Vihaan lapsipuoltani!! Siis NIIN VIHAAN NYT!!! Ennestäänkin

Tämä on kyllä kuin jostain vanhtasta sadusta. Isä menee uusiin naimisiin ja äitipuoli on ihan ok siihen asti, että saa Oman Lapsen. Sen jälkeen ei Tuhkimo kelpaa kuin lattioita pesemään.



Saduissa ilkeälle äitipuolelle tuppaa käymään huonosti, mutta ne ovatkin satuja.

kuin ottaa ero miehestäsi.

Se lapsi on menettänyt jo äitinsä, meinaatko riistää siltä isänkin!



Mutta ei voi tosiaan kyllä muuta sanoa kuin että itse olet petisi pedannut. Ei pitäisi olla miestä jolla jo on lapsia, jos ei äitipuoleksi halua.

ANNA RAJAT JA RAKKAUTTA MITÄ SE LAPSI KAIPAAKIN.



Turhaan sinä noin pientä ihmistä vihaat.



Ja jos lapsi on kerta niin kovin vilkas niin päivähoitoon muutamaksi tunniksi purkamaan energiaansa.

agressiiviset alatyyliset vastaukset puhuvat puolestaan!! Kaikilla ihmisillä ei ole samanlaista kykyä ja halua rakastaa. Ja niitä ikäviä äitipuolia jotka syrjivät lapsipuoliaan on tosiaan tosielämässä olemassa, valitettavasti.

Kysymyshän ei ole siitä, etteikö niitä ikäviä, ja "kiellettyjä" tunteita saisi tuntea, vaan siitä että aikuisen nyt vain pitää ottaa vastuu käytöksestään, eikä saa syrjiä lapsipuolta. Lapsi on tässä AP:n yhtälössä se heikoimmassa asemassa oleva, joten hänen etuaan ja puoltaan on pidettävä!!

Olen itse sijaisäiti, ja minulla on ollut vuosien saatossa sekä vaikeita, haastavia lapsia, että syrjäänvetäytyviä, eritavalla vaikeita lapsia. Kaikki he ovat tarvinneet rakkauta, luottamuksen rakentamista aikuisiin, sekä läheisyyttä ja läsnäoloa, tavallista arkea, johon ei kuulu päihteet, hylätyksitulemisen kokemukset jne.

Elämä on vaikeaa, ja välillä epäreilua. Mutta siltikin heikoimpia pitää aina tukea ja ottaa huomioon, kuten tässä tapauksessa lapsipuolen asema ja kohtelu AP:n perheessä.

Mitä sinä AP haluaisit? Haluaisitko, että sanon, että voi VEE, laita se ikävä, hankala ja inhottavasti käyttäytyvä lapsipuolesi kaappiin päiväksi, vai haluatko että sanoisin, että no anna se lapsipuolesi alkkariäidin hoidettavaksi??? Totuus voi välillä olla inhottavaa, mutta sellaista on elämä, ja kasvaminen. Vanhemmuus ei ole aina kivaa. Mutta vanhemmuuskin on ollut valinta, ja sen valinnan kanssa on sitten elettävä.

omahyväinen vinkkipankki ap:n viestejä? Lapsi putosi tilaamatta ja yllätyksenä hänelle. Bioäidillään oli ensin ja sitten tuupataan ap:lle. Haloo, kuka ei tuossa tilanteessa olisi vihainen jo siitä? Ai niin SINÄ, äiti teresa. Helppo se on huudella sieltä omasta itsetyytyväisyydestään käsin.

Veikkaan, että jos tämä ei ole provo, niin ap tässä itse itseään boostaa.

Tiedätkö kuule kun elämä on välillä vittumaista. Se 4-v lapsi ei ole osaansa valinnut, eikä sen pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään.

