Skitsoin todistamasi mustasukkaisuustilanne?
Tulee mieleen keissi viime vuosituhannen lopulta. Olin baarissa ja tapasin siellä miespuolisen kaverini. Hän esitteli minut ystävälleen ja me kättelimme, siis KÄTTELIMME, että päivää päivää, hauska tavata.
N. 2 sekuntia tämän jälkeen tämän uuden tuttavani tyttöystävä tuli, kaatoi kaljat päällemme, huoritteli minua ja häipyi ulos baarista. Ööööööö...?
Eräs ystäväni tapasi miespuolisen alaisensa kaupassa ja tervehti häntä kohteliaasti. Ystäväni oli miehensä ja lastensa kanssa liikkeellä. Kun alainen esitteli pomonsa eli ystäväni vaimolleen, vaimo sanoi normaalien tervehtimisien sijaan, että "mikset sä ole sanonut, että sun pomos on tommonen blondi" ja oli kättelemättä. Ystäväni näki, että parkkipaikalla heillä oli ihan hirveä riita eikä kehdannut mennä ulos ennen kuin pariskunta oli häipynyt...
Kommentit (103)
parisuhde on aina myös kompromisseja. Toinen ei saa alistaa toista elämään "kumppanina minun sinkkuelämässäni". Parisuhteessa olevat yleensä haluavat viettää aikaa yhdessä, se EI tarkoita sitä että mökkeydytään kotiin, vaan sitä että tehdään asioita yhdessä. Jos toisella/molemmilla on ns. laaja sosiaalinen verkosto, niin esim. menemällä taidenäyttelyyn (kaksin kumppanin kanssa) reissu saattaakin päätyä siihen että näyttelyssä tapaa Veikon joka jää siihen rinnalle näyttelyn ajaksi, ja sitten kun kuullaan että veikko on menossa syömään Riitan kanssa, keksitään että mennääs nelistään! =Kahden ihmisen "romanttinen" päivä näyttelyyn ja syömään muuttuukin "kaveriajaksi".
Ja TOTTAKAI saa ja pitää moikata jne. tuttuja, monelle vaan sen oma elämä ja omat harrastukset menevät parisuhteen ohi, Tuolloin parisuhde ei voi toimia, rakkaan pitään joskus tuntea olevansa se nro.1, mikä ei suinkaan tarkoita sitä ettei muuta elämää saisi olla...!
nykyisessä suhteessani. En ole missään edellisissä suhteissa ollut näin mustasukkainen. Voipi olla vaikutusta sillä, että suhteemme alkoi niin, että mies petti eksäänsä kanssani...
Jossain vaiheessa luin säännöllisesti miehen tekstareita. Olin aivan varma, että hänellä on joku toinen. Edelleen, kun mies saa viestin, tulee sellainen olo että kuka perkele siellä nyt taas on. En tosin enää lue hänen viestejään, koska se ahdistaa enemmän kuin se, että en lue niitä.
Mies aloitti iltaopiskelut. Kun hän suunnitteli niiden aloittamista, pohdin jo mielessäni, miten haen hänet koululta päivittäin jollain verukkeella, että näen, miten hän tulee sieltä kuitenkin jonkun ämmän kanssa yhtä matkaa. Ei ihan normaalia. No, hän on nyt opiskellut jonkin aikaa ja olen hakenut hänet tasan kerran. Kun hän kertoi, että joku nainen oli katsellut häntä yhdellä tunnilla, minua alkoi ahdistaa suunnattomasti. Olisi ollut kertomatta.
Miten tästä pääsee eroon? Onneksi olen oppinut hillitsemään itseäni, enkä ikinä menisi esim. baarissa riehumaan jollekin, että nyt ämmä näpit irti mun miehestä - siis jos hän esim. juttelisi jonkun kanssa. Mustasukkaisuutta kyllä tuntisin, mutta sen käsittelisin myöhemmin kahden kesken miehen kanssa. Mikä mua riivaa?
