Olen 46v mies joka aikoo ensvuonna erota vaimostaan. Haluatko kysyä jotain?

niin voin sen verran vinkata, että hän on ollut ahdistunut teidän nykyhetkisessä tilanteessa. Sen takia tyttäresi on tuollaista ehdottanut, koska on olettanut että tilanne paranisi heti kun sinä ja nykyinen vaimosi löytäisitte jonkun jonka kanssa olla oikeasti onnellinen. Samaa on sanonut varmasti äidilleenkin.. Eikä tyttäresi vihaa äitiään niin paljon kuin haluaa näyttää.. Mieheni oli samanlainen teini-iässä, puolusti äitiään ja yritti saada eroamaan isästä sillä koki isänsä olevan se parisuhteen ongelmien alku ja juuri. Nyt kuitenkin aikuisiällä viisaampana on huomannut ettei kaikki olekaan niin musta valkoista.. Äidissäänkin oli sitä vikaa (kuten on varmasti sinussakin), lapsena sitä vain oli niin naiivi.

Kun tuohon nykyseen tutustuin niin ei sitäkään olisi hänestä päälle päin huomannut että millainen ihminen sikisee siellä sisällä sitten.

Ja ihan senkin takia luultavasti löytyy seuraava vaimo kunnollinen, koska harvemmin kaks mielenterveys ongelmallista akkaa sattuu saman miehen kohdalle.

Mulla kävi nyt niin sanotusti ekan kerran lototessa vaan vähän paska tsäkä ja se vituttaa. Ei kai siihen muuta voi sanoa.

Mielenterveysongelmat on yllättävän yleisiä.

" Vaikea kuvitella, miten

vaimon vanhemmat ovat voineet kiristää sinua pysymään avioliitossa. Olisi hauska kuulla tuo tapa. Tyttären huoltajuuden menettäminen se ei ainakaan voi olla, koska a) se ei kuulu isovanhemmilla ja b) tyttöä olisi jo vuosien ajan itseään kuultu huoltajuus- ja tapaamisasioissa. "



Eikä se muutenkaan ole niin yksinkertaista se eroaminen. Kai sitä on kanssa vielä miettinyt että jos tuota ihmistä rakastaakin ja yrittänyt pitää kulissia koossa.

vielä sitoutua uudestaankin. :)



Pari vapaata vuotta ainakin voisin tuon helvetin jälkeen pitää. Sitten miettiä vasta uudestaan sitoutumista.



Jospa se oikea löytyisi sitten sieltä baarista tai treffipalstoilta.

jaksa/kehtaa täällä kuitenkaan vastailla.

tyttäresi abivuoden pilata? Juuri kun pitäisi keskittyä kirjoituksiin!

" Tuohon mitä tyttäresi on sanonut sinulle,

niin voin sen verran vinkata, että hän on ollut ahdistunut teidän nykyhetkisessä tilanteessa. Sen takia tyttäresi on tuollaista ehdottanut, koska on olettanut että tilanne paranisi heti kun sinä ja nykyinen vaimosi löytäisitte jonkun jonka kanssa olla oikeasti onnellinen. Samaa on sanonut varmasti äidilleenkin.. Eikä tyttäresi vihaa äitiään niin paljon kuin haluaa näyttää.. Mieheni oli samanlainen teini-iässä, puolusti äitiään ja yritti saada eroamaan isästä sillä koki isänsä olevan se parisuhteen ongelmien alku ja juuri. Nyt kuitenkin aikuisiällä viisaampana on huomannut ettei kaikki olekaan niin musta valkoista.. Äidissäänkin oli sitä vikaa (kuten on varmasti sinussakin), lapsena sitä vain oli niin naiivi. "



Mutta onneksi ollaan nyt alettu katselemaan tytölle omaa kämppää, että pääsisi muuttamaan tammikuussa ainakin viimeistään omilleen ja aloittamaan oman elämän. Toivon hänelle tosissaan parempaa elämää..

Mikä mies :( .Naimisissa, ja jo uutta vaimoa haikailee. Mikä pakko on naimisiin mennä? Katsopas ihan vaan peiliin sinäkin, Ap.

Ai siinäkö mielessä että jos eroan hänen äidistään silloin niin se menee sitten sen takia pilalle?



