Lue keskustelun säännöt.
Vihaan lapsipuoltani!! Siis NIIN VIHAAN NYT!!! Ennestäänkin
15.08.2012 |
rasittava kakara on käynyt aivan sietämättömäksi nyt kun saatiin miehen kans yhteinen vauva, on pikkusisarpuolelleen aivan järkyttävän mustis ja tekee kaikkea piruutta heti kun silmä välttää ja muutenkin!! Miehen lapsi edellisestä suhteesta asuu siis meillä koska äitinsä on alkkis, mut meillä on ollu myös vaikeuksia tytön kans ja nyt tuntuu että mä en ainakaan haluis sitä meille ainakaan enää!! Ja mä sen joudun huolehtimaan pääosin kun mies "aina" töissä. Ei tee hyvää 4v tunne-elämällekään olla paikassa jossa on epä-toivottu, ja kun en ole huoltaja ja isänsä ei oikeen mihinkään mitään kommentoi, mitä voin tehdä??
Kommentit (268)
agressiiviset alatyyliset vastaukset puhuvat puolestaan!! Kaikilla ihmisillä ei ole samanlaista kykyä ja halua rakastaa. Ja niitä ikäviä äitipuolia jotka syrjivät lapsipuoliaan on tosiaan tosielämässä olemassa, valitettavasti.
Kysymyshän ei ole siitä, etteikö niitä ikäviä, ja "kiellettyjä" tunteita saisi tuntea, vaan siitä että aikuisen nyt vain pitää ottaa vastuu käytöksestään, eikä saa syrjiä lapsipuolta. Lapsi on tässä AP:n yhtälössä se heikoimmassa asemassa oleva, joten hänen etuaan ja puoltaan on pidettävä!!
Olen itse sijaisäiti, ja minulla on ollut vuosien saatossa sekä vaikeita, haastavia lapsia, että syrjäänvetäytyviä, eritavalla vaikeita lapsia. Kaikki he ovat tarvinneet rakkauta, luottamuksen rakentamista aikuisiin, sekä läheisyyttä ja läsnäoloa, tavallista arkea, johon ei kuulu päihteet, hylätyksitulemisen kokemukset jne.
Elämä on vaikeaa, ja välillä epäreilua. Mutta siltikin heikoimpia pitää aina tukea ja ottaa huomioon, kuten tässä tapauksessa lapsipuolen asema ja kohtelu AP:n perheessä.
Mitä sinä AP haluaisit? Haluaisitko, että sanon, että voi VEE, laita se ikävä, hankala ja inhottavasti käyttäytyvä lapsipuolesi kaappiin päiväksi, vai haluatko että sanoisin, että no anna se lapsipuolesi alkkariäidin hoidettavaksi??? Totuus voi välillä olla inhottavaa, mutta sellaista on elämä, ja kasvaminen. Vanhemmuus ei ole aina kivaa. Mutta vanhemmuuskin on ollut valinta, ja sen valinnan kanssa on sitten elettävä.
omahyväinen vinkkipankki ap:n viestejä? Lapsi putosi tilaamatta ja yllätyksenä hänelle. Bioäidillään oli ensin ja sitten tuupataan ap:lle. Haloo, kuka ei tuossa tilanteessa olisi vihainen jo siitä? Ai niin SINÄ, äiti teresa. Helppo se on huudella sieltä omasta itsetyytyväisyydestään käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lapsi sinun ole.
Miksi miehesi ei hoida lapsiaan? Työ on tekosyy.
Laita lapsi päiviksi hoitoon. Miehesi voi hänet sinne viedä töihin mennessään ja hakea pois töistä tullessaan. Lapsi on pääasiassa miehesi vastuulla ei sinun.
Jaksat paremmin oman lapsesi kanssa kun mustis ja häiriintynyt lapsi ei pyöri tielläsi. Lapsikin saa sisältöä päiviinsä hoidossa. Hoidossa myös voidaan auttaa lasta lapsen ongelmissa.
