Lue keskustelun säännöt.
Muita joiden lapsuudenkodissa naiseuteen ja naiseksi kasvamiseen liittyvistä asioista ei puhuttu?
03.07.2012 |
-Lapsuudessani pojilla oli pylly ja pippeli, tytöillä vain pylly.
-Viidennellä luokalla saimme terveydenhoitajalta vihkosen nimeltä "tytöstä nuoreksi naiseksi". Näytin sitä äidilleni, johon äitini sanoi että "katsotaan sitä joskus yhdessä" - sitä päivää ei koskaan tullut.
-Äitini ei ole koskaan sanonut kuulleni sanaa kuukautiset, menkat tms, saati kertonut mitä ne on.
-Rintojen alkaessa kasvaa kuuntelin kateellisena kuinka kaverit oli käyneet ostamassa äidin kanssa yhdessä toppeja/rintaliivejä. Minä askartelin ensihätään alushousuista itselleni topin (kun haaraan leikkasi päänaukon ja hieman muotoili ompelemalla, tuli siitä jonkinmoinen "toppi"). Rintaliivit ostin nolostellen 8. luokalla ja niitä yksiä samoja sitten pesin ja käytin puhkikulumiseen saakka.
-Kuukautissiteet "varastin" ensin äidin varastoista, mutta jossain vaiheessa en enää kehdannut joten käytin wc- ja talouspaperia. Joskus jos tein kaupasta enemmän ostoksia kerralla, kehtasin sujauttaa sidepaketin muiden ostosten sekaan. Läpi- ja ohivuotoja tuli usein, pesin lakanat ja patjat ollessani yksin kotona.
-Aloin seurustella mieheni kanssa 18-vuotiaana ja arvatenkaan ehkäisystä tai muista seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ei puhuttu sanaakaan.
En syytä äitiäni tai ole katkera. Ei tämä varmasti ole helppoa hänellekään ollut. Äitini on syntynyt v.-45 ja tuskin hänenkään nuoruudessa näistä naiseuteen liittyvistä asioista on puhuttu. Mummoni oli hyvin uskovainen ja "vanhanaikainen" mielipiteissään.
Olen nyt kolmen lapsen äiti. Kaksi ensimmäistä lasta ovat poikia. Heidän kanssaan olen päässyt "helpolla". Tytöillä on pyllyn lisäksi pimppi, sen enempää ei ole juuri tarvinnut kertoa. Tosin tuon pimpin ääneen sanominen oli alkuun hyvin vaikeaa. Edelleenkään en mielelläni puhu kavereideni kanssa kuukautisista, seksistä, ehkäisystä tms.
Muutama kuukausi sitten sain tyttären ja jotenkin tämä oma äitisuhteeni on nyt noussut taas mieleen ja kaikki nämä luonnolliset, naiseuteen liittyvät asiat joista meillä vaiettiin täysin. En halua oman tyttäreni kokevan samaa mitä mitä. Joutuvan häpeämään ja nolostelemaan asioita. Haluan luoda avoimen ja turvallisen suhteen, jossa näistä asioista voidaan jutella. Mietityttää vain että onnistuuko se tuosta noin vain vai pitäisikö/voisiko tulevaan jotenkin valmistautua? Arvatenkin en ole vieläkään täysin sinut oman naiseuteni kanssa, vaikkakin iän ja etenkin lasten syntymän myötä itsetuntoni on noussut pohjamudista lähes normaalille tasolle ja nykyään olen ylpeä siitä että olen nainen. :)
Olisi kiva lukea muiden samanlaisessa tilanteessa kasvaneiden mietteitä aiheesta ja etenkin siitä millainen suhde sinulla on omaan tyttäreesi?
Kommentit (54)
liibalaaba, kaikenlaista sheissea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olin murrosiässä 90-luvulla.
Minulla vaikeneminen ja häpeä ulottui sitten koko persoonaani nuoruudessa, en voinut puhua mistään asioistani ja vetäydyin kotona omaan huoneeseeni siinä 11-vuoden jälkeen.
