Pahimmat hoitovirheet, joita sattunut itsellesi/ läheisillesi?

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:39"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:28"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:24"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:17"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:15"]

Kuka tahansa halutessaan voi ruveta lääkäriksi ja tulla maistamaan tätä käytännön työtä. Kerran vuodessa on lääketieteellisen pääsykokeet, joihin kuka tahansa ylioppilas voi osallistua. Perusopiskelut kestää 6 vuotta ja siihen toiset 6 vuotta erikoistumista. Sittenkin on vasta uran alussa oleva raakile. 

Itsellä noin 4000 leikkausta takana. Siihen mahtuu koko kirjo täydellisistä onnistumisista täydellisiin epäonnistumisiin. Hoitovirheitä ei yhtään, hoitovahinkoja useampia. Ne on käsitteinä erilaisia. Jokainen epätyydyttävä hoitotulos ei silti ole välttämättä virhe tai vahinkokaan. 

Liikenneonnettomuuksia, irroneita raajoja, lasten tapaturmaisia kuolemia, haulikolla itsemurhaa yrittäneitä, humalaisten tapaturmia. Syöpää ja kuolemaa. Kun 15 vuotta kahlaa tätä, niin omakin nahka kovenee kestämään myös omat epäonnistumiset. 

Jokaisessa sodassa on siviiliuhreja. Niin myös lääketieteessä.

[/quote]

Klassinen esimerkki lääkärin ylimielisyydestä. Viimeinen lauseesi oli suorastaan kuvottava. Tulepa alas sieltä norsunluutornistasi. Lääkäreille vaadittaisiin ehdottomasti psykologiset testit. Muutenkin lääkärikoulutusta pitäisi uudistaa ja opettaa mm. empatiakykyä ja potilaiden kohtaamista. 

[/quote]

Ihan yhtä ammattitaitoisesti osaisit varmasti neuvoa ammattisotilaita miten ammutaan tarkemmin ja vältetään siviiliuhrit. Eikö? Tai neuvomassa mitä tahansa ammattiryhmää omassa työssään. Tule itse  näennäisen kaikkitietävyyden jalustaltasi pois.

[/quote]

Minä en väitä olevani näennäisen kaikkitietävä. Minä tiedostan, että teen virheitä, mutta pyrin välttämään ne parhaani mukaan. Kannan myös virheistäni vastuun. En ole pelkuri. Te lääkärit ette ole jumalia. Tiedostakaa se. Kuunnelkaa potilasta, ymmärtäkää, mitä hän sanoo, lukekaa, mitä potilaskertomuksessa sanotaan. Kantakaa virheistänne vastuu älkääkä vääristelkö asioita ja piilottele muiden lääkäreiden selän takana tai turvaudu tyhjään virheitä sattuu aina -mantraan.

Todella huvittavaa, että rinnastat lääkärit ammattisotilaisiin. Kertoo paljon asenteistasi. Toivottavasti en joudu koskaan potilaaksesi.

[/quote]

Yhtäkään virhettä en ole peitellyt, kaikki on käsitelty avoimesti potilaan ja omaisten kanssa. Tarvittaessa PVK maksaa korvauksia. Suurin osa kirjoituksestasi on ympäripyöreää lähes poliittista jargonia. Kerro esimerkki miten lääkäri mielestäsi kantaa vastuun? Maksamalla itse korvauksia? Rikostuomiolla? Lopettamalla työnsä?

[/quote]

Tästähän meillä on vain sinun sanasi. PVK:n korvaukset ovat usein riittämättömiä eikä kaikilla ole edes tietoa siitä, että näitä korvauksia voisi saada. Jostain kummasta syystä lääkärit eivät kerro tätä...Korvaukset eivät myöskään korvaa potilaan kärsimiä kovia kipuja, ansionmenetyksiä, mahdollista pysyvää haittaa jne. Esimeriksi noilla ehdottamillasi tavoilla. Lääkärit voisivat myös ihan myöntää suoraan virheensä ja pyytää anteeksi. Sen sijaan virheitä peitellään oikein kollegoiden kanssa. Todella säälittävää touhua.

