Onko totta, ettei aatelisuvun naisen lapset peri arvonimeä?

Periaatteessa voisi onnistuakin. Vois ehdottaa seuraavan kerran kun törmään aatelisiin puolituttuihin, mikäli sattuvat olemaan vielä naimattomia! Toimisi siten, että menis virallisesti naimisiin, jonka jälkeen eroaisi, menis uudelleen naimisiin mutta tällä kertaa naisen kanssa. Tässä prosessissa olis varmaan onnistunu tutustumaan aatelisiin naisiinkin, ja sitten saisi arvon varmasti periytymään myös omille lapsille. Näin sitä kiivitään sosiaalisesti :D

Vierailija kirjoitti:

Tämä on väärää tietoa. Jos aatelissukuun ei synny poikia, aatelissuku päättyy (ruotsiksi dör ut) viimeisen aateliskalenteriin merkityn suvun jäsenen kuoltua.

Aatelissuvut ovat varmaan Suomen viimeinen paikka, jossa todella toivotaan poikia!

[quote author="Vierailija" time="30.08.2012 klo 07:41"]

Ihan keskiajalta asti perimyslakien normi on ollut, että naiset voivat periä arvonimen maineen, mikäli miespuolista sisarusta ei ole. Tällaisessa tilanteessa on myös mahdollista solmia avioliitto, jossa lapset luetaan kuuluviksi naisen sukuun, eli siis perivät kaikki hänen tittelinsä.

Vierailija kirjoitti:

Ovat niin patriarkaalisia, että naisen arvo määräytyy miehen mukaan. Eli jos nainen menee naimisiin aatelittoman kanssa, hän menettää arvonimensä kokonaan.

Kyllä naisen lapset perivät arvonimen - isältään, kun naisen arvonimi tulee siinä vaiheessa miehen mukaan.

Niissä piireissä ei vissiin aviottomia lapsia tunneta ainakaan arvonimien perijöinä miehilläkään.

Onhan prinsessa Annekin prinsessa vaikka hänen miehiään ei ole aateloitu eikä lapsilla ole arvonimeä.

Prinsessa ei ole aatelinen arvonimi. Se on kuninkaallinen.

Ranskassa on aatelissuvut lopetettu. Suomessa ei. Joten kun kuningatar Silvia ja kuningas olivat valtiovierailulla ,illallisella kuningatar ei käyttänyt tiaraa. Mutta Suomessa käyttää.

Ruotsissa on aatelismiehiä mennyt naimisiin miehen kanssa. Mutta ei aviopuolison tullut aatelista. Euroopan kuninkaallista vain Elisabeth voi aateloida edelleen ihmisiä. Esim. Beatlesit, Sean Connery ym. Eli ihmisiä joista on pr-arvoa maalle.

Tasavallassa on aatelisarvoja, mutta niihin ei liity muuta kutn erikoisoikeuksia.

Suomessa periytyi vain maa ja kynä aateli ei sotilas aateli. Nyt ei periydy nekään.

Säännöt ja tavat poikkeavat maittain, joskus aatelisnaiset lapsi/-t (tai vanhin heistä, usein pojalla "etuoikeus") todella perivät arvon.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa ("Britanniassa") aatelismies voi avioitua kenen naisen kanssa tahtoo niin, että hänen avioliitosta syntynyt vanhin poikansa perii isänsä arvon. Joillain suvuilla on myös tälle vanhimmalle pojalle ja hänen vanhimmalle pojalleen oma arvonimensä. Pitää huomata, että on myös joitain sukuja, joiden aatelisarvo periytyy vanhimmalle tyttärelle ja hänen vanhimmalle jälkeläiselleen, ellei poikaa ole ja on tilanteita, jolloin arvon perivät myös yhdessä useampikin henkilö, aika erikoinen järjestelmä sinänsä. Ehdottomasti useimmin aatelisarvon perii kuitenkin (avioliitossa syntynyt) miespuolinen henkilö, vaikka olisi kaukaistakin sukua.

Briteissä on Skotlannilla ja toisaalta Englannilla ja Walesilla omat aatelisensa ja järjestelmänsä.

