Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää lapsettoman ystävän kommentti!
08.09.2012 |
Juttelin asken pitkästä aikaa erään lapsettoman kaverini kanssa. Kyselin hänen kuulumisiaan ja hän auliisti kertoi. Sitten hän kysyi minun kuulumisiani; kerroin että meillä on uudenlainen arki alkanut kun esikoinen aloitti koulun, keskimmäinen puolestaan kerhon, ja että semmoista jännää. Hän totesi vain että, "mä kysyinkin että mitä sinulle kuuluu, en mitä sun lapsille". AAARRRGGHH. No hitto just sitä mulle kuuluu mitä vastasin. Mun elämä ja arki nyt vaan on sitä että lapset sen aika pitkälti täyttää, ja lapsista se koostuu. Onko sitä niin vaikea tajuta? Mun mielestä toi on jopa loukkaavaa; en mäkään ignooraa kaverini valituksia hänen miehensä toilailuista tai työpaikan kiemuroista, ne on hänen elämäänsä.
Ugh, olen puhunut.
Kommentit (103)
Ei ihmiset muutenkaan halua kuulla mitä kenellekkin kuuluu. Ne kysyy kohteliaisuudesta mitä kuuluu, ja siihen vastataan että ei mitään ihmeellistä, jonka jälkeen nämä "ystävät" pääsevät jauhamaan niitä omia asioitaan, miksi oikeasti tulivatkin moikkaamaan. Kaikki haluaa puhua vain ittestään. Tätä varten on kahvittelu. Kun juo kahvia ja syö pullaa, ei tarvi koko aikaa puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapseton jauhaa ikävästä esimiehestä, puoisonsa uudesta työstä tai koiransa tempauksista, ei kenenkään mielestä olisi ok ruveta kyselemään, mitä SINULLE kuuluu ja väittää, ettei tällä lapsettomalla ole omaa henkilökohtaista elämää.
Olen työssäkäyvä äiti, ja vapaa-aikani täyttyy tehokkaasti lasteni tekemisistä, harrastamisista jne. Harrastan itse kerran viikossa jumppaa, tapaan ystäviäni ilman lapsia noin kerran kuussa. Ehkä monen mielestä minulla ei ole omaa elämää, omasta mielestäni minulla on hyvin rikas elämä.
Jos minulta kysyisi joku nyt, mitä kuuluu, kertoisin, miten lapseni ovat taas yskässä ja miten sairaskierre on jatkunut meillä jo pitkään. Sivuaisin ehkä työtänikin (olen ollut lasten sairastumisten takia poissa sieltä mielestäni jo liikaakin) ja väsymystä (yöt saan valvoa, kun lapset yskivät vuorotellen).
Positiivista kertoisin mm. esikoisen hienosta peliturnauksesta ja siitä, miten koko perhe vietettiin viikonloppua tämän parissa. Kertoisin myös matkasta, jonka varasin vähän ennen joulua ja siitä, miten 5-vuotias oppi uimaan.
Vähemmän kiinnostaisi kertoa työkiireistä ja rästiin jääneistä tehtävistä. Saattaisin ehkä valitella iltapalavereja, joiden takia joudun olemaan poissa lasteni luota.
En koe, että lakkaan olemasta, vaikka elänkin arkea tiiviisti lasteni kanssa. Olen kiinnostunut lasteni elämästä ja tekemisistä, nautin heidän harrastuksistaan ja onnistumisistaan. En koe, että arvokkaampaa olisi kertoa jumpastani tai ostosreissusta.
Jos lapseton ystäväni kertoo koiransa tempauksisa, miten ihmeessä se on hänen omaa elämäänsä, mutta minun kertomukseni lapseni turnauksesta on osoitus siitä, ettei minulla ole omaa elämää? Ihan vakavissani kysyn, miten tyhmä ihmisen täytyy olla, jos hän kuvittelee, että äitiys on jollain tapaa erotettavissa naiseudesta erikseen ja että se nimenomaan olisi jotenkin ihanteellista ja upeaa. Eikö teillä ole sen vertaa itseluottamusta itsenne ihmisenä, että tiedätte olevanne myös äitinä arvokkaita ihmisiä?
Osoittaa aika tavalla nykynaisen kieroonkasvanutta luonnetta, jos lapsettoman koira on parempi puheenaihe kuin lapsi.
