MITEN teillä hoidetaan perheen raha-asiat, kun toinen tienaa paljon enemmän?

ja sitten yksi yhteinen ns. taloustili josta minä maksan ruokaostokset. Mies maksaa kaikki laskut.



Mies tienaa vuodessa bruttona yli 100 000, minä olen yhteisestä päätöksestä hoitovapaalla. Sama tyyli jatkunee kun joskus palaan töihin.

Laskut maksetaan siltä tililtä millä on rahaa, mies maksaa enemmän ja minä niitä pienempiä laskuja. Omiin menoihin käytetään rahaa jos sitä on. Jos toisen tilillä ei ole varaa ostaa jotain/tehdä jotain mutta toisella on, toinen antaa rahaa. Heleppoa.

tili, jonne kummankin palkka menee. Rahan päädyttyä tilille se on yhteistä. Kumpikaan meistä ei ole mitenkään erityisen tuhlailevainen, joten homma toimii.



Tosin meillä ei ole palkoissa mitenkään päätähuimaavaa eroa.

Olin 10v kotiäitinä, eli mies tienasi sata kertaa sen mitä minä. Sitten menin töihin ja sainkin tonnin enemmän kuin mies.



Ihan sama, mitä kumpikin erikseen tienaa. Yhteisiä rahoja on. On yhteinen tili, jolle kaikki tulot menee ja josta laskut maksetaan. Ja josta ruoka ostetaan.

Mies tienaa paljon enemmän kuin minä, maksaa lainanlyhennyksen ja vastikkeen, vakuutusmaksut yms. Minä maksan suurimman osan ruokakauppaostoksista, välillä bensaa jne. Jos mulla loppuu rahat ennen kuin tulee uutta, pyydän miestä siirtämään mun tilille pari sataa. Rahat on yhteisiä koska olemme perhe.



Noh, mä olen pihimpi luonnostani ja mies taas ostelee luomuruokaa jne kalliimpaa tavaraa. Isot hankinnat päätetään aina yhdessä.

Omat tilit, mutta elintaso ja talous yhteinen.

Eli mies maksaa asumiskulut, auton, vakuutukset jne. Itse maksan henkilökohtaiset menoni ja päivittäisruokaostokset. Mies maksaa ravintolassa, minä nakkikioskilla. :)

Talouteen vaikuttavat päätökset tehdään yhdessä neuvottelemalla.

Ansiot tulee kummankin omalle tilille, joilta mä sitten tasapuolisesti maksan laskut, ruuat ja vaatteet yms. kaiken.



Aika usein käy niin, että ilmoitan miehelle, että paljonko jäi hänen tilille, että voi sitten käyttää harrastukseensa ja työreissuillaan yms. Elää kuukauden sen mukaan.



Lasten tileille siirtyy tietty summa ja säästöön satasesta > riippuen kuusta.



Näin menty kohta 19 vuotta ja rahasta ei olla koskaan tapeltu.

yhteen oli luonnollista että se jolla oli rahaa maksoi, silloin jo otettiin yhteinen tili.



Myöhemmin vaikka samantasoisissa oppilaitoksissa opiskeltiin miehen palkka valmistuttua oli nelikertainen minun suomalaisen naisen keskipalkaani nähden.



Olemme varmasti maailman ainoa pari, jolla oli yhteinen tili vielä 9kk avioeron jälkeen.

Ne rahat käyttää omiin menoihinsa eikä aina riitä vaan laitan miehen tilille rahaa kun ja jos hän pyytää. Minä maksan kaikki pakolliset menot ja huvittelun; lasten harrastukset, koulumenot jne.



Minä olen kokopäivätyössä ja tienaan hyvin ja mies on koti-isänä ollut jo useamman vuoden.



Omat tilit on ummallakin eikä käyttöoikeuksia toisen tileihin ole.



Onneksi meillä on hyvin samanlainen käsitys siitä mikä on tärkeää eikä 15v aikana ole tarvinnut keskustella tärkeysjärjestyksestä koskaan.

Mies tienaa noin 15 kertaa minun palkkani verran, joten hän maksaa yhteisiä menojamme 15 kertaa enemmän.



Yhteisiä menoja ovat: asumiskulut (vastike, sähkö, vesi, netti, vakuutus), ruokakulut, yhteiset ravintolassa käynnit, lomamatkat, remonttikulut, lasten kulut jos lapsia olisi jne. Myös jos päätämme yhdessä tehdä jonkin yksittäisen hankinnan, kulut jaetaan tällä systeemillä.



Loppuja rahojaan kumpikin sitten käyttää mielensä mukaan omiin menoihin ja hankintoihin.



Tämä on meillä reilua, koska minä en tee yhtään miestä enempää kotitöitä. Jos tekisin huomattavasti enemmän, miehen pitäisi maksaa menojamme enemmän tai kaikkein mieluiten minulle palkkaa ja eläkettä.



Olen tehnyt elämässä valinnan jäädä pienituloiseksi, jotta saan olla unelma-ammatissani. Mies puolestaan tekee tympeää työtä, koska haluaa suuret tulot. On siksi reilua, että miehelle jää huomattavasti enemmän "omaa rahaa" kuin minulle. Kaiken maksaminen puoliksi olisi kuitenkin epäreilua, paitsi jos elintasomme määritettäisiin minun tulojeni mukaan, jolloin mies olisi tyytymätön koska haluaa elää leveämmin.



