MITEN teillä hoidetaan perheen raha-asiat, kun toinen tienaa paljon enemmän?

lainat ym. menee paremmin tienaavan tililtä. Laskut maksaa se, jolla on enemmän rahaa sillähetkellä.



isommista hankinnoista tietty keskustellaan, mutta selviö on se, että se maksaa kummalla on enemmän rahaa. Raha on siis yhteistä, vaikka kahdella eri tilillä makaa.



Naimisissa siis olemme, muuten pitäisin kyllä omat rahat ominani :) Ei meillä jääkaapissakaan lue nimiä pakettien päällä, että se joka sen on maksanut, se sen omistaa, yhteisiä ovat, oli kuka hyvänsä maksanut.

molemmilla on omat tilit mutta käytännössä kaikki rahat ja omaisuus on yhteistä ja kaikkista isoista hankinnoista keskustellaan ensin.

Mulla hiukan samansuuntaisia kokemuksia, mutta ei samassa mittakaavassa. Ilmeisesti raskausaika voi saada miehessäkin jotain lapsuuden traumoja liikkeelle. Yritä päästä neuvolapsykologille! Mieheni kasvoi sitten isän rooliin, vaikka raskausaikana itkin suunnilleen joka ilta itseni uneen miehen kylmyyden ja osittain kuvaamasi käytöksen takia.



Sinulle en suosittele jäämistä tuohon tilanteeseen.

Mites te, jotka olette lapsen saaneet ja ENNEN lapsensaantia teillä on ollut omat tilit ja kaikki menot on puolitettu tasan huolimatta siitä kumpi tienaa enemmän. onko lapsen syntymän jälkeinen ns. yhteinen talous lähtenyt hyvin käyntiin?

Lapsesta aiheutuvat kulut menevät puoliksi.

Idiootti jaa sellaiseen suhteeseen jossa on vain omat rahat. Varsinkin jos on lapsia niin asia ei vaan toimi tasapuolisesti. Tietenkin jos toinen vaan ryyppaa ja pelaa rahat asia on erikseen mutta se onkin jo sairaus johon on haettava apua.

meillä minä tienasin töissä ollessani paremmin (nykyään siis molemmat opiskelijoita ja kaksi lasta) ja laskut maksettiin eräpäivän mukaan siltä tililtä jonne rahaa tuli sopivasti. loput rahat siirreltiin sen mukaan kuka kaupassa kävi. hankinnat sovitaan aina kesken.



ps. hankinnoilla tarkoitan tuotteita jotka eivät kuulu perustarpeisiin kuten ruoka yms. eli ihan kirpparivaatteista lähtien ilmoitamme...



pps. älkää tehkö asioista niin vaikeita

mies 28v

ollut varmaan siitä lähtien kun miehen tapasin. (Heh, se muutti luokseni n. viikon kuluttua tapaamisesta...)



Meillä on omat tilit, mutta pankkitunnukset molemmille tileille on mun rahapussissa ja mä hoidan kaikki raha-asiat. Välillä mies kysyy, että onko mun tilillä rahaa, jos on hankkimassa jotain kalliimpaa. Nykyään mä tienaan hiukan enemmän, mutta suhteen alussa olin köyhä yksinhuoltaja!! Mies ei ole ikinä puolellakaan sanalla vihjannut, ettei osallistuisi vanhemman lapsen kuluihin ihan yhtälailla kuin biologisesti yhteisen lapsen kuluihin.



Muistan kun oltiin ehkä ekan kerran yhdessä kaupassa, ja mä ostin lapselle talvikengät sapuskan lisäksi, mies ilmoitti maksavansa koska oli muutamana päivänä syönyt meillä ruokaa... Miehellä ei ollut omaa tietokonetta (!!) eikä nettipankkitunnuksia, mutta kun se tajusi että sellaiset vois hankkia, antoi ne tunnukset mulle koska osasin kuulemma paremmin käyttää systeemiä.

Kun kaksi tyhjätaskua menee yhteen parikymppisenä, on rahat luonnollisesti yhteiset. Yritetään kituutella seuraavaan opintorahapäivään. Eikä ole paljoa mitä menettää, joten rahoissa ei ole pihisteltävää. Näin ex:n kanssa.



Mutta kun kaksi työelämässä olevaa, hyvin toimeentulevaa 30-40-v menee yhteen, niin miksi yhdistää rahat? Molemmilla kun on jo omat asuntolainat ja omaisuudet. Tottakai tarvitsen oman tilin, josta maksan oman asuntolainani. Näin nykyisen miehen kanssa.

Kumpikin laittaa palkkansa yhteiselle tilille ja kaikki yhteinen maksetaan sieltä - laskut, ruoat, lasten jutut, matkat.

Kummankin palkasta pieni summa omille tileille, niillä rahoilla ostaa kumpikin mitä haluaa. Kaikki muu sovitaan yhdessä.

Mies tienaa 7 kertaa enemmän kuin minä. Yhteinen tili on helpoin ja järkevin. Olemme tosiaan yhteiselämään sitoutunut aviopari emmekä mitään satunnaisia kämppiksiä.