Jos esikoinen on 7v , kyllä äidillä voi olla jo omiakin kuulumisia. Ei voi olla niin , että lasten kuulumiset ovat ainoita asioita elämässä, vaikka olisikin kotona. Ehkä ystäväsi koitti vähän herätellä sinua, hän on ehkä tuntenut sinut jo ennen lapsia ja kaipaa sitä ihmistä ?
Itse olin kotiäitinä 7v. Minulla on 3 lasta. Kotiäitiyden aikana kaipasin aikusseuraa niin , että olin mukana monenlaisissa harrastuksissa . Niistä riitti kerrottavaa vaikka kuinka, jos joku vaan sattui kysymään. Toki tärkeitä olivat myös lasten kuulumiset, mutta oli minulla aina ihan omiakin juttuja.
muttä ymmärrän ystävääsikin. Monestihan äidistä tulee "pelkkä äiti", ystäväsi halusi kuulla juuri SINUN kuulumisia. Olet hänelle muutakin kuin äiti.
Joskus minua ihmetyttää, miksi nykyään on niin suuri häpeä olla "pelkkä" äiti.
Miten niin "pelkkä äiti"? Tämä on loppujen lopuksi aika naisvihamielistä, kun äitiys nyt täyttää maailman naisten elämän ylivoimaisella enemmistöllä. Minusta sellaisessa vähättelyssä puhuu lapsettomien naisten SILKKA KATEUS. Eikä sillä asenteella kyllä muuten ainakaan naisten asemaa paranneta.
Mä yhdyn kyllä tässä sitten lapsettomien rintamaan... Naiset, joilla ei ole mitään muuta elämässään kuin äitiys, ovat minusta aika säälittäviä. Tuntuu, että elävät elämäänsä lastensa kautta ja kun pesue lentää pesästä, niin elämältä putoaa pohja. Kun ei ole sitä muuta ELÄMÄÄ. Ja mieskin ehkä löytänyt nuoremman, kun mamma on hääränyt kotilieden äärellä ja omistanut elämänsä lasten vaalimiseen.
Ei se äitiys kenestäkään tee autuasta tai fiksumpaa/viisaampaa. Että turha siihen on mitään erityistä glooriaa kylvää...
Lapsettomana ymmärrän ystävääsi.
Kaverini, jota tapaan aivan liian harvoin, vastaa aina lapsiensa kuulumisilla tyyliin: Milja aloitti pianonsoiton ja Niko vaihtoi jalkapalloseuraa. En ole ikinä tavannut hänen lapsiaan ja lapsettomana en osaa sanoa onko se iloinen, surullinen vai jännittävä juttu vanhemmalle kun poika vaihtaa jalkapalloseuraa.
Minulle ei tulisi mieleenkään vastata kaverini kuulumisuteluihin että työkaverini Sirpa vaihtoi viime viikolla hiusväriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin juuri, ehkä aloittajan kaveri halusi saada kaverinsa miettimään, että onko niitä omia kuulumisia ollenkaan, omia intohimoja, omia innostuksen hetkiä tai omia murheita ja tunteita?
Ne, jotka tässä ketjussa eivät tajua mitä eroa on vastata kuulumisten kyselyyn "kylläpä tuntuu että aika rientää eteenpäin kun Mattikin aloitti koulun! Vanhaksihan tässä jo itsensä tuntee" tai "no Matti aloitti koulun ja sitä vähän jännitti, mutta uusi opettaja jo kehui että hyvin sillä menee", niin haloo!
Kyllä mulla on tapana kysellä lapsellisilta kavereilta ihan erikseen sekä aikuisten että lasten kuulumiset ja surulliseksihan sitä tulee, jos ystävälle ei itselleen kuulu mitään, ei ole ajatellut mitään, ei ole tehnyt mitään, eikä haluakaan tehdä mitään muuta kuin elää lasten kautta. Ihan sama jos ystävä olisi työnarkomaani tai eläisi ainoastaan kissalaumansa kanssa tai ei tee muuta kuin vedä proteiinijuomaa ja nosta punttia. Surulliseksi tekisi.
kun lapseton (tahtomattaan lapseton) tuon tuosta vinkkas, että mä haluan tietää mitä SULLE kuuluu. jep, just sitä sama kuin perheelle. Toinen vauva oli just syntynyt, etten todellakaan mitään muuta edes haaveillut mun elämääni kuuluvaksi. Lapsissahan se siinä vaiheessa menee elämämä.