Tällä järjestelyllä saamme yhden yhteisen elintason, mutta mies ei kuitenkaan joudu maksamaan ihan kaikkea ja hankinnat tuntuvat myös minun budjetissani, jolloin harkitsen niitä paremmin kuin harkitsisin jos kaikki olisi minulle "ilmaista". Sopii meille!

Laskut on jaettu niin, että minä maksan yhtiövastikkeen ja mieheni lyhentää lainan ja maksaa vesi- ja sähkölaskut.

Onhan laina teidän molempien nimissä, eikä ainoastaan miehesi? Jälkimmäisessä tapauksessa miehesi kartuttaa itselleen omaisuutta samalla kun sinä makselet menoja, joista ei jää mitään käteen.

on yhteistä ollut siitä asti kun muutettiin yhteen asumaan. Kumpikaan ei käytä rahaa päättömösti, niin se on onnistunut kohta 15 vuotta.

ja maksetaan kuluja siinä suhteessa, missä kulutetaankin. En ymmärrä, mitä vaikeaa on siinä, että suorittaa muutaman laskutoimituksen silloin tällöin. Asumisen kulut puoliksi, koska asunto on yhteinen, mutta esim. ruuasta mies maksaa enemmän, koska syö enemmän.

Näin aina, myös silloin kuin olin kotiäiti 6,5 vuotta.



Yhdessä neuvotellaan tietenkin kaikki isommat menot. Yhteinen asuntolaina omakotitalosta.

ja maksetaan kuluja siinä suhteessa, missä kulutetaankin. En ymmärrä, mitä vaikeaa on siinä, että suorittaa muutaman laskutoimituksen silloin tällöin. Asumisen kulut puoliksi, koska asunto on yhteinen, mutta esim. ruuasta mies maksaa enemmän, koska syö enemmän.

Kenen meillä pitäisi maksaa ruuat, perheessä iso mies ja kolme teinipoikaa.

jotka tulee omille tileille. Toisella on tilipäivä kuun 15. ja toisella viimeinen päivä. Se maksaa jonka tilipäivän kohdalle laskut osuu. Suurituloisempi siirtää asuntolainan lyhennyksen yhteiselle tilille josta se menee pankille.

Jos toisen tililtä on raha loppu, sirretään sitä sen tilillä jossa rahaa on, tai säästötililtä. Isommat ostokset kysellään ja ilmoitellaan toiselle.



Näin on menty kohta 25 vuotta.

Laskut on jaettu niin, että minä maksan yhtiövastikkeen ja mieheni lyhentää lainan ja maksaa vesi- ja sähkölaskut.

Onhan laina teidän molempien nimissä, eikä ainoastaan miehesi? Jälkimmäisessä tapauksessa miehesi kartuttaa itselleen omaisuutta samalla kun sinä makselet menoja, joista ei jää mitään käteen.

ei ole mitään merkitystä kenen nimissä laina on. Sillä on taas merkitystä kenen nimissä se omaisuus on. Tosin, jos ei ole avioehtoa ja tulee ero, menee kaikki omaisuus jakoon riippumatta siitä kenen nimissä lainat on.

mies maksaa kaikki laskut yhteiseltä tililtämme. Meillä kaikki raha on yhteistä vaikka mies tienaa viisinkertaisesti minuun verrattuna. Mehän eletään yhdessä, on yhteiset lapset, samasta jääkaapista syödään ja samalla autollakin usein liikkeellä. Me ollaan kaikessa yhtä.

Yhteiset menot, eli asuminen ja ruoka, maksetaan puoliksi. Lapsen vaatteet ostan ja maksan minä. Muuten kumpikin hoitaa omat menonsa, eli jäljelle jäi autot ja puhelimet, aikuisten vaatteet.

Käytännössä tää hoituu niin, että mies siirtää enempi laskunmaksutilille ja minä maksan aina ruokakaupassa.

Mitään kuittipeliä ei harrasteta, vaan tuo puolitus tehdään kerran vuodessa budjetissa, samalla tsekataan kummankin vuoden aikana kertyneet säästöt ja tehdään ylimääräisiä lainanlyhennyksiä jos siltä tuntuu.



Autoa pienempiä ostoksia ei tarvitse toisen kanssa neuvotella, mutta useimmiten niistä satasenkin hankinnoista jutellaan etukäteen. Meillä on remontoitava talo ja niitä menoja sumplitaan tilanteen mukaan ja pidän excelissä kirjaa mitä 1 talo on tullut maksamaan ja 2 että kulut jakaantuu suunnilleen tasan jollain hehtaarilla.

Mies saa palkan kahdesti kuussa, minä tuen kerran kuussa. Miehen ensimmäinen palkka + asumistuki menee vuokraan, minun tuellani maksetaan ruoka ja vaatteet ym. Miehen toinen palkka menee laskuihin ja extramenoihin (esim. kampaaja), osa säästöön.