Lue keskustelun säännöt.
Meidän avioliitto on täysin pilalla koska
28.08.2012 |
miehelläni on sellainen periaate, että jos suutun tai mulla on paha mieli tai jokin kriisi, niin se ei puhu mulle mitään. Koska kuulema aina menee pieleen. Siitä en tiedä, mutta sen tiedän, että kaikkein pahinta on tuo ettei se vastaa mitään jos sanon sille jotain. Mulla ei ole tapana saada mitään hillittömiä raivareita, en huuda enkä kiroa enkä ole eläissäni heittänyt ainuttakaan astiaa, joten mielestäni tuollainen kohtelu on kohtuutonta.
Olen sanonut miehelle että tämä tuhoaa meidän liiton, mutta se ei välitä siitä mitään. Vaikka se koettaa olla mulle ystävällinen noin muuten, niin mä en pysty vastaamaan siihen, koska tiedän että jos mulle tulee huono hetki, muutun taas näkymättömäksi. En tiedä mitä tehdä. Onko tää sellainen asia, jonka takia kannattaa rikkoa perhe? Tuntuu että on.
Kommentit (103)
Mitäköhän viestiä ei olla luettu?
missä ap kertoo että perheessä on jatkuvaa valitusta, riitelyä ja itkua? Kuulostaa siltä että tulit vahingossa kertoneeksi omasta perhe-elämästäsi.
jossa ap kertoo perhe-elämästään
"Tai se voi vaan koettaa kestää, koska me ei todella riidellä joka päivä tai edes joka viikko eikä aina edes joka kuukausi."
Miten sä päädyt tästä siihen että perheessä on jatkuvaa valitusta, riitelyä ja itkua, ja tarvittaisiin lastensuojelua? Ja sitten ryhdyt neuvomaan aikuiseksi kasvamisessa? Kenenkähän tässä olisi syytä kasvaa aikuiseksi. Oikeasti ärsyttää nämä netti-mt-ongelmaiset, jotka kiihdyttää itsensä raivoon ja sitten tulee ketjuihin mesoamaan omassa päässään keksimistään asioista sivutokulla ja tuhlaamaan kaikkien aikaa. Tätä on netissä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mykkäkoulu on henkistä pahoinpitelyä. Kannattaako avioliittoon jäädä, jos pahasta mielestä saa empatian sijaan henkisen pahoinpitelyn?
tähän mennessä on tullut ilmi, että mies on sika, jos
- naisella on huono hetki/raivokahtaus eikä mies jollain mystisellä tavalla "komminikoi" tämän myrkyn nielemän naisen kanssa
- tai mies ei telepaattisesti tiedä, että oikesti hänen odotetaankin riitelevän naisen kanssa, koska ei ole normaalia jos ei riidellä
Jatkakaa tytöt, aina mies oppii uutta...
Miehet kun yrittää aina ratkaista kaikki ongelmat. Jos nainen kertoo huolestaan, mies hermostuu ETTÄ MITÄ V****A MÄ SILLE VOIN TEHDÄ? Kuunnella ehkäpä? Ei tarvitse aina edes kommentoida, riittää että halaa.
Näin mä olen mieheni kädestäpitäen opettanut. En kaipaa että mies keksii ratkaisut kaikkiin mun pieniin kriiseihin, mutta mua helpottaa jos se kuuntelaa ja vaikka halaa vain.
Kysy mieheltäs, voisko se toimia näin, se olis sulle tärkeää ja helpottais sun oloa. Jos ei jostain syystä suostu mihinkään toimiin, on aika erikoinen ja tunnevammainen :O
asian vierestä raivoajat on oppikirjaesimerkkejä projoisoinnista, jossa oman elämän kipupisteet heijastetaan muihin. Ei ole vaikea arvata kenen perheessä lastensuojelu on issue.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisi vähän satikutia tuosta käytöksestään, ja ulkopuolisen tuomio voisi avata silmät. Yksin et saa mitään muutosta.