Joo, voi vituttaa ja vaikka mitä, mutta se nyt ei mitään auta. Se lapsi on ja pysyy, sitä ei voi antaa pois. Eikö siinä tilanteessa olisi pikkasen rakentavampaa edes yrittää hoitaa tilannetta parhaalla mahdollisella tavalla, eikä vaan purkaa kiukkua ja vihaa 4-VUOTIAASEEN??????? 4V on ihan älyttömän pieni vielä, ja siinä on vielä todella paljon tehtävissä, millaiseksi lapsi kasvaa.

Kyllä varmaan kaikki tajuaa, että ap:ta kiukuttaa. Mutta siltä kiukultaan ap:n olisi syytä kasvaa aikuiseksi, ja alkaa vähän nähdä sen lapsen käytöksen läpi, miksi se tekee mitä se tekee, ja miten siihen voisi vaikuttaa niin, että kaikilla olisi parempi. Myös sillä ap:n varmasti siis aivan uskomattoman täydellisellä ja kaikin puolin paremmalla vauvalla.

joka olen ulkopuolinen, ja yhtenä ensimmäisistä tai ehkä jopa ensimmäisenä olin puolustamassa ap:ta.

Tässä ketjussa näkee niiiiiiin hyvin, kuinka nelivuotiaaseen lapseen samaistuvat henkiset nelivuotiaat tai samanikäisen lapsen äidit sijoittavat omat toiveensa, pelkonsa ja muut tunteensa tähän tilanteeseen TIETÄMÄTTÄ lainkaan ap:n tilannette. Täällä ei puhuta ap:lle vaan raivotaan omille fantasioille siitä, mikä tilanne on. Silkkaa idiotismia.

Mä en tunne ap:n tilannetta sen enempää, mutta sen verran enemmän älliä päässä ja kykyä myötäelämiseen, että tajuan, että hurskasteleva raivoaminen ei auta tilannetta yhtään. Tiedän myös sen, että kaikki lapset eivät ole hyviä. Kaikki sadut eivät pääty onnellisesti. JA SEHÄN TEIDÄN TYPERYSTEN MIELIÄ AHDISTAA. On kauheaa huomata että maailamssa on myös oikeasti tilanteita, joihin ei ole mitään patenttiratkaisuja.

mutta haloo, typerät lehmät: tämä tarina ei ole teidän elämäänne eikä se tule uhkaamaan teidän perheitänne. Koittakaa siis edes VÄHÄN saada etäisyyttä ja tarkastella tilannetta erossa niistä omista nelivuotiaista ja ennen kaikkea siitä kypsymättömästä sisäisestä nelivuotiaastanne.

ettekö voisi antaa tyttöä adoptioon? Olen varma, että moni lasta haluava ottaisi mielellään tytön omakseen ja hän saisi rakkautta ja hyvän kodin.

ukko poissa enemmän kuin pitäisi, sysää oman jälkikasvunsa ap:n niskaan, ap haluais keskittyä omaan vauvaan, jossa varmasti ihan tarpeeksi hänelle ja tuo vieras lapsi vielä uhka ap:n lapsen terveydelle?

Ja täällä kaikki ihgut tiikerimamit, jotka ei ikinä sallisi kenenkään uhkaavan omaa vauvaansa, on antamassa hurskaita neuvojaan ap:lle, jokan on ihan tosi paskassa välikädessä. Mä veikkaan että te jotka täällä nyt kaadatte lisäpaskaa ap:n niskaan, sietäisitte samaa todellisessa tilanteessa ihan yhtä vähän.

Rakkautta ja rajoja, voi herran vittu. Se on uskovaiset tekopyhät hymistelijä-ämmät vähän tosi usein niin että jää tyhjäksi puheeksi.

Jos lapsen bioäiti alkkis on voinut vetää viinaan jo raskaana ja lapsi sen mukaisesti neurologisesti vauroitunut ja sillä hankala. Siinä ei ne vitun rakkkautta ja rajoja-vinkkivinkkulit paljon auta.

