Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko totta, ettei aatelisuvun naisen lapset peri arvonimeä?
Kommentit (155)
”Rouva ei ole vain siviilisäätyä, naimisissa oloa, kuvaava sana, vaan sitä käytetään myös laajemmin naisen puhuttelusanana. – – Rouva sopii kuitenkin esimerkiksi keskustelussa käytettäväksi samoissa tilanteissa, joissa miehiä puhutellaan herraksi. (Kielikello v. 2000)
”yl. naisesta (ei kovin nuoresta) vars. puhuttelusanana”, esim. ”Mitä rouvalle saisi olla?”
(Wikipedia:)
1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alkupuolella oli Suomessa tavallista, että naista puhuteltiin tämän siviilisäädyn mukaan joko rouvaksi tai neidiksi. 1900-luvun tasa-arvokehitys johti vähitellen siihen, että tapaan alettiin suhtautua kriittisesti.
1990-lukuun mennessä neiti naimattoman naisen tittelinä olikin lähes kokonaan kadonnut.
Rouvasta on näin tullut eräänlainen yleistitteli, jota voidaan käyttää niin naineista kuin naimattomistakin naisista. Esimerkiksi Suomen puolustusvoimissa naimattomankin naispuolisen upseerin tai aliupseerinsotilasarvon edessä käytetään sanaa rouva siinä missä miesupseerin tai -aliupseerin sotilasarvon edessä käytetään sanaa herra.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ei peri.
T: olisin muuten aatelinen
Samat sanat. Ollaankohan samaa sukua😀?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ei peri.
T: olisin muuten aatelinen
Samat sanat. Ollaankohan samaa sukua😀?
Sama täällä, tittelit poistettiin ja sukunimi vaihdettiin ajat sitten koska saksalaissyntyinen ex-aatelissukuni ei halunnut leimautua maaorjien pitäjiksi muinoin, vain koska heidän naapuritilojen aateliset pitivät maaorjia.
Toisaalta ihan sama, ei tuosta tittelistä mitään palkkaa tai muuta tyydytystä saa, ihmiset lähinnä nauraa monarkialle ja aatelisille nykyään.
Sillä nimellä ei ole enempää arvoa kun Mustanaamiokerhon jäsenyydellä. Kunigas antanut rahapulassa sotilaalle palkaksi nimen.
Aateluus periytyy miehen kautta lapsille, myös vapaaherruus. Ei naisen jälkeläisille. Mutta "naisaatelinen" ei menetä titteliään mentyään naimisiin taviksen kanssa.
Melkoisen sovinistinen käytöntö nykyperspektiivistä. Itse en ole aatelinen, koska äitini ei perinyt arvonimeä omalta äidiltään. Sen sijaan äidin serkkupojat ovat, mutta eivät todellakaan mitään rikkaita tms., ihan taviksia, toinen on opettaja ja toinen poliisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Englannissa nainen voi periä kruunun - Henrik ties kuinkamonennen poikapuolisen perillisen hankintayrityksestä viisastuneina - mutta kai vielä tänäkin päivänä voidaan naista puhutella "prinsessa Michael".
Kun kummastelin sitä, miten prinsessan nimi voi olla Michael, vastaus oli se, että kun hän saa tämän "prinsessa"-tittelin mieheltään, käytetään siinä yhteydessä myös miehen etunimeä.
Siis vähän niin kuin Suomessakin puhuttiin presidentti ja rouva Mauno Koivisto.Rautalankaa: jos naimisiin menee pariskunta, josta toinen on aatelinen ja toinen ei, niin koko perheen asema tulee määräytymään miehen mukaan.
Jos vaimo oli aatelinen mutta mies ei, aatelisarvo ei periydy lapsille. Jos mies on aatelinen, mutta vaimo ei, koko perheestä, myös siitä vaimosta ja lapsista tulee aatelisia.Mikä tässä on epäselvää?
Ei siitä kovin pitkä aika ole, kun Suomessakin naisen piti ottaa miehen sukunimi ja vain miehen sukunimi periytyi avioliitossa syntyneille lapsille. Siis vähän niin kuin aatelisarvo.
Eikä siitäkää niin kauaa ole, kun nainen piti oman sukunimensä vaikka meni naimisiin. Kannattaisi sitä historiaa tarkastella vähän pitemmästi kuin sen mitä iltapuluista tai vauvapalstalta viitsii lukea, ennen kuin alkaa pätemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aateliskalenteri on kuitenkin edelleen aika paksu. Meitä aatelisin sukuihin kuuluvia on vielä paljon. Meidän suvun yksi haara loppuu nykyiseen sukupolveen. Lapseni on ainoa joka taas jatkaa meidän sukuhaaraa. Sellaista se on. Ei aateluudella ole muuta merkitystä ole kuin käsittämättömän hankala sukunimi, oma vakuuna ja joskus se avaa ovia ja helpottaa elämää.
