Lue keskustelun säännöt.
Onko totta, ettei aatelisuvun naisen lapset peri arvonimeä?
Kommentit (155)
Perustin juuri uuden aatelissuvun Silferbög af Håkansböle. Sen arvonimi Suurperuna periytyy myös muunsukupuolisille tai jopa itsensä pyörätelineeksi identifioivalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohjoismaissa kävi niin että kun taloja ja maata ei enää ollut jaettavaksi sotasankareille, niin alettiin jakaa arvonimiä peruspulliaisille :D
Nainen jopa menettää oman aatelisnimensä ja arvonsa kun menee naimisiin:) Suomessa toki on ihan sama mitä tapahtuu kun mikään muu maa ei tunnista "Suomen aatelistoa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä nimellä ei ole enempää arvoa kun Mustanaamiokerhon jäsenyydellä. Kunigas antanut rahapulassa sotilaalle palkaksi nimen.
Oli sillä aikoinaan merkitystä. Arvo tiesi oikeuksia ja vapauksia. Ja ne poistettiin vasta 2000-luvulla, vaikka käytännössä oikeuksia ei ollut olemassa pitkään aikaan.
Ja veikkaan, että ihmiset reagoi, jos joku on aatelinen. Kukin tavallaan.Suomen tasavallassa aatelisnimillä tai arvoilla ei koskaan ole ollut merkitystä koska niitä ei ole tunnustettu miltään osin virallisiksi. Ne eivät ole olleet mitään muuta kuin yksityishenkilöiden keskinäistä harrastetoimintaa.
Kyllä itsenäisyytemme alkuaikoina on ollut aatelisilla mm. sääntöperintötiloja, jolloin suurin osa (maa)omaisuudesta periytyi vanhimmalle pojalle (tai mitä sääntöperintöasiakirjassa sitten olikin määrätty), eikä tuohon heti kerralla tullut muutosta itsenäistymisen alussa, vaan lakeja on muutettu aikanaan, niin että esim. perintökaari ja verolait koskevat meitä kaikkia samalla tavalla riippumatta syntyperästä, sukupuolesta tai vaikka aikoinaan tehdyistä sääntöperintötestamenteista.
Joku vaati, että von-tunnusta ei saisi enää käyttää: tietääkseni Itävallassa asiasta ei ole tehty mitään lakia, vaan ihan yleinen ilmapiiri ja nykyinen ajattelutapa, joka haluaa pitää maan tasavaltana, on tehnyt sen, että noitten aatelisuutta ilmentävien tunnusten käyttö on loppunut. (Suurin osa von-liiteen käyttöön oikeutetuista on muutenkin ollut ns. alempaa aatelia, joilla suurimmalla osalla ei ole koskaan ollutkaan arvonimeä.)
Vierailija kirjoitti:
Nainen jopa menettää oman aatelisnimensä ja arvonsa kun menee naimisiin:) Suomessa toki on ihan sama mitä tapahtuu kun mikään muu maa ei tunnista "Suomen aatelistoa".
Ei menetä.
Kutsu tulee Ritarihuoneen juhliin yhä, vaikka on naimisissa. Lisäksi nimen kohdalla lukee siellä edelleen neiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä nimellä ei ole enempää arvoa kun Mustanaamiokerhon jäsenyydellä. Kunigas antanut rahapulassa sotilaalle palkaksi nimen.
Oli sillä aikoinaan merkitystä. Arvo tiesi oikeuksia ja vapauksia. Ja ne poistettiin vasta 2000-luvulla, vaikka käytännössä oikeuksia ei ollut olemassa pitkään aikaan.
Ja veikkaan, että ihmiset reagoi, jos joku on aatelinen. Kukin tavallaan.Suomen tasavallassa aatelisnimillä tai arvoilla ei koskaan ole ollut merkitystä koska niitä ei ole tunnustettu miltään osin virallisiksi. Ne eivät ole olleet mitään muuta kuin yksityishenkilöiden keskinäistä harrastetoimintaa.
Kyllä itsenäisyytemme alkuaikoina on ollut aatelisilla mm. sääntöperintötiloja, jolloin suurin osa (maa)omaisuudesta periytyi vanhimmalle pojalle (tai mitä sääntöperintöasiakirjassa sitten olikin määrätty), eikä tuohon heti kerralla tullut muutosta itsenäistymisen alussa, vaan lakeja on muutettu aikanaan, niin että esim. perintökaari ja verolait koskevat meitä kaikkia samalla tavalla riippumatta syntyperästä, sukupuolesta tai vaikka aikoinaan tehdyistä sääntöperintötestamenteista.
Joku vaati, että von-tunnusta ei saisi enää käyttää: tietääkseni Itävallassa asiasta ei ole tehty mitään lakia, vaan ihan yleinen ilmapiiri ja nykyinen ajattelutapa, joka haluaa pitää maan tasavaltana, on tehnyt sen, että noitten aatelisuutta ilmentävien tunnusten käyttö on loppunut. (Suurin osa von-liiteen käyttöön oikeutetuista on muutenkin ollut ns. alempaa aatelia, joilla suurimmalla osalla ei ole koskaan ollutkaan arvonimeä.)