En mä hälle ennenkään ollut kertonut kuinka miehen kanssa menee, vaikka tilanne oli täydellinen. Mies hoiti paljon ja seksikin oli kivaa. siitäköhän se oliskin halunnut enemmän juttua? :) Komea mieheni on panomies. ;)
KUN pääsin siitä vauva/lapsi touhusta eteenpäin toki aloin toteuttamaan itseäni enemmän. Ei siinä tarvittu uteliasta ämmää kyselemään, kyllä mä kerroin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kotona pieniä lapsia niin eipä sitä paljon muuta elämää ehdi olla. Luxusta on kun saa joskus pestä pyykit rauhassa, eipä siinä paljon kertomista ole..
Miten niin ei ehdi? Varsinkin jos on kotiäitinä.
kotiäiti on todellakin kiinni niissä lapsissa. Työssä käyvällä äidillä on ihan eri tavalla 'omaa aikaa'.
Minulle omaa aikaa kotiäitivuosina oli se kun vein illalla pyykit kuivumaan pyykkituvalle.
Nyt kun olen taas töissä on sitä omaa aikaa paljon enemmän. Nykyisessä elämänvaiheessa energiaa ja aikaa riittää taas paremmin harrastukseille ja muillekin omille jutuille, kuin silloin pikkulapsiaikana.
Se on muuten jännä, että työkuulumiset nähdään äidin omiksi kuulumisiksi, mutta kotiin ja varsinkin lapsiin liittyvät ovatkin jotakin ihan muuta. Ihan samalla tavalla ne kaikki ovat iso osa äidin elämää.
Lapsettomana ymmärrän ystävääsi. Kaverini, jota tapaan aivan liian harvoin, vastaa aina lapsiensa kuulumisilla tyyliin: Milja aloitti pianonsoiton ja Niko vaihtoi jalkapalloseuraa. En ole ikinä tavannut hänen lapsiaan ja lapsettomana en osaa sanoa onko se iloinen, surullinen vai jännittävä juttu vanhemmalle kun poika vaihtaa jalkapalloseuraa. Minulle ei tulisi mieleenkään vastata kaverini kuulumisuteluihin että työkaverini Sirpa vaihtoi viime viikolla hiusväriä.
poikaystävästä tai jostakin baaritutusta jota ystäväsi ei ehkä koskaan ole tavannut.
Oma lapsi nyt kuitenkin on läheisempi kuin joku työkaveri, ja sen lapsen jutut ovat äidille kovin tärkeitä. Onko sinulle kenties työkaverisi Sirpan hiusväri elämän ykkösasia?
Lasten kouluasiat ja harrastukset nyt vaan sattuvat olemaan vanhemmille isoja asioita, jotka vaikuttavat suuresti heidän (omaan) elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikesti pysähtyä miettimään, mitä itselle ja omaan elämään kuuluu. Helposti sitä alkaa elää lasten kautta, pitää oikein ravistella välillä itseään että olen muutakin kuin mamma. Ystäväsi ei varmasti tarkoittanut pahaa.
että kertoo lapsiin liittyviä asioita. Ne lapset nyt kuitenkin vaikuttavat siihen omaan elämään ja omaan arkeen todella paljon.
Lasten kautta elämäminen on sitä, että pakotetaan lapset elämään vanhempien toteutumattomia unelmia. Laitetaan treenaamaan verenmaku suussa sitä urheilulajia, jossa itse ei päässytkään huipulle vaikka olisi niin kovasti halunnut. Tai että lapset pakotetaan harrastamaan jotakin mitä äiti olisi halunnut harrastaa mutta ei saanut. Ja sitten niistä harrastuksista tehdään semmoinen projekti ettei elämään enää mitään muuta mahdu.
Mutta se, että kertoo yhden lapsen aloittaneen koulun ja että se on muuttanut koko perheen, myös äidin arkea, ei ole lasten kautta elämistä.
Kissaihmisenä puhuisin lapsettoman kanssa kissoista tai säästä. Myös puolison haukkuminen on oiva puheenaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nojaa..
Voi sitä kertoa mm. miten töissä menee/mitä harrastuksia on itse aloittanut ja sivulauseessa kertoa lasten kouluista jne.