Eli kun akka saa raivokohtauksen, niin sen jälkeisen miehen hiljaisuuden pitää ulkopuolisen tuomita, tai muuten pukkaa eroa. Ei jumalauta täällä on kyllä seinähulluja akkoja.
Teillä on varmaan 100% eroprosentti, ja ties monesko pässi kiusattavana.
Minä en pysty puhumaan äidilleni oikeastaan milloinkaan.
Mitä vähemmän välillämme on kommunikointia, sitä parempi. Hänellä on ihmeellinen taito väännellä sanomisiani niin että lopulta saa ne kuulostamaan ihan eriltä kuin mitä sanoin sitten hän paisuttelemaan sanomisiani.
Esim. jos sanon että 'onpa aurinkoinen päivä', muuttuu se äitini vääntelyiden ja paisutteluiden jälkeen muotoon 'kamalan kuuma, mikse voi jo olla talvi' vaikka en todellakaan sanoisi yhtään mitään muuta kuin että 'onpa aurinkoinen päivä'. Ja sitten hän alkaa pitämään kiivasta luentoa vuodenajoista ja siitä kuinka nyt ei voi olla liian kuuma. Tai jotain muuta aivan yhtä älyvapaata.
Ei sellaista jaksa.
Olen katsonut parhaaksi olla lähinnä hiljaa äitini seurassa.
Yritän vain parhaani mukaan jättää hänet huomioni ulkopuolelle silloin kun hänet on pakko tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katsonut parhaaksi olla lähinnä hiljaa äitini seurassa.
Yritän vain parhaani mukaan jättää hänet huomioni ulkopuolelle silloin kun hänet on pakko tavata.
vai suoraanko olet siirtynyt marttyrointiin?
että mykkäkoulu on henkistä pahoinpitelyä. Kannattaako avioliittoon jäädä, jos pahasta mielestä saa empatian sijaan henkisen pahoinpitelyn?
Kas kun ei kotikiusaamista.
Valkoisesta ei tule mustaa* eikä hiljaa istuvasta miehestä syyllistä mihinkään, jollei sitä ole jo ennen riitelyä.
* paitsi Pekka ja Pätkä -elokuvissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä tahdot kontrolloida, mies on hiljaa koska sä keksit kuitenkin tavan riidalle.
Mitä hyvää teidän suhteessa on?
Miten olet hyvä ihminen ja miten autat suhdetta olemaan vahva ja siinä on hyvä olla?
Onko sun mukava olla kotona?
Onko teillä hellyyttä ja mukavia asioita yhdessä?Miten sun päivä rakentuu kotona? Juu, sä teet paljon ja käyt välillä koneella (päivittäin) mutta tekeekö se koneella olo sut negatiiviseksi? Kannattaako?
Tölkkien vieminen ja puistossa olo, iltapalan tekeminen ei kauaa vie aikaa.
Lopettakaa tollanen kettuilu ja miettikää miten kumppanin olisi mukava olla kotonaan!Meillä ei juurikaan riidellä. Asiat voi olla sellaisia että ne keskustellaan ja tehdään kompromisseja muttei ne jää mieleen ja arkielämä on mukavaa.
Meillä on myös hyvin stressaavaa aikaa nyt mutta sitä enempi me tuetaan toisiamme ja katsotaan että toinen voi hyvin.Unohda sotakirves ja huolehtisit parisuhteestasi. Varmasti teillä on kovin raskasta, mutta oma asenne siihen vaikuttaa paljon miten teillä menee jaksamisen kanssa.
Jos teillä on nuoria lapsia niin soitto neuvolaan ja perheneuvolaan tai perhetyöntekijä tekemään ihan konkreettista apua.
Sinä kirjoittelet nyt täällä sellaista tekstiä että sulla on jatkuva riita siellä, miehen on varmaan vaikea kotona olla. Kauanko se tuota jaksaa? Entä sinä? Lopeta nyt, elämä on tollaiseen liian lyhyt.
on tämän tekstin kanssa TÄYSIN SAMAA MIELTÄ!
