"Koulutettujen vanhempien lapset erikoisluokille"

Ja monen luokkakaverinsa kanssa on aloittanut koulun yhteydessä olevan päiväkodin jo kaksivuotiaana. Samassa on ollut eskari myös. samassa rakennuksessa jo 10 vuotta ja on oppinut tuntemaan koulua jo päiväkodissa.

Lähellä asuu myös useita luokkakavereita, lapset tulee erilaisista taustoista ja kulttuureista, mutta ehkäpä yhdistävänä asiana on vanhempien kiinnostus lasten koulutukseen. Onko syynä sit oma korkeakoulutus tai se, ettei vanhemmat itse ole siitä päässeet nauttimaan, kaikkea löytyy.

Meillä vielä onnellisesti tämä on lähin koulu :-)

vaan jos asuu alueella, jossa kaikki arvostavat koulutusta, ei ole mitään tiettyä koulua jossa "kaikki muut" ovat ja sitten on se yksi joka erikoiskoulua.



Meidänkin lähi-omakotitaloista on lapsia kahdeksassa koulussa.

Alakoulussa parin ensimmäisen vuoden jälkeen lapsellani ei ollut yhtään kaveria, ja hän jäi aina yksin. Varsinaista kiusaamista ei ollut, koska koululla oli nollatoleranssi sen suhteen, mutta lastani ei otettu mukaan mihinkään kaverijuttuihin. Pääsyy ongelmiin oli tytön erinomainen koulumenestys (vaikka hän ei koskaan mitenkään kehunut sillä). Toinen syys oli se, että tyttö oli älyllisessä kehityksessä selvästi ikäisiään edellä (tämän kuulin monen eri opettajan sanomana) ja sen vuoksi kiinnostuksen kohteet olivat erilaiset kuin luokkakavereilla.



Kaikki muuttui yhdessä päivässä, kun lapseni aloitti yläkoulun matematiikkaluokan. Sen jälkeen kavereita löytyi ilman ongelmia, vaikka luokalla olikin vain 6 tyttöä. Sosiaalisia taitojakin tyttö oppi tässä "valikoituneessa" joukossa paljon paremmin kuin alakoulussa. Vaikka luokka olisi kuinka heterogeeninen, ei siinä sosiaaliset taidot kehity, jos jää aina kaveripiirien ulkopuolelle.

Jos lapselle on jotain kiinnostavaa tarjolla, miksi siihen ei tarttuisi? En nyt olisi pakottamassa ketään minnekään, mutta jos lapsi tykkää piirtää ja koulussa on siihen erityisopetusta niin miksi hän ei siihen hakisi?

Ymmärrän jonkin verran vanhempia jos heidän lapsensa kokevat opiskelun normaaliluokilla jostain syystä vaikeaksi esim. levotonta, kiusausta, tylsää tai lapsi on selvästi lahjakas jossain aineessa. Mutta homman pointti on siinä, että peruskoulua pitäisi sitten kehittää eikä karata paikalta.

Kuka suostuu uhraamaan oman lapsensa sellaisen ylevän periaatteen vuoksi, että "pitäisi kehittää eikä karata"? Kyllä totuus on se, että kun on oma lapsi kyseessä, niin ihmisen raadollisuus tulee esiin. Omalle lapselle halutaan tarjota parasta ja suvaitsevaisuus ja muut aiemmat omat höpinät unohtuvat. Näin se vaan menee.

Monet vanhemmat on varmaan selvännäkijöitä, kun lasta pusketaan jo vaippaiässä kaikenlaiseen erikois(lue:hienosto)touhuihin mukaan. Varmaan jo näkevät vuosia ennen, että normi-lähikoulussa luokka tulee olemaan levoton, kiusataan ja lapsikin on ylilahjakas :):D

Itse olin lapsena muussa kun omassa lähikoulussa (vanhempieni?) ainevalintojen takia ja kyllä iltaisin harmitti kun ei päässyt sisälle naapuruston kaveripiiriin. Kaikki luokkatoverit asuivat bussimatkan päässä.