Älä uuvuta itseäsi
Sanoin, että ikäviä tuntemuksia saa tuntea! Saa olla siis vihainen, turhautunut, ja kiukustunut.
Sanoin myös, että näitä ikäviä tuntemuksia ei saa kaataa lapsen niskaan, vaan lapsen puolta on pidettävä!
Oletko asiasta eri mieltä kanssani? Tekeekö lapsen puolta pitänminen minusta "Äiti Teresan?". Mielestäni tämä on itseselvä asia vastuulliselle vanhemmalle (ja en puhu nyt itsestäni, vaan näin yleisellä tasolla).
En mitenkään korostanut mielestäni itseäni viestissä, vaan puolustin lasta. Kärjistin asiani, koska oikeasti tässä tapauksessa mielestäni lastasyrjivässä perheessä, pitää aikuisten oikeasti mennä itseensä. Helpointahan on alkaa syyttää aina muita, eikä kasvaa itse aikuisena. Kukaan ei täälä ole ikinä valmis, vaan olen sitä mieltä, että vaikka vanhemmat luulevat että kasvattavat lasta, niin kyllä se monasti niin on että lapset kasvattavat vanhempiaan!!
Voimia kaikille kiukkuisille äideille!!!
Pilattu jo raskausaikana, kiitos armaan äitylinsä.
Ehkä tosiaan suutuspäissäni kirjoitustyylini oli turhan provosoima, tottakai tiedostan että se on lapsi joka on syytön omaan tilanteeseensa ja hoidan hänet asiallisesti ja hyvin, mutta tunnepuolelta on vaikea ammentaa hellyyttä ja läheisyyttä kun en mitään positiivista tunne tuota tyttöä kohtaan.
Mies "pakenee" töihinsä ja oon sanonutkin että liikaa luottaa lastaan mulle, en minä jaksa ja nyt etenkään oman vauvan myötä en edes halua jaksaa! Menköön hoitoon, vaikka mies niin kovasti haluisi nekin rahat säästää "tärkeämpään".
Kyllä mies lapsestaan/lapsistaan välittää, käytännön lastenhoidosta vaan on täysin vieraantunut.
PS EN olisi mennyt miehen kanssa edes yhteen jos ois silloin kerrottu et tulevaisuudes saan kaupan päälle alkkisäidin ongelmalapsen riesakseni. Ei ollu tiedossa tulloin,äiti piti kynsin hampain kiinni lapsestaan ja silloin tällöin kun lapsi kyläili meillä, oli kaikki vielä ok.
ap
Kukaan ei täälä ole ikinä valmis, vaan olen sitä mieltä, että vaikka vanhemmat luulevat että kasvattavat lasta, niin kyllä se monasti niin on että lapset kasvattavat vanhempiaan!!
!
sitten lapsias kasvattamaan itseäsi, tekopyhä paremmintietäjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuta oman vauvasi kanssa omaan asuntoon ja jätä epätoivottu lapsi asumaan isänsä kanssa.
Tässä nähdään, kuka kaikkein eniten kärsii uusperheissä.
pakotat sen miehesi osallistumaan lapsensa hoitoon!! Lapsi tarvitsee aikaa, läheisyyttä, hellyyttä, ja kerrot miehellesi, että vauvan synnyttyä ei vain ole nyt voimia näihin kahteen. Miehesi pitää kantaa vastuu isänä. Hänenhän tulisi olla eniten lapsen kanssa!!!
Älä anna periksi tässä asiassa. Nythän lapsi on myös isänsä hylkäämä käytännössä, kun ei vietä aikaa koskaan lapsensa kanssa. Tähän asiaan on puututtava.
Ja suosittelen, että ota yhteyttä perheneuvolaan. Siellä he ovat koko teidän perheen puolella, auttavat ja tukevat kaikessa vaikeassa. Nämä tällaiset tilanteet uusperheissä ei heille ole mikään uusi asia. Aina uusperheen tasapainon löytäminen ei käy niin kivuttomasti, vaan töitä ja järjestelyjä on tehtävä koko perheen voimin.