Hei tytär on toivonut jo niin kauan sitä että eroaisin hänen äidistä. Niin hän hilluisi varmaan ilosta. Joten en usko että se pilalle siitä menee, tulee vaan enemmän onnelliseksi. Ja onnelliseksi sitten senkin kannalta, että sitten kun hänellä on jonain päivänä toivottavasti omia lapsia, niin niitä lapsia ei tarvitse tuoda enää hulluun mummolaan vaan voi tuoda tasapainoiseen mummulaan. :)



Rakastan lastani kuitenkin tosi paljon. Eikä siitä ole epäilystäkään!

Haluttiin luoda lapselle mahd. täydellinen ja normaali perhe.



Koska lasten vanhempien kuului olla naimisissa, se korosti sitä "rakkautta" ja yhtenäisyyttä, näin sitä kai ajatteli.



Silloin tosin kyllä olin oikeastikin rakastunut vaimooni.

Mutta voin näin lyhyesti sanoa: mielenterveys ongelmat.

Siis vaimollasi on mt-ongelmia, ja syytät häntä persläveksi, joka on pilannut elämäsi? Ihan kuin hän olisi itse itselleen ne ongelmat valinnut.

Haluatko ap olla joskus vielä onnellinen? Suosittelen pohtimaan omaa osuuttasi siinä, että elämäsi on pilalla. Jos laitat kaiken ikävän muiden syyksi, et saa jatkossakaan tervettä ja tasapainoista kumppania itsellesi. Sellaiset naiset edellyttävät omalta kumppaniltaan itsekritiikkiä ja itsetuntemusta. Suhde ei toimi, jos nuo on vain toisella osapuolella (tai ei kummallakaan).

miksi jatkat kulissien ylläpitämistä vai saatko kicksit vaimosi kiusaamisesta.



Erotkaa hyvät ihmiset älkää kiduttako toisianne! Vaimosi on varmasti kärsinyt suhteestanne vähintään yhtä paljon kuin sinä, ettei sinulla ole mitään etuoikeutta marttyyrin kehän kiillottamiseen.

että vihaks pistää.



Tosin vaikka hän saa anteeks antamuksen tässäkin että miten on sit huvinvuoks vaan sättinyt mua vuoskaudet vaikka millä tavalla.



Ite ei oo töissä koska ei oo terve ja vaikka olis terve nii ei kuulemma kehtais ees olla töissä. Ja minä se oon joka leivän tähänkin pöytään tuon ja maksan suuren osan hänenkin elämisestään ja saan pelkkää kurapaskaa silti niskaan.



Kiittämätön nainen. Kai olen vaan liian kiltti reppana kun olen tähän suhteeseen jäänyt roikkumaan.

Meinaat sitten tyttäresi abivuoden pilata? Juuri kun pitäisi keskittyä kirjoituksiin!

Olisitte eronneet ajoissa tai vasta sitten kun kirjoitukset on ohi. Tosi kurja tilanne tytölle, että hän joutuu muuttamaan samaan aikaan pois kotoaan että isä voi erota ilman elatusmaksuja, sitten painaa päälle samaan aikaan kirjoitukset ja pääsykokeet ja nuorella oman itsensä löytäminen. Niin isä vetää oman kriisikorttinsa pääasiaksi. Tyttöparka.

" Jos tyttäresikin on jo vuosia odottanut eroanne niin

miksi jatkat kulissien ylläpitämistä vai saatko kicksit vaimosi kiusaamisesta.



Erotkaa hyvät ihmiset älkää kiduttako toisianne! Vaimosi on varmasti kärsinyt suhteestanne vähintään yhtä paljon kuin sinä, ettei sinulla ole mitään etuoikeutta marttyyrin kehän kiillottamiseen. "



Hassua tässä on kuitenkin se että hän on itse mulle vuositolkulla sanonut että haluaa erota. Mutta ei saa sitten sitä eroa vireille kummiskaan. Kai on pelko siitä, että ei kukaan muukaan tollasta hänen tapaista huoli. Ja tarkoitukseni ei ole todellakaan ollut kiusata häntä, mutta välillä kuulemma kiusaan jo olemassa olollanikin ja se tuntuu aika sairaalta. Vaikka en tee mitään mikä olisi hänelle häiritsevää. Hänelle häiritsevää voi olla esimerkiksi se että jos vaan syön sohvalla voileivän niin hän saattaa vetää pultit siitä. Ja en siis tarkoita että vetää pultit sen takia kun syön siellä eikä keittiössä, koska hänkin joskus syö olohuoneessa, mut minun syöminenkin kuulemma pistää vaan vituttamaan. Mikäs siinä.



