuvailee sen vaan että kyllä sen näkee.

Eikä tarkoita jotain ilmiselviä asioita kuten syömättömyyttä, kuivumista, tajuttomuutta, vaan tietää usein tämän sellaisistakin jotka ei selvästi ole niin huonossa kunnossa.

Ihmiset ovat täysin vieraantuneet kuolemasta, kun se on siirretty pois silmistä. Kommenteista päätellen, myös hoitajat.

Siinä ei ole mitään yliluonnollista, jos sydän sykkii , vaikka keho on jo "kuollut" eikä mikään enää toimi, joka aiheuttaa sitten hajuja, sinertävyyttä, kalpeytta, jäsenten kankeutta ja kylmyyttä, turvotusta jne. Ja tämä näkyy jo silmämääräisesti, eikä tarvitse olla edes hoitaja.

Itse muistan mummon kuolinyönä, että heräsin kummalliseen uneen aivan kuin mummo olisi käynyt jättämässä hyvästejä. En saanut enää sinä yönä unta, ja menin suihkuun missä purskahdin vuolaaseen itkuun koska tiedostin mummoni juuri kuolleen. Seuraavana päivänä tuli ilmoitus mummoni kuolemasta.

Kyllä se varmaan liittyy osittain siihen ennen kuolemaa puskevaan hajuun. Muistan, kun olin nuorempana erittäin vakavasti sairas (lähestulkoon elävä kuollut) ja menin tutun luokse. Aiemmin hänen koiransa oli tullut ensimmäisenä rapsuteltavaksi, mutta silloin koira ei tullut lähellekään. Mulkoili vaan oudosti ja siirtyi pois tieltä, jos menin lähemmäs.

Kun ihmeen kaupalla selvisin hengissä ja menin käymään myöhemmin tuttuni luona, koira oli taas oma itsensä ja sain rapsuttaa sitä ilman ongelmia.

Tuttuni kuoli syöpään ja oli lähes loppuun saakka kotona ja se haju oli ollut jo kuukausia ennen kuolemaa kamala, kaikki vaatteet, vessa ja mh haisi ja hajua oli vaikea saada pois esim. pyyhkeistä ja lakanoista.

Vierailija kirjoitti:

Minä tiedän, mutta minä olen aina ollut hyvin herkkä ja intuitiivinen, ja esim. henkimaailman todellisuus on lapsesta asti ollut minulle itsestäänselvyys.

Useimmiten vaistoan asian ollessani potilaan kanssa tekemisissä, niin että minusta tuntuu että hänen sielunsa jotenkin on valmis tai haluaa jo lähteä siitä muodosta johon se on nyt sidottuna, ruumiista. Henkilö itse, hänen ajatteleva mielensä, ei aina tiedä tätä itse (aika usein kyllä tietää, varsinkin vanhukset), vaan voi jopa pelätä kuolemista, mutta silti hänestä voi vaistota että joku syvempi osa on valmis lähtemään. Noita kuoleman jälkeen hyvästelykokemuksia minulla on lähinnä henkilökohtaisesti läheisistä ihmisistä, ei niinkään potilaista. Joskin vaistoan toisinaan ilmapiiristä jos joku on kuollut osastolla, jonkinlaisesta vaikeasti kuvailtavasta ilmapiirin muutoksesta.

Olet pelottava suoraan sanoen. Ihan kuin olisit askeleen päässä avustamassa prosessia. Potilas ei vielä tiedä, mutta sinä tiedät ja kohta edesautat.. Herranen aika sentään. Yliluonnollisesta tai etiäisistä on sinun turha puhua, vaan hörhö olet. Hae apua ja vaihda alaa. Olen itse sairaanhoitaja ja työssäni ollut 35 v. Kyllä ne on potilaan voinnissa tapahtuvat muutokset, jotka kertovat missä mennään ja sairaalassa niinkuin kotonakin voi myös ihminen kuolla yllättäenkin. Ehkä tämä on tapasi käsitellä potilaan kuolemaa, että jälkikäteen ajattelet häntä ja saat itsellesi jonkinlaisen rauhan. Käypä puhumassa työterveydessä.