...Tuolloin parisuhde ei voi toimia, rakkaan pitään joskus tuntea olevansa se nro.1, mikä ei suinkaan tarkoita sitä ettei muuta elämää saisi olla...!
En ole samaa mieltä, eikä minulla näin ollen ole järkevää olla parisuhteessa ihmisen kanssa, jolle näin on. Nämä aikaisemmat kokemukset alunperin johtuvat siitä, että olen tehnyt liikaa kompromisseja epäsopivien kumppaneiden kanssa, mistä johtuen tunnen yksinkertaisesti olevani onnellisempi ilman parisuhdetta.
Ja siis en tietenkään ole ollut antamatta aikaa kumppanille parisuhteessa. Ongelma on ollut vain se, että jo yksikin ilta viikossa jotain muuta kuin kotona nysväämistä tai yhteistä tekemistä on liikaa, erityisesti jos on avoimesti kertonut että harrastuksissa (esim. sulkapallo) on muita naisia mukana. Yksinkertaisesti välillä joutuu urheilua harrastamaan myös samantasoisessa seurassa, tai siitä menee mielekkyys.
(jos haluaa, moni onnellinen ihan yksinään, se on ok vaihtoehto myös) jolla on sitä omaa elämää suunnilleen yhtä paljon mitä itselläsi.
Jos ajatellaan henkilöä joka harrastaa jotakin lajia suht tosissaan, toimii lisäksi järjestötoiminnassa tmv. niin omaa aikaa ei juuri jää. Jos tuollainen ihminen alkaa suhteeseen ihmisen kanssa, joka käy kerran viikossa jumpassa ja on muun ajan kotona, suhde ei oletettavasti tule toimimaan.
Jos taas kaksi ns. "puuhakasta" ihmistä alkaa suhteeseen, toisen menoja ymmärretän paremmin eikä niistä olla mustasukkaisia. Tuo ihan siksi, että jos itsellä kokous tiistai-iltana klo 18.00. ja toisella samaan aikaan sulkkisharkat, niin kumpikaan ei ole kotona möllöttämässä toisen liihottaessa ties missä, vaan molemmilla on ne omat menonsa.
Mutta huolestuttavaa on, se että tuntuu ettet sinä 96 osaa katsoa peiliin, usein se vika löytyy omasta itsestä. Kannattaa muistaa sekin, että suhteelle uhrattu aika tekee siitä arvokkaan. Moni itsekäs ihminen ei pysty hyvään suhteeseen (vaikka tahtoisi sitä!) koska se MINÄ tulee aina ensimmäisenä. Haetaan ns. omaa mielihyvää, ja se ajaa sen yhteisen onnen ohitse. Tiedän moni ihmisiä, jotka eivät kerta kaikkiaan pysty vakavaan suhteeseen, joska se tylsistyttää heitä/kukaan ei jaksa katsella ihmistä joka pakonomaisesti hakee muiden huomiota ja ajattelee vain omaa napaansa.
Vuokrattiin kaveriporukalla mökki. Kun päästiin perille kävi ilmi että erään meistä miesystävä oli vuokrannut naapurimökin, että voi varmasti pitää naisystäväänsä koko viikonlopun silmällä. Voi olla että minut tästä tunnistaa, mutta tunnistakoon, niin pimeä tilanne.
Aika tollona pidän sitäkin kaverin miestä, joka matkusti junalla kokkolan seudulta rovaniemelle, jossa varjosti tyttöystäväänsä, mutta ei tullut moikkaamaan vaikka paljastui. Meni sitten junalla takaisin mitään puhumatta.
Mustasukkaisuus on sairaus. Hankkikaa apua.
Hoidossa oleen narttukoiran juoksuaikahousuista! Väitti niitä seksikalsareiksi ja oli ihan varma että kyllä niitä on joku mies käyttänyt :)
Kun olimme joskus n. 20v. ikäisinä erään tuttavaperheemme luona kylässä, tyttö seurusteli jonkun miehen kanssa, joka oli sillä hetkellä käymässä jossakin (muistaakseni Kotkan meripäivillä). Lähdimme tämän tytön kanssa kaupungin yöelämään. Kun poikaystävä tästä kuuli, hän välittömästi maksoi jollekin pojalle muutaman kympin autokyydistä, että pääsi takaisin parin tunnin ajomatkan päähän tuonne kaupunkiin vahtimaan tyttöystäväänsä.