Nämä on vanhoja totuuksia, mutta parisuhteessa ei ole voittajia ja häviäjiä. Parisuhteen riidoissa ei ole voittajia ja häviäjiä.
Ja ennen kaikkea: parisuhde ei muutu onnelliseksi sillä, että mies oppii lukemaan naisen ajatuksia ja käyttäytymään kuin nainen. Koska sitä ei tule tapahtumaan.
Hirveän usein tilanne on se, että mies kyllä hyväksyy naisen sellaisenaan, vikoineen ja kaikkineen, mutta nainen ei hyväksy miestä sellaisenaan, vaan koko ajan on kauhea kritisointi käynnissä, ja juuri sen suhteen, että mies ei OSAA TOIMIA OIKEIN. Unohdetaan vaan se, että se oikea tapa on hirveän subjektiivinen käsite.
Mä jo kerroin, että mun suhteeni parani ihan julmetusti, kun oikeasti ymmärsin, että mä en ole täydellinen itsekään, sisäistin, että mun mies ei vaan ( ihan esimerkkinä) näe kodin sotkuja samalla tavalla kuin minä ja kykene samanlaiseen järjestelmällisyyteen kuin minä. Joten mä en joka päivä natkuta samoista asioista, vaan hoidan ne missä olen parempi LASKEMATTA KOKO AJAN TEKEMISIÄNI.
Mutta en myöskään puurra marttyyrina, vaan joitain asioita olen vaan ihan suosiolla jättänyt täysin miehen hoidettavaksi, ja jälleen EN KRITISOI vaikka itse hoitaisin ne hommat eri tavalla, kenties paremmin ja tehokkaamminkin.
MEillä on myös ollut vaikeita aikoja ja isoja riitoja aiemmin, mutta nuo pienet muutokset on tehneet niin paljon, että nykyään me olemme todella onnellisia, ja elämä sujuu kaikilla osa-alueilla.
Kunpa naiset oikeasti oppisivat ymmärtämään ja tunnustamaan ja ennen kaikkea TUNNISTAMAAN oman osuutensa parisuhteen ongelmissa. Kun hirveän usein ne tuntuvat naisten mielestä olevan vain miesten ongelmia.
kyllästyttävän typeriä vastauksia olet saanut. Ihmiset on erilaisia ja siten myös parisuhteet. Suhteessanne ongelma on se että mies käyttää valtaa vaikeissa tilanteissa puhumattomuudella. Se vaivaa sinua pahasti ja vaikuttaa parisuhteeseenne - mitä en ollenkaan ihmettele. Et saa mitään tukea silloin kun sinä sitä tarvitsisit.
Itse en jaksaisi tuollaisen syyllistävän puhumattoman miehen kanssa - tekisin selväksi, että jos homma ei muutu en pystyisi elämään kanssaan. Sinä toki arvioit mihin olet valmis, jos mies ei suostu muuttamaan käytöstään, sinun täyty y päättää kestätkö sen vai teetkö asialle jotain, ja mitä.
Näitä kirjoituksia lukiessa (varsinkin miesten) tulee mieleen, et onneksi kusipäiden kanssa ei ole pakko olla nainmisissa, jos ei halua. Mielummin yksin kun huonossa suhteessa.
Tsemppiä!
toiselle antaa.
Ap:lla on mahdollisuus ottaa opiksi ja muuttaa omaa käytöstään, miehen käytöstä kun ei voi väkisin muuttaa.
Voihan tuossa myös lähteä vastataistoon: ei puhu miehelle ennen kuin tämä suostuu kommunikoimaan sen riidan tiimoilta.
Tosi usein naisten riitely tai tuen tarve on oikeasti vain sellaista toisen ihmisen energian imemistä ja turhaa märinää. Siitäkin pääsee eroon ihan vaan asennemuutoksella. Päättää ettei ole enää mielensäpahoittaja ja hankkii itsetunnon. Oikeasti normaalin ihmisen ei tarvitse olla oikeasti koskaan pahoilla mielin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
milloin teillä on mennyt viimeksi "hyvin".
