Meidän avioliitto on täysin pilalla koska

Usein kiukun tarkoitus on läheisyyden säätely suhteessa. Tai sillä voidaan hakea välittämistä toiselta, toivotaan että toinen lohduttaisi ja ottaisi syliin. Usein juuri naiset toimivat juuri näin, eikä siinä ole mitään epänormaalia tai hävettävää.

Usein juuri lapset toimivat näin, eikä siinä ole mitään epänormaalia tai hävettävää.

Lapsuudestahan me useimmat käytösmallit saammekin. Hyväksyntää ihmiset hakevat kiukun lisäksi usein myös mykkäkoululla, liika kiltteydellä, suorittamisella, jatkuvalla myöntymisellä ja jopa valehtelulla. Myös tunnekylmyys ja empatian puute opitaan lapsena, valitettavasti. Läheisyyden säätelyn yksi toimintatapa on myös vetäytyminen, pettäminen ja ulkopuoliset suhteet. Ne ovat avioliiton kannalta aika tuhoisia tapoja riitelyyn verrattuna. Että tämmöisiä me kaikki ihmiset olemme, kukaan ei loppujenlopuksi ole "aikuinen" vaan sitä henkisen kehityksen matkaa me kaikki joudumme tekemään. Myös minä itse! ;-) Ja pariterapiassa opitaan myös käsittelemään näitä erilaisia tapoja ja niiden ymmärtämistä, ettei tulisi ylilyöntejä. Onnellinen on se, joka pystyy keskustelemaan miehensä kanssa näistä lapsellisuuksistaan ja heikkouksistaan ja hiomaan pahimpia särmiä. Avioparit joutuvat joskus toimimaan toinen toisensa "vanhempina" vaikka olisivat eläkkeellä ja se on sitä välittämistä. Kukin tavallaan. Sen yhden keskustelijan, joka vaahtosi riitelyn kamaluudesta ja lastensuojelusta, kannattaisi varmasti miettiä omia toimintatapojaankin välillä.

Miksi lapsenmielisen kanssa kannattaa riidellä? Ei aikuista pidä pitää sylissä ja tukea kun hänellä on kriisi. Aikuinen ottaa itseään niskasta kiinni ja tekee asialle jotain

[/quote]

Miksi lapsenmielisen kanssa kannattaa riidellä? Ei aikuista pidä pitää sylissä ja tukea kun hänellä on kriisi. Aikuinen ottaa itseään niskasta kiinni ja tekee asialle jotain

[/quote]

No aika monessa parisuhteessa esimerkiksi nainen kykenee lohduttamaan miestä, jos hänellä on töissä huolia tai on tullut vastoinkäymisiä, vaikkapa sairautta. Minä ainakin toimin näin ja toivon samaa mieheltäni, tosin meillä ei ole sen suhteen ongelmia.



Ja useimmat ihmiset haluavat parisuhteeseen nimenomaan empatiakykyisen ja hyväsydämisen ihmisen kanssa, joka osaa antaa hellyyttä ja rakkautta sydämensä pohjasta. Vaikka kolikon kääntöpuolena olisikin joskus itkut ja raivarit. ;-)

ettei niistä tarvitse puhua puolisonsa kanssa, ne voi vain ratkaista ja jatkaa eteenpäin? Ja on parisuhdeihanne, ettei toiselle kerrota omia huolia, koska "ketä kiinnostaa"?

Mikätyyppisistä ongelmista tässä puhutaan, kun ne pitää noin vain ratkaista eikä niistä saa puolisolle puhua kun toista ei todellakaan kiinnosta? Vai koskeeko se kaikkia ongelmia, niin isoja kuin pieniä? Jos ei voi heti ratkaista omin päin, pitäköön omana tietonaan?

Ratkaise ongelma ja jatka elämää. Ketä kiinnostaa kuunnella jotain valitusta? Valittaako miehesi sinulle asioita? Jos ei niin miksi sinä teet sen hänelle?