Olimme myös joskus risteilyllä opiskelukavereiden kanssa. Kävi melko nopeasti ilmi, että yhden mukanaolleen tytön poikaystävä oli todella mustasukkainen. Yksi seurueemme pojista olikin ollut enemmän tekemisissä tuon pariskunnan kanssa risteilyn aikana ja häneltä oikeastaan saimmekin tietää, mikä meininki tuolla poikaystävällä oli. Tuo mustispoikaystävä oli esimerkiksi kuumottanut tätä poikaa väittäen suoraan, että "sä katsot Päivin (tyttöystävänsä) persettä" ja oli muutenkin jotenkin tosi aggressiivisen oloinen tyyppi.
Lapsuus meni kuunnellessa, kun isäukko piti "kuulusteluhetkiä" eli vaati tunnustusta.
Hänelle "tultu kertomaan",että hänellä ja saman kylän isännällä on yhteinen akka.
Kun kuolemanväsynyt äiti halusi tietää, että kuka tämä kertoja on, että voidaan käydä yhdessä selvittämässä ilmeinen väärinkäsitys, totesi ukko että "ei kait hän ole niin tyhmä, että paljastaisi lähteensä".
Ukko halusi vain että äiti tunnustaa. Itse asiahan oli jo täysin selvä.
Isä piti mielestään itseään korkean moraalin omaavana miehenä, joka edellytti vain ja ainoastaan sitä, että toinenkin osapuoli olisi rehellinen. Että kerro vaan, hän tietää jo.
Saatanan tekopyhä hurskastelija. Jolla ei oikeesti ollut mitään miehen kunniaa ollenkaan, eikä itsetuntoa ollenkaan.
Oli raivoisan kateellinen vaimolleen hänen koulutuksestaan ja ystävistään.
Vihasi sitä naapurin miestä, jolla näytti menevän ihan hyvin.
Käytti sitten iltakaudet kotonaan siihen, että järjesti kulusteluhetkiä, oli "saanut todisteita", oli "nähnyt asioita" ja halusi "että asia selvitetään".
Vittu että alkaa vieläkin vituttaan ihan älyttömästi.
"Todisteet" oli typ, että eräissä juhlissa äitini oli tahallaan ottanut saman lasin pöydästä, mistä "joku muu tietty henkilö" oli juuri juonut. Että repikää siitä.
Seurustelin säälittävän, pienimunaisen ja pikkumaisen miehen kanssa. Joka ei tietenkään ollut pätkääkään mustasukkainen, vaan ainoastaan hyvä ja hieno mies, joka halusi panostaa parisuhteseen.
Hän toivoi minulta vain sitä, että minkäin panostaisin parisuhteeseen.
Naismaisesti hän pahoitti mielensä, mikäli asiat ei menneet kuten hän oli suunnitellut.
Hän tuli yllättäen hakemaan mut töistä. Sanoin ettei olisi tarvinnut, kun olen menossa vielä kirjastoon/kauppaan//jumppaan. Mies oli kovin pahoillaan, ja osoitti mieltään, Kun hän vain halusi olla huomaavainen ja tulla hakemaan mut töistä... JOO MUT KUN EI TARVTISE, mä sanon sitten jos tarviin apua.
Pointti oli aina se yllätys. Hän ikään kuin teeskenteli että oli ystävällinen tai avulias, mutta pinnan alla kyttäs koko ajan että saisi mut kiinni jostain. En tiijä kylläkään, että mistä...
