Meidän avioliitto on täysin pilalla koska

paha merkki, jos tunteita ei saa näyttää. Kun tunteet, ne negatiivisetkin, ovat kiellettyjä niin liitossa ei ole ns. tunnesidettä.



Voi tietysti ajatella, että tuo on miehesi puolelta aikamoista vallankäyttöä. Toisaalta kyse on ehkä siitä, että mies on kasvatettu itse samalla tavoin. Hän vain toimii siten, kun on oppinut, että rakkaus käyttäytyy.

Saisi vähän satikutia tuosta käytöksestään, ja ulkopuolisen tuomio voisi avata silmät. Yksin et saa mitään muutosta.

Aikaisemmin on ollut asioista jotain mieltä ja Siperia opettanut.



Paitsi jotenkin haiskahtaa, että tämä aloitus samasta lähteestä kuin noin 5 muuta vähän samaa asiaa pyörittävää ketjua tänään.

Meillä on vähän vastaavanlainen tilanne ja ainakin meitä se tuntuu auttavan. Puolessa välissä ollaan.

erosin. Oli ehdottomasti oikea ratkaisu. En halua lapsille esimerkkiä perhe-elämästä, jossa isä käyttää valtaa pitämällä mykkäkoulua aina kun mielensä pahoittaa.

Tai haluavat keskustella jostakin, mistä itsellä ei ole hajuakaan tai osaa eikä arpaa ja kuitenkin jotain pitäisi osata vastata?

Vaimo pihtaa ja minä pidän mykkäkoulua. Ollaanko me siis tasoissa? :)



No se riippuu myös miten sinä vastaat miehellesi. Toiset osaavat tehokkaasti tyrmätä toisen puheet ja sanomiset välittömästi. Näin kehuit miehesikin sanoneen. Eipä sitä sellaisen kanssa kovin pitkään jaksakkaan jutella.



M33

Siitä en tiedä, mutta sen tiedän, että kaikkein pahinta on tuo ettei se vastaa mitään jos sanon sille jotain. Mulla ei ole tapana saada mitään hillittömiä raivareita, en huuda enkä kiroa enkä ole eläissäni heittänyt ainuttakaan astiaa, joten mielestäni tuollainen kohtelu on kohtuutonta.

Olen sanonut miehelle että tämä tuhoaa meidän liiton, mutta se ei välitä siitä mitään. Vaikka se koettaa olla mulle ystävällinen noin muuten, niin mä en pysty vastaamaan siihen, koska tiedän että jos mulle tulee huono hetki, muutun taas näkymättömäksi. En tiedä mitä tehdä. Onko tää sellainen asia, jonka takia kannattaa rikkoa perhe? Tuntuu että on.

Ihan itseaiheutettu tilanne ap:lla.

1. "miehelläni on sellainen periaate, että jos suutun tai mulla on paha mieli tai jokin kriisi, niin se ei puhu mulle mitään. Koska kuulema aina menee pieleen."

Eli kaikilla miehillä (ja varmasti monilla naisilla) on kokemuksia, että sanoo mitä tahansa niin pieleen menee ja saa syyt ja vihat niskoilleen. Ihan perusmieslogiikkaa ja itsesuojeluvaistoa.

2. "Vaikka se koettaa olla mulle ystävällinen noin muuten, niin mä en pysty vastaamaan siihen, koska tiedän että jos mulle tulee huono hetki, muutun taas näkymättömäksi."

Ongelmia vihanhallinassa ja itsetunnossa? Tarvitset siis ap toisen henkilön työstämään huonoja hetkiä. Oletko dramakveen? Tuohan on sitä samaa kuin 1. kohta. Oma ongelma muuttuukin miehen syyksi, koska ei ole tarpeeksi empaattinen eikä osallistu ap:n asettamilla säännöillä "huonon hetken" työstämiseen. Miten lapset, pitääkö heidänkin osallistua äidin terapiatuokioihin?

myös riitelemään ja keskustelemaan eripuran aiheista. Niinhän se pappikin sanoo että myötä-ja vastamäessä. Yksi ihmissuhteen pointeista on se, että voi keskustella myös mieltä painavista asioista, ei vain hyvistä. Jos se mahdollisuus evätään, niin eihän sellainen liitto tule kauan kestämään.