No tämä meni varmasti ihan huumorin puolelle vai mitä??? Keski-Euroopassa aatelisuus on edelleen sellainen juttu että sitä arvostetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän hyvin valoittavan aloituksen lie kyhännyt ihminen, joka ei ole adel, mutta aateliksi haluaa.
Miksi?
Olisipa ihanaa saada aatelisnainen vaimoksi <3 <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät tietenkään peri, täytyyhän joku tolkku ja järki olla olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsoa tätä asiaa muusta kuin sukupuolen kannalta. Aateli on ollut alunperin sotilassääty. Ansioituneet sotilaat saivat kuninkaalta läänityksiä ja arvonimiä. Sotilaat olivat miehiä, naisia ei sotilaina ollut. Jos sota syttyi, miespuoliset aateliset olivat velvoitettuja menemään sotaan jo säätynsä puolesta. Täten oli aivan loogista, että arvonimi periytyi (vanhimmalle) pojalle.
Itse olen tällaisen sotilassuvun naispuoleinen jälkeläinen, aatelisena tämä suku sammui jo aikoja sitten, mutta toki meitä on edelleen olemassa samalla nimellä, mutta aatelittomana, oltiin vain väärää haaraa. Mutta olisi jotenkin koomista olla aatelinen, kun en ole sotilas, en ole käynyt edes armeijaa, enkä mihinkään sotaan lähtisi vouhkaamaan minkää asian puolesta.
Tervettä ajattelua. Mutta on jotenkin kummallista, että monet (etenkin naiset) ottaisivat niin kovin mielellään jotain sellaista, johon heillä ei ole mitään oikeutta, ei moraalista sen enempää kuin käytännöllistä tai historiallista oikeutta, mut kun siis olis niin siis niinku silleen tosi kivaa kun olis. Eikö tällaisilla ihmisillä ole minkäänlaista itsekunnioitusta? Eikö heistä olisi noloa kantaa jotain arvonimeä, jonka saavuttamiseen heillä ei ole osaa eikä arpaa? Se kuuluu samaan sarjaan kuin feikkilaukulla polleilu.
Brittien nykyinen systeemi on siinä mielessä hyvä, että Sir tai Dame - arvonimen saa ansioista, eikä se periydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisipa ihanaa saada aatelisnainen vaimoksi <3 <3
Miksi? Lapsenne eivät olisi enää aatelisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 21:46"]
Suomessa on vapaaherrallisia sukuja ja kaksi (?) kreivillistä sukua. Tavallisilla aatelisperheillä ei ole mitään arvonimeä. Aateliskalenteriin (sukukirja) merkitään vain poikien avioliitossa syntyneet jälkeläiset.Näin on. Olen aateliskalenterin ja Ritarihuoneen näkökulmasta naimaton neiti, vaikka olen avoliitossa ja 3 lapsen äiti eikä lapseni ikinä pääse kalenteriin koska heidän isänsä ei ole aatelinen.. Tasa-arvonäkökulmasta voisi valittaa, mutta koska asia ei sinänsä vaikuta elämääni millään tavalla, niin mitä väliä :)
No mutta sinähän olet naimaton neiti, jos olet avoliitossa etkä naimisissa. Ihan meidän tavallisten pulliaistenkin näkökulmasta, ei siihen aateliskalentereita tarvita.
Itse asiassa ei, äidiksi tullut ei ole neiti, siksi esim. synnytyslaitoksella kaikkia kutsutaan rouviksi säädystä riippumatta.
Siellä se tehdään vain yksinkertaisuuden ja tasapuolisuuden takia (kun itse olin synnärillä, siellä sanottiin juuri niin). Rouvaksi ei silti tulla synnyttämällä lapsi. Eikä asumalla miehen kanssa samassa asunnossa.
No voi hyvää päivää ja millä vuosisadalla elät? Ei se päälle päin näy onko avioliitossa vai ei, eikä ole enää korrektia ja kohteliasta puhutella naista siviilisäädyn mukaisesti kun niin ei tehdä miehillekään. Jos aikuinen mies on herra niin aikuinen nainen on rouva, oli naimisissa tai ei. Ritarihuoneen aateliskalenteri ei ota huomioon avoliittoja eikä aatelissukujen naisten jälkeläisiä. Jämähtivät Suomen itsenäisyyden alkuajoille, vaikka yhdistyksenä voisivat kyllä vähän päivittyä nykyaikaan ihan vapaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovat niin patriarkaalisia, että naisen arvo määräytyy miehen mukaan. Eli jos nainen menee naimisiin aatelittoman kanssa, hän menettää arvonimensä kokonaan.
Kyllä naisen lapset perivät arvonimen - isältään, kun naisen arvonimi tulee siinä vaiheessa miehen mukaan.
Niissä piireissä ei vissiin aviottomia lapsia tunneta ainakaan arvonimien perijöinä miehilläkään.