Omat lapseni menevät ilman muuta lähikouluun, olemme valinneet asuinalueen niin että lähikoulut meille tarpeeksi hyviä. Jos lapsi aikanaan sitten haluaa esim. johonkin tiettyyn lukioon, niin saa mennä, tosin lähin yläaste-lukiokin meillä on ihan kehuttu.

Minulla on samanlaisia kokemuksia. Naapurin lapsi on erikoisluokalla, ja hän ei ole päässyt sisään muiden lapsien piireihin ja on iltaisin aika yksinäinen. Sitä touhua vuosia seuranneena olen todella vakuuttunut siitä että hyvä lähikoulu on takuulla parempi kuin erikoiskoulu kaukana lähipiirin vaikutuksesta.

Tietenkin tässä on eroja lasten luonteissa, avoimelle persoonalle on helpompaa mennä tuntemattomien joukkoon, mutta näin ei todellakaan kaikille ole.

Itse olin lapsena muussa kun omassa lähikoulussa (vanhempieni?) ainevalintojen takia ja kyllä iltaisin harmitti kun ei päässyt sisälle naapuruston kaveripiiriin. Kaikki luokkatoverit asuivat bussimatkan päässä.

Omat lapseni menevät ilman muuta lähikouluun, olemme valinneet asuinalueen niin että lähikoulut meille tarpeeksi hyviä. Jos lapsi aikanaan sitten haluaa esim. johonkin tiettyyn lukioon, niin saa mennä, tosin lähin yläaste-lukiokin meillä on ihan kehuttu.

Minulla on samanlaisia kokemuksia. Naapurin lapsi on erikoisluokalla, ja hän ei ole päässyt sisään muiden lapsien piireihin ja on iltaisin aika yksinäinen. Sitä touhua vuosia seuranneena olen todella vakuuttunut siitä että hyvä lähikoulu on takuulla parempi kuin erikoiskoulu kaukana lähipiirin vaikutuksesta.

Tietenkin tässä on eroja lasten luonteissa, avoimelle persoonalle on helpompaa mennä tuntemattomien joukkoon, mutta näin ei todellakaan kaikille ole.

Hyvä vanhempi siis valitsee etukäteen asuinalueensa huolella, jotta lapsi pääsee hyvään lähikouluun. A.k.a. "white flight".

Tässäkin keskustelussa huomaa, miten eri aiheista ylipäätään keskustellaan lapsiin liittyen riippuen siitä, missä päin Suomea asuu. Onneksi saadaan asua stressivapaammassa ympäristössä lastemme kanssa eikä tarvitse pienestä pitäen miettiä, miten saada lapset putkeen, jossa he kehittyvät maksimaalisesti eivätkä kohtaa epämääräisten perheiden epämääräisiä lapsia.



Ruuhka-Suomessa lapsella Pitää olla vakuutus, koska julkisen puolen lääkärille ei pääse tai ne on huonoja. Ruuhka-Suomessa lapsella Pitää olla paljon harrastuksia, jotta hän kehittyy maksimaalisesti pienestä pitäen. Ruuhka-Suomessa Pitää olla kallis asunto, koska no, kaikki asunnot ovat helvetin kalliita. Ruuhka-Suomessa Pitää miettiä tarkkaan, mihin kouluun lapsensa laittaa, jottei pilaa hänen tulevaisuuden mahdollisuuksiaan. Stressaavaa ja ankeaa!

Itse olin lapsena muussa kun omassa lähikoulussa (vanhempieni?) ainevalintojen takia ja kyllä iltaisin harmitti kun ei päässyt sisälle naapuruston kaveripiiriin. Kaikki luokkatoverit asuivat bussimatkan päässä. Omat lapseni menevät ilman muuta lähikouluun, olemme valinneet asuinalueen niin että lähikoulut meille tarpeeksi hyviä. Jos lapsi aikanaan sitten haluaa esim. johonkin tiettyyn lukioon, niin saa mennä, tosin lähin yläaste-lukiokin meillä on ihan kehuttu.