Kuninkaallisten herttuoiden tyttäret ovat ensimmäisessä polvessa (hallitsijan pojantyttäret) yleensä prinsessoja, seuraavassa polvessa ladyja. Ylhäisaatelisten (ei-kuninkaallisten herttuoiden, markiisien ja kreivien eli lordien) tyttäret käyttävät lady-nimikettä etu- tai etu ja sukunimensä edessä ja heidät lasketaan aatelisiksi, nuoremmat pojat sir-nimikettä, tosin pitää huomata, että nuorempia poikia ei edes lasketa aatelisiksi, vaan tuo sir heidän kohdallaan on ns. certesy ("kohteliaisuudesta"?) käytettävä puhuttelutapa. Poikien vaimoilla on arvonimi miehensä mukaan, nuorempien vaimoilla usein lady sukunimen edellä.

Ladya saavat käyttää myös tietyt aviovaimot miehensä arvon perusteella, yhdistettynä sukunimeen, osa arvoista on perinnöllisiä. Jotkut miehet ovat henkilökohtaisista saavutuksistaan tai asemansa perusteella saaneet henkilökohtaisen, elinikäisen arvon/arvonimen (tavallisesi sir), joka ei periydy, jolloin vaimoa kutsutaan ladyksi (sukunimen edellä). Jos ko. arvo on annetaan naiselle, hän saattaa saada damen tai paronittaren arvon, josta ei seuraa hänen miehelleen mitään arvonimeä.

Manner-Euroopassa järjestelmä on toinen, siellä ylhäisaatelisen miehen jälkeläiset eivät ole aatelisia, eivätkä peri arvonimiä, jos mies avioituu ei-ylhäisaatelisen kanssa, noin periaatteessa, tosin monissa suvuissa suvun päämies voi nykyään muuttaa käytäntöä joko yksittäisen suvun jäsenen tai kaikkien kohdalla. Alemmat aateliset, kuten paronit, voivat avioitua kenen naisen kanssa tahtovat menettämättä lapsiltaan arvonimeä. Periaatteessa kaikki aatelisen miehen omat lapset ja poikien lapset jne. perivät "aatelisuuden" ja arvonimen (esim. paroni, kreivitär). Naisten kohdalla avioituessa on edelleen käytäntönä, että jos esim. kreivittären arvon perinyt nainen avioituu paronin kanssa, hänestä tuleekin (vain) paronitar. Toisin on Pohjoismaissa, meillä tämä kreivitär säilyttää arvonimensä, vaikka miehensä olisikin paroni tai kuka tahansa muu "alhaisempi" kuin kreivi.

Onko tosiaan niin, että Ranskassa aatelisuvut on "lopetettu" (ei kai sentään kirjaimellisesti!)? Joitakin vuosia sitten siellä ainakin vielä eräs Napeleonilta paronin arvon saanut suku oli kovin otettu aatelisuudestaan.

Itävallassa on tietääkseni luovuttu aatelisuutta ilmaisevan von-liitteen käytöstä.

Se siitäkin sitten. Entä jos vaihtaisin sukupuolen naiseksi, ja menisin naimisiin aatelismiehen kanssa?

Alkaa keinot loppua kesken kun en kuningatartakaan tunne. Ilmeisesti myös Espanjan kuningas voi vielä aateloida?

Vierailija kirjoitti:

Ovat niin patriarkaalisia, että naisen arvo määräytyy miehen mukaan. Eli jos nainen menee naimisiin aatelittoman kanssa, hän menettää arvonimensä kokonaan.

Kyllä naisen lapset perivät arvonimen - isältään, kun naisen arvonimi tulee siinä vaiheessa miehen mukaan.

Niissä piireissä ei vissiin aviottomia lapsia tunneta ainakaan arvonimien perijöinä miehilläkään.

Onhan ydinperhekin patriarkaalinen. Näin paljon ne miehet arvostavat teitä;)

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on vapaaherrallisia sukuja ja kaksi (?) kreivillistä sukua. Tavallisilla aatelisperheillä ei ole mitään arvonimeä. Aateliskalenteriin (sukukirja) merkitään vain poikien avioliitossa syntyneet jälkeläiset. 

