"Koulutettujen vanhempien lapset erikoisluokille"

ja siellähän niitä mamuja vasta onkin. Omanikin ovat puoliksi, mutta kummankin luokalta löytyy myös kymmenen muuta mamua, jotka kaikki ovat koulussa erittäin hyviä ja motivoituneita. Paikalliskoulussa ei olisi ollut mamuja, mutta ajattelin että omille lapsilleni on helpompaa käydä koulua muiden mamujen kanssa, koska eivät siellä erotu liikaa joukosta.



Omilta kouluajoiltani pienestä kylästä muistan lähinnä sen, miten koko ajan piti pinnistellä ettei joutunut silmätikuksi. Enkä ole tosiaan mikään kovin erityinen ihminen. Toki pikkukylällä riitti erityisyydeksi se, että sai kokeista kiitettäviä.

Entä jos lähikoulussa opettajat pyytelevät anteeksi vanhemmilta sitä, että ei ole opetusrauhaa? Että anteeksi, kun ei olla voitu käydä tavoitteita läpi sen takia, että luokassa on niin paljon häirikköjä?

Meidän lähikoulussa on hyvät opettajat ja hienot koulutilat, mutta koulun ympärillä on todella turbulenttia elämää eläviä perheitä. Kaverini, joka asuu ko. vuokrataloyhtiössä, on kertonut, miten melkein jokaisessa perheessä vaihtuu vanhempien kokoonpano kerran tai kaksi vuodessa. Perheidet lapset höpöttää ties mitä väkivalta- ja seksijuttuja jo leikki-ikäisenä. Vanhemmat ovat ns. "kouluvastaisia", inhoavat opettajia, valittavat kaikesta ja ovat sitä mieltä, että koulun työntekijä on palkattu vakoilemaan heitä ja asuu siksi pihapiirissä. Ja nämä ovat aivan supisuomalaisia - meillä päin ei juurikaan ole maahanmuuttajia. Kahden kulttuurin perheitä kyllä jonkin verran.

Mutta kun mietin lasten kasvuympäristöä - haluanko lapset tuohon kouluun? Vai hieman kauempana olevaan, joka on myös ihan tavallinen koulu, mutta jonka ympäristöstä ainakin tällä hetkellä puuttuvat ne ihan pahimmat tapaukset. Lapsethan ei valitettavasti vanhempiaan voi valita, mutta jos se kaikki sosiaalihuolto tapahtuu koulutuntien aikana, niin haluanko mun lapsia siihen mukaan? En ole ihan varma.