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni kuoli syöpään ja oli lähes loppuun saakka kotona ja se haju oli ollut jo kuukausia ennen kuolemaa kamala, kaikki vaatteet, vessa ja mh haisi ja hajua oli vaikea saada pois esim. pyyhkeistä ja lakanoista.

Haju ei lähde millään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne hoitajat ainakin vanhainkodeissa tietää sen kuoleman. Esimerkiksi anoppi oli mennyt huonoon kuntoon ja lopetti lauantaina jo syömästä. Sunnuntaina olimme katsomassa ja hoitajien mukaan ei akuuttia hätää. Mies palasi maanantaina aamulla hoitokotiin ja tällöin oli otettu kuva pöydälle esille ja yöpöydällä oli kuolintodistuksen pohja. Anoppi sinällään oli kuulemma rauhallisempi kuin edellisenä päivänä. Kuoli noin 2 tuntia myöhemmin. Jotenkin ne vaan näkee sen. Samaa sanoi kaveri, kun kävivät läheistään katsomassa useamman päivän ja kuolinpäivänä oli sitten tehty jo etukäteisvalmistelut ja mietti, että nytkö se sitten tapahtuu. Miten ihmeessä nuo näkee sen noin hyvin, kun omissa silmissä ei ole eroa edelliseen päivään?

Kuva ja kuolintodisrus odottamassa pöydällä?

Kuulostaa kovin erikoiselta, miksi se valokuva pitäisi olla pöydällä ja jo vuosikymmeniä lääkäri on kirjoittanut kuolintodistuksen koneella.

Hoivakodissa vainaja siirretään heti kuoleman jälkeen eri tilaan.

Hiukka karmivaa, jos ennen kuolemaansa vanhainkodissa pöydältä tapaisi kuvansa ja kuolintodistuksensa ennalta 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne hoitajat ainakin vanhainkodeissa tietää sen kuoleman. Esimerkiksi anoppi oli mennyt huonoon kuntoon ja lopetti lauantaina jo syömästä. Sunnuntaina olimme katsomassa ja hoitajien mukaan ei akuuttia hätää. Mies palasi maanantaina aamulla hoitokotiin ja tällöin oli otettu kuva pöydälle esille ja yöpöydällä oli kuolintodistuksen pohja. Anoppi sinällään oli kuulemma rauhallisempi kuin edellisenä päivänä. Kuoli noin 2 tuntia myöhemmin. Jotenkin ne vaan näkee sen. Samaa sanoi kaveri, kun kävivät läheistään katsomassa useamman päivän ja kuolinpäivänä oli sitten tehty jo etukäteisvalmistelut ja mietti, että nytkö se sitten tapahtuu. Miten ihmeessä nuo näkee sen noin hyvin, kun omissa silmissä ei ole eroa edelliseen päivään?

Kuva ja kuolintodisrus odottamassa pöydällä?

Kuulostaa kovin erikoiselta, miksi se valokuva pitäisi olla pöydällä ja jo vuosikymmeniä lääkäri on kirjoittanut kuolintodistuksen koneella.

Hoivakodissa vainaja siirretään heti kuoleman jälkeen eri tilaan.

Hiukka karmivaa, jos ennen kuolemaansa vanhainkodissa pöydältä tapaisi kuvansa ja kuolintodistuksensa ennalta 😅

😨

_-_

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni kuoli syöpään ja oli lähes loppuun saakka kotona ja se haju oli ollut jo kuukausia ennen kuolemaa kamala, kaikki vaatteet, vessa ja mh haisi ja hajua oli vaikea saada pois esim. pyyhkeistä ja lakanoista.

Haju ei lähde millään.

Jaaha. No mun isäni kuoli samaten syöpään saattohoidossa ollen kotisairaalahoidossa kotona, eikä todellakaan haissut millekään erikoiselle. Olin useamman päivän hänen luonaan ennen kuin hän kuoli.

Hoitajat ei tiedä, että vanhukset haisee usein kalmalle? Joissain vanhustaloissa on lisäksi huono ilmanvaihto jopa niin, etten itse siellä voisi olla. Yksi satunnaisvierailu oli toisesta syystä sellaisessa paikkassa ja pistin merkille. Kalmat tunnistaa, ja sille on ilmeinen lääketietellinen syy, ja se ei ole vanhuus eikä kuolema, kun ei kaikilla.