Ap nosti eilen kissan pöydälle... Sanoin miehelle ystävällisesti että toivoisin ettei käyttäisi tuota puhumattomuutta, koska sillä todella suuri vaikutus mun luottamukseen miestä kohtaan. Ja että toki hän voi niin tehdä, mutta että olen nyt sitten ainakin kertonut että se jäytää suhdettamme todella pahasti. Sitten sanoin että että miten meidän parisuhde noin muuten voi mielestäsi, ei kauheasti puhuta nykyään toisillemme ja niin edelleen. Mies sanoi siihen että no kun sä olet kaikki illat tietokoneella! Joo. No eilisillan todellisuus:



Siivosin varastoa, vein lasipurkit ja metallit kierrätykseen, kävin lapsen kanssa leikkipuistossa pienen hetken, tein sille iltapalan, laitoin nukkumaan, kävin juoksulenkillä, katsoin televisiosta yhden ohjelman, ja kaiken tämän välissä kävin kyllä monesti tietokoneella tsekkaaamassa jotain ketjua mitä seurasin.



Koko tämän ajan, siis IHAN KOKO ILLAN mies istui nojatuolissa näpyttelemässä tietokonettaan.



terveisin vaikea ihminen

Ongelmia vihanhallinassa ja itsetunnossa? Tarvitset siis ap toisen henkilön työstämään huonoja hetkiä. Oletko dramakveen? Tuohan on sitä samaa kuin 1. kohta. Oma ongelma muuttuukin miehen syyksi, koska ei ole tarpeeksi empaattinen eikä osallistu ap:n asettamilla säännöillä "huonon hetken" työstämiseen. Miten lapset, pitääkö heidänkin osallistua äidin terapiatuokioihin?

Ei, kyllä avioliitto ja perhe ovat niitä paikkoja joissa tunteiden turvallinen näyttäminen on sallittua. Riitelevät parit eroavat harvemmin, varsinkin jos opettelevat riitelemään rakentavasti. Samat taidot he opettavat lapsilleenkin ja lapset oppivat samalla tärkeää tunneälyä, empaattisuutta sekä sovinnon teon merkitystä. Lapsille on myös tärkeää, jos on ihminen jolle purkaa myös niitä negatiivisia tunteita.

Jos normaalia tunteiden osoittamista ja riitojen selvittelyä pidetään noin pahana asiana (ja puhutaan noin rumaan sävyyn kuin sinä) niin on kyllä terapian paikka. Nimittäin silloin on todellakin ongelmia vihanhallinnassa, vihalla on taipumus ilmetä piilotellusti kaikissa tekemisissä, ellei sitä käsitellä.

Ihmisillä on myös eroja tempperamenttisuudessa ja sekin pitää liitoissa opetella hyväksymään ja löytää yhdessä keskitie.

Valitettavasti tapa on perytynyt lapsellemme. Hänen kanssaan voi kuitenkin sentään jotenkin keskustella.

Se on oppinut, että sun kanssa ei kannata keskustella. Kun sun mielestä mies sanoo aina väärin.

Et usko, kuinka raivostuttavaa on kun toinen räyhää. Itse muutun silloin mykäksi. Minusta tuo raivo on kohtuutonta.

Meillä tämä ei taida kuitenkaan olla syy erota.

Mitä se mies sulle uskaltaa sanoa, kun tulkitset sen kuitekin oman pääsi mukaan?