Yksityinen gyne väläytti ekalla käynnillä kohdun ulkopuolisen raskauden mahdollisuutta, mutta päätti, että ei sittenkään. Epämääräiset oireet ja kivut jatkuivat siten, että menin vastaanotolle uudestaan. Ei tsekannut verinäytteitä ja vaikka sanoin raskaustestin olevan edelleen vahvasti positiivinen, oli sitä mieltä, että en ole tarpeeksi kipeä kohdunulkopuoliseksi (sikiötä ei siis ultrassa näkynyt). Arvaatte varmasti mikä seuraavalla viikolla päivystyksessä todettiin diagnoosiksi.

Tiputuksessa käytetyt tippaletkut pitää ennen potilaaseen kiinnittämistä täyttää nesteellä, koska ilma verenkierrossa on hengenvaarallinen. Nuori sh oli laittamassa minulle tiputusta, mutta ei meinannut täyttää letkuja nesteellä. Kun huomautin asiasta, totesi, että koulutuksessa omi sanottu, että ilmaa voi potilaaseen työntää vaaratta vaikka ruiskullisen.

Meillä on diabeetikkolapsi. Muutama vuosi sitten hän sairastui pahaan vatsatautiin ja jouduimme viemään hänet yöllä päivystykseen. Vaan päivystävä lääkäri lykkäsi lapsen odottamaan eikä päästänyt osastolle, jonne toimintaohjeen mukaan ilmoitimme jo sairaalaan lähtiessämme, että tuomme hädin tuskin tajuissaan olevaa lasta sinne. Tähän liittyy hyvin pitkä tarina, jota en jaksa nyt kirjoittaa. Tilanne päättyi joskus aamun sarastaessa siihen, että vakavassa ketoasidoositilassa oleva lapsemme sai vihdoin asiaan perehtynyttä hoitoa. Tämän jälkeen en ole luottanut siihen, että peruslääkärillä olisi diabeteksen hoitoon välttämättömät tiedot.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:15"]

Kuka tahansa halutessaan voi ruveta lääkäriksi ja tulla maistamaan tätä käytännön työtä. Kerran vuodessa on lääketieteellisen pääsykokeet, joihin kuka tahansa ylioppilas voi osallistua. Perusopiskelut kestää 6 vuotta ja siihen toiset 6 vuotta erikoistumista. Sittenkin on vasta uran alussa oleva raakile. 

Itsellä noin 4000 leikkausta takana. Siihen mahtuu koko kirjo täydellisistä onnistumisista täydellisiin epäonnistumisiin. Hoitovirheitä ei yhtään, hoitovahinkoja useampia. Ne on käsitteinä erilaisia. Jokainen epätyydyttävä hoitotulos ei silti ole välttämättä virhe tai vahinkokaan. 

Liikenneonnettomuuksia, irroneita raajoja, lasten tapaturmaisia kuolemia, haulikolla itsemurhaa yrittäneitä, humalaisten tapaturmia. Syöpää ja kuolemaa. Kun 15 vuotta kahlaa tätä, niin omakin nahka kovenee kestämään myös omat epäonnistumiset. 

Jokaisessa sodassa on siviiliuhreja. Niin myös lääketieteessä.

[/quote]

Lääketiede ei ole sotaa. Lääkäreiden pitäisi pelastaa ihmishenkiä toisin kuin sotilaiden. Sinulla taitaa olla vähän vinksahtanut käsitys asioista.

[/quote]

Niin. Toinen meistä elää siinä maailmassa, toinen ei. Kun ensiapuun tulee esim paineeton rintakehään puukotettu ja teen hätätorakotomian (rintakehän avaus) ea:ssa, niin kyllä se huone aika "war zone" on. Omasta mielestäni teen työni hyvin ja tehokkaasti. Missä määrin katsot, että teen työni huonosti? Olisiko sinusta tähän työhön?