Tosiaan kaverisi kysyi sinun kuulumisiasi ja jos kerrot vain lapsista niin varmasti se tuntuu kaveristasi oudolta.Jos ei käy töissä eikä ole aloittanut harrastuksia..?
Se oli esimerkki. Kyllä kai nyt elämään jotain muutakin kuuluu kuin lapset?
Kyllä kai niitä omiakin kuulumisia on jokaisella?
Vai ettekö tee mitään koskaan yksin?Mun mielestä toi on epäkohteliasta, että kaveri voi valita mistä asioista haluaa kuulla kuulumisia ja mistä ei! Minä olen siis hoitovapaalla, kotiäinä ties kuinka monetta vuotta. Lasten ja kodinhoito täyttää minun päiväni ja arkeni; se on tällä hetkellä minun työtäni. Jos minulta kysytään että mitä kuuluu, niin mun mielestä se on epäreilua jos mä en voi vastata minun "työhöni" liittyvästä (lue: elämästäni tällä hetkellä), vaan minun pitää höpöttää jotain jonninjoutavaa, tyyliin, "noh, mä luin tossa viime viikolla yhden kirjan, vähän oli päänsärkyä eilen, kävin tossa aamupäivällä ruokakaupassa."
Mun mielestä toi vaan on lapsettoman ihmisen lapsellista ja typerää käytöstä, että valikoi minkälaisia kuulumisia haluaa kuulla.
ap
Mun mielestä on mieletöntä, että ystäväsi näkee sinut sinuna, ei lastesi jatkeena ja halusi kuulla, mitä sulle kuuluu. Ei siinä ole mitään epäkohtelista, se on sinusta välittämistä yksilönä
Olen myös kotiäiti, lapset 4v ja 6v. Eikä mun elämään kuulu mitään ihmeellistä, mutta en mä loukkaantuisi, jos joku kysyisi multa samaa :)
Relax :)
Lapsettomana ymmärrän ystävääsi. Kaverini, jota tapaan aivan liian harvoin, vastaa aina lapsiensa kuulumisilla tyyliin: Milja aloitti pianonsoiton ja Niko vaihtoi jalkapalloseuraa. En ole ikinä tavannut hänen lapsiaan ja lapsettomana en osaa sanoa onko se iloinen, surullinen vai jännittävä juttu vanhemmalle kun poika vaihtaa jalkapalloseuraa. Minulle ei tulisi mieleenkään vastata kaverini kuulumisuteluihin että työkaverini Sirpa vaihtoi viime viikolla hiusväriä.
poikaystävästä tai jostakin baaritutusta jota ystäväsi ei ehkä koskaan ole tavannut.
Oma lapsi nyt kuitenkin on läheisempi kuin joku työkaveri, ja sen lapsen jutut ovat äidille kovin tärkeitä. Onko sinulle kenties työkaverisi Sirpan hiusväri elämän ykkösasia?
Lasten kouluasiat ja harrastukset nyt vaan sattuvat olemaan vanhemmille isoja asioita, jotka vaikuttavat suuresti heidän (omaan) elämäänsä.
Fiksu ihminen osaa kertoa eri asioita kysyjästä riippuen. Jos mun lapseton ystävä kysyy mitä meille kuuluu, voin mainita muutamalla sanalla lasten kuulumiset ja sitten jotain muuta. "Tikustakin saa väännettyä juttua" näin kärjistetysti sanottuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomana ymmärrän ystävääsi. Kaverini, jota tapaan aivan liian harvoin, vastaa aina lapsiensa kuulumisilla tyyliin: Milja aloitti pianonsoiton ja Niko vaihtoi jalkapalloseuraa. En ole ikinä tavannut hänen lapsiaan ja lapsettomana en osaa sanoa onko se iloinen, surullinen vai jännittävä juttu vanhemmalle kun poika vaihtaa jalkapalloseuraa. Minulle ei tulisi mieleenkään vastata kaverini kuulumisuteluihin että työkaverini Sirpa vaihtoi viime viikolla hiusväriä.
poikaystävästä tai jostakin baaritutusta jota ystäväsi ei ehkä koskaan ole tavannut.
Oma lapsi nyt kuitenkin on läheisempi kuin joku työkaveri, ja sen lapsen jutut ovat äidille kovin tärkeitä. Onko sinulle kenties työkaverisi Sirpan hiusväri elämän ykkösasia?