Hienoa on, että AP tunnustat itsellesi ja olet rohkeasti nostanut kipeät asiat esiin. Se on jo vastuunottoa! Nyt vain konkreettisesti hakemaan apua ja helpotusta tilanteeseenne.
Voimia paljon sinne, ja onnea vauvaperheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
agressiiviset alatyyliset vastaukset puhuvat puolestaan!! Kaikilla ihmisillä ei ole samanlaista kykyä ja halua rakastaa. Ja niitä ikäviä äitipuolia jotka syrjivät lapsipuoliaan on tosiaan tosielämässä olemassa, valitettavasti.
Kysymyshän ei ole siitä, etteikö niitä ikäviä, ja "kiellettyjä" tunteita saisi tuntea, vaan siitä että aikuisen nyt vain pitää ottaa vastuu käytöksestään, eikä saa syrjiä lapsipuolta. Lapsi on tässä AP:n yhtälössä se heikoimmassa asemassa oleva, joten hänen etuaan ja puoltaan on pidettävä!!
Olen itse sijaisäiti, ja minulla on ollut vuosien saatossa sekä vaikeita, haastavia lapsia, että syrjäänvetäytyviä, eritavalla vaikeita lapsia. Kaikki he ovat tarvinneet rakkauta, luottamuksen rakentamista aikuisiin, sekä läheisyyttä ja läsnäoloa, tavallista arkea, johon ei kuulu päihteet, hylätyksitulemisen kokemukset jne.
Elämä on vaikeaa, ja välillä epäreilua. Mutta siltikin heikoimpia pitää aina tukea ja ottaa huomioon, kuten tässä tapauksessa lapsipuolen asema ja kohtelu AP:n perheessä.
Mitä sinä AP haluaisit? Haluaisitko, että sanon, että voi VEE, laita se ikävä, hankala ja inhottavasti käyttäytyvä lapsipuolesi kaappiin päiväksi, vai haluatko että sanoisin, että no anna se lapsipuolesi alkkariäidin hoidettavaksi??? Totuus voi välillä olla inhottavaa, mutta sellaista on elämä, ja kasvaminen. Vanhemmuus ei ole aina kivaa. Mutta vanhemmuuskin on ollut valinta, ja sen valinnan kanssa on sitten elettävä.
omahyväinen vinkkipankki ap:n viestejä? Lapsi putosi tilaamatta ja yllätyksenä hänelle. Bioäidillään oli ensin ja sitten tuupataan ap:lle. Haloo, kuka ei tuossa tilanteessa olisi vihainen jo siitä? Ai niin SINÄ, äiti teresa. Helppo se on huudella sieltä omasta itsetyytyväisyydestään käsin.
Eihän se tullut pyytämättä tai yllätyksenä. Ap aloitti suhteen miehen kanssa, jolla oli lapsi jo ennestään. Ei ihme että uusperhekuviot ovat joillekkin niin vaikeita, jos ei missään vaiheessa tule mieleen että se mies on oikeasti vastuussa siitä lapsesta jonka on aikaisemmassa suhteessaan saanut. Tottakai lapsi muuttaa isälleen jos äiti ei hänestä pysty huolehtimaan.
Sinänsä ymmärrän ap:n turhautumisen ja vihankin. Pienen vauvan kanssa elämä ei ole helppoa. Omat hormonihöyryt ja mustasukkainen esikoinen aiheuttaa ongelmia monissa perheissä. Se että esikoinen ei ole ap:n oma tuo väkisinkin omat ongelmansa.
Millainen sude sinulla oli lapsen kanssa ennen vauvan syntymää? Se että julistat kuinka et halua esikoista elämääsi etkä ole koskaan halunnutkaan saa sinut kuulostamaan kylmältä ja täysin äidiksi sopimattomalta kusipäältä. Toivon todella että suurin osa kommenteistasi on vain ns höyryjen päästelyä.
muuta oman vauvasi kanssa omaan asuntoon ja jätä epätoivottu lapsi asumaan isänsä kanssa.
