Lue keskustelun säännöt.
Miten voi näin kukaan mies tehdä??!! meidän vauva kuristui napanuoraan rv 39
23.08.2012 |
ja on ollut elämän hirvein tragedia meille. Molemmille ois ollut eka lapsi. NYT sit MIES sanookin, että haluaa otta etäisyyttä, elellä omillaan jonkin aikaa = hylkää mut pahimman surun hetkellä!!! Mistä tää voi johtua? ja jos mulla on joskus voimia selvitä itekseen, onko järkeä edes ottaa sitä takaisin enää?
puhelimessa itkin just äsken, ei mitään vaikutusta, tää vaan sulkee luurin..mulla on NIIN hyljätty olo
Kommentit (106)
Miehesi näkee vauvanne kuoleman takaporttina pois vielä suhteestanne, kun vauva ei selvinnytkään, eikä yhteistä jälkikasvua vielä tullutkaan. Eli tajusi että nyt jos koskaan on aika nostaa kytkintä, ennen uutta raskautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä, missä naiset yleensä käsittelevät ongelmiaan ja surujaan puhumalla niistä ystäviensä kanssa, monilla miehillä käsittelytapana on juuri miettiä asioita yksinään.
Tietenkään tämä ei päde kaikkiin naisiin ja miehiin, mutta suureen osaan heistä.
Todella ikävää sinulle, mutta yritä etsiä muita ystäviä, joiden kanssa voit puhua surustanne.
Otan osaa.
ja hänen alkeellinen itsesuojeluvaistonsa sanoo, että kun lähtee sinun luota pois, tuska helpottaa. Ihan hirveästi voimia ap!!
Jotkut nyt vain surun kohdatessa vetäytyvät.Miehesi elämä on yhtä sekaisin kuin sinulla,ja yrittää ottaa asiaan etäisyyttä ja itse päästä asiasta yli,omalla tavallaan.Miehesi ei jaksa olla tukenasi,kun on itsekin rikki.
Voi olla ihan terveellistä, että olette vähän erikseen ja yritätte jatkaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos alkaisi ehdotella jonkin ajan kuluttua yhteenpaluuta, tämä hetki lähteä oli pahinta mitä mies voi tehdä!
voimia sinulle suuressa surussasi.
Vaikka tilanne on surullinen ja kaikinpuolin raskas, et pysty pakottamaan miestäsi elämään kanssasi. Syitä miehesi käytökseen en lähde arvailemaan, mutta jos hän on päättänytn lähteä, et pysty häntä luoksesi pakottamaan jäämään. Se on karu totuus.
Mutta tuntuu kyllä kohtuuttomalta ja jollakin tavalla niin miehille tyypilliseltä tavalta käyttäytyä ja toimia: ajatellaan vain sitä omaa napaa ja omaa elämää, eikä osata mennä toisen ihmisen tunteisiin, saatikka että jäisi rinnallesi ja auttaisi pahimman surun yli. Ja vasta sen jälkeen rupeaisi järjestämään eroa.
On tärkeää, että sinulla on nyt tukiverkkoa ympärillä, joiden kanssa voi jutella ja viettää aikaa; ystäviä ja perhettä. Voimia sinulle, selviät kyllä, vaikka siltä ei nyt tuntuisikaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään käsitä miten mies voi tehdä noin juuri huonoimmalla hetkellä. Kyllä tavallaan ymmärrän sen mitä jotkut täällä sanovat, että mies haluaa suremiseen rauhaa ja tilaa. Se on varmasti miehelle omasta mielestään paras tapa päästä suremaan omalla tavallaan.
Mutta samalla tuo tapa tuntuu todella itsekkäältä. Kyllä surussa toisaalta saakin olla itsekäs, sillä suru on jokaisen surtava itse, eikä sitä voi tehdä kukaan toisen puolesta. Sillä tavalla itsekästä se on kaikille. Mutta puolison suruakin tulisi kunnioittaa. Nyt mies ei anna ap:lle aikaa surra lapsensa kuolemaa, kun lyö jo tällaisen uuden taakan ja surun siihen päälle.
Koska tuo miehen käytös on sinulle käsittämätöntä, niin suosittelen ammattiauttajan puheille menemistä. Sinulla on siihen aihetta enemmän kuin tarpeeksi. Ei ammattilainenkaan tee kaikkea hyväksi. Mutta kaiken tämän käsitteleminen huolella ja taiten on tärkeää, ettei sinun koko loppuelämäsi tuhoudu tästä eteenpäin, ettei sinulta jää koko elämäsi elämättä. Jollain tavalla tästä kaikesta on joskus aika päästä yli.
Asia on varmasti raskas molemmille, etenkin naiselle.
Mutta...
Oliko mies tosiaan sinun kanssa vain sen vuoksi, että synnytät hänelle lapsia?!
Ei kukaan voi olla niin dorka oikeesti!
