Vihaan lapsipuoltani!! Siis NIIN VIHAAN NYT!!! Ennestäänkin
rasittava kakara on käynyt aivan sietämättömäksi nyt kun saatiin miehen kans yhteinen vauva, on pikkusisarpuolelleen aivan järkyttävän mustis ja tekee kaikkea piruutta heti kun silmä välttää ja muutenkin!! Miehen lapsi edellisestä suhteesta asuu siis meillä koska äitinsä on alkkis, mut meillä on ollu myös vaikeuksia tytön kans ja nyt tuntuu että mä en ainakaan haluis sitä meille ainakaan enää!! Ja mä sen joudun huolehtimaan pääosin kun mies "aina" töissä. Ei tee hyvää 4v tunne-elämällekään olla paikassa jossa on epä-toivottu, ja kun en ole huoltaja ja isänsä ei oikeen mihinkään mitään kommentoi, mitä voin tehdä??
Kommentit (268)
MINUSTA AP ON TÄSTÄ LUUSERIPORUKASTA INHIMILLISIN, EDES YRITTÄNYT NORMIELÄMÄÄ TON ONGELMALAPSEN KANSSA!!
111
voiko 4v olla paha ja mistähän lapsen ongelmat johtuu. Onko sinusta oikein muutenkin hylätä ihminen jolla on ongelmia, pienestä lapsesta puhumattakaan?
rasittava kakara on käynyt aivan sietämättömäksi nyt kun saatiin miehen kans yhteinen vauva, on pikkusisarpuolelleen aivan järkyttävän mustis ja tekee kaikkea piruutta heti kun silmä välttää ja muutenkin!! Miehen lapsi edellisestä suhteesta asuu siis meillä koska äitinsä on alkkis, mut meillä on ollu myös vaikeuksia tytön kans ja nyt tuntuu että mä en ainakaan haluis sitä meille ainakaan enää!! Ja mä sen joudun huolehtimaan pääosin kun mies "aina" töissä. Ei tee hyvää 4v tunne-elämällekään olla paikassa jossa on epä-toivottu, ja kun en ole huoltaja ja isänsä ei oikeen mihinkään mitään kommentoi, mitä voin tehdä??
saat vähän näkökulmaa, senkin itsekäs paska.
Mä pyyhkisin kenkäni tuollaiseen mieheen.
En minä ainakaan haluaisi lapsilleni rikkinäistä perhettä. Mielummin joku muu lähtee kuin lasten perhe hajoitetaan sen takia. Niin se vaan on.
Tosin tilanne on siinä mielessä hypoteettinen, ettei meillä tilanne voisi kärjistyä noin pahasti ja ei mulla antaisi luonto periksi ohjata miehen lasta sijoitukseen. Mutta jos tilanne olisi, että joko tai, minusta riippumattomista syistä, niin sitten miehen lapsi lähtisi ennen kuin omilta hajoaisi perhe, jos muuten siis perhe-elämä on puolustettava.
En minä ainakaan haluaisi lapsilleni rikkinäistä perhettä. Mielummin joku muu lähtee kuin lasten perhe hajoitetaan sen takia. Niin se vaan on.
Tosin tilanne on siinä mielessä hypoteettinen, ettei meillä tilanne voisi kärjistyä noin pahasti ja ei mulla antaisi luonto periksi ohjata miehen lasta sijoitukseen. Mutta jos tilanne olisi, että joko tai, minusta riippumattomista syistä, niin sitten miehen lapsi lähtisi ennen kuin omilta hajoaisi perhe, jos muuten siis perhe-elämä on puolustettava.
toisille ne sisaruksetkin on osa perhettä, jännä ilmiö;)
En minä ainakaan haluaisi lapsilleni rikkinäistä perhettä. Mielummin joku muu lähtee kuin lasten perhe hajoitetaan sen takia. Niin se vaan on. Tosin tilanne on siinä mielessä hypoteettinen, ettei meillä tilanne voisi kärjistyä noin pahasti ja ei mulla antaisi luonto periksi ohjata miehen lasta sijoitukseen. Mutta jos tilanne olisi, että joko tai, minusta riippumattomista syistä, niin sitten miehen lapsi lähtisi ennen kuin omilta hajoaisi perhe, jos muuten siis perhe-elämä on puolustettava.
saisi mennä uudelleen rikki? Eikö miehenkin lapsella ole oikeutta omaan vanhempaan, ei ainostaan sinun rakkauden hedelmälläsi? Surullista että pienet lapset ovat noin suojattomia, kukaan ei ole puolustamassa heidän oikeuksiaan uusien naikkosten varalta
On normaalia, että lapsi on mustasukkainen vauvasta. Säälittää 4-vuotias, joka on kokenut kovia. Ymmärrän toisaalta ap:ta mutta tyttö oikeasti tarvitsisi vain hellyyttä, mitä ei varmasti ole alkoholistiäidiltään saanut. Eikä isäkään vaikuta siltä, että antaisi lapselleen huomiota ja hellyyttä.
