Olen 46v mies joka aikoo ensvuonna erota vaimostaan. Haluatko kysyä jotain?

Terapiaa mä en ite tartte, menkööt akka sitten jos halutakseen mennä, se asia ei sit mulle enää kuulu.

Jos olet tullut noin huonosti kohdelluksi ja vieläpä pitkään, niin eikö kannattaisi käydä asiaa läpi jonkun ammattilaisen kanssa? Ihan itsesi parhaaksi. Eikä sen tarvitse olla mitään varsinaista terapiaa, kunhan käy muutamia kertoja edes juttelemassa. Muuten voi käydä niin, että raahaat valtavaa painolastia mukanasi vielä eron jälkeenkin.

eikä vettä sada kuten eilen.



Halusin vaan tehdä tämän ketjun vielä senkin takia, jotta näkisin kannattaako tätä parisuhdetta oikeasti yrittää edes pelastaa. Ja mulle tuli nyt selvältä kantilta tuonne aivoihin vastaus että: EI.



Kiitos tästä keskustelutuokiosta ja kuulemiin! :)

on tälläinen mahdollisuus.



Mutta tällä hetkellä minusta ainakin tuntuu, että terapiaa en tarvitse.



Ja mulla on sentään ystäviä, mitä tuolla akalla ei tuon oman käytöksensä takia edes ole täällä!



Niin pystyn ystävieni kanssa myöskin onneksi keskustelemaan asioista. :)



Ja tytöllä on myöskin paljon hyviä kavereita.



Ja surullistahan tämä on. Mutta tässä sen näkee, että millaista on elämä joissakin paska-perheissäkin. Kaikki ei oo aina niin onnellista ja ihanaa, miltä se ulospäinkin voi näyttää, kun ja jos kulissia pidetään yllä.



Pääasia on kuitenkin se että meillä tästä ei seurannut onneksi mitään pahempaa, vaan päästään elämässä eteenpäin molemmat; sekä minä että tyttö. :) ja toivottavasti jatkokin menee hyvin.



Ensviikolla mennään tytölle kahtomaan yhtä kämppää, just tuossa kun se omistaja soitti, hyvin tuntuu rullaavan asiat eteenpäin. :) jeejeejee!!

kuinka ei kannata roikkua löysässä hirressä monta vuotta tuhlaten omaa elämäänsä sekä sen toisen! katkeruuskin on päässyt kiitettäviin mittoihin.

erotkaa mahdollisimman pian.

tsemiä elämään.

Jos olisit sanonut odottavasi lapsen kotoa muuttamista, olisit kertonut säästäsi lasta kahden kodin elämältä. Ja se olisi ollut minusta ihan kunnioitettava valinta. Mutta odotatkin täysi-ikäisyyttä papereissa...

eikä vettä sada kuten eilen.

Halusin vaan tehdä tämän ketjun vielä senkin takia, jotta näkisin kannattaako tätä parisuhdetta oikeasti yrittää edes pelastaa. Ja mulle tuli nyt selvältä kantilta tuonne aivoihin vastaus että: EI.

Kiitos tästä keskustelutuokiosta ja kuulemiin! :)

Niin kuin joku tekisi pitkään harkitun eropäätöksen (ilman väkivalta/juuri paljastunut pettäminen-draamaa) sen perusteella, mitä av-ketjussa vastataan :D

Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja onnellista loppuelämää vilpittömästi. Pysymällä kuvioissa mukana olet luultavammin pelastanut tyttäresi, näiden vuosien aikana kokolähipiirille on tullut selväksi kuinka "seko" vaimosi on ja ajatuksemme on ollut luonasi. Ja muille kommentoijille tiedoksi, kaikkia ihmisiä ei mikään terapia auta. Jos ihmisellä ei ole sairaudentuntoa niin häntä ei voi parantaa.