Lue keskustelun säännöt.
Miten voi näin kukaan mies tehdä??!! meidän vauva kuristui napanuoraan rv 39
23.08.2012 |
ja on ollut elämän hirvein tragedia meille. Molemmille ois ollut eka lapsi. NYT sit MIES sanookin, että haluaa otta etäisyyttä, elellä omillaan jonkin aikaa = hylkää mut pahimman surun hetkellä!!! Mistä tää voi johtua? ja jos mulla on joskus voimia selvitä itekseen, onko järkeä edes ottaa sitä takaisin enää?
puhelimessa itkin just äsken, ei mitään vaikutusta, tää vaan sulkee luurin..mulla on NIIN hyljätty olo
Kommentit (106)
vauva synnytyksen yhteydessä? Eihän kohdussa voi kuristua kun ei se vielä hengitä.
Oliko kotisynnytys? Sairaalassahan nämä yleensä pystytään pelastamaan ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauva synnytyksen yhteydessä? Eihän kohdussa voi kuristua kun ei se vielä hengitä.
Oliko kotisynnytys? Sairaalassahan nämä yleensä pystytään pelastamaan ajoissa.
ja näin voi käydä harvinaisissa tapauksissa, jos lapsi kierähtää sen "lyttyyn" niin pahasti, ettei veri kierrä.
Ap:lle voimia ja koeta tässä kohtaa keskittyä enemmän lapsesi menettämiseen ja hakea siihen kaikki tuki, lohtu ja voima mitä vain löydät.
Parisuhde on tällä hetkellä kuitenkin toissijainen, koska kenenkään voimat eivät riitä kaikkeen. Kun olet selvinnyt pahimmasta surun kriisistä, mieti miehen kanssa jatkamista vasta sitten. Minkään kriisin hetkellä ei tehdä päätöksiä tulevasta, ne tehdään vasta ns "selvin päin" kun voimavarat ovat normalisoituneet. Nyt on surun aika ja se on käytävä läpi, preesensissä. Kaikkea hyvää!
Tutustu siihen tuntematon enkeli -palstaan. Katso myös www.kapy.fi ja www.kohtukuolema.fi .
Napanuoraan kuristuminen on yksi tavallisimmista kuolinsyistä. Siinä napanuora kiristyy niin tiukalle vaikkapa vauvan jalan ympäri, että napanuora lakkaa toimimasta. Silloin vauva kuolee hapen puutteeseen.
Uskoisin että miehesi on sokissa ja yrittää ratkaista tilannetta pakenemalla. Auttaisiko jos joku miehen sukulainen tai kaveri puhuisi hänen kanssaan ja ohjasi ammattiapuun. Tietenkin hänen käytöksensä tuntuu käsittämättömän epäreilulta, mutta hän ei nyt muuhun ilmeisesti kykene.
niin paskoja. mä tein tänne äsken aloituksen jossa kerroin mieheni pettävän mua toisen naisen kanssa.
Mun vanhemmat kuoli kesällä, sen sijaan että mies olisi tukenut mua, se nussi toista naista.
Ei tällainen käytös johdu mistään muusta kuin luonneviasta.
reagoi suruun ja ahdinkoon eri tavalla.. Joku käpertyy kuoreensa,vetäytyy kun taas toiset haluavat setviä asiaa avoimesti... Toisen ahdinkoa voi lisätä se jossei saa käsitellä suruaan haluamallaan tavalla...
Mistä voi ahistaa tilanne niin paljon,että hänen on vain pakko ottaa etäisyyttä... Ikäväähän tuon on,ettette voi yhdessä surra ja puhua asioasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan tuossa tosiaan käydä niin, että tuo mies haluaa eron mutta on tosiaan parempi, että noin käy nyt kuin, että monen vuoden perhe-elämän jälkeen.
jos suuren surun hetkellä halutaan surra erillään ja jätetään toinen ilman tukea.
Sorry mä en tuollaisen miehen kanssa voisi mitenkään kuvitella jatkavani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tuollainen olisi hyväksyttävää ja että apn pitäisi ymmärtää? Millaisessa parisuhteessa sitä oikein ihmiset elävätkään jos tuollainen hädän hetkellä hylkääminen ja vetäytyminen olisi ok?
Totta kai jokaisella on oma tapansa surra mutta siitä huolimatta pitäisi pystyä ja haluta olla toiselle tukena myös! Jos mun mies noin tekisi varmasti parisuhde olisi siinä. En ikinä voisi hyväksyä saati antaa anteeksi hylkäämistä.
Huvittaa muuten ajatella että miten moni palstamammuli samassa tilanteessa jaksaisi ymmärtää ja ottaisi miehen avosylin takaisin kun tämä päättäisi että jaksaa taas olla parisuhteessa! Melkoisen itkekäs mies muuta en voi sanoa!
Et voi vaatia tosita suremaan sinun tavallasi, sinun kanssasi. Suru on niin yksityinen asia, että jokaisen on oma surunsa kannettevat.
Et voi surussasi tukeutua mieheen ja jättää häntä sinun surun varjoon.
Mikä antaa sinulle oikeuden olla yksin itsekäs.
Tälläisessä surussa tueksi tarvitaan vahvempaa, kun samaa surua sureva.
Nyt tätä ei käsitä, mutta ajan päästä kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tiedä mitä tekee, mitä ajattelee, mitä tuntee. --> pakenee paikalta.
Voimia teille molemmille!
sun miehes on erittäin tökerö ja ilmeisen tunnevammainen. Jos todella häipyy olemaan itsekseen, en heti suosittele häntä takas ottamaan, jos sitä lopulta haluaa. Jos mua loukattaisiin noin pahasti, en taatusti antaisi helpolla anteeksi, ehkä vain sisäisesti sitten joskus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänen vauvansa kuoli, koska napanuora oli kiertynyt myös siten, että verivirtaus oli lakannut. Ja juuri ennen laskettua aikaa.