Tätini (enoni vaimo) isä on kreivi (suomenruotsalainen suku), ja tämä arvonimi periytyi perheen vanhimmalle pojalle. Tätikään ei jäänyt tyystin vaille, hän on titteliltään vapaaherratar.

Kreivin arvo periytyy taas aikanaan veljensä vanhimmalle pojalle (etc),

"vapaaherruus" sen sijaan ei siirry seuraavalle sukupolvelle. Toisaalta arvoa ei myöskään oteta kantajaltaan pois jos/kun tämä avioituu ei-aatelisen kanssa.

Eli serkkuni (poika, perheen ainoa lapsi) on "ihan rivikansalainen" kuten aikanaan hänen mahdolliset tulevat jälkeläisensäkin.

Sitä en valitettavasti osaa sanoa onko asiassa jotain merkitystä sillä että eno puolisoineen on asunut koko avioliittonsa ajan Ruotsissa, olivat myös Ruotsin kansalaisia jo naimisiin mennessään (kumpikin aikoinaan kuitenkin syntynyt Suomessa). Serkkupoika siis jo syntyjään "ruotsalainen", vanhempansa sen sijaan valitsivat kaksoiskansalaisuuden. Jostain syystä mahdollisuutta tähän ei käytetty poikansa kohdalla - en ole koskaan tullut kysyneeksi syytä mutta ihan random-arvauksena voisin heittää pakollisen asepalvelun Suomessa? (Eno ja puolisonsa ovat adventisteja mutta ei kalpeintakaan hajua tämän uskontokunnan suhtautumisesta asiaan; toisaalta enoni on koulutukseltaan teologi - kääntyi adventistiksi tavattuaan tulevan vaimonsa - ja ajattelultaan humanisti ja vannoutunut pasifisti; ehkä tämä aspekti painanut valinnassa uskonsuuntaustakin enemmän?)

Mielenkiintoinen tieto tuo "kreivillisten" sukujen vähäinen lukumäärä Suomessa, tosin myös tätini äidinpuoleinen suku on aatelinen (mainittu ikäpolvi taisi pariutua useasti "kaltaistensa" kanssa?)

- Toki mainittuun asiaan taisi vaikuttaa puolestaan _heidän_ vanhempiensa seuraelämä; kun liikuttiin pienehköissä ja melko suljetuissakin piireissä myös perheiden nuoriso tapasi lähinnä toisiaan. Ja luonnollisesti aitojakin ihastuksia syntyi mutta yleisiä todennäköisesti olivat myös nk "järjestetyt liitot" . Lähinnä lienee ollut kyse perheen/suvun puolisovalinnan hyväksymisestä enemmän kuin varsinaisesta "pakkoavioliitosta"; varsinkin tyttöjen kohdalla konservatiiviset vanhemmat ovat voineet tätä kautta ohjailla jälkikasvunsa valintoja ankarallakin kädellä. (tässä kannattaa huomioda senaikainen maailma; 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla niin naisten kouluttautuminen kuin nuorison matkustelukin "omin päin" eli ilman valvovan aikuisen seuraa (varsinkin tytöillä piti olla "esiliina"!) ei vielä ollut läheskään niin yleistynyttä kuin tänä päivänä, eli näin ne piirit pysyivätkin pienenä kun niitä ulkopuolisia seurustelukandidaatteja ei edes tavattu kuin hyvin harvakseltaan..)

- Taisi vähän lähteä rönsyilemään tämä vastaus ooteen puolelle, pahoitteluni siitä.

Aihe alkoikin kiinnostaa ja viedä vähän mukanaankin, eli täytynee tässä tehdä sukulaisvisiitti sinne lahden toiselle puolelle ja istuttaa se tätini - ja toki eno myös - turisemaan näistä asioista... ;>

Ritarihuone maalaa itsensä käytännössä hissukseen nurkkaan (=sukupuuttoon) pitämällä aatelisarvon periytymistä voimakkaasti rajoittavista säännöistä vuodelta miekka & magia kiinni samaan aikaan kun uusia aatelissukuja ei enää synny ja nuoret aateliset naivat miten hyväksi näkevät siinä missä muutkin. 