Tässä nähdään, kuka kaikkein eniten kärsii uusperheissä.
kun minä en halua erota ja mikä vielä olennaisempaa, mies ei halua luopua meistä (minä ja vauva). Mieluummin lähettää esikoisen pois, jos nämä on vaihtoehdot (tiedän sen, kun on asiasta riidelty monet kerrat ja raivoissani oon uhannut vauvan kans lähteä).
Meidän vauvalla on refluksi ja mä oon nukkunut 7kk aikana max 2 kk putkia, ei tähän enää 4v ongelmalasta ongelmineen kaivattais.
Ikävä sanoa, mutta kyllä hän tuntuu ylimääräiseltä. Voidaan toki kysyä tuota tukiperhettä, mutta ihan sijaisperhe on käyny usein mielessä myös. Ei tulis ikävä, ainakaan mulla ;(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä viitsi. Ihan hienostihan tuo edellinen kirjoittaja kirjoitti, ja toivotti vielä voimia. Ja se on totta, lapset kasvattavat meitä vanhempiaan!
Pilattu jo raskausaikana, kiitos armaan äitylinsä.
Ehkä tosiaan suutuspäissäni kirjoitustyylini oli turhan provosoima, tottakai tiedostan että se on lapsi joka on syytön omaan tilanteeseensa ja hoidan hänet asiallisesti ja hyvin, mutta tunnepuolelta on vaikea ammentaa hellyyttä ja läheisyyttä kun en mitään positiivista tunne tuota tyttöä kohtaan.
Mies "pakenee" töihinsä ja oon sanonutkin että liikaa luottaa lastaan mulle, en minä jaksa ja nyt etenkään oman vauvan myötä en edes halua jaksaa! Menköön hoitoon, vaikka mies niin kovasti haluisi nekin rahat säästää "tärkeämpään".
Kyllä mies lapsestaan/lapsistaan välittää, käytännön lastenhoidosta vaan on täysin vieraantunut.PS EN olisi mennyt miehen kanssa edes yhteen jos ois silloin kerrottu et tulevaisuudes saan kaupan päälle alkkisäidin ongelmalapsen riesakseni. Ei ollu tiedossa tulloin,äiti piti kynsin hampain kiinni lapsestaan ja silloin tällöin kun lapsi kyläili meillä, oli kaikki vielä ok.
ap
No se lapsi on nyt siellä halusit tai et. Koita ymmärtää että oma käytöksesi vaikuttaa paljon siihen pahenevatko ongelmat entisestään vai tuleeko muutos parempaan. Lapsi tuskin katoaa sillä mihinkään että sinä poljet jalkaa lattiaan ja huudat "en tahdo, en tahdo". Jos et pysty löytämään itsestäsi lämpimiä tunteita tuota lasta kohtaan tuhoat todennäköisesti perheesi ja varsinkin sen lapsen. Hae apua. Tarvitsette sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun minä en halua erota ja mikä vielä olennaisempaa, mies ei halua luopua meistä (minä ja vauva). Mieluummin lähettää esikoisen pois, jos nämä on vaihtoehdot (tiedän sen, kun on asiasta riidelty monet kerrat ja raivoissani oon uhannut vauvan kans lähteä).
Meidän vauvalla on refluksi ja mä oon nukkunut 7kk aikana max 2 kk putkia, ei tähän enää 4v ongelmalasta ongelmineen kaivattais.
Ikävä sanoa, mutta kyllä hän tuntuu ylimääräiseltä. Voidaan toki kysyä tuota tukiperhettä, mutta ihan sijaisperhe on käyny usein mielessä myös. Ei tulis ikävä, ainakaan mulla ;(
ap
Miten tyhmä oikeasti olet? Mies on jo kerran luopunut perheestään, miksi luulet, ettei hän tekisi niin uudelleen.
Siitä vain sitten miehen lapsi huostaan. Olettekin oikein muodikas uusperhe: http://yle.fi/uutiset/lapsia_annetaan_huostaan_uuden_perheen_tielta/254…
Enpä tiedä. Kyllä häpeäisin uusperheen vanhempana silmät päästäni, jos edellisen liiton lapset pitäisi ihan ANTAA huostaan.