Menkää itseenne epäempaattisen typerykset. Tuollaiset tilanteet ovat huomattavasit monimutkaisempia kuin te pikku päissänne pystytte kuvittelemaan

mut yksi asia on täysin yksiselitteinen; aikuinen on AIKUINEN ja lapsi on LAPSI. Aikuisen tehtävä on vastata LAPSEN TARPEISIIN ja siirtää omat tarpeensa hetkittäin syrjään. Tuon 4v lapsen tarve vanhempiin ja turvalliseen kotiin ylittää nuo ap;n epäkypsät tunteet moninverroin. Toki ap saa niitä tuntea, mutta jos ne uhkaa lapsen tarpeita, hänen pitää hakea apua. ja lapsesta on huolehdittava. Kyllä on pahasti vinossa ap:n tunne-elämä os ei käsitä että 4v on ihan pieni, aikuisten amoilla, jo äitinsä menettänyt. Hän tarvitsee paljonpaljonpaljon aikaa ja vaivaa!!! Ei ole ihme että suomessa ammutaan niin perheet kuin kaveritkin kun lapset kasvaa noin tunnevammaisissa perheissä:((( Ja ap tarvitsee varmasti myötätuntoa ja empatiaa, ja sitä hän saa siellä TERAPIASSA!!!!

vastaava tilanne vuosi takaa.



2 pientä lasta ja toinen oli 4 vuotias, toinen nuorempi.



Kovin oli vilkas lapsonen ja hajotti jopa turva portitkin, jos selkänsä hetkeksi käänsi.



bioäiti odotteli uutta ja äiti puolena minut laitettiin sitten hoitamaan ja menettämään hermoni raunioiksi.



Isä ei suostunut auttamaan edes, että päiväkotiin olisi muksun laittanut pariksi tuntia.



Pelkäsi varmaan että tulee hoito täteiltä noottia "rajusti leikkivästä" pienokaisesta.



kaksi kuukautta tätä pelleilyä sitten jaksoin ja lopulta sanoin miehelle että sinä jäät kotia, minä lähden nyt lopullisesti.

agressiiviset alatyyliset vastaukset puhuvat puolestaan!! Kaikilla ihmisillä ei ole samanlaista kykyä ja halua rakastaa. Ja niitä ikäviä äitipuolia jotka syrjivät lapsipuoliaan on tosiaan tosielämässä olemassa, valitettavasti.

Kysymyshän ei ole siitä, etteikö niitä ikäviä, ja "kiellettyjä" tunteita saisi tuntea, vaan siitä että aikuisen nyt vain pitää ottaa vastuu käytöksestään, eikä saa syrjiä lapsipuolta. Lapsi on tässä AP:n yhtälössä se heikoimmassa asemassa oleva, joten hänen etuaan ja puoltaan on pidettävä!!

Olen itse sijaisäiti, ja minulla on ollut vuosien saatossa sekä vaikeita, haastavia lapsia, että syrjäänvetäytyviä, eritavalla vaikeita lapsia. Kaikki he ovat tarvinneet rakkauta, luottamuksen rakentamista aikuisiin, sekä läheisyyttä ja läsnäoloa, tavallista arkea, johon ei kuulu päihteet, hylätyksitulemisen kokemukset jne.

Elämä on vaikeaa, ja välillä epäreilua. Mutta siltikin heikoimpia pitää aina tukea ja ottaa huomioon, kuten tässä tapauksessa lapsipuolen asema ja kohtelu AP:n perheessä.

Mitä sinä AP haluaisit? Haluaisitko, että sanon, että voi VEE, laita se ikävä, hankala ja inhottavasti käyttäytyvä lapsipuolesi kaappiin päiväksi, vai haluatko että sanoisin, että no anna se lapsipuolesi alkkariäidin hoidettavaksi??? Totuus voi välillä olla inhottavaa, mutta sellaista on elämä, ja kasvaminen. Vanhemmuus ei ole aina kivaa. Mutta vanhemmuuskin on ollut valinta, ja sen valinnan kanssa on sitten elettävä.

omahyväinen vinkkipankki ap:n viestejä? Lapsi putosi tilaamatta ja yllätyksenä hänelle. Bioäidillään oli ensin ja sitten tuupataan ap:lle. Haloo, kuka ei tuossa tilanteessa olisi vihainen jo siitä? Ai niin SINÄ, äiti teresa. Helppo se on huudella sieltä omasta itsetyytyväisyydestään käsin.