Vauva meinasi syntyä osastolle koska hoitajat pitivät minua herkkänä ja inttivät ettei minulla edes ole kunnon supistuksia. Riitelin tieni synnytyssaliin, sain puudutuksen ja ponnistaminen aloitettiin heti. Kyllä oli kätilöllä pahoittelemista.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:15"]

Kuka tahansa halutessaan voi ruveta lääkäriksi ja tulla maistamaan tätä käytännön työtä. Kerran vuodessa on lääketieteellisen pääsykokeet, joihin kuka tahansa ylioppilas voi osallistua. Perusopiskelut kestää 6 vuotta ja siihen toiset 6 vuotta erikoistumista. Sittenkin on vasta uran alussa oleva raakile. 

Itsellä noin 4000 leikkausta takana. Siihen mahtuu koko kirjo täydellisistä onnistumisista täydellisiin epäonnistumisiin. Hoitovirheitä ei yhtään, hoitovahinkoja useampia. Ne on käsitteinä erilaisia. Jokainen epätyydyttävä hoitotulos ei silti ole välttämättä virhe tai vahinkokaan. 

Liikenneonnettomuuksia, irroneita raajoja, lasten tapaturmaisia kuolemia, haulikolla itsemurhaa yrittäneitä, humalaisten tapaturmia. Syöpää ja kuolemaa. Kun 15 vuotta kahlaa tätä, niin omakin nahka kovenee kestämään myös omat epäonnistumiset. 

Jokaisessa sodassa on siviiliuhreja. Niin myös lääketieteessä.

[/quote]

Lääketiede ei ole sotaa. Lääkäreiden pitäisi pelastaa ihmishenkiä toisin kuin sotilaiden. Sinulla taitaa olla vähän vinksahtanut käsitys asioista.

[/quote]

Niin. Toinen meistä elää siinä maailmassa, toinen ei. Kun ensiapuun tulee esim paineeton rintakehään puukotettu ja teen hätätorakotomian (rintakehän avaus) ea:ssa, niin kyllä se huone aika "war zone" on. Omasta mielestäni teen työni hyvin ja tehokkaasti. Missä määrin katsot, että teen työni huonosti? Olisiko sinusta tähän työhön?

[/quote]

Kirjoituksiesi perusteella ei sinustakaan ole tuohon työhön.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 09:43"]Tämä minun tarinani ei ole niin kovin vakava mutta kertoo juuri tästä lääkärin ylimielisestä suhtautumista potilaaseen. Minulla alkoi silmä vuotaa kyynelnestettä jatkuvasti. Ihmettelin sitä aikani kunnes silmässä alkoi tuntua kovaa painetta sekä päänsärky oli jotain ihan kammottavaa. Kerran kun päänsärky oli kovinta mitä olin koskaan tuntenut lähdin päivystykseen jossa jo sh:n suhtautuminen minuun oli todella vähättelevää. "Ei tuossa sun silmässä mitään ole kun ei siinä näy mitään, mutta mene nyt lääkärille näyttämään" lääkäri tutki, lykkäsi panadol reseptin käteen ja käski kotiin. Kotona pari viikkoa kärsin kivuista kunnes menin uudestaan päivystykseen. Päänsärky oli niin kovaa, että oksensin. Tällä kertaa sain sentään lähetteen silmäpolille jossa lääkäri tutki silmänpaineet ja näön. Näissä ei ollut mitään vikaa joten lääkäri sanoi "ei sinulla mitään ole, katsos kun nuorilla naisilla on silmissä tälläisiä ihme vaivoja kun ne meikkaa niin paljon" :D Jäin ihan suu auki ja painelin sieltä tutkimushuoneesta ulos. Kotona kivut ja paineen tunne vaan jatkui ja jatkui kunnes lopulta varasin ajan yksityiseltä silmälääkäriltä joka tutki silmäni ja teki diagnoosin. Minulla oli kyynelpussintulehdus joka hoitamattomana saattaa aiheuttaa fistelin! Hän oli ihan kauhuissaan saamastani hoidosta ja sanoi, että tälläinen suhtautuminen tässä vaivassa on yleistä koska silmässä ei päällepäin näy mitään ja luullaan että potilas liioittelee. Hän huuhteli kyynelkanavani kahteen kertaan (oli tukossa) sekä sain antibiootit ja muita tippoja silmiin ja vaiva katosi näillä. Tämän tapauksen jälkeen olen muuten aina käyttänyt yksityisiä lääkäriasemia. ;)
[/quote]
Tuli mieleen et mun tyttärelläni silmän sisänurkka oli turvoksissa ja rähmi. Siis oli sama vaiva, piti sitten mekaanisesti tyhjennellä sitä

Mä synnyin kuukauden ennen laskettua aikaa!