Tuttua myös tuo "odottaa että vanhemmat ovat nukahtaneet ja kaikkea rapistelua välttäen vaihtaa salaa siteen"... Piilottelin myös veristä yöpaitaa ja muutamia pikkuhousuja, jotka kävin myöhemmin salaa heittämässä roskiin.
Tuntuu että tästä syystä olin salaa tosi kiinnostunut naiseudesta ja seksuaalisuudesta, luin paljon kirjoja aiheesta mutta kyllä tuollainen ulkoinen tieto jää pikkuvanhan viisastelun tasolle, kun siinä ei ole aikuista tukemassa johon on tunneside. Vai mitä sanotte 12-vuotiaasta, joka lukee "taivaallinen seksi" tai "löydä sisäinen jumalattaresi" :D
Nykyisin olen kuukautisten kanssa ihan sujut, pystyn "aistimaan" tarkalleen milloin minulla on ovulaatio ja kuukautisten alunkin tunnen mutamaa tuntia aiemmin. En osaa sitä selittää mutta tällainen kehontuntemus on tullut.
Minulla ei ole vielä lapsia, ja luulen että oma hukassa olemiseni naisena on lykännyt tätä päätöstä, olen 30.
olen 70-luvun lopulla syntynyt, äitini 50-luvulla. Itse ostin häpeillen siteeni ja niitä salaa äänettömästi yritin vaihtaa. Äidilleni tuli tosi varhain vaihdevuodet, eli ehkä häntä jotenkin otti päähän minun kuukautiseni, en tiedä.
Nyt minulla on oma tytär, enkä kyllä ole vielä kyennyt 5-vuotiaalle selittämään mitään kuukautisista. Vauva-asioista hän tietää miten ja mistä syntyvät, alkuvaiheesta ei olla juuri juteltu (vielä). Eli kyllä on minullekin jäänyt estoja, ja olen niistä murheellinen. Esikoispoikani on 13 v, ja hän saattaa vain naureskella, kun katsomme yhdessä televisiota ja sieltä tulee jokin intiimi kohtaus, itse kiusaannun, mutta en näytä sitä, vaan koitan suhtautua mahdollisimman luontevasti, sillä hän on minulle vielä asioistaan aika avoin, mitä arvostan. Hänelle olen puhunut ehkäisystä ja naisen kunnioittamisesta.
Oman naiseuteni kanssa katson kuitenkin olevani aika sujut, olen monen lapsen äiti, nautin seksistä jne. Nykyisestä ulkomuodostani en niin pidä - jos koskaan olen siihen voinut olla tyytyväinen, laihana tai lihavana...
Mä haluan itse hoitaa asiat paremmin ja niinpä olenkin jo kertonut tyttärelleni alustavasti näistä muutoksista eli puhunut rintojen kasvusta, kuukautisista, karvoituksesta, hien erityksestä jne. Seksistä en vielä ole puhunut. Antaa nyt vähän sulatella noita tietoja.
Tyttö on vasta 9-vuotias, mutta halusin hänen tietävän asioista hyvissä ajoin, ettei ainakaan mikään tule yllätyksenä ja pelota :)
Täällä on paljon mielenkiintoisia kommentteja "kohtalotovereilta", kiitos niistä.
Minä en tosiaan koskaan kertonut äidilleni esim. siitä kun kuukautiseni alkoivat. Kyllä äitini varmasti tilanteen tajusi, kun siteitä alkoi kadota, mutta ei koskaan ottanut asiaa puheeksi.
Jännitin ensimmäisestä raskaudestani kertomista kovasti vaikka olin tuolloin jo lähes 30v. Äitini oli selvästi iloinen asiasta, mutta ei puhettakaan että olisi kysynyt raskaudestani jotain, tai kertonut omia kokemuksiaan. Synnytyksistäni äiti ei ole koskaan kysynyt myöskään mitään, itsekin olen sanonut vain että kaikki meni hyvin. Sen verran tiedän omasta syntymästäni että synnyin etenemättömän synnytyksen vuoksi sektiolla.