Kuntosalilla hän halusi käydä yhdessä. Näinhän hyvä poikaystävä tekee. Voi sitä harmistuksen määrää, kun kerroin että sain työpaikalta tarjousseteleitä vain naisille-salille! (En tietenkään saanut, mutta kunhan sanoin)
Jos minulla oli työmatka tai halusin lähteä esim. jollekin kulttuurimatkalle, hän ihmetteli suureen ääneen ja mökötti päiväkaupalla,että miksi minun pitää lähteä. No, työpaikan matkoista ei voinut kieltäytyä, mutta nekin oli vain tarkoitettu ryyppäämiseen.
Kulttuurimatkat oli hänelle henkilökohtainen loukkaus; halusinko siis mennä katsomaan jotain musikaalia mieluimmin (ja olla kotona klo 23.00) kuin nyhjätä sen kans kotona??
Olin siis koko ajan syyllistetty, ja hän vain halusi hyvää meille.
Säälittävä salakyttääjä ja vinkuja. Aloin pelata samalla tavalla. Mulla oli ihan tosta vaan, spontaanisti menoja, joihin olin unohtanut kertoa. No voi voi, ei kait se haittaa, että menen, tulen kotiin suoraan sieltä. Mies ei voinut suoraankaan kieltää, kun kerran mitään pahaa ei missäään tapahtunut, mutta näytti naamoja ja oli niin pahoillaan. Joo,hän voi tulla hakemaan. Ei sun tarvi,kun me saadaan firman taksikortti, niin sitä pitää käyttää.
Tietysti se oli niin ahne, että rahansäästäminen meni ohi kyttäämisenhalun. Tai mistä mä tiedän, vaikka olikin kyttäämässä.
En vastannut töissä puhelimeen ollenkaan. Se oli voi-voi-voi. Kun ne on vaan töissä nyt tämmöisen säännön laittaneet, että ei omaan kännykkään puheluja ollenkaan. Eikä mun työpisteessä ollut talon luuria...
Nuorempana sitä erehtyy kaikenlaisiin vässyköihin. Tällä iällä olisin rääkännyt sitä vielä rummemmin, mutta lyhemmän ajan ja häipynyt jo aikaa sitten
kun istuin Turun amarillossa ja odottelin että mies saapuu laivalta. Pöytääni istui n. 50- vuotias mies kun muita ihmisiä ei baarissa ollut.
Juttelimme niitä näitä ja kun poistuin vessaan joku ämmä tulee yhtäkkiä sisään ja alkaa huutamaan että " tieks että tolla miehellä vaimo ja 4 lasta senkin pikku lutka" istuin vessanpöntöllä ja ajattelin että parempi poistua vähin äänin kunnes tulin ulos kopista ja tajusin että nainen huutaa mulle.
Käskin muijan rauhoittua ja sanoin että en tunne koko tyyppiä. Muija huoritteli mua ja käski painua vittuun, menin omaan pöytääni ja pyysin miestä poistumaan pöydästäni ja kerroin syyn. Koko sen vartin ajan mikä meni että sain juotavaksi juotua muija kyyläs mua ja puheli kovaan ääneen " kaiken maailman huorista"
Onneksi mua oli varoiteltu tästä miehestä jo alkuun, oli ollut kuulemma juuri tuollainen ystävällisyyttään hakija kaikkialta -tyyppiä.
Olen osannut sitten olla itsekäs alusta asti tietyissä jutuissa, muuten en olis ikinä päässyt mihinkään ilman tätä miestä.
Hoidossa oleen narttukoiran juoksuaikahousuista! Väitti niitä seksikalsareiksi ja oli ihan varma että kyllä niitä on joku mies käyttänyt :)
Mutta kyllä minä jollain tasolla myös ymmärrän noita miehiä, jotka ovat halunneet "vahtia" tyttöystäviään.
Katsokaas kun mies tietää, mitä muiden miesten päässä liikkuu ja luulen, että naiset yllättyisivät miten seksuaalipainotteisia nuorten miesten ajatukset ovat. Mies myös tietää, miten paljon nuoriin ilman kumppania liikkuviin naisiin kohdistetaan iskuyrityksiä. Samoin mies tietää senkin, miten paljon tapahtuu näitä "asia vain johti toiseen ja sitten olimmekin jo sängyssä" -pettämisiä.