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 23:15"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:31"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:26"]Mulla ehkä isoin on se, että ei olla uskottu kuinka kipeä on ollut. En huuda enkä itke kuin aivan omilla rajoillani, joten jos asteikolla 1-10, on sanonut 8-9 en ole saanut mitään kivunlievitystä. Kyseessä revennyt munasarjakysta, jonka vuoksi vatsaonteloissa n. Litra verta. Viimeinen niitti oli leikkauksen jälkeen aamulla lääkäri, jonka kommentti oli "ethän ollut edes kiepä tönne tullessasi". En, muuten vain osasin hakeutua lääkäriin ja sanoin kipuasteikoksi 8-9..
[/quote]

Jos sanot että VAS on 9, niin sillon se tarkottaa käytännössä katsoen pahinta mahdollista kipua, jolloin kukaan ei todellakaan makaa paikallaan hiljaa.
[/quote]
Pahinta mahdollista kenen mukaan? Joustoa sen hetkinen kipu on pahinta mitä tämä ihminen on koskaan kokenut? Mistä helkkarista hän voi tietää miltä pitää näyttää VAS:n ollessa 9. Kaikki kun sen itse määrittelee. Harmi ettei voi kipua todeta nopsasti jollain peruslabralla. Sitten kaikki on kiinni hoitajista ja lääkäristä jotka kaikki tietävät sinua paremmin oletko kipeä eli et.
[/quote]

Mä muuten olen sellainen, että pahimman kivun kohdatessa olen aivan hipihiljaa ja paikoillani "toivomassa kuolemaa". Jos kipu on asteikolla 5-8, saatan huutaa ja karjua tuskaani, mutta kivun ollessa 9-10, makaan hiljaa paikallani ja kroppa jostain syystä alkaa pudottamaan verenpainetta ja sykettä. Synnytyksessä esimerkiksi mun verenpaine ja syke huiteli pilvissä, mutta ihan äärimmäisen kivun sattuessa, verenpaine laski 50/40, syke oli 40(normaali n. 70). Joten kyllä se kipu voi olla pahinta ikinä, vaikka kärsijä makaisi hiljaa paikallaan. Se voi oikeasti olla lamauttavaa.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:22"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:14"]

Kerran lääkäri kirjoitti päällekkäisiä lääkkeitä, enkä sairaana huomannut niitä itsekään tarkistaa kuten yleensä teen. Myrkytyksen takia viikko sairaalassa. Toisella kertaa ensihoitaja teki virhearvion ja minulle jäi pieni pysyvä vamma, jota ei olisi tullut jos olisi hoidettu. Muuten kokemukset sairaanhoidosta on ok, eikä nuokaan enää vaivaa, selvisinpä hengissä.

[/quote]

Huh, mitä lääkkeitä?
[/quote]
SSRI. Liian suurista määristä voi saada serotoniinimyrkytyksen, serotoniinioireyhtymän, joka voi olla hengenvaarallinen.
Tuo myrkytys on suhteellisen harvinainen kuitenkin, mutta voi tuhota munuaiset ja tappaa. Minulle nousi todella korkea kuume (aivan hetkessä yli 41 astetta), syke ja verenpaine hipoi taivaita ja pupillit oli laajat. Oli myös todella sekava olo. Tämä myrkytys on myös sellainen, jota ei aina osata diagnosoida, mutta päivytyslääkäri tajusi mistä on kyse kun kerroin uudesta lääkkeestä. Onneksi ei vaurioittanut munuaisia pysyvästi.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:17"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:15"]

Kuka tahansa halutessaan voi ruveta lääkäriksi ja tulla maistamaan tätä käytännön työtä. Kerran vuodessa on lääketieteellisen pääsykokeet, joihin kuka tahansa ylioppilas voi osallistua. Perusopiskelut kestää 6 vuotta ja siihen toiset 6 vuotta erikoistumista. Sittenkin on vasta uran alussa oleva raakile. 