Eli siis myökään minun äidiksi tulo ei ole lähentänyt meitä näissä naisten asioissa. Mutta varmuuteni siitä että haluan itse tehdä omien lasten kanssa asiat toisin on suuri. Suorastaan itkettää ajatus siitä että oma tyttäreni joutuisi joskus esim. piilottelemaan verisiä housuja tai pesemään yömyöhällä salassa tahroja lakanasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja edelleen oon ihan hukassa itseni kanssa. Itsetunto nollassa ja kyllä syytän tästä osittain tätä lapsuudenkotini ilmapiiriä jossa kaikki vaikeat asiat vaiettiin ja kaikesta piti selvitä omillaan. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota se oli meilläkin, kun elin murrosikää 90-luvulla. Äiti oli saanut minut (olen esikoinen) 35-vuotiaana. Kun kuukautiseni alkoivat jo 11-vuotiaana, olivat ne äidiltäni jo loppuneet.
Siteitä äiti kyllä osti, mutta mistään ei puhuttu. Siteet olivat tosi paksuja ja epämukavia, vaikka ohuitakin olisi kaupoissa ollut :/ Siteet myös aina kätkettiin jonnekin vaatekaapin perimmäiseen nurkkaan. Eihän niitä nyt tarvitse kaikille esitellä, mutta miksi pitää piilotaa noin?
Jotkut kaverini puhuivat kuukautisistaan jopa isänsä kanssa. SE tuntui hassulta, koska meillä ei edes äidin kanssa aiheesta puhuttu.
Joo-o, mun äiti antoi mulle litsarin poskelle kun kerroin 12-vuotiaana et mun menkat on alkanu. Sanoi, että nyt täytyy sit pelätä et tuun raskaaks ja pakotti mut pukeutumaan ihme kaapuihin ettei vaan vartaloa erota...
18-vuotiaana sitten viimein muutin pois kotoa ja siitä päivästä lähtien en ole äitiini ollut yhteyksissä.
Oli tässä toki kaikkea muutakin kun vain tuo yksi läppäisy silloin.
Offtopic, mut oon ehdottamasti sitä mieltä et kaikilla ei tod saisi olla oikeutta lisääntyä. Ainakin nainen, joka minut aikoinaan synnytti, on sellainen narsistinen kusipäähuomiohuora, joka mm. aina silloin tällöin jaksoi valittaa kuinka rankkaa minut oli synnyttää ja piti ihan oikein pyydellä anteeksi sitä, että synnyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vähän samanlaista. En usko että äitini tarkoitti mitään pahaa. Ehkä tuollainen salailu oli vaan ihan normaalia siihen aikaan. Vaikka mulle ei mitään traumoja jäänytkään, niin olisi se kuitenkin ollut ehkä mukavampaa rupatella noista asioista vähän vapaammin.
Muistan kun kerran joskus 6-v kysyin saunassa äitiltä että miksi hällä roikkuu lanka pimpistä. Äiti meni tosi vaikeaksi ja sanoi että varmaan pikkuhousuista on jäänyt jotain nöyhtää:) Vähän tuon tapauksen jälkeen olin mökillä rantasaunassa yhden perhetutun kanssa ja taas se sama lanka roikkui siinä. Käytin toki heti tilaisuutta hyväksi ja aloin kyselemään. Tämä perhetuttu sitten kertoikin mulle kaiken tarpeellisen.
Mulla on tyttö ja poika ja kyllä yritän vastata totuudenmukaisesti kaikkiin kysymyksiin ikään sopivalla tavalla.