Tai se voi sanoa että en keksi tähän mitään sanottavaa. Tai se voi sanoa että olen nyt väsynyt enkä jaksaisi. Tai se voi vaan koettaa kestää, koska me ei todella riidellä joka päivä tai edes joka viikko eikä aina edes joka kuukausi. Tai se voi sanoa että harmi että sua harmittaa, ihan ilman vittuilevaa sävyä. On ihan sama mitä se sanoo, jos se ei ole täyttä vittuilua. Kiroilunkin kestän aivan mainiosti. Riita tulee riidellyksi aikanaan. Se että se ei puhu yhtään mitään, siis vaikeneen täydellisesti, on sellainen loukkaus jota mun on vaikea kestää. Ja se vaikuttaa paljon arkeen ja siihenkin elämään, kun ei riidellä. Ja kuten sanoin, miehelläni on siihen oikeus, mutta pelottaa että toi rikkoo meidän liiton, koska se loukkaa mua liikaa ja aiheuttaa sen, että en voi luottaa mieheen silloinkaan kun ei riidellä. ap

Olet opettanut hänet, että teki tai sanoi mitä tahansa, on se väärin. Siksi hän toimii, kuten toivot, eli on hiljaa. Ja sekös sinua suututtaa, koska nyt et voi moittia tekemisiään.



Terapian paikka on sinulla, ei miehellä. Hän tekee, kuten olet opettanut.

Mitä se mies sulle uskaltaa sanoa, kun tulkitset sen kuitekin oman pääsi mukaan?

Tai se voi sanoa että en keksi tähän mitään sanottavaa. Tai se voi sanoa että olen nyt väsynyt enkä jaksaisi. Tai se voi vaan koettaa kestää, koska me ei todella riidellä joka päivä tai edes joka viikko eikä aina edes joka kuukausi. Tai se voi sanoa että harmi että sua harmittaa, ihan ilman vittuilevaa sävyä. On ihan sama mitä se sanoo, jos se ei ole täyttä vittuilua. Kiroilunkin kestän aivan mainiosti. Riita tulee riidellyksi aikanaan. Se että se ei puhu yhtään mitään, siis vaikeneen täydellisesti, on sellainen loukkaus jota mun on vaikea kestää. Ja se vaikuttaa paljon arkeen ja siihenkin elämään, kun ei riidellä. Ja kuten sanoin, miehelläni on siihen oikeus, mutta pelottaa että toi rikkoo meidän liiton, koska se loukkaa mua liikaa ja aiheuttaa sen, että en voi luottaa mieheen silloinkaan kun ei riidellä. ap

eli pelaat riitapeliä, eikä mies suostu siihen peliin mukaan. Nähtävästi hän ei edes ymmärrä, miksi taas aloitit ja on huomannut, että vähiten vaurioita tulee, kun on hiljaa.

Tai voihan olla, että mies kuuntelee aikansa ja ilmoittaa sitten, että tämä olit nyt tässä, hyvästi.

uudestaan ja uudestaan kaikkeen sanomaasi. Silloinko olisit tyytyväinen? Sillä juuri sellaiselta miehestä tuntuu!

Onko sinulla siis parisuhde, jossa ei IKINÄ riidellä? Koskaan? Kertaakaan mistään? Ymmärtäisin riitapelipuheet jos riitely olisi jokapäiväistä. Meillä ei ole mikään maailman helpoin elämäntilannekaan, joten väistämättä tulee välillä ristiriitoja ja erimielisyyksiä. Ja tilanne on nyt se, että jos halua puhua asioista, vastassa on täysi hiljaisuus. ap

Onko sinulla siis parisuhde, jossa ei IKINÄ riidellä? Koskaan? Kertaakaan mistään? Ymmärtäisin riitapelipuheet jos riitely olisi jokapäiväistä. Meillä ei ole mikään maailman helpoin elämäntilannekaan, joten väistämättä tulee välillä ristiriitoja ja erimielisyyksiä. Ja tilanne on nyt se, että jos halua puhua asioista, vastassa on täysi hiljaisuus. ap

Sinä haluat, sinä et ymmärrä. Tapasi käsitellä erimielisyyksiä on miehestä vastenmielinen, joten hän vaikenee.

Minulla on parisuhde, jossa ei pakoteta toista riitelemään. Sitä kutsutaan kunnioittamiseksi. Aikuinen ihminen kykenee olemaan eri mieltä riidatta.