Pääasia tässähän on kuitenkin vaan se et tytär pääsee tuota pikaa rakentamaan omaa elämäänsä kun tulee tammikuussa täys-ikäseks, se et mie oon jo sit 47v ja elämä pilalla nii olkoot, mut pääasia et tyttö on nuori ja hänellä on vielä koko elämä edessä!

Ja kuule.



Vaikka tyttö ei oo sit ala-ikäinen ja mun ei tarviis hänen elatusmaksuja maksella.



Niin sun ei tartte musta kusista äijää tehdä!!



Kuule nytkin kun on muuttosuunitelmat hänellä meneillään, nii minä tuun olemaan se joka tulee osan myöskin hänen elämisestään maksamaan ennen kun saapi sitten työtä. Että hauku ja mollaa sinä vaan sitten paskaksi isäksi saatana!!



Siitä kun oon kuitenkin kaukana. Perkele.

että olet tehnyt eropäätöksen. Tunnut olevan kovin aggressiivinen ja katkera vaimoasi kohtaan. Yrittäkää erota niin rauhallisesti ja hyvissä väleissä kuin mahdollista. Se on paitsi hyväksi teille molemmille, mutta myös tyttärellenne.

...että suhteesi kuulostaa kyllä aika tasapuolisesti sairaalta - ei ainoastaan vaimosi puolelta.



Muista, että rahalla ei voi ostaa oikeutta kohdella muita ikävästi. On hienoa, että elätät perhettäsi ja autat tytärtäsi. Mutta tuo ei vapauta sinua vastuusta kohdella läheisiäsi kunnioittavasti.



Itse en haukkuisi mielenterveysongelmaista puolisoani "persläveksi" missään tilanteessa. Jos en jaksaisi hänen kanssaan, hakisin apua ja järjestäisin hänet vaikkapa hoitoon.

Vaan oikeastaan ärähdin näille jotka kommentoi tuommosta turhan päivästä, ilkeää, iljettävää paskaa tähän ketjuun.



Niinkuin esimerkiksi tuo juttu että kun tyttäreni täyttää 18v niin pääsen luistamaan elareista. Että vasta sitten ero.



Joo-o... Joo-o... joku voikin tosiaan olla näin kusinen jätkä



Mutta sitäpä minä en ole, mutta mistäpä nämä sen tietäisivät!! ei mistään!!



Terapiaa mä en ite tartte, menkööt akka sitten jos halutakseen mennä, se asia ei sit mulle enää kuulu. Tosin sen omatkaan vanhemmat ei jaksa enää sitä sen temppujen takia, nii mikäs siinä, kai ovat alkaneet huomata sen todellisen luonteen. Ja tytölle tietysti hommaan terapiaa jos tarvitsee, mutta en usko että tarvitsee - on kuitenkin niin hyvinvoivan oloinen pääasiassa (onneksi!) ja uskon että kertoisi minulle jos olisi jokin hätänä kun meillä on kuitenkin aina olleet niin hyvät välit :)

" Ap, sun käytös tässä ketjussa on niin huonoa

...että suhteesi kuulostaa kyllä aika tasapuolisesti sairaalta - ei ainoastaan vaimosi puolelta.



Muista, että rahalla ei voi ostaa oikeutta kohdella muita ikävästi. On hienoa, että elätät perhettäsi ja autat tytärtäsi. Mutta tuo ei vapauta sinua vastuusta kohdella läheisiäsi kunnioittavasti.



Itse en haukkuisi mielenterveysongelmaista puolisoani "persläveksi" missään tilanteessa. Jos en jaksaisi hänen kanssaan, hakisin apua ja järjestäisin hänet vaikkapa hoitoon. "



sen sairaiden temppujen takia. Piste.



Emmä lähde viemään enää häntä hoitoon, jos ei osaa ite sinne hoitoon hakeutua ja tiedän jo sanomattakin että ei menis.



Parasta hoitoo itelleni ja lapselleni on lähtee tässä tilanteessa lippavivohkaan ja mahdollisimman nopeasti. Asiat ovat kuitenkin siis hoidossa ja siinä mielessä järjestyksessä, että se on pääasia.