En tiedä onko tässä mitään perää, nyt vaan asiaa mielessäni pyöritin ja ajattelin että ehkä tuttuni keillä on ollut avointa seksulaalisuudesta puhuminen kotona ovat aktiivisempia nyt aikuisena sexin suhteen? Tai sitten tämä ajatus tuli minulle vaan siitä että heidän kanssa tulee niin avoimesti puhuttua sexikokemuksista ja toiset ihmiset pitävät omana tietonaan sexielämänsä hyvin visusti.
Minä olen ainakin aktiivinen seksin suhteen. Puhun siitä mieheni ja ystävieni kanssa ja myös harrastan sitä(mieheni kanssa). Enkä pelkästään lauantai-iltana loton jälkeen pimeässä peiton alla:) Tosin lotto taitaa tulla nykyään sunnuntaisin... Kuitenkin, seksi on antoisaa ja uusien juttujen kokeilu on hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, kun kadehtien katsoin, kun muilla saman ikäisillä tytöillä (myöhemmin jo mua nuoremmillakin!) oli ensiliivit ja lopulta rintsikat. Mulla ei ollut tällaisia vaan nännit nöpötti paidan läpi. En ollut edes hitaimpia luokallamme vaan ihan keskitasoa kehityksessä. Onneksi olin kuitenkin itse sen verran fiksu ja lopulta aloin käyttäään useampaa paitaa päällekkäin. Mutta kyllähän sen rintojen yhä jatkaessa kasvua tunsi, kuinka rinnat hölskyi kävellessä, kun ei näitä rintsikoita ollut... Se häpeä, alemmuudentunne ja nolous, mitä tätä rintsikka-asiaa kohtaan koin, en halua sitä kenellekkään ja aion omien lasteni kohdalla toimia toisin.
Kuukautisista en kehdannut kertoa kenellekkään, kun ne alkoivat. Ne alkoivat ihan normaaliin aikaan ja joillain luokallamme oli jo alkanut (joista tiedän). Tällöin kuvittelin, että mulla alkoi LIIAN aikaisin, koska muistin, kuinka äitini sanoi, että hänellä alkoi niin ja niin myöhään... ja mulla alkoi siis häntä aikaisemmin! En siis kehdannut kertoa ja miten olisin edes kertonut. Tästäkin asiasta tuli kauhea, koska ei ollut siteitä/tamponia, jota käyttää vaan sinnittelin ilman ja helppoa se ei todellakaan ollut. Jälkeenpäin ajateltuna, olisi pitänyt "varastaa" niitä siteitä vessan kätköistämme. :(
Ei minullekaan ole puhuttu - onneksi. En tajua, minkä takia aina pitää puhua kuukautisista, jotta voisi ajatella olevansa ylpeä naiseudesta? Eihän miehetkään päivittele siemensyöksyjä?? Eikä kukaan mieti että voi ku ihanaa olla ihminen, kävin just paskalla.
Ihan onnistuneesti olen itse ottanut selvää asioista, jotka ovat yksityisasioita ja olen kiitollinen siitä, että minua ei ole vanhemmat istuttaneet alas juttelemaan tyttöjen juttuja.
sitten, kun menkat oli alkaneet. Samalla hän puhui pitkään ja hartaasti, miten kyseessä on iljettävä asia, joka liittyy seksiin. Erityisen tarkkaan oli pidettävä huoli, että isä tai veli ei saa tietää mitään kuukautisista.
Kuukautiset oli "ne", naisen sukupuolielimet "se".
Kaiken kaikkiaan naiseksi kasvaminen ja naisena oleminen on jotain hyvin hävettävää ja likaista. Sinulle ei tainnut tulla tuota tunnetta, vaikka teillä ei asiasta puhuttukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka saunan jälkeen (saunoin äidin kanssa, veli isän) vanhempani keskenään päivittelivät: Tuon ikäisellä jo karvat kasvaa!
halveksivaan sävyyn.
kun kuukautiset alkoivat, ja sen jälkeen meillä oli siteitä kotona. Yhdet rintaliivit ostettiin kun yliasteella, pidin niitä joskus, mutta pienirintaisena en oikeastaan tarvinnut liivejä. Seksistä, ehkäisystä tms. ei ikinä puhuttu mitään.