Eikai kukaan mies ala seurustelemaan naisen kanssa sen vuoksi ja vanno rakkauttaan, kunnes nainen( miehellle pitäisi olla se tärkein ja rakkain) saa keskenmenon, minkälainen ihminen jättää ja haluaa yhtäkkiä erota, vaikka vähänaikaa sitten oltiin perustamassa perhettä?!
Ei voi käsittää! Ei se suru pakoilemalla parane, eikä sillä, että mies päättää lähteä yhtäkkiä pois. Siinä nainen voi todeta vain että " ihana, kun olit mun rakas vain hetken, sen aikaa, kunnes kohdattiin yhteinen suru ja vastoinkäyminen" jos tollanen on jättämisen arvoinen asia, miksi mies on ylipäätänsä halunnut lapsia sellaisen kanssa, jonka voi jättää heti vastoinkäymisien jälkeen?!
Aito rakkaus kestää kaiken, paitsi pettämisen jne. Lapsen kuolema koskettaa molempia ja ehkä luulis, että syventäis suhdetta entisestään. Noin varhaisen lapsen kuolema on kuitenkin asia, jonka varmasti pystyy käsittelemään helpommin, kuin 15-vuotiaan lapsen kuoleman.
Jos miehesi rakastaa sinua eniten ja aidosti, hän kunnioittaa sinun päätöksiä vaikka vapaaehtoisesta lapsettomuudesta jatkossa näin karrikoidusti sanottuna, mutta kai hän ymmärtää myös, että lapsia voi tehdä lisää ja yrittää uusiksi, en usko että luoja suo samalle ihmiselle kaksi kohtukuolemaa.
Se olisi jo liikaa ja harvinaistakin.
Jätä mies ja etsi uusi. Voit vielä toteuttaa unelmaasi sellaisen kanssa, joka rakastaa sinua EHDOITTA, niinkuin tosirakkaudessa kuuluukin. Rakkaudessa on kaksi yhdistettyä ihmistä ja rakkaus on kaikenkestävä kaunein asia.
Minä veikkaan, että kyseinen retku kenen kanssa lapsen teit, oli sinun kanssa vain lapsenteon vuoksi, mikä on hyvin sairasta, että ottaa vaimon vain synnytyskoneeksi, eikä rakkaaksi ihmiseksi rinnalle. Surullista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun heillä ei ole voimia olla tukena, vaan tarvitsisivat itsekin tukea. Miksi oletetaan että miehen täytyy tukea naista? Kummankin pitäisi antaa tilaa toisen surulle.
Ulkopuolinen apu olisi nyt parasta ja miehelle oikeus myös surra
Anteeksi, jos vaikutan töykeältä, mutta olen nähnyt läheltä mitä tapahtuu jos toisen täytyy pysyä vahvana ja kuunnella toisen surua.
osanottoni suureen suruun, täällä toinen lapsensa menettänyt (kuoli synnytykseen) , haluan kertoa sinulle, että hakeudu ihmeessä tuntematon enkeli nimiseen yahoon keskusteluryhmään. Sinne täytyy hakea jäseneksi ja se on tarkoitettu vain kohtukuoleman/vastasyntyneen menettäneille. Itselleni se on ollut tosi suuri tuki ja apu suruprosessissa ja siellä on hyvä jutella vertaisten kanssa mm vaikkapa tästä surujen erilaisuudesta miehen ja naisen välillä, vaikutuksesta parisuhteeseen jne.
Tuntematta teitä tarkemmin veikkaisin, että miehesi ei nyt vaan tiedä miten käsitellä sinun ja omaa sekä teidän yhteistä surua/menetystä. Hänen toimintatapansa tosin on todella ikävä.. Joskus miehet voivat vaikeissa asioissa (ja sitähän lapsen menetys todellakin on) hakeutua vaan yksinäisyyteen "luolaansa", eivätkä halua jakaa tuntojaan ja sydäntään edes kumppaninsa kanssa. Naiselle taas usein on tärkeämpää jakaa surua ja puhua ja puhua...ja puhua..
ammattiapu on hyödyllistä toki hyvin monelle lapsensa menettäneelle sekä yksilönä, että parina, mutta vertaistuki voi olla myös suuri apu.
Muistathan myös käpy ry:n, joka on lapsikuolemaperheiden yhdistys ja sen kautta on mahdollisuus tukihenkilöön (vertainen), ryhmiin jne.
toivon sinulle voimia surun kanssa elämiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä järkeä olla ihmisen kanssa jonka luotettavuuus vaikeassa tilanteessa on pyöreä nolla?! Kyse on ihan eri asiasta kuin suremisen tavasta; ei erikseen sureminen vaadi eroamista. Mies halusi erota muista syistä. Todennäköisesti lähti "pakoon" kuten yllä joku ehdottikin. Ei ole vielä valmis vastuuseen.