Mitä tarkoitat tuolla "avaa ovia ja helpottaa elämää"? Käytännön esimerkkejä? Saako esim johtavan pallin helpommin pelkällä nimellä?
Ei se konkretian tasolla niin mene ja ehkä kirjoittaja ei niin tarkoittanutkaan. Mitään käytännön helpotusta on vaikea keksiä ja ovia se avaa vain sinne missä jotain nimeä pidetään minään. Eri asia onko sinne tarvetta pyrkiä. Esimerkiksi bisneselämä pyörii ihan eri suhdeverkostoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aateliskalenteri on kuitenkin edelleen aika paksu. Meitä aatelisin sukuihin kuuluvia on vielä paljon. Meidän suvun yksi haara loppuu nykyiseen sukupolveen. Lapseni on ainoa joka taas jatkaa meidän sukuhaaraa. Sellaista se on. Ei aateluudella ole muuta merkitystä ole kuin käsittämättömän hankala sukunimi, oma vakuuna ja joskus se avaa ovia ja helpottaa elämää.
Mitä tarkoitat tuolla "avaa ovia ja helpottaa elämää"? Käytännön esimerkkejä? Saako esim johtavan pallin helpommin pelkällä nimellä?
Ei se konkretian tasolla niin mene ja ehkä kirjoittaja ei niin tarkoittanutkaan. Mitään käytännön helpotusta on vaikea keksiä ja ovia se avaa vain sinne missä jotain nimeä pidetään minään. Eri asia onko sinne tarvetta pyrkiä. Esimerkiksi bisneselämä pyörii ihan eri suhdeverkostoilla.
Omalla kohdalla niin että eri tilanteissa tulee helposti small talkia tyyliin, oletko sukua tälle tai tuolle tai muuten vaan ihmiset on uteliailta suvun historiasta ja niin pois päin. Ja joskus small talking avulla keskustelu voi sitten siirtyä johdoinkin oleellisempaan mistä voi olla minulle hyötyä. Eli se on yksi työkalu lisää siihen työkalu pakkiin, mutta ei millään tavoin se tärkein.
Aatelisarvoja yms titteleitä voi myös keksiä ja myöntää kenelle tahansa. Esim Elisabetin äidillä oli titteli Queen Mother, joka oli keksitty ja myönnetty yksinomaan häntä varten, kun otti niin lujille joutua luopumaan tittelistä Queen miehen kuoltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Rouva ei ole vain siviilisäätyä, naimisissa oloa, kuvaava sana, vaan sitä käytetään myös laajemmin naisen puhuttelusanana. – – Rouva sopii kuitenkin esimerkiksi keskustelussa käytettäväksi samoissa tilanteissa, joissa miehiä puhutellaan herraksi. (Kielikello v. 2000)
”yl. naisesta (ei kovin nuoresta) vars. puhuttelusanana”, esim. ”Mitä rouvalle saisi olla?”
(Wikipedia:)
1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alkupuolella oli Suomessa tavallista, että naista puhuteltiin tämän siviilisäädyn mukaan joko rouvaksi tai neidiksi. 1900-luvun tasa-arvokehitys johti vähitellen siihen, että tapaan alettiin suhtautua kriittisesti.
1990-lukuun mennessä neiti naimattoman naisen tittelinä olikin lähes kokonaan kadonnut.
Rouvasta on näin tullut eräänlainen yleistitteli, jota voidaan käyttää niin naineista kuin naimattomistakin naisista. Esimerkiksi Suomen puolustusvoimissa naimattomankin naispuolisen upseerin tai aliupseerinsotilasarvon edessä käytetään sanaa rouva siinä missä miesupseerin tai -aliupseerin sotilasarvon edessä käytetään sanaa herra.
Sama myös mm. Englannissa ja Saksassa. Tosin Englannissa käytetään myös Ms., Usasta tullut titteli ja Frau taas Saksanmaalla, siviilisääty ei vaikuta.
En ole aatelinen vaikka esi-isäni aatelisia olivatkin. Esi-isistä löytyy mm. Boije af Gennäs suvun edustajia (indrodusoitu numerolla 1 Suomen ritarihuoneelle) ja monia muita aatelissukuja.
T. Tavallinen kaduntallaaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta tulee palstauli kertomaan, kuinka tässäkin asiassa naiset pääsevät helpommalla...
Vieläkö aateliselle kuuluu puhtaat pahnat putkaan joutuessaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisissa perii, toisissa ei. Suomessahan kukaan ei peri aatelisarvoja kun ne on lakkautettu.
Suomessa ei aatelisarvoa ole varsinaisesti lakkautettu, mutta he ovat menettäneet kaikki arvonimensä ja etuoikeutensa. Edellen aatelissuvuissa arvo periytyy vanhimmalle pojalle ja hänen pojalleen jne. Suvussa on usein esim. aatelissormus, joka periytyy näin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Sillä nimellä ei ole enempää arvoa kun Mustanaamiokerhon jäsenyydellä. Kunigas antanut rahapulassa sotilaalle palkaksi nimen.