Veikkaan, että jos tämä ei ole provo, niin ap tässä itse itseään boostaa.

Tiedätkö kuule kun elämä on välillä vittumaista. Se 4-v lapsi ei ole osaansa valinnut, eikä sen pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään.

Joo, voi vituttaa ja vaikka mitä, mutta se nyt ei mitään auta. Se lapsi on ja pysyy, sitä ei voi antaa pois. Eikö siinä tilanteessa olisi pikkasen rakentavampaa edes yrittää hoitaa tilannetta parhaalla mahdollisella tavalla, eikä vaan purkaa kiukkua ja vihaa 4-VUOTIAASEEN??????? 4V on ihan älyttömän pieni vielä, ja siinä on vielä todella paljon tehtävissä, millaiseksi lapsi kasvaa.

Kyllä varmaan kaikki tajuaa, että ap:ta kiukuttaa. Mutta siltä kiukultaan ap:n olisi syytä kasvaa aikuiseksi, ja alkaa vähän nähdä sen lapsen käytöksen läpi, miksi se tekee mitä se tekee, ja miten siihen voisi vaikuttaa niin, että kaikilla olisi parempi. Myös sillä ap:n varmasti siis aivan uskomattoman täydellisellä ja kaikin puolin paremmalla vauvalla.

joka olen ulkopuolinen, ja yhtenä ensimmäisistä tai ehkä jopa ensimmäisenä olin puolustamassa ap:ta.

Tässä ketjussa näkee niiiiiiin hyvin, kuinka nelivuotiaaseen lapseen samaistuvat henkiset nelivuotiaat tai samanikäisen lapsen äidit sijoittavat omat toiveensa, pelkonsa ja muut tunteensa tähän tilanteeseen TIETÄMÄTTÄ lainkaan ap:n tilannette. Täällä ei puhuta ap:lle vaan raivotaan omille fantasioille siitä, mikä tilanne on. Silkkaa idiotismia.

Mä en tunne ap:n tilannetta sen enempää, mutta sen verran enemmän älliä päässä ja kykyä myötäelämiseen, että tajuan, että hurskasteleva raivoaminen ei auta tilannetta yhtään. Tiedän myös sen, että kaikki lapset eivät ole hyviä. Kaikki sadut eivät pääty onnellisesti. JA SEHÄN TEIDÄN TYPERYSTEN MIELIÄ AHDISTAA. On kauheaa huomata että maailamssa on myös oikeasti tilanteita, joihin ei ole mitään patenttiratkaisuja.

mutta haloo, typerät lehmät: tämä tarina ei ole teidän elämäänne eikä se tule uhkaamaan teidän perheitänne. Koittakaa siis edes VÄHÄN saada etäisyyttä ja tarkastella tilannetta erossa niistä omista nelivuotiaista ja ennen kaikkea siitä kypsymättömästä sisäisestä nelivuotiaastanne.

ajoista siksi, että oma etu on laitettu syrjään ja hoidettu yhteisiä etuja hädän hetkellä!! Aina ovat ihmiset hoitaneet myös toisten lapsia, orpoja yms. Mutta tämän päivän totaali-itsekkäät pullamössörouvat vinkuu heti jos joku kehtaa olettaa jotain muuta kuin oman navan kiillottamista. Pöyristyttävän itsekästä, röyhkeää, julmaa, kylmää. Vain minäminäminäminäminäminäpikkuparka ja minun pikku oikeuteni.Viis siitä että lapset ympärillä särkyy. Sairasta menoa,.

alkkis lähiäiti. Mutta tilanne nyt on mikä on ja pitäisi jotenkin ratkaista lapsen parhaaksi.