Jos lapsi tuntee olevansa rakastettu ja haluttu, ei hänellä ole tarvetta hakea huomiota ilkeilyllä. Varmasti lapsi on myös kateellinen vauvalle, koska näkee, että äitipuoli vihaa häntä, mutta rakastaa vauvaa. :(
"Lapset tietävät yllättävän paljon asioita, joita emme usko heidän tietävän."
En minä ainakaan haluaisi lapsilleni rikkinäistä perhettä. Mielummin joku muu lähtee kuin lasten perhe hajoitetaan sen takia. Niin se vaan on.
Tosin tilanne on siinä mielessä hypoteettinen, ettei meillä tilanne voisi kärjistyä noin pahasti ja ei mulla antaisi luonto periksi ohjata miehen lasta sijoitukseen. Mutta jos tilanne olisi, että joko tai, minusta riippumattomista syistä, niin sitten miehen lapsi lähtisi ennen kuin omilta hajoaisi perhe, jos muuten siis perhe-elämä on puolustettava.
Siis miehen lapsi ei olisi perhettä?
Mistä tällaisia ihmisiä sikiää? o.O
En ainakaan suosittelis, että hoitaisit miehen lapsen pois jaloista. Omat vanhempani erosivat, kun olin 1-vuotias ja olin pienenä aina isin tyttö. Kun olin noin 4v niin isäni löysi itselleen naisen ja joka toinen viikonloppu kun olin isällä niin naisella oli minua kohtaan niin ikävä asenne ja "jos katse voisi tappaa"-ilme. Kun isäni ja hänen naisensa menivät naimisiin (olin sellaset 7 vanha) ja muuttivat yhteen niin johan loppuivat "jokatoiset vikkonloput" isän luona ja lopulta he perustivat oman perheen ja muuttivat toiseen kaupunkiin. minulla ei ollut asiaa heille. Kyseinen nainen myös halusi auton niin rahat otettiin minun säästötililtäni. En ole olut isäni kanssa minkäänlaisissa väleissä noin 8 vuoteen. Nään kyllä isääni pari kertaa vuodessa serkkujen synttäreillä, mutta ei meillä ole mitään puhuttavaa - hän ei tunne minua enkä minä häntä. Muutenkin jos jotain ohi mennen isälleni sanon niin hänen vaimonsa katsoo todella tuimasti...
äitipuolet hyvinkin pystyvät pilaamaan isä-lapsi-suhteet, jos vain haluavat ja se on suuri virhe. :)
En ole koskaan tavannut tervettä uusperhettä, eikä sellaista taida ollakaan. Tämä ketju ja siihen tulleet puolustelevat vastaukset vain vahvistavat käsitystäni. Lapsi sijaisperheeseen, huostaan, oma vauva etusijalla... sairasta, kuvottavaa.
Toivon todellakin, että ap:n vauva saa joskus kokea saman kuin tuo pikkutyttö.
AP:n perheen neljävuotiasta. Kun ajattelen omaa rakasta sen ikäistäni ja kuinka paljon haleja ja rakkautta hän tarvitsee, sydämeni melkein särkyy kun tiedän että jossain toisella neljävuotiaalla ei ole lähellään rakastavia aikuisia ja ainoat tutut aikuisetkin harkitsevat hänen pois antamistaan.
Hae apua AP! Vaikka sinulla ei tunnesidettä lapseen olisikaan, niin lapsi rakastaa sinua aivan varmasti. Koittakaa löytää ne tunteet yhdessä. Aseta vaikka aikarajaksi vuosi. Se voi nyt tuntua pitkältä ajalta mutta on oikeasti lyhyt. Ja pakota se miehesi osallistumaan lapsenhoitoon myös, edes vanhemman lapsen osalta.
ja tulee äärimmäisen paha mieli.
On valmis mieluummin luopumaan lapsesta kuin maksamaan päivähoitomaksut? Eiköhän se päivähoito rauhoittaisi tilannetta ihan huomattavasti.