Itselläni nyt yksi, teini-iässä oleva tyttö. Olen huolehtinut siitä, että meillä on aina siteitä kaapissa, jo ennen kun tytön menkat aloivat kerroin, että "täältä löytyy sitten siteitä, kun joskus niitä tarvitset". Ostin myös rintaliivejä tytölle, hän tosin alkoi aika nopeasti itse ostaa kaupasta mieleisiään (topattuja, minä en sellaisia osannut ostaa). Seksistä tms. emme ole ikinä ouhuneet, mutta olen ostanut hänelle ikään sopivaa kirjallisuutta jo pienestä lähtien, siis lapsena luimme lasten kirjoja, mistä vauvat tulee, n. 10 vuotiaana ostin esimurkku-ikäisille tarkoitettun kirjan, teini-iässä teini-ikäisille suunntatun. Olen huomannut, että niitä on luettu, joten tyttö on saanut näistä asioista tieoa muualtakin kuin kavereilta tai netistä. Nykyään meillä on myös kaapissa iso lasipurkki kondomeja (vaikka oikeasti emme sellaisia edes tarvitsisi), mutta sieltä tyttö voi tarvitessaan ottaa niitä ilman että me huomattaisiin mitään, joten jos tulee tarve ehkäistä, niin välineet on ainakin kunnossa. Ja muutenkin voi olla ihan hyvä vähän tutustua niihin, vaikkei vielä tarvitsisi.
Itse en pysty seksistä puhumaan edes mieheni kanssa, joten tytön kanssakaan se ei luontevasti suju. Jos joskus kuitenkin tulee sopiva tilanne, niin olen valmis kesksutelmaan siitä ihan asiallisesti (ja vapaamielisesti, vaikken omalla kohdallani olekaan kovin vapaamielinen). Tyttö tosin ei minun kanssani taida niin välittää keskusstella. Se on ihan ok, tärkeintä on, että hänellä on tarpeeksi tietoja ja myös tietenkin tarvikkeet, joita naiset tarvitsee.
menkat nyt ei siis ollut ongelma, mutta seksuaalisuus kyllä. Olisin kaivannut apua äidiltäni esim kainalokarvojen ajeluun, mutta sitä ei tippunut. äiti myöskin syyllisti minua esimurrosiässä huoraksi kun juttelin (siis vain JUTTELIN) poikien kanssa. muutenkin aloin kehittymään aika nuorena, että sitä äiti aina päivitteli kaikkien kuullen :(
No 15 vuotiaasta parikymppiseen olinkin ihan holtiton ja mulla on ollu päälle 30 yhen illan juttua. Myöhemmin toki rauhoituin :) Nyt olen kahden (kohta kolmen) lapsen äiti ja en ikinä voisi tehdä mitään tuollaista. hyi.
Äitini ei puhunut kuukautisista, vaan sain äidiltä kirjasen, jossa kerrottiin kuukautisista. Kirjanen oli 60-luvun alusta. Olin ihan paniikissa, kun kuukautisten alettua en tiennyt, mistä saisi hankittua vyön, jolla siteet pidetään paikoillaan... Luulin myöskin kirjasen perusteella, että siteet tulee ostaa apteekista. Tonkiessani äidin vaatekaappia löysin paksuja siteitä, joissa olevan liimapinnan perusteella päättelin, että niitä voi käyttää ilman vyötä. Kysyessäni asiasta äidiltä hän ei vastannut mitään. Kirjasessa myös kehotettiin harrastamaan liikuntaa kuukautisten aikana lääkkeeksi kipuun. Kärsin kovista kuukautiskivuista, mutta särkylääkkeitä uskalsin kokeilla siihen vasta aikuisena - sen jälkeen, kun olin jo saanut niitä sairaalassa synnytyksen jälkeisiin kipuihin!