Kun nuo asiat laskee yhteen, ei ole mikään ihme että joku mies haluaakin vahtia "menevää" tyttöystäväänsä/vaimoaan.
Olin kaupan kassalla ja näin mieheni pikkuserkun viereisellä hihnalla pakkaamssa kauppakasseja. Sanoin hänelle hei ja hän vastasi takaisin. Mieheni ja hänen pikkuserkkunsa ovat sen lisäksi että ovat sukua mutta myös paljon yhteydessä töidensä takia. Eli olimme melko tuttuja toisillemme ja ajattelin että voisin hei hänelle sanoa.
Kyseisen miehen naisystävä ei kuitenkaan ollut asiasta aivan samaa mieltä, vaan hän otti kauppakassin jota oli täyttämässä viskasi sen lattialle ja lähti lätkimään kaupasta.. Tämä nainen ei siis tiennyt kuka olin.
Joku vuosi sitten tuli ilmi, että maailma on taas niin pieni ja että tää miehen kaveri on mun sillosen duunikaverin eka poikaystävä teinivuosilta. No, mun mies sitä nauro kaverilleen ja kaverista se oli hauskaa, mutta hyvin pian kaveri muistutti mun miestä, ettei sit "Leenan" kuullen puhuta tästä.
Miten joku 50-vuotias voi olla mustasukkanen teinivuosien tyttiksistä?!?!
Mutta kyllä minä jollain tasolla myös ymmärrän noita miehiä, jotka ovat halunneet "vahtia" tyttöystäviään.
Katsokaas kun mies tietää, mitä muiden miesten päässä liikkuu ja luulen, että naiset yllättyisivät miten seksuaalipainotteisia nuorten miesten ajatukset ovat. Mies myös tietää, miten paljon nuoriin ilman kumppania liikkuviin naisiin kohdistetaan iskuyrityksiä. Samoin mies tietää senkin, miten paljon tapahtuu näitä "asia vain johti toiseen ja sitten olimmekin jo sängyssä" -pettämisiä.
Kun nuo asiat laskee yhteen, ei ole mikään ihme että joku mies haluaakin vahtia "menevää" tyttöystäväänsä/vaimoaan.
Kalahtiko kalikka omaan ottaan? Sairasta tuo on.
Kalahtiko kalikka omaan ottaan? Sairasta tuo on.
Mutta joidenkin pariskuntien kohdalla ymmärrän kyllä, miksi mies niin tekee. Meno yöelämässä on usein sellaista ja liian usein kuuluu juuri näitä "se vain meni sillai" -selityksiä sille, että vieraissa on käyty.
Itse kyllä luotan puolisooni, koska hän on luottamuksen arvoinen. Kaikki naiset eivät ole, kuten eivät tietysti kaikki miehetkään.
Kalahtiko kalikka omaan ottaan? Sairasta tuo on.
Mutta joidenkin pariskuntien kohdalla ymmärrän kyllä, miksi mies niin tekee. Meno yöelämässä on usein sellaista ja liian usein kuuluu juuri näitä "se vain meni sillai" -selityksiä sille, että vieraissa on käyty.
Itse kyllä luotan puolisooni, koska hän on luottamuksen arvoinen. Kaikki naiset eivät ole, kuten eivät tietysti kaikki miehetkään.
Tuollaisen kyylän luottamusta ei pysty voittamaan mitenkään. Ihan sama vaikka pukeutuisi burghaan ja kävisi vain lähikaupassa, jos toinen on sairas kyylä se epäilee aina.
Toisenlaisiakin naisia on, tunnen useita. Mustasukkaisuus kertoo epävarmuudesta ja kontrolloinnin halusta, ja sellaista ei aina näe heti.
Miehissä on myös mustasukkaisuuden vikaa, ja ajattelin itse kuten sinä että olin vaikka loppuelämäni yksin, mutta kenenkään kyylättäväksi en enää ryhdy. Nykyinen mies ei valvo, vaan kumpikin saamme elää luottavaisessa ilmapiirissä. Toivon, että sinuakin onnistaa! :)