Ymmärrän sekä ap:n että miehen käytöksen näin ulkopuolisena.
Eriävät tavat käsitellä asioita ovat avioliitoissa hyvin yleisiä ongelmia ja riitelyn rakentava taito on yksi suhteen kulmakiviä, jonka opettelu voi yhdessä kestää vuosia! :-) Mutta se on henkisesti opettavaista, koska joutuu luopumaan ahdasmielisyyksistään ja laajentamaan ajatusmaailmaansa. Suosittelen avioliittoneuvojalla käyntiä, joka kuuntelee molempia ja auttaa teitäkin hahmottamaan ne oikeat asiat sieltä pohjalta.
Usein kiukun tarkoitus on läheisyyden säätely suhteessa. Tai sillä voidaan hakea välittämistä toiselta, toivotaan että toinen lohduttaisi ja ottaisi syliin. Usein juuri naiset toimivat juuri näin, eikä siinä ole mitään epänormaalia tai hävettävää.
Mutta tuo kiertokulku pitäisi saada aisoihin ja molempien teistä pitää hieman muuttaa tapaansa toimia, ettei asiat kehity riidoiksi asti. Yritä ap itse ensin ja katso miten mies reagoi?
Tsemppiä! Ei ole mitään syytä erota näin tavallisen ongelman vuoksi, nämä ovat vain avioliittoa ja henkistä kasvua kaikki... ;-)
Vuosien kuluttua nauratte koko "ongelmalle."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein kiukun tarkoitus on läheisyyden säätely suhteessa. Tai sillä voidaan hakea välittämistä toiselta, toivotaan että toinen lohduttaisi ja ottaisi syliin. Usein juuri naiset toimivat juuri näin, eikä siinä ole mitään epänormaalia tai hävettävää.
Usein juuri lapset toimivat näin, eikä siinä ole mitään epänormaalia tai hävettävää.
Ja se olisi pitänyt tehdä jo paaaaaljon aikaisemmin. Sairasta vallankäyttöä!
Usein kiukun tarkoitus on läheisyyden säätely suhteessa. Tai sillä voidaan hakea välittämistä toiselta, toivotaan että toinen lohduttaisi ja ottaisi syliin. Usein juuri naiset toimivat juuri näin, eikä siinä ole mitään epänormaalia tai hävettävää.
Usein juuri lapset toimivat näin, eikä siinä ole mitään epänormaalia tai hävettävää.
Lapsuudestahan me useimmat käytösmallit saammekin. Hyväksyntää ihmiset hakevat kiukun lisäksi usein myös mykkäkoululla, liika kiltteydellä, suorittamisella, jatkuvalla myöntymisellä ja jopa valehtelulla. Myös tunnekylmyys ja empatian puute opitaan lapsena, valitettavasti.
Läheisyyden säätelyn yksi toimintatapa on myös vetäytyminen, pettäminen ja ulkopuoliset suhteet. Ne ovat avioliiton kannalta aika tuhoisia tapoja riitelyyn verrattuna.
Että tämmöisiä me kaikki ihmiset olemme, kukaan ei loppujenlopuksi ole "aikuinen" vaan sitä henkisen kehityksen matkaa me kaikki joudumme tekemään. Myös minä itse! ;-) Ja pariterapiassa opitaan myös käsittelemään näitä erilaisia tapoja ja niiden ymmärtämistä, ettei tulisi ylilyöntejä. Onnellinen on se, joka pystyy keskustelemaan miehensä kanssa näistä lapsellisuuksistaan ja heikkouksistaan ja hiomaan pahimpia särmiä. Avioparit joutuvat joskus toimimaan toinen toisensa "vanhempina" vaikka olisivat eläkkeellä ja se on sitä välittämistä.
