Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää lapsettoman ystävän kommentti!
08.09.2012 |
Juttelin asken pitkästä aikaa erään lapsettoman kaverini kanssa. Kyselin hänen kuulumisiaan ja hän auliisti kertoi. Sitten hän kysyi minun kuulumisiani; kerroin että meillä on uudenlainen arki alkanut kun esikoinen aloitti koulun, keskimmäinen puolestaan kerhon, ja että semmoista jännää. Hän totesi vain että, "mä kysyinkin että mitä sinulle kuuluu, en mitä sun lapsille". AAARRRGGHH. No hitto just sitä mulle kuuluu mitä vastasin. Mun elämä ja arki nyt vaan on sitä että lapset sen aika pitkälti täyttää, ja lapsista se koostuu. Onko sitä niin vaikea tajuta? Mun mielestä toi on jopa loukkaavaa; en mäkään ignooraa kaverini valituksia hänen miehensä toilailuista tai työpaikan kiemuroista, ne on hänen elämäänsä.
Ugh, olen puhunut.
Kommentit (103)
Se oli esimerkki. Kyllä kai nyt elämään jotain muutakin kuuluu kuin lapset?
Kyllä kai niitä omiakin kuulumisia on jokaisella?
Vai ettekö tee mitään koskaan yksin?
Enpä hirveästi usko että ketään "kaveria" ihan tosissaan kiinnostaa jos alan kertomaan vaikkapa seuraavaa:
"Käyn joka toinen päivä salilla ja jumpissa, hikoilen noissa sen pari tuntia aina kerrallaan. Viimeksi oli muuten tosi hyvät treeni0t, hikoilin varmaan 5 litraa ja koska opin vihdoinkin venyttelemään oikein, eivät lihakset ole yhtään kipeät.. Viime viikolla kävin ostamassa vaatteita alesta. Toissapäivänä poikkesin pikaisesti postissa ja eilen hain aamulla leivonta tarvikkeita kaupasta. Sitten kokeilin uutta reseptiä. Ulkoilen myös päivittäin."
Tuossa olisi suurinpiirtein minun "kuulumiset" jos lapsia ei saisi mainita. =DD En ihan tosissani usko että ketään kiinnostaa.
Vai mitä sitä pitäisi kertoa? Jos kaikki on hyvin ja mukavaa (ja siis negatiivisia asioitahan ihmiset eniten haluavat kuulla) niin mitä sitä nyt turhaan höpötellä niistä asioista.
Mieheni ja minun välillä ei ole hirveämmin ongelmia ja jos niitä olisikin, en niistä kavereille kertoisi.
Toisaalta taas minulla ei ole kavereita tällä paikkakunnalla, joten onneksi ei tarvitse keksiä mitään turhaa lässytystä heille.
Ne ystävät ketkä asuvat toisella paikkakunnalla ymmärtävät aivan täysin että elämäni tärkein asia on tällä hetkelle lapseni, joten heidän suistaan ei ikinä kuuluisi noin moukkamaista kommenttia kuin ap:n kaverin suusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai.
No multa kaikki kysyy mitä kuuluu? Joku erikseen kysyy mitäs lapsille?
En ole edes tajunnut että jos puhun lapsien harrastuksista: ei se olisi MINUN elämääni!
Mutta oma elämä on melko täynnä lapsia ja kotona olemista! En käy salilla mutta lenkillä pari kertaa viikossa. Voihan siitä lenkistä puhua, ehkä minuuttiin mahtuu kaikki mitä aiheesta keksii kun en mittaa sykettä?
Miksi se perhe-elämä on muka "ei elämää"?
19, jolla kotona 3 hoidettavaa pientä lasta.
Sitten kun ne lähtevät pesästä, niin av-mamma tuntee kamalaa eksistentialistista ahdistusta ja soittelee lapsilleen 10 krt päivässä ja ajaa miniät/vävyt hulluuden partaalle! :D
Nojaa..
Voi sitä kertoa mm. miten töissä menee/mitä harrastuksia on itse aloittanut ja sivulauseessa kertoa lasten kouluista jne.
Tosiaan kaverisi kysyi sinun kuulumisiasi ja jos kerrot vain lapsista niin varmasti se tuntuu kaveristasi oudolta.
kun mä en ole töissä, vaan kotona lasten kanssa.ap
Sehän oli vaan esimerkkinä heitetty juttu, mistä helvetistä me täällä palstalla tiedetään oletko sä töissä vai et.
Se oli esimerkki. Kyllä kai nyt elämään jotain muutakin kuuluu kuin lapset?