Minulla on samanlaisia kokemuksia. Naapurin lapsi on erikoisluokalla, ja hän ei ole päässyt sisään muiden lapsien piireihin ja on iltaisin aika yksinäinen. Sitä touhua vuosia seuranneena olen todella vakuuttunut siitä että hyvä lähikoulu on takuulla parempi kuin erikoiskoulu kaukana lähipiirin vaikutuksesta. Tietenkin tässä on eroja lasten luonteissa, avoimelle persoonalle on helpompaa mennä tuntemattomien joukkoon, mutta näin ei todellakaan kaikille ole.

Hyvä vanhempi siis valitsee etukäteen asuinalueensa huolella, jotta lapsi pääsee hyvään lähikouluun. A.k.a. "white flight".

panevat lapsensa lähikouluun, oli se sitten hyvä tai ei.

Kun jokainen haluaa olla Hieno ja Erikoinen, se lähikoulun painotus ei välttämättä riitä. Kuten ap:n siteeraama tutkimus todistaa, halu hakea erikoisluokille on isompi - eikä niitä lähikoulussa riitä välttämättä joka lähtöön.

Minä taas tuen vakaasti ajatusta siitä, että alaluokilla valitaan lähikoulu ja sitten se erikoisluokka/painotus vasta yläasteella, jolloin lapsi on jo kypsempi arvostamaan painotuksia ja kulkemaan pidemmän koulumatkan itsenäisesti.

Alaluokilla monikulttuurisuus on vain kasvattavaa.

-50-

Alaluokilla monikulttuurisuus on vain kasvattavaa.

Vaikka mamuja olisi 70%, kuten Varissuolla?

Itse olin lapsena muussa kun omassa lähikoulussa (vanhempieni?) ainevalintojen takia ja kyllä iltaisin harmitti kun ei päässyt sisälle naapuruston kaveripiiriin. Kaikki luokkatoverit asuivat bussimatkan päässä. Omat lapseni menevät ilman muuta lähikouluun, olemme valinneet asuinalueen niin että lähikoulut meille tarpeeksi hyviä. Jos lapsi aikanaan sitten haluaa esim. johonkin tiettyyn lukioon, niin saa mennä, tosin lähin yläaste-lukiokin meillä on ihan kehuttu.

Minulla on samanlaisia kokemuksia. Naapurin lapsi on erikoisluokalla, ja hän ei ole päässyt sisään muiden lapsien piireihin ja on iltaisin aika yksinäinen. Sitä touhua vuosia seuranneena olen todella vakuuttunut siitä että hyvä lähikoulu on takuulla parempi kuin erikoiskoulu kaukana lähipiirin vaikutuksesta. Tietenkin tässä on eroja lasten luonteissa, avoimelle persoonalle on helpompaa mennä tuntemattomien joukkoon, mutta näin ei todellakaan kaikille ole.

Hyvä vanhempi siis valitsee etukäteen asuinalueensa huolella, jotta lapsi pääsee hyvään lähikouluun. A.k.a. "white flight".

panevat lapsensa lähikouluun, oli se sitten hyvä tai ei. Kun jokainen haluaa olla Hieno ja Erikoinen, se lähikoulun painotus ei välttämättä riitä. Kuten ap:n siteeraama tutkimus todistaa, halu hakea erikoisluokille on isompi - eikä niitä lähikoulussa riitä välttämättä joka lähtöön. Minä taas tuen vakaasti ajatusta siitä, että alaluokilla valitaan lähikoulu ja sitten se erikoisluokka/painotus vasta yläasteella, jolloin lapsi on jo kypsempi arvostamaan painotuksia ja kulkemaan pidemmän koulumatkan itsenäisesti. Alaluokilla monikulttuurisuus on vain kasvattavaa. -50-

siksi omat lapset laitoin erikoisluokalle heti, kun se oli mahdollista. Kun Ahmedilla on kotona vaikeaa ja kun Sergein isälläkin on vaikeaa, niin niitä pitää ymmärtää. Viis siitä, että kärsijänä on suomalainen tavallinen Ville.