Oli sillä aikoinaan merkitystä. Arvo tiesi oikeuksia ja vapauksia. Ja ne poistettiin vasta 2000-luvulla, vaikka käytännössä oikeuksia ei ollut olemassa pitkään aikaan.
Ja veikkaan, että ihmiset reagoi, jos joku on aatelinen. Kukin tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä nimellä ei ole enempää arvoa kun Mustanaamiokerhon jäsenyydellä. Kunigas antanut rahapulassa sotilaalle palkaksi nimen.
Oli sillä aikoinaan merkitystä. Arvo tiesi oikeuksia ja vapauksia. Ja ne poistettiin vasta 2000-luvulla, vaikka käytännössä oikeuksia ei ollut olemassa pitkään aikaan.
Ja veikkaan, että ihmiset reagoi, jos joku on aatelinen. Kukin tavallaan.
Aatelisarvoa osoittavien nimen osien kuten von käyttö pitäisi myös kieltää ja Ritarihuone sulkea että muuttaa museoksi jossa esitellään suomalaisten kärsimylsiä vieraiden valtioiden miehityksen alla. Aatelisarvo ei ole mikään neutraali henkilökohtainen asia vaan sillä valtiollista merkitystä tai oli. Aatelisarvo on merkki asemasta vieraan valtion hallintokoneistossa. Aateliset vetoavat siihen että kuningashuone on eri asia kuin aatelissääty. Niin tietysti on mutta se ei muuta sitä että aatelissuvut ovat tulleet Suomeen tai aateloitu vieraan valtakunnan hallitsijan toimesta. Aatelisen asema itsessään tarkoittaa hallinninnollista asemaa alamaisiin nähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisissa perii, toisissa ei. Suomessahan kukaan ei peri aatelisarvoja kun ne on lakkautettu.
Suomessa ei aatelisarvoa ole varsinaisesti lakkautettu, mutta he ovat menettäneet kaikki arvonimensä ja etuoikeutensa. Edellen aatelissuvuissa arvo periytyy vanhimmalle pojalle ja hänen pojalleen jne. Suvussa on usein esim. aatelissormus, joka periytyy näin edelleen.
Lainaus Wkipediasta: "Itsenäisessä Suomessa ei ole virallisia aatelisia tai aatelistoja, eikä Suomessa siis anneta aatelisarvoja, vaan aatelisuuden ideologiaa ylläpitävät ja harrastavat yksityiset henkilöt ja suvut, jotka ylläpitävät mm. aateliskalenteria."
Virallisesti ei siis ole enää mitään aatelia, vaan se on enää ainoastaan ideologisella tasolla ja yksityisten ihmisten yllä pitämä harrastus. Jokainenhan vo kehitellä itselleen ja läheisilleen minkälaisen säädyn haluaa ja vaalia sitä harrastuksenaan, jos sellainen kiinnostaa, mutta virallista statusta sille on turha haaveilla.
Vierailija kirjoitti:
jos käy kuten meillä; aatelisneito lähti seitsemän sukupolvea sitten rengin mukaan ja siinä meni kartanot ja tilukset ;)Perään heitettiin nyytit...toivottavasti muna oli tuon arvoinen...
t.ko.vosun tyttärentyttärentyttärentyttärentytär
Ei vissiin kun et osaa elämääsi tuon enempää arvostaa. Sinua ei olisi koskaan syntynyt jos esiäitisi olisi nainut kaltaistensa parista.
Kannattaa katsoa tätä asiaa muusta kuin sukupuolen kannalta. Aateli on ollut alunperin sotilassääty. Ansioituneet sotilaat saivat kuninkaalta läänityksiä ja arvonimiä. Sotilaat olivat miehiä, naisia ei sotilaina ollut. Jos sota syttyi, miespuoliset aateliset olivat velvoitettuja menemään sotaan jo säätynsä puolesta. Täten oli aivan loogista, että arvonimi periytyi (vanhimmalle) pojalle.
Itse olen tällaisen sotilassuvun naispuoleinen jälkeläinen, aatelisena tämä suku sammui jo aikoja sitten, mutta toki meitä on edelleen olemassa samalla nimellä, mutta aatelittomana, oltiin vain väärää haaraa. Mutta olisi jotenkin koomista olla aatelinen, kun en ole sotilas, en ole käynyt edes armeijaa, enkä mihinkään sotaan lähtisi vouhkaamaan minkää asian puolesta.
Alue: Aihe vapaa
Siellä se tehdään vain yksinkertaisuuden ja tasapuolisuuden takia (kun itse olin synnärillä, siellä sanottiin juuri niin). Rouvaksi ei silti tulla synnyttämällä lapsi. Eikä asumalla miehen kanssa samassa asunnossa.
Etiketti on muuttunut, koska jo puolet liitoista on avoliittoja. Vai kutsuisitko neidiksi nelikymppistä jolla 20 vuoden liitto takana ja liuta lapsia saman puolisonsa kanssa?