Kukin tavallaan. Sen yhden keskustelijan, joka vaahtosi riitelyn kamaluudesta ja lastensuojelusta, kannattaisi varmasti miettiä omia toimintatapojaankin välillä.
Oletkos koettanut äitisi kanssa jutella asiasta
Olen katsonut parhaaksi olla lähinnä hiljaa äitini seurassa. Yritän vain parhaani mukaan jättää hänet huomioni ulkopuolelle silloin kun hänet on pakko tavata.
vai suoraanko olet siirtynyt marttyrointiin?
monia kertoja.
Olen yrittänyt kauniisti puhumalla, olen yrittänyt huutamalla ja karjumalla, olen yrittänyt selittää esimerkkien avulla, olen pyytänyt lukemaan asiasta kirjallisuutta.
En todellakaan ole suoraan siirtynyt marttyrointiin.
Kaikki jutteluyritykset ovat vain pahentaneet tilannetta.
Äitini on muidenkin kanssa vaikea ihminen. Suuttuu aina välillä jollekin kaverilleen tai sukulaiselle jostakin ihmeellisestä asiasta ja pyyhkii tietonsa pois osoitekirjasta ja poistaa numeron puhelimesta.
Yhdelle ystävälleen suuttui siitä kun tämä halusi laittaa viinipullon äitini jääkaappiin vierailun ajaksi. Äitini ei käytä itse alkoholia, eikä tämä ystäväkään sitä pulloa hänen luonaan aikonut avata. Olisi vain halunnut jäähdyttää sen, että voisi juoda siitä sitten kun pääsee kotiin. Äitini suuttui tästä ehdotuksesta niin kovasti että heitti ystävänsä pihalle sen viinipullon kanssa.
Hän jostain syystä hakee konfliktia. Jos ei muuta aihetta keksi niin yrittää saada lapsia riitelemään kavereidensa kanssa. Ottaa aina jonkun lapsen silmätikukseen, ja yrittää saadaa muut lapset syrjimään tätä.
Miehet kun yrittää aina ratkaista kaikki ongelmat. Jos nainen kertoo huolestaan, mies hermostuu ETTÄ MITÄ V****A MÄ SILLE VOIN TEHDÄ? Kuunnella ehkäpä? Ei tarvitse aina edes kommentoida, riittää että halaa. Näin mä olen mieheni kädestäpitäen opettanut. En kaipaa että mies keksii ratkaisut kaikkiin mun pieniin kriiseihin, mutta mua helpottaa jos se kuuntelaa ja vaikka halaa vain. Kysy mieheltäs, voisko se toimia näin, se olis sulle tärkeää ja helpottais sun oloa. Jos ei jostain syystä suostu mihinkään toimiin, on aika erikoinen ja tunnevammainen :O
Ratkaise ongelma ja jatka elämää. Ketä kiinnostaa kuunnella jotain valitusta? Valittaako miehesi sinulle asioita? Jos ei niin miksi sinä teet sen hänelle?
Olen katsonut parhaaksi olla lähinnä hiljaa äitini seurassa. Yritän vain parhaani mukaan jättää hänet huomioni ulkopuolelle silloin kun hänet on pakko tavata.
vai suoraanko olet siirtynyt marttyrointiin?
Toisen luonnetta tai käytöstä ei voi muuttaa. Ei tuollaisten ihmisten kanssa kannata olla missään tekemisissä.
Jo toi että sillä on pakonomainen tarve riidellä miehen kanssa tarkottaa sitä että ei siellä asiat kunnossa ole. AP:n viesteistä on saanut juuri sen kuvan että hän on valittava narsistinen raivohullu. Kuka valittaa siitä että ei saa riidellä?
En todellakaan kertonut omasta elämästäni. Jos meillä käyttäytyisi yksikin noin kuin AP niin hän lentäisi välittömästi ovesta ulos. Eikä tarvitsisi tulla takaisin. Oli kyse sitten puolisosta tai lapsista.