Maksan laskut yleensä omalta tililtäni, joskus myös miehen tililtä. Miehen tililtä maksetaan asumista ja työkuluja, minun tili on muuten käyttötilinä. Kumpikin käyttää kumpaakin tiliä kuin omaansa.

Miksi ap tekee asiasta noin järjettömän monimutkaisen?

Hän maksaa kaikki laskut ja siirtää tililleni rahaa, jos huomaa, että alkaa huveta. Mun palkka kuluu kauppaostoksiin...

Meillä rahat ovat yhteisiä, ja ovat sitä aina olleet. Olemme nimittäin perhe.

Molemmilla on toki omat tilit, mutta ne ovat yhteisten pankkitunnusten takana.

Sieltä suoraveloituksena säästötilille ja laskut maksetaan suoraan myös. Loppuja käytetään yhteistuumin; ensin välttämättömyyksiin, sitten tarpeelliseen ja loput humputteluun. Kumpikin käyttää tiliä niinkuin omaansa, ei tuhlaa. Isoista ostoksista jutellaan aina etukäteen.



Kaikkein yksinkertaisinta näin. Ei tarvitse siirrellä rahoja sun tilille ja mun tilille ja miettiä miltä tililtä mitäkin maksetaan ja kumman korttia vingutetaan kaupassa. Yhteinen koti ja perhe, yhteinen talous.



Ja minä tienaan huomattavasti enemmän kuin mies.

Kumpikin maksaa laskuja, mutta enemmän tienaava maksaa enemmän. Pidetään huoli siitä, että kummallekin jää riittävästi rahaa myös omiin menoihin.





Tunne muutaman pariskunnan joilla on tiukasti omat rahat ja kaikki maksetaan puoliksi.

Paha vaan että näissä paremmin tienaava puoliso määrittelee elintason omien tulojensa mukaan. Heikompi taso ei kelpaa. Heikommin tienaavalla puolisolla menee oma palkka lähes kokonaan puoliskonsa maksamiseen eikä omaa rahaa jää juuri lainkaan. Paremmin tienaava elää leveästi ja matkustelee ties missä samalla kun heikommin tienaava kiertelee kirppareita ja miettii onko vara ostaa uusia kenkiä vanhojen rikki menneiden tilalle.

Minun on vaikea ymmärtää miksi nämä ihmiset suostuvat tuommoiseen järjestelyyn.

minä haluaisin maksaa omat laskuni (kännykkä, lehtitilaukset jne.), mutta välillä mies ehtii maksaa kaikki laskut. Mies maksaa kaikki isommat, siirrän sentään muutaman satasen asuntotilillemme kuukausittain. Muuten mun rahat menee kauppaan, teinien hankintoihin ja omiin juttuihini.

Ja yhdessä neuvotellaan isommat hankinnat aina, että sopiiko joku taulu tai stereot molempien makuun ja perheen yleiseen rahatilanteeseen.

Tarvittaessa mies siirtää minulle rahaa, mutta yleensä ei niin tarvetta ole, koska isommat laskut menevät miehen tililtä. Ei pidetä kirjaa mistään, mutta noin yleisesti ottaen kommunikointi meillä pelaa hyvin.



Meillä on myös täysin yhteinen tili, joka on säästötilinä.



Meillä on lisäksi yhteinen luottokortti (siis minulla rinnakkaiskortti, miehellä pääkortti).

Mies tienaa kuussa noin 26 000 euroa minua enemmän. Mies hoitaa meidän perheen kaikki raha-asiat ja hoitaa omaisuutta. Minä käytän oman palkkani omiin menoihini ja siirrän tarvittaessa miehen tilitä rahaa omalleni ruokaostoksiin ja muihin menoihin, myös omiini. Käytännössä siis miehen rahat ovat meillä yhteisiä. Minun "pieni" palkkani on sitten vain omaan käyttööni.

Meillä on omat tilit ja periaatteessa kumpikin päättää omasta rahankäytöstä. Kuitenkin koen, että rahat ovat yhteisiä. Laskut on jaettu niin, että minä maksan yhtiövastikkeen ja mieheni lyhentää lainan ja maksaa vesi- ja sähkölaskut. Lout laskut maksaa se joka laskun avaa tai kummalla on enemmän rahaa tilillä.



Minä yleensä maksan kaikki perheen vaatteet. Mies maksaa isomman osan laskuista ja enemmän ruokakaupassa. Molemmat säästävät omille säästötileilleen jonkin verran, mitä yli jää.



En ole koskaan tajunnut, miten rahasta saa niin ison ongelman aikaiseksi. Meillä raha on yhteistä ja kulutuskohteetkin ovat jossakin määrin yhteisiä (samahan se on, kumpi maksaa lapsen uudet sukset tai harrastuslaskun, sitten toinen maksaa enemmän ruoasta tai jonkin yhteisen matkan).

Asia on meillä aivan helvetin yksinkertainen:



YHTEINEN PERHE - YHTEINEN TALOUS. Eihän tässä voi helvetti soikoon kahta eri elintasoa ruveta saman perheen sisällä pitämään. Jos on eri rahat niin sitten on varmaan eri ruuat ja eri vessapaperitkin. Perhe on yhteinen yritys ja yrityksen budjetti pitää ollan sen mukainen.