Siksi sen Villen on mukavampi vaihtaa kouluun, jossa ei ole ihan niin moni- ja monokulttuurista.

Ymmärrän jonkin verran vanhempia jos heidän lapsensa kokevat opiskelun normaaliluokilla jostain syystä vaikeaksi esim. levotonta, kiusausta, tylsää tai lapsi on selvästi lahjakas jossain aineessa. Mutta homman pointti on siinä, että peruskoulua pitäisi sitten kehittää eikä karata paikalta.

Kuka suostuu uhraamaan oman lapsensa sellaisen ylevän periaatteen vuoksi, että "pitäisi kehittää eikä karata"? Kyllä totuus on se, että kun on oma lapsi kyseessä, niin ihmisen raadollisuus tulee esiin. Omalle lapselle halutaan tarjota parasta ja suvaitsevaisuus ja muut aiemmat omat höpinät unohtuvat. Näin se vaan menee.

Monet vanhemmat on varmaan selvännäkijöitä, kun lasta pusketaan jo vaippaiässä kaikenlaiseen erikois(lue:hienosto)touhuihin mukaan. Varmaan jo näkevät vuosia ennen, että normi-lähikoulussa luokka tulee olemaan levoton, kiusataan ja lapsikin on ylilahjakas :):D

tämän kevään abeista pääsi yliopistoon, vähemmän hienon lähilukion oppilaista alle 10%.

Tällä kokemuksella väitän, että on mukavampaa nähdä iloinen lapsi valitsemallaan alalla yliopistossa kuin pettynyt lapsi ilman opiskelupaikkaa.

Vähän sama tilanne meillä. Tosin lapsi oli poika. Alakoulussa joukko ääliöitä otti pojan silmätikukseen, ja kaikista yrityksistä huolimatta tilenne vain paheni. Kun tuli aika siirtyä yläkouluun, ehdoton toivomus oli että eri kouluun kuin luokkatoverit. Katseltiin erikoisluokkia ja "medialuokka" (tietotekniikka) innosti. Poika pyrkki ja pääsi, ja oli hyvin tyytyväinen valintaan. Koulumatka piteni (mutta yhdellä bussilla kuitenkin), uusia kavereita löytyi hetkessä roppakaupalla.



Joskus tuntuu että pitää olla joko erikois- tai erityisluokalla että saisi kunnon opetusta. Nimittäin kun sinne erityisluokallekaan eivät ne häiriköt päädy - koska heidän vanhempansa eivät piittaa.

Itse olin lapsena muussa kun omassa lähikoulussa (vanhempieni?) ainevalintojen takia ja kyllä iltaisin harmitti kun ei päässyt sisälle naapuruston kaveripiiriin. Kaikki luokkatoverit asuivat bussimatkan päässä. Omat lapseni menevät ilman muuta lähikouluun, olemme valinneet asuinalueen niin että lähikoulut meille tarpeeksi hyviä. Jos lapsi aikanaan sitten haluaa esim. johonkin tiettyyn lukioon, niin saa mennä, tosin lähin yläaste-lukiokin meillä on ihan kehuttu.

Minulla on samanlaisia kokemuksia. Naapurin lapsi on erikoisluokalla, ja hän ei ole päässyt sisään muiden lapsien piireihin ja on iltaisin aika yksinäinen. Sitä touhua vuosia seuranneena olen todella vakuuttunut siitä että hyvä lähikoulu on takuulla parempi kuin erikoiskoulu kaukana lähipiirin vaikutuksesta. Tietenkin tässä on eroja lasten luonteissa, avoimelle persoonalle on helpompaa mennä tuntemattomien joukkoon, mutta näin ei todellakaan kaikille ole.