Kyllä kai niitä omiakin kuulumisia on jokaisella?
Vai ettekö tee mitään koskaan yksin?
Enpä hirveästi usko että ketään "kaveria" ihan tosissaan kiinnostaa jos alan kertomaan vaikkapa seuraavaa:
"Käyn joka toinen päivä salilla ja jumpissa, hikoilen noissa sen pari tuntia aina kerrallaan. Viimeksi oli muuten tosi hyvät treeni0t, hikoilin varmaan 5 litraa ja koska opin vihdoinkin venyttelemään oikein, eivät lihakset ole yhtään kipeät.. Viime viikolla kävin ostamassa vaatteita alesta. Toissapäivänä poikkesin pikaisesti postissa ja eilen hain aamulla leivonta tarvikkeita kaupasta. Sitten kokeilin uutta reseptiä. Ulkoilen myös päivittäin."Tuossa olisi suurinpiirtein minun "kuulumiset" jos lapsia ei saisi mainita. =DD En ihan tosissani usko että ketään kiinnostaa.
Vai mitä sitä pitäisi kertoa? Jos kaikki on hyvin ja mukavaa (ja siis negatiivisia asioitahan ihmiset eniten haluavat kuulla) niin mitä sitä nyt turhaan höpötellä niistä asioista.
Mieheni ja minun välillä ei ole hirveämmin ongelmia ja jos niitä olisikin, en niistä kavereille kertoisi.
Toisaalta taas minulla ei ole kavereita tällä paikkakunnalla, joten onneksi ei tarvitse keksiä mitään turhaa lässytystä heille.Ne ystävät ketkä asuvat toisella paikkakunnalla ymmärtävät aivan täysin että elämäni tärkein asia on tällä hetkelle lapseni, joten heidän suistaan ei ikinä kuuluisi noin moukkamaista kommenttia kuin ap:n kaverin suusta.
Mikset kertoisi että "Käyn nykyään x kertaa viikossa liikkumassa, oon innostunut urheilemisesta nyt tosissaan. Löysin kivan x vaatekappaleen alesta. Leivoin uudella reseptillä x syötävää ja se oli hyvää! "
Mun ystäviä kyllä kiinnostais, toi resepti, alevaatteet ja varmasti myös urheiluharrastus.
Kiinnostaa niitä lapsenikin mutta en lapsetotmille ystäville ylenpalttisesti hehkuta lapsieni uusia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä hirveästi usko että ketään "kaveria" ihan tosissaan kiinnostaa jos alan kertomaan vaikkapa seuraavaa:
"Käyn joka toinen päivä salilla ja jumpissa, hikoilen noissa sen pari tuntia aina kerrallaan. Viimeksi oli muuten tosi hyvät treeni0t, hikoilin varmaan 5 litraa ja koska opin vihdoinkin venyttelemään oikein, eivät lihakset ole yhtään kipeät.. Viime viikolla kävin ostamassa vaatteita alesta. Toissapäivänä poikkesin pikaisesti postissa ja eilen hain aamulla leivonta tarvikkeita kaupasta. Sitten kokeilin uutta reseptiä. Ulkoilen myös päivittäin."
Mulle ainakin olis ihan ok, vähän ton tyylisiä mun ja kavereiden kuulumistenvaihdot on, ellei kellään mitään erityistä (no ehkä jotain postissa käyntiä ei mainita). Voisin vaikka kysyä, et mitä kivoja vaatteita löytyi ja et oliko hyvä resepti. Jonkun lapsen harrastuksenaloitukseen mulla taas ei ole oikein mitään sanomista, et se on vaan semmoinen "aijaa"-juttu. Miks sä oletat, että sun lastesi tekemiset olisi jotenkin mielenkiintoisempia kuin sun omasi?
Sitäpaitsi, harvoin mä ainakaan oletan että kysellessäni kuulumisia ystävältä heillä on mitään jännittäviä jymypaljastuksia elämästään. Lähinnä mua kiinnostaa kuulla et mitkä on tunnelmat yleisesti ja miten voivat tai onko mitään uutta (useimmiten ei). Tottakai sitä lapsistakin voi mainita ja yleensä kyselenkin myös lasten kuulumisia erikseen, mutta musta on kyllä tosi outoa, jos kysyn mitä SINULLE kuuluu ja toinen puhuu vaan jotain ihan samantekevää liibalaabaa mitä lapsensa ovat tehneet eikä itsestään mainitse mitään.