Äitini käytti siteistä itse keksimäänsä nimitystä, joka viittasi lähinnä villavaatteisiin. Kieltäydyin itse käyttämästä sitä ja puhuin siteistä, mikä edelleen silmin nähden vaivaa äitiäni. Kuukautisista itsestään äitini ei muistaakseni käyttänyt mitään sanaa vaan vältteli aihetta.
Äiti ei ostanut minulle rintaliivejä ja rintani roikkuivatkin suurin piirtein polvissa, isot kun olivat, ennen kuin hän osti liivit ja uskalsin jopa jonkun ajan päästä pukea ne kouluun. Monta vuotta käytin monta paitaa päällekkäin, jotta ne eivät näkyisi läpi, mutta kerran sitten unohdin aluspaidan pois. Minua alkoi koulun ruokajonossa vituttaa oma pelkoni niin, että se loppui siihen.
Pari ensimmäistä vuotta kuukautiseni olivat aivan holtittomia: 2 viikkoa kahden viikon välein ja veri täytti 10 sidettä vuorokaudessa. Olin anemian takia aivan valkoinen. Suvussa kovasti päiviteltiin kalpeuttani, mutta kenellekään ei juolahtanut mieleen sen syy.
Meilläkään ei puhuttu mistään asioista. Mutsi yleensäkään ei paljoa meille lapsille puhunut, oli aika kireä ja vihainen koko ajan. Kerran yritin menkoista jutella hänelle, mutta äidille tuli sitten kiire ottamaan aurinkoa ja se jäi. Mutsi piilotti omat siteensä ja tampooninsakin niin, etten niitä löytänyt ja jouduin aina ostamaan itse. Viikkorahaa en luonnollisesti saanut, vaan rahat tuli pullojen keräyksestä yms ja välillä jouduin minäkin käyttämään talouspaperia pahimpaan hätään..
Äitini on vuosimallia -71, joten luulisi hänen kyllä ymmärtävän näiden päälle :D Mutta häntä nyt ei äidiksi voi mitenkään muutenkaan edes sanoa..
Kerron tämän, jotta ei ajateltaisi, että entisaikaan kaikkialla oli noin.
Äitini on syntynyt 1939, ja hän puhui minulle kuukautisista aika varhaisessa vaiheessa. Hän selitti, että hänen äitinsä oli suhtautunut asiaan salailevasti eikä hän itse oikein hyväksynyt eikä ymmärtänyt semmoista asennetta. Kuukautisissahan ei ole mitään hävettävää.
Kuulin usein, kuinka äiti puhui kuukautisasioista ja gynekologilla käynneistä myös tätini kanssa.
Äidillä oli aina vaikeat menkat. Se ehkä edesauttoi puhumista niistä. Ne olivat hänellä olleet nuorena niin kivuliaat, että hän oli pyörtynytkin joskus. Vanhempana puolestaan niihin liittyi muita vaivoja.
Minusta menkat ovat niin iso tekijä naisen elämässä, että olisi hassua olla noteeraamatta ja puhumatta sitä ollenkaan. Omalle tytölleni kerroin siitä silloin, kun hän oli noin 9 tai 10 vuotta vanha. Hän on luonteeltaan itsenäinen eikä halunnut kuunnella asiasta mitään pitkiä jaaritteluja. Kovin asiallisesti hän otti koko jutun ja tuntui ekasta kerrasta käsittävän koko homman. Nykyäänhän koulussakin kerrotaan, mitä ihmiselle tapahtuu aikuiseksi kasvettaessa.
Noin kerrottiin minullekin kotona, ja äitini on vielä tänä päivänäkin todella ylpeä siitä että on opettanut minulle oikeat arvot. Ja kuten arvata saattaa, niin en ole hänelle ikinä mistään esiaviollisista miesseikkailuistani kertonut. Kunnia niistä kuuluu yksin minulle.