Mutta sulla ap on siinä mielessä hyvä tilanne, että 4 v voi vielä täysin sopeutua teidän perheeseen ja on kasvatettavissa ihan kunnon kansalaiseksi. 4 v voi aivan hyvin mennä päivähoitoon, on se toki parempi asia kuin huostaanotto!



Mulla oli aikoinaan se tilanne kun tapasin mun miehen, että hänen lapset olivat jo 10 ja 12 vuotiaita. He olivat meillä aina joka toinen viikonloppu ja osan lomista ja yhteiselo sujui ihan mukavasti. Muutamaa vuotta myöhemmin alkoivat vaikeudet lähiäidin kanssa lasten tullessa murrosikään. Myöhemmin saimme tietää ( lapset eivät kertoneet ongelmista juurikaan meillä ollessan ), että kuvioissa oli ollut teinien öisiä poissaoloja, vääränlaista seuraa ja päihteitä. Lähiäiti oli jo siinä vaiheessa melkoisen poissa tolaltaan ja halusi sitten, että isä ottaa vetovastuun, koska hän ei enää jaksa. Tämä ei tietenkään teinien kanssa enää onnistunut ja toinen päätyi nuorisokotiin, missä on nyt tällä hetkellä suunnittelemassa tulevaisuuttaan. Toinen asuu vielä äitinsä kanssa, mutta ei heillä kovin hyvin mene.



Mua surettaa se, että tilanne pääsi näin pahaksi ja on aika voimaton olo, kun ei voi äitipuolena juurikaan vaikuttaa teinien tilanteeseen. Lähiäiti ei tässä tapauksessa halua ottaa mua mitenkään huomioon, vaahtoaa vain miehelleni kun keittää yli. Tosin teinien kanssa tilanne menee joskus noin pahaksi ydinperheessäkin, mutta kyllä sitä aina miettii välillä, että varmasti vanhempien ero ja isän uusi avioliitto on vaikuttanut lasten elämään.



Mä todella toivon ap, että vedät nyt henkeä ja käyt pitkän ja syvällisen keskustelun miehesi kanssa ja pohditte tarkkaan, kuinka otatte tämän lapsen osaksi perhettänne. Ennen kuin on liian myöhäistä.

Mä todella toivon ap, että vedät nyt henkeä ja käyt pitkän ja syvällisen keskustelun miehesi kanssa ja pohditte tarkkaan, kuinka otatte tämän lapsen osaksi perhettänne. Ennen kuin on liian myöhäistä.

alkkis lähiäiti. Mutta tilanne nyt on mikä on ja pitäisi jotenkin ratkaista lapsen parhaaksi.

tä.

Ei todellakaan tosin olla kuultu kuin APn versio tilanteesta. Ties mitä muuta voi olla taustalla. Mitä jos se lähiäiti alkoholisoitui vasta sen jälkeen, kun sen mies oli pettänyt sitä APn kanssa ja jättänyt äidin lasten kanssa täysin tyhjän päälle? Sittenkin syy on vain ja ainoastaan siinä äidissä, ei huora apssä joka tuhosi perheen, sen toisen naisen elämän, mielenterveyden ja terveyden? Jos se halusi olla hyvä äiti ja rakastava perhe, mutta pettirimies ja kusipäähuora tuhosi tämän kaiken, ja sitä kautta lopulta tämän kyseisen lapsenkin elämän? On meinaan tuo APn asenne aika tyypillinen itsekeskeisen perheenrikkojan maailmasta : mitään miehen menneisyyttä ei halua nähdä, etenkään sen lapsia.

Mehän ei voida totuutta tietää, sillä vain yhtä nimetöntä osapuolta ollaan kuultu.

nukuinkin jopa 4h viime yönä, joka siis on PALJON.