En ole koskaan tavannut tervettä uusperhettä, eikä sellaista taida ollakaan. Tämä ketju ja siihen tulleet puolustelevat vastaukset vain vahvistavat käsitystäni. Lapsi sijaisperheeseen, huostaan, oma vauva etusijalla... sairasta, kuvottavaa. Toivon todellakin, että ap:n vauva saa joskus kokea saman kuin tuo pikkutyttö.
perhedynamiikassa ei ole mitään vikaa. Mulla on myös muutama ystävä, jotka ovat niitä uusperheiden äitipuolia ja hyvin niissä on kaikkien asiat. Harvemmin sitä varmaan tänne sellaiset kirjoittelee joilla on elämä hyvin, eiköhän täällä suurimman huomion saa kaikki ongelmatapaukset. Mä voin silti suurella sydämellä sanoa etä mulla on hieno lapsipuoli ja ollaan hyvissä väleissä hänen äitinsä ja tämän uuden perheen kanssa ja myös miehen exän vanhempien luona kylästellään.
Ensisijaisesti, aina ja ikuisesti, haluan omille lapsilleni parhaan mahdollisen pohjan elämään. En voi kantaa koko maailman tuskaa niskoillani.
En minä ainakaan haluaisi lapsilleni rikkinäistä perhettä. Mielummin joku muu lähtee kuin lasten perhe hajoitetaan sen takia. Niin se vaan on. Tosin tilanne on siinä mielessä hypoteettinen, ettei meillä tilanne voisi kärjistyä noin pahasti ja ei mulla antaisi luonto periksi ohjata miehen lasta sijoitukseen. Mutta jos tilanne olisi, että joko tai, minusta riippumattomista syistä, niin sitten miehen lapsi lähtisi ennen kuin omilta hajoaisi perhe, jos muuten siis perhe-elämä on puolustettava.
saisi mennä uudelleen rikki? Eikö miehenkin lapsella ole oikeutta omaan vanhempaan, ei ainostaan sinun rakkauden hedelmälläsi? Surullista että pienet lapset ovat noin suojattomia, kukaan ei ole puolustamassa heidän oikeuksiaan uusien naikkosten varalta
Ensisijaisesti, aina ja ikuisesti, haluan omille lapsilleni parhaan mahdollisen pohjan elämään. En voi kantaa koko maailman tuskaa niskoillani.
En minä ainakaan haluaisi lapsilleni rikkinäistä perhettä. Mielummin joku muu lähtee kuin lasten perhe hajoitetaan sen takia. Niin se vaan on. Tosin tilanne on siinä mielessä hypoteettinen, ettei meillä tilanne voisi kärjistyä noin pahasti ja ei mulla antaisi luonto periksi ohjata miehen lasta sijoitukseen. Mutta jos tilanne olisi, että joko tai, minusta riippumattomista syistä, niin sitten miehen lapsi lähtisi ennen kuin omilta hajoaisi perhe, jos muuten siis perhe-elämä on puolustettava.
saisi mennä uudelleen rikki? Eikö miehenkin lapsella ole oikeutta omaan vanhempaan, ei ainostaan sinun rakkauden hedelmälläsi? Surullista että pienet lapset ovat noin suojattomia, kukaan ei ole puolustamassa heidän oikeuksiaan uusien naikkosten varalta
Se lapsi on ollut olemassa ennen kuin sinä olet niitä lapsiasi pykännyt ja perhettä perustanut. Se lapsi ja isä ovat olleet perhe ensisijaisesti. Jos olet kykenemätön olemaan aikuinen 4-vuotiaalle ja hakemaan riittäviä tukitoimia ja apua rakkaudennälkäisen lapsen avuksi, niin silloin se sinun kakkosperhe saa väistyä. Sinä otit riskin, kun menit kakkoskierrokselle. Tiesit sen. Sinulla ei ole oikeutta hajottaa puolustuskyvyttömän lapsen ainoa perheenjäsen, koska olet kykenemätön kasvattaja. Omasi voit pilata mutta toisen omaa pitää kunnioittaa.
Luethan ap ajatuksella tämän ketjun ja mietit kriittisesti myös omaa suhtautumistasi. Sinulla on valta tuhota tuon pienen lapsen elämä, mutta myös mahdollisuus saada teidän molempien elämä hyväksi. Tämä ketju ei ehkä ole kovin imarteleva eikä mukavaa luettavaa, mutta aivan vilpittömästi täällä toivotaan teille kaikille parasta. Perheneuvolan lisäksi voisit saada apua ihan kasvatusoppaista. Et varmasti ole ensimmäinen vanhempi joka pähkäilee sisaruskateuden kanssa.
jos sen äiti on alkoholisti, niin ei taida olla vaihtoehtoja. sun lapsella on sinut. muutat sis omasi kanssa pois ja lapsi ja isä jäävät kaksin.
MINUSTA AP ON TÄSTÄ LUUSERIPORUKASTA INHIMILLISIN, EDES YRITTÄNYT NORMIELÄMÄÄ TON ONGELMALAPSEN KANSSA!!