Tällaiset tilanteet ovat hyvin järkyttäviä, ja valitettavasti ne joko erottavat tai lähentävät puolisoita. Lapsenne kuolema on ollut hyvin järkyttävä tapaus niin sinulle kuin miehellesi, ja miehesi ei pystynyt käsittelemään tätä asiaa muualla tavoin. Ihmiset reagoivat shokkiin monin eri tavoin: jotkut sulkeutuvat kokonaan, ja haluavat olla yksin. Toiset taas haluavat olla ystävien ja perheen ympäröimänä. Miehesi halusi ottaa etäisyyttä, ja käsitellä asiaa itsekseen, ja siihen hänellä on oikeus. Sinun kannattaa ehdottomasti keskustella tästä asiasta läheistesi kanssa tai mennä lääkärille, ja kysyä, voidaanko sieltä ohjata sinut eteenpäin terapeutille. Vielä kerran osanottoni järkyttävän tapahtuman vuoksi, ja kaikkea hyvää sinulle.
p.s. Ihmetyttää niin kovasti täällä palstalla nämä moralistit, jotka ovat heti tuomitsemassa toisen ihmisen: miten minä tekisin miehenä toisin, ja olisin niin paljon parempi ihminen, kun itse ei ole tässä tilanteessa. Kukaan ei tiedä miten käyttäytyy, kun se katastrofi iskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi oletetaan että miehen täytyy tukea naista? Kummankin pitäisi antaa tilaa toisen surulle. Ulkopuolinen apu olisi nyt parasta ja miehelle oikeus myös surra Anteeksi, jos vaikutan töykeältä, mutta olen nähnyt läheltä mitä tapahtuu jos toisen täytyy pysyä vahvana ja kuunnella toisen surua.
En voi kuin kuvitella, miten pahalta tilanteesi tuntuu. LApsettomuushoidot läpikäyneenä olen kuitenkin ihmetellyt mieheni samankaltaista käytöstä. Enkä nyt tarkoita, että tilanteemme olisi rinnastettavissa, vaan surun käsittelystä on kysymys.
Ensimmäisestä hoitokierrosta oli kovat odotukset. TUlos oli kuitenkin kaikkea muuta kuin odotettu - negatiivinen. Minä itkin ja surin "menetystä" ja olisin halunnut purkaa suruani puhuen, mutta mies lukittui täysin eikä suostunut keskustelemaan. Myöhemmin sanoi, ettei vaan osaa puhua tollasista asioista.
En puolustele miestäsi, mutta ehkä miehet on tosiaan putkiaivoja eikä osaa puhua vaikeista asioista.
Voimia ja jaksamista sinulle rankkaan tilanteeseen!
Varmaan mieskin on sekaisin eikä osaa käsitellä tunteitaan kuin yksin?
Mun mielestä sun kannattais hakea ammattiauttajan apua pahimpaan, et olis yksin. Parisuhteen kannalta mies on kyllä täyspaska. Ihme lässytyksiä täällä. Onkohan mitään taitoja rakkauteen ja kumppanuuteen jos ei tuollaisella hetkellä kykene muuhun kuin pakenemaan? Eikä piirun vertaa ajattelemaan että asia on yhteinen ja sullekin hirveä? Vaikka tuo on ilmeisesti miehinen tapa, niin on myös tunne-elämältään kehittymättömän ihmisen tapa. Erittäin raukkamaista jättää äiti tuossa tilanteessa yksin!!!! Suorastaan törkeää!! Sähän kannat edelleen merkkejä vauvasta:(( Toivottavasti saat paljon sellaista tukea kuin tarvitset.
Miksi oletetaan että miehen täytyy tukea naista? Kummankin pitäisi antaa tilaa toisen surulle. Ulkopuolinen apu olisi nyt parasta ja miehelle oikeus myös surra Anteeksi, jos vaikutan töykeältä, mutta olen nähnyt läheltä mitä tapahtuu jos toisen täytyy pysyä vahvana ja kuunnella toisen surua.
ja toinen toisensa tukeminen?? Ai niin mut eihän nää tunnevammaiset suomalaiset miehet sellaista osaa, pois on paettava ja jätettävä käytännön ongelmat muiden harteille:((( Ei tule äijille mieleen et sillä äidillä on aikamoinen taakka, ihan konreettisesti???
vauva synnytyksen yhteydessä? Eihän kohdussa voi kuristua kun ei se vielä hengitä.
Oliko kotisynnytys? Sairaalassahan nämä yleensä pystytään pelastamaan ajoissa.
vaikka lapsi sun sisässä olikin, niin on miehelläkin oikeus surra ja miettiä asioita uudestaan.
Miehille saattaa olla tosi vaikeita kestää naisen affektiot. Ja sitä paitsi miehen logiikalla tossa vaan tuli nyt tollanen mahdollisuus punnita tilanne uudelleen.
En puolustele sun miestä, mutta älä säkään demonisoi sitä.
Voimia. Keskity nyt nostamaan itses sieltä ahdingosta ja ota vaikka mieheen yhteyttä sen jälkeen.