Tiesin, että saan kuraa niskaan täällä, mut ylläri oli se, et miestä haukuttiin niin paljon - joka siis oli HYVÄ asia!!! Näytin tän ketjun ukolle, ja sanoin, että tyttö todellakin saa nyt mennä päivähoitoon, minä en sitä enää hoida, ja vaikkei mies kauheesti mitään sanonut, luulen, että lopultakin kuunteli ja KUULI mitä sanoin.. Että KIITOS teille!



Tytön äiti ryyppäsi jo raskausaikana, joka vammautti lasta - tästä on ihan tutkimukset tehty, eli on ihan "virallisestikin" ongelmalapsi , ei vaan mun mielestä. Itse asiassa kuntouttavana toimeenpiteenä hänelle on päivähoitoa ns asiantuntijat suositelleetkin, mut isänsä mielestä kotihoito on parasta nyt kun siihen on mahdollisuus. Tietää ja tuntee mut, et kummiskin hoidan lapsen kunnolla ja huolehdin virikkeistä, ulkoiluista jne koska olen tunnollinen ja niin "kuuluu" tehdä.



Rakkautta ja tuneita muutenkin vaan on vaikea esittää ja "suorittaa", jos ei niitä tunne aidosti.Tänään kuitenkin kun vauva meni ekoille päiväunille, en pistänytkään tyttöä katsomaan videoita kuten yleensä sillä välin kun siivoan ja laitan ruuat, vaan pyysin valitsemaan kirjat mitä haluaa kuulla, otin tytön kainalooni viltin alle sohvalle ja luin sille 5 kirjaa. Kutittelin, silittelin ja letitin hiukset, kehuin miten iso ja hieno tyttö hänestä onkaan jo kasvanut (puppua joka sana), jätin tietoisesti torumatta siitä, miten TAAS tänäänkin nipisteli ja yritti tukistaa vauvaa, miten sylki päälleni ja yritti purra, kun sanoin, että ulkoilun jälkeen pestään kädet, ja kengät jätetään eteiseen.



Tuskaa oli, kun pelkkä tytön fyysinen kosketus jotenkin inhottaa mua nykyään, mutta täydestä kai tuokin esitys meni, koska lapsi vaikutti iloiselta, jopa keskittyi kuuntelemaan niitä kirjoja (vaikka keskittymisvaikeutta on vaikka muille jakaa) ja lopuksi nukahti syliini. Silloin se näytti hetken jopa melko hellyttävältä.



Nyt jaksan sen voimalla, että menee päivähoitoon TOIVOTTAVASTI pian.

Katsele ne valmiiksi ja täyttäkää miehen kanssa ne jo tänään. Tyttö ilmiselvästi tarvitsee virikkeitä.

Näytin tän ketjun ukolle, ja sanoin, että tyttö todellakin saa nyt mennä päivähoitoon, minä en sitä enää hoida, ja vaikkei mies kauheesti mitään sanonut, luulen, että lopultakin kuunteli ja KUULI mitä sanoin.. Että KIITOS teille!

Jos mun aviomieheni näyttäisi mulle ketjun, johon on vuolaasti kirjoittanut, kuinka hän VIHAA mun lastani entisestä suhteestani, niin en tosiaan kovin paljon sanoisi minäkään. Kunhan vaan järjestäisin asiat pikkuhiljaa niin, että ukko saisi lähteä menemään.

Häpeäisit edes!

Yritä tehdä näin seuraavat viikot. Joka aamu ja ilta:



Sano ÄÄNEEN itsellesi joka aamu, että olet kiitollinen lapsesta. Jos yhtään uskot Jumalaan tms. niin tee siitä rukous. Kiitos, että tämä lapsi on olemassa ja minä saan pitää siitä huolta. Jos et usko korkeampaan voimaa, niin osoita sanasi universumille.



Toista tämä joka ilta. Mieti lapsesta vielä muutama hyvä asia, mistä voit olla aidosti kiitollinen. Että hän nauroi niin hersyvästi. Että hän oli ihanan utelias. Että oli hyvä piirtämään. Mitä tahansa. Kiitä siitä, että lapsi on saanut hyvän ihmisen äitipuoleksi.