Itsellä noin 4000 leikkausta takana. Siihen mahtuu koko kirjo täydellisistä onnistumisista täydellisiin epäonnistumisiin. Hoitovirheitä ei yhtään, hoitovahinkoja useampia. Ne on käsitteinä erilaisia. Jokainen epätyydyttävä hoitotulos ei silti ole välttämättä virhe tai vahinkokaan. 

Liikenneonnettomuuksia, irroneita raajoja, lasten tapaturmaisia kuolemia, haulikolla itsemurhaa yrittäneitä, humalaisten tapaturmia. Syöpää ja kuolemaa. Kun 15 vuotta kahlaa tätä, niin omakin nahka kovenee kestämään myös omat epäonnistumiset. 

Jokaisessa sodassa on siviiliuhreja. Niin myös lääketieteessä.

[/quote]

Klassinen esimerkki lääkärin ylimielisyydestä. Viimeinen lauseesi oli suorastaan kuvottava. Tulepa alas sieltä norsunluutornistasi. Lääkäreille vaadittaisiin ehdottomasti psykologiset testit. Muutenkin lääkärikoulutusta pitäisi uudistaa ja opettaa mm. empatiakykyä ja potilaiden kohtaamista. 

[/quote]

Olen hyvä kirurgi, en mikään empatiatykki. Jos pitää leikata, sitten leikataan eikä hössötetä ja mietitä psykologiaa ja helliä tunteita. Saamastamme palautteesta päätellen 95% potilaista arvostaa tätä suoraviivaista toimintaa. Syöpä on syöpä ja se ei muuksi muutu. 

[/quote]

Niin, kirurgi leikkaa, eikä kirurgin juuri tarvitse olla suorassa yhteydessä potilaiden kanssa eli se bedside manner ei välttämättä monillakaan huippukirurgeilla ole mikään paras, eikä tarvitse ollakaan kunhan osaa asiansa. 

Joskus kanssa uravaihtoehtoja miettiessäni tulin siihen tulokseen että jos lääkäriksi haluaisin niin pitää suosiolla suunnata sellaiseen erikoistumiseen jossa ei tarvitse olla myös asiakaspalvelija eli kirurgi tai patologi.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:15"]

Kuka tahansa halutessaan voi ruveta lääkäriksi ja tulla maistamaan tätä käytännön työtä. Kerran vuodessa on lääketieteellisen pääsykokeet, joihin kuka tahansa ylioppilas voi osallistua. Perusopiskelut kestää 6 vuotta ja siihen toiset 6 vuotta erikoistumista. Sittenkin on vasta uran alussa oleva raakile. 

Itsellä noin 4000 leikkausta takana. Siihen mahtuu koko kirjo täydellisistä onnistumisista täydellisiin epäonnistumisiin. Hoitovirheitä ei yhtään, hoitovahinkoja useampia. Ne on käsitteinä erilaisia. Jokainen epätyydyttävä hoitotulos ei silti ole välttämättä virhe tai vahinkokaan. 

Liikenneonnettomuuksia, irroneita raajoja, lasten tapaturmaisia kuolemia, haulikolla itsemurhaa yrittäneitä, humalaisten tapaturmia. Syöpää ja kuolemaa. Kun 15 vuotta kahlaa tätä, niin omakin nahka kovenee kestämään myös omat epäonnistumiset. 

Jokaisessa sodassa on siviiliuhreja. Niin myös lääketieteessä.

[/quote]

Lääketiede ei ole sotaa. Lääkäreiden pitäisi pelastaa ihmishenkiä toisin kuin sotilaiden. Sinulla taitaa olla vähän vinksahtanut käsitys asioista.

[/quote]

Niin. Toinen meistä elää siinä maailmassa, toinen ei. Kun ensiapuun tulee esim paineeton rintakehään puukotettu ja teen hätätorakotomian (rintakehän avaus) ea:ssa, niin kyllä se huone aika "war zone" on. Omasta mielestäni teen työni hyvin ja tehokkaasti. Missä määrin katsot, että teen työni huonosti? Olisiko sinusta tähän työhön?