Sekin on eri asia, jos sanoo että tuntuu ihanalle kun vauva on vähän kasvanut ja alkanut nukkua paremmin, kun on ollut niin raskasta univelan takia pitkään. Koska vaikka muuta elämää ei juuri olisikaan kuin vauva, niin ystävä kuitenkin puhuu OMISTA fiiliksistään ja ajatuksistaan. Niistä mä ainakin olen eniten kiinnostunut, en siitä, kakkiko vauva tänään.
miksei voi kertoa että menee kivasti ja niitä kivoja asioita. Kyllä mä ainakin kerron kuulumisissa että oon onnellinen ja kaikki on hyvin myöskin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ystävä, joka ainoa lapseton kaveriporukassamme. Hän vetää joka kerta herneet nenään, jos joku puhuu lapsistaan. Ja HUOM: emme puhu niistä paljon. Puhumme esim. töistä, matkoista, kirjoista, elokuvista, vaatteista, miehistä, uutisista jne. Lista on loputon. Sitten kun joku ottaa puheeksi lapset ja niistä puhutaan esim. 10 minuuttia, hän suuttuu ja alkaa mököttää.
Olen jo päättänyt, että seuraavan kerran, kun hän alkaa puhua eräästä hänelle tärkeästä ja ajankohtaisesta asiasta, olen tyly ja sanon, että älä puhu siitä, koska se ei kosketa meitä muita. Varmasti julmaa ja lapsellista, mutta mitta alkaa olla täynnä. Tätä on jatkunut vuosia, ja on itsestäänselvää, että välimme ovat etääntyneet. Olemme olleet asiassa hänelle todella huomaavaisia ja olemme tehneet kaikkemme, ettei hän tuntisi itseään ulkopuoliseksi. Mutta se ei ole auttanut. Hän on näköjään sellainen kuin on. Kyse on siis reilusti yli kolmekymmpisestä.
On tuntunut rankalta olla töissä? Ihanaa, olin eilen jumpassa? Kauheaa, en löytänyt eilen kaupasta uutta takkia?
Vastaavasti, onko näissä nyt oikeasti eroa:
a. Esikoinen aloitti koulun ja kuopus kerhon.
b. Esikoinen aloitti koulun, jännää. Kuopus aloitti kerhon, päiväni ovat siis vähän erilaisia kuin ennen.
Ei minulle ainakaan tarvitse alleviivata tunteita, kun kertoo tekemisistään. Rasittavia tuollaiset puhekumppanit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule ap, eivät nuo selostukset kerro mitään siitä, mitä sinulle kuuluu vaan mitä lapsillesi kuuluu.
Ystäväsi halusi ehkä kuulla, millainen mieli sinulla on, oletko tehnyt itse mitään, oletko onnellinen jne.
Mua ärsyttää vanhemmat, jotka elävät vain lastensa kautta koko elämän. Mitään omaa ei ole, ainoastaan lasten teoilla pitää täyttää kaikki keskustelut. Kaikki ihmiset eivät välttämättä halua lapsia, eikä heitä välttämättä kiinosta paskaakaan, mitä joillekin rääkyville kakaroille kuuluu.
mulla kans ei oikeestaan tapahdu mitään mikä nyt ei jotenkin littyisi lapseen. kerroin jo kaverilleni, jolla ei lapsia kun treffattiin, pelottaa ihan että mun jutut ei liity muuhun, koska mitään ei kotona ollessa oikein tapahdu. no oikeestaan juttua sitten kyllä lensi ihan mistä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule ap, eivät nuo selostukset kerro mitään siitä, mitä sinulle kuuluu vaan mitä lapsillesi kuuluu.
Ystäväsi halusi ehkä kuulla, millainen mieli sinulla on, oletko tehnyt itse mitään, oletko onnellinen jne.
Mua ärsyttää vanhemmat, jotka elävät vain lastensa kautta koko elämän. Mitään omaa ei ole, ainoastaan lasten teoilla pitää täyttää kaikki keskustelut. Kaikki ihmiset eivät välttämättä halua lapsia, eikä heitä välttämättä kiinosta paskaakaan, mitä joillekin rääkyville kakaroille kuuluu.
jos ei ymmärrä, miten ap:n kertomat asiat liittyvät ap:n kuulumisiin!!!
Eivät lapsettomatkaan kerro itsestään vain omasta mielentilastaan tai onnellisuudestaan. Aika köyhä keskustelu olisi sellainen, jossa vain jankattaisiin tunteista.
Jos sinua ei kiinnosta paskaakaan ystäväsi rääkyvien lasten kuulumiset, ei sinua kiinnosta ystäväsikään. Minua kiinnostaa oman lapsettoman ystäväni työ, kun hän siitä kertoo, koska se on hänelle tärkeä asia. Olemme siis katsos ystäviä!
sun lapset ei ole osa sinua vaan osa sinun perhettä.