Olen itsekin aina todennut/tuntenut kun joku kuolee että nyt oli aika lähteä.En tiedä kuka hän on mutta joko linnut istuvat tai tulevat sisälle ,tai enkelit herättää makuuhuoneessa.

Nyt kun ystävätär kuoli, en saanut mitään ennustetta. Ihmetyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni kuoli syöpään ja oli lähes loppuun saakka kotona ja se haju oli ollut jo kuukausia ennen kuolemaa kamala, kaikki vaatteet, vessa ja mh haisi ja hajua oli vaikea saada pois esim. pyyhkeistä ja lakanoista.

Haju ei lähde millään.

Jaaha. No mun isäni kuoli samaten syöpään saattohoidossa ollen kotisairaalahoidossa kotona, eikä todellakaan haissut millekään erikoiselle. Olin useamman päivän hänen luonaan ennen kuin hän kuoli.

Nuori veljeni haisi kamalalle syövän kynsissä.

Olin nukkumassa sairaalassa veljeni kanssa ja kyllä siellä haisi syöpä! 

Kalma haisee kirjoitti:

Kyllä se varmaan liittyy osittain siihen ennen kuolemaa puskevaan hajuun. Muistan, kun olin nuorempana erittäin vakavasti sairas (lähestulkoon elävä kuollut) ja menin tutun luokse. Aiemmin hänen koiransa oli tullut ensimmäisenä rapsuteltavaksi, mutta silloin koira ei tullut lähellekään. Mulkoili vaan oudosti ja siirtyi pois tieltä, jos menin lähemmäs.

Kun ihmeen kaupalla selvisin hengissä ja menin käymään myöhemmin tuttuni luona, koira oli taas oma itsensä ja sain rapsuttaa sitä ilman ongelmia.

Veljeni scottiterrieri alkoi nuolla vejeni otsaa. Tietoisena siitä että veljeni oli saanut syövän. Me emme tienneet sitä vielä. Ei millään jättänyt rauhaan hänen otsaa....

Vierailija kirjoitti:

Kokeneena hoitajana näet että kalkkiviivoilla mennään kohti maalia. Olet vaan alkanut pelkäämään omaa kuolemaasi ja pönttösi alkaa sekoamaan. Ei tuossa sen kummempaa yliluonnollisuutta ole.

Oikeasti rasittavia tuollaiset näkyjä näkevät ja niistä alituiseen höpöttävät työkaverit.

Itse taas reageeraan mikä pelkuri sinä olet!

Luin kerran jostain erään hoitajan kokemuksia yliluonnollisesta ja kertoi tapauksesta joka pelästytti ja järkytti hänet. Yleensä potilaat olivat kuolemaa edeltävinä päivinä  levollisia, hymyileviä ja puhuivat näkevänsä äitinsä/puolisonsa/lapsensa tms edesmenneen tai enkeleitä. Mutta eräs potilas oli katsonut nurkkaan ja huutanut kauhusta. Oli kuollut pelon vallassa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne hoitajat ainakin vanhainkodeissa tietää sen kuoleman. Esimerkiksi anoppi oli mennyt huonoon kuntoon ja lopetti lauantaina jo syömästä. Sunnuntaina olimme katsomassa ja hoitajien mukaan ei akuuttia hätää. Mies palasi maanantaina aamulla hoitokotiin ja tällöin oli otettu kuva pöydälle esille ja yöpöydällä oli kuolintodistuksen pohja. Anoppi sinällään oli kuulemma rauhallisempi kuin edellisenä päivänä. Kuoli noin 2 tuntia myöhemmin. Jotenkin ne vaan näkee sen. Samaa sanoi kaveri, kun kävivät läheistään katsomassa useamman päivän ja kuolinpäivänä oli sitten tehty jo etukäteisvalmistelut ja mietti, että nytkö se sitten tapahtuu. Miten ihmeessä nuo näkee sen noin hyvin, kun omissa silmissä ei ole eroa edelliseen päivään?

Pappa kun kuoli hoivakodissa, ne ties sanoa että lähtö lähenee , kuoli seuraavana päivänä. Ei hän ollut tässä maailmassa vaikka vielä elossa ja tajuissaan. Silmät katsoivat jo rajan taa.