[/quote]

Kirjoituksiesi perusteella ei sinustakaan ole tuohon työhön.

[/quote]

No esimies, muu henkilökunta ja  ennenkaikkea potilaat ovat erimieltä kanssasi. Ovatko potilaat siis väärässä? Että kaikki nämä vuodet olen ollutkin vain haitaksi? Koska yksi palstalle kirjoitteleva yleisönosaston kaikkitietävä valitustieteen maisteri niin väittää.

Vapaudu katkeruudestasi muita kohtaan.

Tuttavalla oli päivystyslääkärin mukaan puujalka. puujalka ei parantunut ja viikon päästä tästä, toinen lääkäri totesi koko reisilihaksen olevan poikki.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:39"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:22"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:14"] Kerran lääkäri kirjoitti päällekkäisiä lääkkeitä, enkä sairaana huomannut niitä itsekään tarkistaa kuten yleensä teen. Myrkytyksen takia viikko sairaalassa. Toisella kertaa ensihoitaja teki virhearvion ja minulle jäi pieni pysyvä vamma, jota ei olisi tullut jos olisi hoidettu. Muuten kokemukset sairaanhoidosta on ok, eikä nuokaan enää vaivaa, selvisinpä hengissä. [/quote] Huh, mitä lääkkeitä? [/quote] SSRI. Liian suurista määristä voi saada serotoniinimyrkytyksen, serotoniinioireyhtymän, joka voi olla hengenvaarallinen. Tuo myrkytys on suhteellisen harvinainen kuitenkin, mutta voi tuhota munuaiset ja tappaa. Minulle nousi todella korkea kuume (aivan hetkessä yli 41 astetta), syke ja verenpaine hipoi taivaita ja pupillit oli laajat. Oli myös todella sekava olo. Tämä myrkytys on myös sellainen, jota ei aina osata diagnosoida, mutta päivytyslääkäri tajusi mistä on kyse kun kerroin uudesta lääkkeestä. Onneksi ei vaurioittanut munuaisia pysyvästi.

[/quote]

Ok, hui kamala. En ole kuullutkaan, vaikka hoitoalalla olenkin.

Tuo on yleisen kätevyyden lisäksi yksi syy, miksi e-resepti on niin kätevä. Näkeevät joka apteekissa muutkin lääkkeet, jolloin lääkärin virhe korjataan viimeistään lääkettä haettaessa. Paperireseptien aikaan ei voitu seurata muita lääkkeitä, koska jos hain apteekista A yhden lääkkeen, ei apteekki B voinut sitä koneelta nähdä hakiessani jotakin muuta. -19

Ei muihin verrattuna paha, mutta kaaduin portaissa muuton yhteydessä ja mursin nilkkani. Lähdin pe iltana päivystykseen kaiken muuttorumban keskellä ja vastaus oli "kattele viikko jos ei parane tuu uudestaan" ja tonniseen buranaan resepti. Ei kannata kuvata koska nilkka "stabiili", mitä ikinä tarkoittaakaan. Viikonlopun yli jaksoin ja menin uudella paikkakunnalla lääkäriin. Muutimme siis ihan toiseen kaupunkiin. Noh pääsin samantien räntgeniin ja nilkassa kaks murtumaa...