Lasten kouluasiat ja harrastukset nyt vaan sattuvat olemaan vanhemmille isoja asioita, jotka vaikuttavat suuresti heidän (omaan) elämäänsä.Fiksu ihminen osaa kertoa eri asioita kysyjästä riippuen. Jos mun lapseton ystävä kysyy mitä meille kuuluu, voin mainita muutamalla sanalla lasten kuulumiset ja sitten jotain muuta. "Tikustakin saa väännettyä juttua" näin kärjistetysti sanottuna.
Ap ehti kertoa aika vähän, kun ystävä puuttui asiaan. Itse asiassa hän aloitti varmasti tärkeimmästä päästä ja olisi ehtinyt niihin puutarhan omenasatoihin ja jumpan kuluneisiin trikoihin, jos ystävä olisi tajunnut pitää suunsa kiinni niin kuin ap oli pitänyt sen ajan kun ystävä jaaritteli koirastaan ja työkaverinsa oudoista päähänpistoista.
Miksi sen ystävän työkaveri ja koira ovat parempia puheenaiheita kuin ap:n perhe-elämä? Ei yksinkertaisesti voi sanoa, että ap voisi kokonaisen perhe-elämän niputtaa yhteen tai kahteen lauseeseenm, kun ystävä saa jaaritella sinkkuelämästään pitkiä puheita. Täysin kohtuutonta ja omanapaista touhua lapsettomalta. Toki fiksuilla lisäkysymyksillä ystävä olisi voinut ohjailla ap:n kertomusta. Esim. ihan suoraan kysymällä niistä jumpan trikoista...
Joka tapauksessa ap:n ystävä oli röyhkeä. Lapseton siskoni käyttää sellaista monotonista ääntä osoittaakseen, että nyt ei enää kiinnosta vauva-arkeni. Minusta sekin on ikävä tapa, vaikken nyt pultteja vedäkään. JOudun kuitenkin aina kuuntelemaan pitkät pätkät siskon vaativasta työstä ja inhottavasta esimiehestä.
Meillä kaikilla on se yksi juttu, josta jaksamme jaaritella pitkään. MIksi on vaikea tajuta, että jollekin se juttu on lapset, jollekin toiselle työ, kolmannelle opiskelut, neljännelle se koira? Koiranomistajalle harvoin ilkeillään, etten halua kuulla koiranäyttelyistä vaan ihan sinusta.
mua ainakin ärsyttää ihan sairaasti sellaset kaverit, jotka ei enää osaa puhua muista kuin lapsistaan. ne on just sellasia äitejä, jotka unohtavat itsensä, eivät käy enää missään eikä kukaan enää jaksa tavata heitä, juuri tästä syystä. sitten he ehkä joskus heräävät, kun mies paneskelee naisia, jotka eivät ole pelkkiä äitejä. ei tarvi sun kaveria syyttää siitä, jos oot ite muuttunut.
Järkytyin kun huomasin, että minulle ei kuulu yhtään mitään. Jos joku kysyi, että mitä kuuluu, niin luettelin kaikki lasten uudet jutut ja miten miehellä menee töissä. Itsestäni en sanonut mitään, yhtään mitään! Tietysti muiden perheen jäsenten elämässä tapahtuvat muutokset vaikuttavat myös minuun, mutta minun oma elämäni..... Noh, sitä ei ollut. Aivan kamalaa!
Nyt voin sentään kertoa olevani työtön ja hakeneeni sinne tai tonne töihin ja käyneeni haastattelussa. Ei siis mikään hyvä tilanne, mutta ainakin jotain konkreettista omaa elämää.
Ap, kaverisi oli vain aidosti kiinnostunut juuri SINUSTA. Miten SINULLA menee, oletko SINÄ onnellinen elämääsi, miltä SINUSTA tuntuu juuri nyt? Miten tuommoisesta voi suuttua? En ymmärrä. Minusta olisi ihanaa kun joku välillä kysyisi, miltä juuri MINUSTA tuntuu ja mitä MINULLE kuuluu.
Pyrin kuitenkin lapsettomalle ihmiselle puhumaan muita kuulumisia kuin lapsia. Esim. olen maalannut terassia, istutellut kukkia jne.