Kyllä mulla ainakin on OMAT tunteet ja OMAT jutut vaikka lapsia onkin.
ja haluan tietää myös mitä juuri minun ystävälleni kuuluu, siis HÄNELLE, miten HÄN voi, mitä HÄN ajattelee... tiedätkös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omista kuulumisistaan. Hän sanoi, että on jännää, kun lapsi aloitti koulun ja että heillä on uudenlainen arki.
En itse jaksa todellakaan puhua vain lapsista, päinvastoin. Mutta jos minulta kysytään kuulumisia, niin ap:n tilanteessa olisin voinut vastata noin.
edelleen kysyn: Miten lapsettomat muka kertovat omista kuulumistaan? Ainahan kuulumiset ja tunteet liittyvät johonkin, esim. työhön, parisuhteeseen ym. Miten lasten asiat siis eivät liittyisi äidin kuulumisiin ja tunteisiin?
omista kuulumisistaan. Hän sanoi, että on jännää, kun lapsi aloitti koulun ja että heillä on uudenlainen arki.
En itse jaksa todellakaan puhua vain lapsista, päinvastoin. Mutta jos minulta kysytään kuulumisia, niin ap:n tilanteessa olisin voinut vastata noin.
edelleen kysyn: Miten lapsettomat muka kertovat omista kuulumistaan? Ainahan kuulumiset ja tunteet liittyvät johonkin, esim. työhön, parisuhteeseen ym. Miten lasten asiat siis eivät liittyisi äidin kuulumisiin ja tunteisiin?
No minun lapsettomat ystävät kertovat kaikesta elämässään pienissä paloissa. Miten töissä menee, miten parisuhde voi, onko tapahtunut mitään uutta, onko muuttoaikeissa jne.
Kuten sanottu, tottakai lapsista voi kertoa muttei se olisi kaikki mistä kertoo.
sun lapset ei ole osa sinua vaan osa sinun perhettä.
Kyllä mulla ainakin on OMAT tunteet ja OMAT jutut vaikka lapsia onkin.
ja haluan tietää myös mitä juuri minun ystävälleni kuuluu, siis HÄNELLE, miten HÄN voi, mitä HÄN ajattelee... tiedätkös.
Käyn töissä, harrastan, luen, katson elokuvia, matkustan, nautin miehestäni, sisustan jne. Mutta jos hyvä ystäväni haluaa tietää tunteistani, joudun sivuamaan lapsiani, koska kyllä ne isoimmat tunteet liittyy lapsiini. Ehkä kaikilla äideillä ei sitten liity.
kylä niitä isoja tunteita on muitakin, kuin lapsiin kohdistuvat tunteet.
olet loistava esimerkki äidistä, jotka luulee että hänen lapsensa olisi muillekin ihmisille jotenkin maailman napa.
läheiset ystävät eivät ole lapsesi ystäviä vaan sinun ystäviäsi ja kyllä normaaleilla äideillä on vähän muutakin puhuttavaa kuin ne omat rakkaat kullan nuput.
omista kuulumisistaan. Hän sanoi, että on jännää, kun lapsi aloitti koulun ja että heillä on uudenlainen arki.
En itse jaksa todellakaan puhua vain lapsista, päinvastoin. Mutta jos minulta kysytään kuulumisia, niin ap:n tilanteessa olisin voinut vastata noin.
edelleen kysyn: Miten lapsettomat muka kertovat omista kuulumistaan? Ainahan kuulumiset ja tunteet liittyvät johonkin, esim. työhön, parisuhteeseen ym. Miten lasten asiat siis eivät liittyisi äidin kuulumisiin ja tunteisiin?
No minun lapsettomat ystävät kertovat kaikesta elämässään pienissä paloissa. Miten töissä menee, miten parisuhde voi, onko tapahtunut mitään uutta, onko muuttoaikeissa jne.
Kuten sanottu, tottakai lapsista voi kertoa muttei se olisi kaikki mistä kertoo.
ja todistaa itselleen ja muille, että on muutakin kuin äiti. Tässä on menty jo naurettaviin mittasuhteisiin. Oikeasti lapsen koulualoitus on todella iso juttu koko perheessä, mutta nykynaisen olisi sopivampaa kertoa vaikka töistään tai jumpassa käynnistä todistaakseen, että on muutakin kuin vain äiti.
Se oli esimerkki. Kyllä kai nyt elämään jotain muutakin kuuluu kuin lapset?