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:33"]
Tiputuksessa käytetyt tippaletkut pitää ennen potilaaseen kiinnittämistä täyttää nesteellä, koska ilma verenkierrossa on hengenvaarallinen. Nuori sh oli laittamassa minulle tiputusta, mutta ei meinannut täyttää letkuja nesteellä. Kun huomautin asiasta, totesi, että koulutuksessa omi sanottu, että ilmaa voi potilaaseen työntää vaaratta vaikka ruiskullisen.
[/quote]
Tippaletkussa pitää olla n. 20 cm:n matkalla ilmaa, että voidaan alkaa puhua oikeasti vaarallisesta. Erään kokeneen sh:n (ei minun) sanoin.
.
Mutta olet kyllä oikeassa, kyllä ne letkut silti pitää täyttää, ei niitä tyhjänä saa laittaa potilaaseen.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:52"][quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 09:43"]Tämä minun tarinani ei ole niin kovin vakava mutta kertoo juuri tästä lääkärin ylimielisestä suhtautumista potilaaseen. Minulla alkoi silmä vuotaa kyynelnestettä jatkuvasti. Ihmettelin sitä aikani kunnes silmässä alkoi tuntua kovaa painetta sekä päänsärky oli jotain ihan kammottavaa. Kerran kun päänsärky oli kovinta mitä olin koskaan tuntenut lähdin päivystykseen jossa jo sh:n suhtautuminen minuun oli todella vähättelevää. "Ei tuossa sun silmässä mitään ole kun ei siinä näy mitään, mutta mene nyt lääkärille näyttämään" lääkäri tutki, lykkäsi panadol reseptin käteen ja käski kotiin. Kotona pari viikkoa kärsin kivuista kunnes menin uudestaan päivystykseen. Päänsärky oli niin kovaa, että oksensin. Tällä kertaa sain sentään lähetteen silmäpolille jossa lääkäri tutki silmänpaineet ja näön. Näissä ei ollut mitään vikaa joten lääkäri sanoi "ei sinulla mitään ole, katsos kun nuorilla naisilla on silmissä tälläisiä ihme vaivoja kun ne meikkaa niin paljon" :D Jäin ihan suu auki ja painelin sieltä tutkimushuoneesta ulos. Kotona kivut ja paineen tunne vaan jatkui ja jatkui kunnes lopulta varasin ajan yksityiseltä silmälääkäriltä joka tutki silmäni ja teki diagnoosin. Minulla oli kyynelpussintulehdus joka hoitamattomana saattaa aiheuttaa fistelin! Hän oli ihan kauhuissaan saamastani hoidosta ja sanoi, että tälläinen suhtautuminen tässä vaivassa on yleistä koska silmässä ei päällepäin näy mitään ja luullaan että potilas liioittelee. Hän huuhteli kyynelkanavani kahteen kertaan (oli tukossa) sekä sain antibiootit ja muita tippoja silmiin ja vaiva katosi näillä. Tämän tapauksen jälkeen olen muuten aina käyttänyt yksityisiä lääkäriasemia. ;)
[/quote]
Tuli mieleen et mun tyttärelläni silmän sisänurkka oli turvoksissa ja rähmi. Siis oli sama vaiva, piti sitten mekaanisesti tyhjennellä sitä
[/quote]
Tyttärelläsi oli kyynelteiden ahtauma/tukos joka eri kuin kyynelpussintulehdus.

Varmaan toi todennäköisesti väärä mielenterveys diagnoosi. Vaikea sanoa tuota koska helppo käyttää korttia olet sairaudentunnoton. Sattui kohdalle sadistinen lääkäri, joka tarinoi sairauskertomukseen omiaan.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:55"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:28"]

Voitteko kertoa vähän tarkemmin virheeseen johtaneesta tilanteesta? Eihän näissä vastauksissa ole tällä hetkellä mitään ideaa.

[/quote]

Moni ei uskalla kertoa tarkemmin tunnistamisen pelossa. Suomessa jos leimautuu hankalaksi potilaaksi ei saa enää kunnon hoitoa, vain vittuilua. Pitää olla nöyrä, kiitollisen oloinen ja teeskennellä tyhmempää kuin on. Se on ainoa keino välttää lääkäreissä ja hoitajissa olevien narsistien ja psykopaattien kiusanteko ja kostotoimet. Suomessaan kun ei lääkärien soveltuvuutta testata mitenkään ja kusipäät ja huolimattomat saavat jatkaa aina vaan valituksista huolimatta.

[/quote]

Tätä taktiikkaa menestyksellisesti jo 10 vuotta. Saan kaikki haluamani. Tosin kohta ne varmaan alkaa hommaan "heikkolahjaisuus" -diagnoosia. Parasta plussaa, jos onnistun jossain tuomaan esiin etten omsita tietokonetta (en siis googlaa). Hah hah