Hyvä vanhempi siis valitsee etukäteen asuinalueensa huolella, jotta lapsi pääsee hyvään lähikouluun. A.k.a. "white flight".

panevat lapsensa lähikouluun, oli se sitten hyvä tai ei. Kun jokainen haluaa olla Hieno ja Erikoinen, se lähikoulun painotus ei välttämättä riitä. Kuten ap:n siteeraama tutkimus todistaa, halu hakea erikoisluokille on isompi - eikä niitä lähikoulussa riitä välttämättä joka lähtöön. Minä taas tuen vakaasti ajatusta siitä, että alaluokilla valitaan lähikoulu ja sitten se erikoisluokka/painotus vasta yläasteella, jolloin lapsi on jo kypsempi arvostamaan painotuksia ja kulkemaan pidemmän koulumatkan itsenäisesti. Alaluokilla monikulttuurisuus on vain kasvattavaa. -50-

siksi omat lapset laitoin erikoisluokalle heti, kun se oli mahdollista. Kun Ahmedilla on kotona vaikeaa ja kun Sergein isälläkin on vaikeaa, niin niitä pitää ymmärtää. Viis siitä, että kärsijänä on suomalainen tavallinen Ville. Siksi sen Villen on mukavampi vaihtaa kouluun, jossa ei ole ihan niin moni- ja monokulttuurista.

Tällaisia ne elitisti-rasistit on ja ovat persujen salakannattajia vaikka julkisesti ovat muka niin kokoomuslaisia.

että perhe on joko asunut tai aikoo asua ulkomailla (pysyvästi tai työkomennuksella), ja tällöin kielitaitoon panostaminen/ sen ylläpitäminen on järkevää. Näin ainakin meidän tuttavapiirissämme.

tulee ainakin hieman kriittisemmäksi siinä vaiheessa, kun omat lapset on kouluiässä. Ja tosiaan kuten edellä on kerrottu, asia verhotaan tyylin "no kun se Jessica ihan välttämättä halusi tuohon pitsinnyplääjien erikoiskouluun 10 km päähän, niin ei sitten voinutkaan mennäkään tuohon lähikouluun, jossa puolet oppilaista on mamuja".

Ymmärrän jonkin verran vanhempia jos heidän lapsensa kokevat opiskelun normaaliluokilla jostain syystä vaikeaksi esim. levotonta, kiusausta, tylsää tai lapsi on selvästi lahjakas jossain aineessa. Mutta homman pointti on siinä, että peruskoulua pitäisi sitten kehittää eikä karata paikalta.

Kuka suostuu uhraamaan oman lapsensa sellaisen ylevän periaatteen vuoksi, että "pitäisi kehittää eikä karata"? Kyllä totuus on se, että kun on oma lapsi kyseessä, niin ihmisen raadollisuus tulee esiin. Omalle lapselle halutaan tarjota parasta ja suvaitsevaisuus ja muut aiemmat omat höpinät unohtuvat. Näin se vaan menee.

Monet vanhemmat on varmaan selvännäkijöitä, kun lasta pusketaan jo vaippaiässä kaikenlaiseen erikois(lue:hienosto)touhuihin mukaan. Varmaan jo näkevät vuosia ennen, että normi-lähikoulussa luokka tulee olemaan levoton, kiusataan ja lapsikin on ylilahjakas :):D

tämän kevään abeista pääsi yliopistoon, vähemmän hienon lähilukion oppilaista alle 10%. Tällä kokemuksella väitän, että on mukavampaa nähdä iloinen lapsi valitsemallaan alalla yliopistossa kuin pettynyt lapsi ilman opiskelupaikkaa.

Mikähän teki siitä toisesta lukiosta vähemmän hienon ?

ja ihan amiksia olemme me molemmat vanhemmat...

Kyse on ainakin meillä siitä, että jos selvästi näkee että lapsi on musiikillisesti tms. lahjakas, miksi sitä ei voisi tukea?

Ei meillä ainakaan ole painostettu mihinkään, vaan kannustettu tekemään sitä missä on hyvä ja mikä kiinnostaa.

Ja lisään vielä että lapsen kuvisnumero on aina ollut kymppi, eli kyseessä ei ole vain meidän vanhempien arvio lapsen taidoista.