Ei sillä tietenkään mitään merkitystä kenellekään ulkopuoliselle ole, jotenkin hassua vaan että perinteitä jääräpäisimmin rakastavat homeparrat käytännössä tappavat perinteen.

Vierailija kirjoitti:

voi olla täysin varma että kuuluvat sukuun. Miniän lapsihan voi olla kenen tahansa :D

No mutta se miniän poikalapsihan on juuri se joka sen arvonimen perii. Miniä on poikasi vaimo.

Aateliskalenteri on kuitenkin edelleen aika paksu. Meitä aatelisin sukuihin kuuluvia on vielä paljon. Meidän suvun yksi haara loppuu nykyiseen sukupolveen. Lapseni on ainoa joka taas jatkaa meidän sukuhaaraa. Sellaista se on. Ei aateluudella ole muuta merkitystä ole kuin käsittämättömän hankala sukunimi, oma vakuuna ja joskus se avaa ovia ja helpottaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 21:46"]

Suomessa on vapaaherrallisia sukuja ja kaksi (?) kreivillistä sukua. Tavallisilla aatelisperheillä ei ole mitään arvonimeä. Aateliskalenteriin (sukukirja) merkitään vain poikien avioliitossa syntyneet jälkeläiset.

Näin on. Olen aateliskalenterin ja Ritarihuoneen näkökulmasta naimaton neiti, vaikka olen avoliitossa ja 3 lapsen äiti eikä lapseni ikinä pääse kalenteriin koska heidän isänsä ei ole aatelinen.. Tasa-arvonäkökulmasta voisi valittaa, mutta koska asia ei sinänsä vaikuta elämääni millään tavalla, niin mitä väliä :)

 

Olet sinä ihan muutenkin naimaton neiti, jos et naimisissa kerran ole. Ei sillä asialla ole mitään tekemistä aateliskalenterin kanssa.

Suomessa ei ole periytyviä aatelisarvoja. Ainahan voi ajatella olevansa aatelinen mutta kukaan ei pidä minään tuollaisia omatekoisia aatelisarvoja.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei ole periytyviä aatelisarvoja. Ainahan voi ajatella olevansa aatelinen mutta kukaan ei pidä minään tuollaisia omatekoisia aatelisarvoja.

Tottakai Suomessa on aatelissukuja.

Naiset eivät miehen maailmassa saa mitään arvoa;))) Jatkakaa vain niiden teitä vihaavien pellejen nimenjatkamista.;);

Vierailija kirjoitti:

Aateliskalenteri on kuitenkin edelleen aika paksu. Meitä aatelisin sukuihin kuuluvia on vielä paljon. Meidän suvun yksi haara loppuu nykyiseen sukupolveen. Lapseni on ainoa joka taas jatkaa meidän sukuhaaraa. Sellaista se on. Ei aateluudella ole muuta merkitystä ole kuin käsittämättömän hankala sukunimi, oma vakuuna ja joskus se avaa ovia ja helpottaa elämää.

Mitä tarkoitat tuolla "avaa ovia ja helpottaa elämää"? Käytännön esimerkkejä? Saako esim johtavan pallin helpommin pelkällä nimellä?

wantrepreneur kirjoitti:

Se siitäkin sitten. Entä jos vaihtaisin sukupuolen naiseksi, ja menisin naimisiin aatelismiehen kanssa?

Alkaa keinot loppua kesken kun en kuningatartakaan tunne. Ilmeisesti myös Espanjan kuningas voi vielä aateloida?

Ei hitto repesin😂

Ei saa töitä pelkästään nimellä mutta nimi voi auttaa silti. Monessa (pörssi)yhtiössä on johdossa aatelisia, kaikista ei nimistä aateluutta ei huomaa, jos ei tiedä että nimi on aatelinen, von tai af liite ei ole läheskään kaikissa nimissä.

Mitä tarkoitat tuolla "avaa ovia ja helpottaa elämää"? Käytännön esimerkkejä? Saako esim johtavan pallin helpommin pelkällä nimellä?[/quote]