Kyllä kai niitä omiakin kuulumisia on jokaisella?
Vai ettekö tee mitään koskaan yksin?
Enpä hirveästi usko että ketään "kaveria" ihan tosissaan kiinnostaa jos alan kertomaan vaikkapa seuraavaa:
"Käyn joka toinen päivä salilla ja jumpissa, hikoilen noissa sen pari tuntia aina kerrallaan. Viimeksi oli muuten tosi hyvät treeni0t, hikoilin varmaan 5 litraa ja koska opin vihdoinkin venyttelemään oikein, eivät lihakset ole yhtään kipeät.. Viime viikolla kävin ostamassa vaatteita alesta. Toissapäivänä poikkesin pikaisesti postissa ja eilen hain aamulla leivonta tarvikkeita kaupasta. Sitten kokeilin uutta reseptiä. Ulkoilen myös päivittäin."Tuossa olisi suurinpiirtein minun "kuulumiset" jos lapsia ei saisi mainita. =DD En ihan tosissani usko että ketään kiinnostaa.
Vai mitä sitä pitäisi kertoa? Jos kaikki on hyvin ja mukavaa (ja siis negatiivisia asioitahan ihmiset eniten haluavat kuulla) niin mitä sitä nyt turhaan höpötellä niistä asioista.
Mieheni ja minun välillä ei ole hirveämmin ongelmia ja jos niitä olisikin, en niistä kavereille kertoisi.
Toisaalta taas minulla ei ole kavereita tällä paikkakunnalla, joten onneksi ei tarvitse keksiä mitään turhaa lässytystä heille.Ne ystävät ketkä asuvat toisella paikkakunnalla ymmärtävät aivan täysin että elämäni tärkein asia on tällä hetkelle lapseni, joten heidän suistaan ei ikinä kuuluisi noin moukkamaista kommenttia kuin ap:n kaverin suusta.
Mikset kertoisi että "Käyn nykyään x kertaa viikossa liikkumassa, oon innostunut urheilemisesta nyt tosissaan. Löysin kivan x vaatekappaleen alesta. Leivoin uudella reseptillä x syötävää ja se oli hyvää! "
Mun ystäviä kyllä kiinnostais, toi resepti, alevaatteet ja varmasti myös urheiluharrastus.
Kiinnostaa niitä lapsenikin mutta en lapsetotmille ystäville ylenpalttisesti hehkuta lapsieni uusia juttuja.
a) Ne piirit jotka minut tuntevat, tietävät että kuntoilen tosissani ja muutama onkin sanonut etteivät halua kuulla kuntoilusta mitään. Ja mitä siitä on kerrottavaakaan? "No mä nostan nykyään sen 120kg penkistä ja jalkaprässin painot on kymmenkertaiset aloitukseen verrattuna." Suurin osa naisista kun luulee että jokin bodypump on voimailua.
b) En todellakaan jaksa kertoa mistään ostosreissuista, ketä kiinnostaa ihan oikeasti? "no mä kiertelin kolme tuntia niitä seitsemää kauppaa mitä täällä on ja sitten löysin yhden kelvollisen paidan jossa ei lue että olen pissaliisa" Jee.
c) Ruoka on mielestäni suhteellisen tylsä puheenaihe. Tai no, sanotaan näin että jos keskustelukumppanien ruokatietämys on tasoa Big macin täytteet, niin paha mistään leipomuksista on ruveta juttelemaan.
Kuten mainitsin ne ystävät mitä minulla on, ymmärtävät että isoimmat ja kertomisen veroiset asiat elämässäni liittyvät lapsiin. Ymmärrän minäkin jos joku lapseton koiraharrastaja kertoo että mitä hän tekee nykyään koiransa kanssa, miten kisat on menneet jne.
Jos MINÄ en koe että minulle tapahtuneista asioista ei ole mitään kerrottavaa niin silloin niistä ei ole mitään kerrottavaa. Mikä siinä on muiden vaikeaa ymmärtää?
Hän on siis äiti ja minä lapseton. Kerran pidemmän ajan jälkeen sitten pääsimme näkemään toisiamme kahvitellen. Kysyin häneltä sitten, että mitä sinulle kuuluu. Hän purskahti itkuun ja oli onnellinen siitä, että edes JOKU kysyi että mitä HÄNELLE kuuluu, eikä koko ajan udeltu, että mitä LAPSELLE kuuluu. Hän koki hyvin vahvana sen, että hän haluaa olla muutakin kuin vain äiti. Tämmöinen kokemus minulla.