Ei tässä ole mitään patriarkaalista. Vielä nykyäänkin naiset ajattelevat, että heidän arvo määräytyy miehensä mukaan, jonka takia pitää saada itselleen mahdollisimman korkeasti koulutettu ja varakas puoliso. Ainoa tapa naisen nostaa omaa arvoaan niin yhteiskunnan kuin ystäviensä piirissä on naida ylös päin. Esimerkiksi peruskoulun käynyt työtön mies vetäisi maisteristutkinnon omaavan naisen hyvin paljon alas päin kaikkein silmissä. Kaikki työ ja koulutus ja satsaukset omaan elämään menisivät naiselta täysin hukkaan sellaisen miehen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on vapaaherrallisia sukuja ja kaksi (?) kreivillistä sukua. Tavallisilla aatelisperheillä ei ole mitään arvonimeä. Aateliskalenteriin (sukukirja) merkitään vain poikien avioliitossa syntyneet jälkeläiset.
En ole pitkään aikaan ymmärtänyt miten nykypäivänä voi olla hengissä vielä näin keskiaikainen systeemi. Suorastaan jäätävän noloa ja takapajuista.
Ylipäätään koko aateli-järjestelmä on niin mennyttä maailmaa, että olisi korkea aika lakkauttaa kokonaan.
Koko säätylaitos on lakkautettu aikaa sitten. Ei aatelisilla ole enää virallista asemaa. Itse ylläpitävät sukukirjanpitoaan.
Aatelisarvot ovat kyllä niin menneen ajan juttuja. Tietysti suvussa voisi mennä tuollainen arvo ikään kuin muistona menneiltä ajoilta, mutta muuten ovat aika huvittavia. Sekin että naiset eivät peri arvoa, on jo sinällään vastoin nykykäsityksiä naisten asemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 21:46"]
Suomessa on vapaaherrallisia sukuja ja kaksi (?) kreivillistä sukua. Tavallisilla aatelisperheillä ei ole mitään arvonimeä. Aateliskalenteriin (sukukirja) merkitään vain poikien avioliitossa syntyneet jälkeläiset.Näin on. Olen aateliskalenterin ja Ritarihuoneen näkökulmasta naimaton neiti, vaikka olen avoliitossa ja 3 lapsen äiti eikä lapseni ikinä pääse kalenteriin koska heidän isänsä ei ole aatelinen.. Tasa-arvonäkökulmasta voisi valittaa, mutta koska asia ei sinänsä vaikuta elämääni millään tavalla, niin mitä väliä :)
No mutta sinähän olet naimaton neiti, jos olet avoliitossa etkä naimisissa. Ihan meidän tavallisten pulliaistenkin näkökulmasta, ei siihen aateliskalentereita tarvita.
Itse asiassa ei, äidiksi tullut ei ole neiti, siksi esim. synnytyslaitoksella kaikkia kutsutaan rouviksi säädystä riippumatta.
Siellä se tehdään vain yksinkertaisuuden ja tasapuolisuuden takia (kun itse olin synnärillä, siellä sanottiin juuri niin). Rouvaksi ei silti tulla synnyttämällä lapsi. Eikä asumalla miehen kanssa samassa asunnossa.
No voi hyvää päivää ja millä vuosisadalla elät? Ei se päälle päin näy onko avioliitossa vai ei, eikä ole enää korrektia ja kohteliasta puhutella naista siviilisäädyn mukaisesti kun niin ei tehdä miehillekään. Jos aikuinen mies on herra niin aikuinen nainen on rouva, oli naimisissa tai ei. Ritarihuoneen aateliskalenteri ei ota huomioon avoliittoja eikä aatelissukujen naisten jälkeläisiä. Jämähtivät Suomen itsenäisyyden alkuajoille, vaikka yhdistyksenä voisivat kyllä vähän päivittyä nykyaikaan ihan vapaasti.
Jos miehesi saisi viisumin USAaan niin sina et avovaimona olisi oikeutettu tulemaan hanen mukanaan. USAn laki ei tunnusta "avoliittoa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen jopa menettää oman aatelisnimensä ja arvonsa kun menee naimisiin:) Suomessa toki on ihan sama mitä tapahtuu kun mikään muu maa ei tunnista "Suomen aatelistoa".
Ei menetä.
Kutsu tulee Ritarihuoneen juhliin yhä, vaikka on naimisissa. Lisäksi nimen kohdalla lukee siellä edelleen neiti.
Aateliskalenteriin merkataan sukujen miespuolisten jäsenten lapset ja heidän puolisonsa. Eli aateluus tosiaan periytyy aina isältä. Olen itse aateliskalenterissa, vaikka sukunimeni on umpisuomalainen (fennomaniabuumissa suomennettu), eli tätä ei ulkopuoliset pysty mitenkään päättelemään. Mieheni suku ei ole aatelinen, joten yhteiset lapsemme eivät ole kalenterissa, vaikka heillä olisikin minun sukunimeni. Ei ihan nykyaikaista, mutta toisaalta koko aatelisuus on itsessään jo niin vanhanaikaista ettei sillä ole väliä.
Suomen tasavallassa aatelisnimillä tai arvoilla ei koskaan ole ollut merkitystä koska niitä ei ole tunnustettu miltään osin virallisiksi. Ne eivät ole olleet mitään muuta kuin yksityishenkilöiden keskinäistä harrastetoimintaa.