Lisäksi sekä kuvataideluokalle että nyt lukioon oli pääsykoe.

että perhe on joko asunut tai aikoo asua ulkomailla (pysyvästi tai työkomennuksella), ja tällöin kielitaitoon panostaminen/ sen ylläpitäminen on järkevää. Näin ainakin meidän tuttavapiirissämme.

näin ex-ulkosuomalaisena. Meillä lapset on kuitenkin normaalikoulussa, koska kielikouluun olisi ollut turhan pitkä matka ja kaverit läheltä käy lähikoulussa.

Tyytyväisiä ovat nytkin ihan normikouluun.

Itse olin lapsena muussa kun omassa lähikoulussa (vanhempieni?) ainevalintojen takia ja kyllä iltaisin harmitti kun ei päässyt sisälle naapuruston kaveripiiriin. Kaikki luokkatoverit asuivat bussimatkan päässä. Omat lapseni menevät ilman muuta lähikouluun, olemme valinneet asuinalueen niin että lähikoulut meille tarpeeksi hyviä. Jos lapsi aikanaan sitten haluaa esim. johonkin tiettyyn lukioon, niin saa mennä, tosin lähin yläaste-lukiokin meillä on ihan kehuttu.

Minulla on samanlaisia kokemuksia. Naapurin lapsi on erikoisluokalla, ja hän ei ole päässyt sisään muiden lapsien piireihin ja on iltaisin aika yksinäinen. Sitä touhua vuosia seuranneena olen todella vakuuttunut siitä että hyvä lähikoulu on takuulla parempi kuin erikoiskoulu kaukana lähipiirin vaikutuksesta. Tietenkin tässä on eroja lasten luonteissa, avoimelle persoonalle on helpompaa mennä tuntemattomien joukkoon, mutta näin ei todellakaan kaikille ole.

Hyvä vanhempi siis valitsee etukäteen asuinalueensa huolella, jotta lapsi pääsee hyvään lähikouluun. A.k.a. "white flight".

panevat lapsensa lähikouluun, oli se sitten hyvä tai ei. Kun jokainen haluaa olla Hieno ja Erikoinen, se lähikoulun painotus ei välttämättä riitä. Kuten ap:n siteeraama tutkimus todistaa, halu hakea erikoisluokille on isompi - eikä niitä lähikoulussa riitä välttämättä joka lähtöön. Minä taas tuen vakaasti ajatusta siitä, että alaluokilla valitaan lähikoulu ja sitten se erikoisluokka/painotus vasta yläasteella, jolloin lapsi on jo kypsempi arvostamaan painotuksia ja kulkemaan pidemmän koulumatkan itsenäisesti. Alaluokilla monikulttuurisuus on vain kasvattavaa. -50-

siksi omat lapset laitoin erikoisluokalle heti, kun se oli mahdollista. Kun Ahmedilla on kotona vaikeaa ja kun Sergein isälläkin on vaikeaa, niin niitä pitää ymmärtää. Viis siitä, että kärsijänä on suomalainen tavallinen Ville. Siksi sen Villen on mukavampi vaihtaa kouluun, jossa ei ole ihan niin moni- ja monokulttuurista.

tarkemmin sanottuna jo 20 vuotta, ja lapseni ovat lähikoulussa alaluokilla (4. ja 6.), ja pakko sanoa, että täällä ongelmia eivät aiheuta maahanmuuttajat, vaan suomalaislapset.

Joten ei kannata elätellä ennakkoluuloja, vaan aidosti kokeilla. Itse asiassa moni maahanmuuttajalapsi on kotonaan kasvatettu kunnioittamaan auktoriteetteja PAREMMIN kuin suomalaislapset. Lisäksi ainakin islamilaisissa perheissä ei ole huolta kännäävistä isistä tai viikonloppudokaavista äideistä.

Muunlaisia ongelmia toki on, erityisesti tietyt oppiaineet voivat olla haasteellisia, jos lapsi ei vielä kunnolla osaa suomea, mutta siihen saavat ainakin stadin koulut erityismäärärahaa, jolla voidaan antaa tukea.

Joten en todellakaan luulisi automaattisesti, että maahanmuuttajat aiheuttavat järjestyshäiriöitä.

Kokemusta ON.

-50-