Ajatus edeltää aina tunnetta. Ensin tunteesi ei ole mukana. Mutta kun pystyt ÄÄNEEN tätä toistamaan kuin mantraa muutaman viikon, kuukauden, niin huomaat, että tunteesi muuttuu.



Sinullahan ei ole muuta vaihtoa kuin muuttaa omaa asennettasi. Lasta et pysty muuttamaan.



Minulla se tepsi.

Näytin tän ketjun ukolle, ja sanoin, että tyttö todellakin saa nyt mennä päivähoitoon, minä en sitä enää hoida, ja vaikkei mies kauheesti mitään sanonut, luulen, että lopultakin kuunteli ja KUULI mitä sanoin.. Että KIITOS teille!

Jos mun aviomieheni näyttäisi mulle ketjun, johon on vuolaasti kirjoittanut, kuinka hän VIHAA mun lastani entisestä suhteestani, niin en tosiaan kovin paljon sanoisi minäkään. Kunhan vaan järjestäisin asiat pikkuhiljaa niin, että ukko saisi lähteä menemään.

Häpeäisit edes!

Tuossa ukossa on pahasti jotakin vialla.

Näytin tän ketjun ukolle, ja sanoin, että tyttö todellakin saa nyt mennä päivähoitoon, minä en sitä enää hoida, ja vaikkei mies kauheesti mitään sanonut, luulen, että lopultakin kuunteli ja KUULI mitä sanoin.. Että KIITOS teille!

Jos mun aviomieheni näyttäisi mulle ketjun, johon on vuolaasti kirjoittanut, kuinka hän VIHAA mun lastani entisestä suhteestani, niin en tosiaan kovin paljon sanoisi minäkään. Kunhan vaan järjestäisin asiat pikkuhiljaa niin, että ukko saisi lähteä menemään. Häpeäisit edes!

Sairaan vauvan ja 4v jatkuvasti ilkeilevän fas-lapsen kans, muutaman tunnin yöunilla.

Tietää mies jo ennestään, etten minä hänen lastaan todellakaan rakasta, mutta hoidan hänet niinkuin pitää ja se kai on se pääasia. Ketjun näytin siks, että lopultakin saatais päivähoitoon toi kersa. Että MUUTKIN ON SITÄ MIELTÄ, että se on sille parempi. ap

Ja hän kirjoittelisi tällaista nettiin ja oikein vielä näyttäisi sen sinulle? Ja se mies vihaksi sinun lastasi? Silittelet vain päätä?

Näytin tän ketjun ukolle, ja sanoin, että tyttö todellakin saa nyt mennä päivähoitoon, minä en sitä enää hoida, ja vaikkei mies kauheesti mitään sanonut, luulen, että lopultakin kuunteli ja KUULI mitä sanoin.. Että KIITOS teille!

Jos mun aviomieheni näyttäisi mulle ketjun, johon on vuolaasti kirjoittanut, kuinka hän VIHAA mun lastani entisestä suhteestani, niin en tosiaan kovin paljon sanoisi minäkään. Kunhan vaan järjestäisin asiat pikkuhiljaa niin, että ukko saisi lähteä menemään. Häpeäisit edes!

Tuossa ukossa on pahasti jotakin vialla.

Haluaisi helpon elämän, normaalin perheen, ja yrittää ummistaa silmänsä siltä faktalta, että me ei sitä koskaan tulla saamaan , koska hän on typeryksissään, naista riittävästi tuntematta mennyt aikoinaan lisääntymään alkoholistin kanssa.

Mutta on siinä miehessä myös paljon hyvää, ja rakastan sitä.

ap

Ja hän kirjoittelisi tällaista nettiin ja oikein vielä näyttäisi sen sinulle? Ja se mies vihaksi sinun lastasi? Silittelet vain päätä?

Pointtini kuitenkin on ollut yrittää saada apua meidän mahdottomaan tilanteeseen, ja mieheni tietää etten ole paska ihminen. ap