Molemmat reagoivat hyvin eri tavoin esim. valmiiseen lastenhuoneeseen. Heidän oli pakko jopa muuttaa, että huonetta ei enää olisi.
Ei mennyt kuin muutama kuukausi, ja he eivät enää kestäneet toistensa surua ja erosivat. Mies oli paennut töihinsä ja sisko huusi tuskaa kotona.
Ovat nykyään hyvin katkeria toisilleen.
Te olette nyt vaan molemmat sokissa ja tuo on miehesi reaktio suruun.
Otan osaa todella.
Todennäköisesti lähti "pakoon" kuten yllä joku ehdottikin. Ei ole vielä valmis vastuuseen.
En ollut minäkään. Tässäpähän silti vielä olen kun en ymmärtänyt karkuunkaan lähteä. Teinkö taas väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi oletetaan että miehen täytyy tukea naista? Kummankin pitäisi antaa tilaa toisen surulle. Ulkopuolinen apu olisi nyt parasta ja miehelle oikeus myös surra Anteeksi, jos vaikutan töykeältä, mutta olen nähnyt läheltä mitä tapahtuu jos toisen täytyy pysyä vahvana ja kuunnella toisen surua.
ja toinen toisensa tukeminen?? Ai niin mut eihän nää tunnevammaiset suomalaiset miehet sellaista osaa, pois on paettava ja jätettävä käytännön ongelmat muiden harteille:((( Ei tule äijille mieleen et sillä äidillä on aikamoinen taakka, ihan konreettisesti???
Sitähän tässä haetaan. Miehen pitäisi surra kuten nainen suree, tai se on väärin.
Entä jos mies vaatisi koko ajan naista vaan pitämään suunsa kiinni? Että nyt me vaan murjotetaan eri huoneissa, ja surraan näin?
Miksi ihminen ei saa surra kuten itselle sopii? Miksi se naisen tapa on se ainoa oikea tapa?
Juu saa toki surra omassa rauhassaa ja yksinään mutta mun kanssani ainakin olisi täysin turhaa odottaa minulta ymmärrystä ja sympatiaa. Saisi muuttaa todellakin pysyvästi sinne omaan osoitteeseensa.
Kuka oikeasti haluaa tällaisen parisuhteen missä toinen hädän hetkellä luikkii häntä koipien välissä karkuun ajatellen vain itseään? Ihan varmasti voi surra surunsa pois ihan yhdessäkin antaen toiselle omaa aikaa surra. Jos on noin luuseri että hylkää toisen tällaisessa tilanteessa on itsekäs PASKAHOUSU joka ei koskaan ole osannutkaan välittää siitä toisesta. Miten tuollaiseen mieheen vois koskaan tukeutua? Mulle ainakin parisuhde tarkoittaa sitä että ollaan toisen tukena niin myötä kuin vastamäessä!
Erosi silloisesta puolisostaan melko pian keskenmenon jälkeen. En ole jutellut syistä sen tarkemmin, mutta ehkä noin iso pettymys vaan muuttaa suhdetta peruuttamattomasti.
Kuulostaa rajulta, mutta ehkä se liittyy myös eläimelliseen paritteluviettiin. Alitajuisesti uros näkee naaraan huonona parittelukumppanina ja kiintymys katoaa.
En siis puolustele miestä millään tavalla ja mahdoton mennä toisen pään sisään, mutta varmasti vaikea paikka.
jos hädän hetkellä ei voida antaa tukea toiselle vaan surraan vain sitä omaa surua, omassa rauhassa, omissa nurkissa?
eikös vihkivalassakin sanota että niin myötä-kuin vastamäessäkin. Itse en voisi kuvitellakaan eläväni tuollaisen miehen kanssa. Se että ollaan toisen tukena ei tarkoita sitä etteikö saisi itse surra omalla tavalla. Jos toinen pötkii pakoon hädän hetkellä se on vain pelkuruutta ja itsekkyyttä!
Toivottavasti kyseinen mies ei sitten ole ruikuttamassa takaisin jossain vaiheessa kun se oma olo vähän helpottaa.
Maiju
joskus kun ihmiselle tulee yli voimavarojen meneviä asioita, tulee pakoreaktio, tarve päästä pois oman psyyken eheyttä suojellakseen.
Kyllä, toki se on väärin ap:ta kohtaan joka tarvisi tukea, ja toki se on "heikkoutta" mieheltä, vahvempi mies kestäisi kohdata asian ja siitä jatkuvasti muistuttavan vaimon surun silmästä silmään, mutta kusipäisyyttä ja kylmyyttä se ei välttämättä ole ollenkaan. Voi olla päinvastoin, vähän liian suurta herkkyyttä.
Vaan olla omassa rauhassa hetken.
Itse olen samantyyppinen surija, että pakko päästä olemaan yksin ja selvittämään päätä ja sen jälkeen vasta voin puhua asiasta ja ottaa tukea vastaan ja olla tukena.
Miten ap, annoitko miehen surulle tilaa ja aikaa vai itkitkö lohduttomasti koko ajan "miksi-miksi" ja vaadit mieheltäsi vahvuutta nyt hädän keskellä? Saattoi käydä liian raskaaksi hänelle.
Itselleni hoitaja sairaalassa totesi omassa menetyksessäni, että muistakaa jakaa asia läheistenne kanssa. Totesi, ettei kaksi surevaa, omaa suruaan käsittelevää, pysty välttämättä lohduttamaan toista niin kuin pitäisi. Molempien on surtava suru tavallaan ja saada tukea myös läheisiltään, eikä vain toinen toisiltaan.
Paljon voimia suruusi!!