Eikä lasta voi suomessa noin vain tyrkätä johonkin sijaisperheeseen. Ei se ole mikään kesäkissa. Ei se toimi niin, joten lakkaa haaveilemasta tuollaisesta.
17
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen sude sinulla oli lapsen kanssa ennen vauvan syntymää? Se että julistat kuinka et halua esikoista elämääsi etkä ole koskaan halunnutkaan saa sinut kuulostamaan kylmältä ja täysin äidiksi sopimattomalta kusipäältä. Toivon todella että suurin osa kommenteistasi on vain ns höyryjen päästelyä.
vaan etten ole halunnut ikinä häntä meille = kanssani asumaan. Ja se on totta. Ei meillä ole mitään läheistä suhdetta ikinä ollut, alkuun ei päässyt muodostumaan koska äitinsä oli niin mustis ja kontrolloiva, myöhemmin vaan muista syistä koin ettemme ymmärrä toisiamme, ns kemiat ei kohtaa, olen aina kokenut hänet ylimääräisenä taakkana ja velvoitteena, joka vaan pitää ns hoitaa kunnialla, mutta nyt kun oma lapsi "pelissä" mukana ja tämä tyttö pyrkii jatkuvasti satuttamaan häntä ja on satuttanutkin, tunteet ovat muuttuneet lähinnä siksi VIHAKSi. ap
Täällä taas hoetaan tuota: koetapa asettua sen lapsiparan asemaan - tässä tapauksessa lapsi on pieni, mutta näin sanotaan vaikka kyseessä olisi piruuksiaan tekevä teini-ikäinen SILLOIN KUN lapsi on ex-liiton lapsi ja tuntojaan tilittävä äitipuoli.
Kuka asettuisi joskus sen äitipuolen asemaan?
Kuka asettuisi sen äidin omien lasten (uusperheen uusien lasten, äitipuolen lasten tai yhteisten lastem asemaan?
Ap on juuri saanut vauvan.
Sen sijaan että hän voisi keskittyä vauvaan, tutustua uuteen tulokkaaseen, esikoiseensa, hänen täytyy jaksaa huolehtia lapsesta, joka ei ole hänen, ja joka käyttäytyy - hankalasti- . Ihan varmasti 4 vuotiaalle on ollut kova pala ettei olekaan enää ainokainen, että on tullut vauva, joka vaatii oman aikansa ja huomionsa. Ja sitten sillä jollakin lapsen tasolla, sillä tasolla, missä lapsella ei ole sanoja, on vain tunne, hän miettii sitä, että tuo nainen ei ole hänen äiti, hänellä ei ole äitiä mutta tuolla vauvalla on.
Mutta ap ei ole siitä vastuussa. Äitiä ei voi laittaa vastuuseen.
Katseeni kääntyy isää kohti.
Ei isän kuulu jättää vaimoaan yksin, kun on vastastynytyt vauva ja hankala isompi lapsi, etenkin kun se lapsi ei ole tämän äidin oma.
Voisiko joku asettua joskus tämän äidin, äitipuolen asemaan - ja sen vauvan asemaan? Eikö vauvallakin ole oikeus äitiin, jaksavaan äitiin??
Ap.lle: Miksi ette laita isompaa lasta päiväkotiin?
Ilmoita miehellesi, että sinun ensisijainen tehtävä on huolehtia omasta lapsestasi, joka on vauva, haluat toipua ja tutustua vauvaan. Isompi menee päiväkotiin tai perhep.hoitoon ja isä kantaa vastuuta isompaa esikoisestaan.
sen lisäksi otatte yhteyttä perheneuvolaan tai mikä se onkaan, ja varaatte ajan lapselle ja teille itsellenne.
Jos ei minkään muun takia, niin sinun itsesi takia.
terveisin samoja tuntoja tuntenut äiti, äitipuoli, joka vauvan jälkeen uupui - ei omiin lapsiin, vaan miehen ex-liiton erittäin hankalaan lapseen, isän loistaessa poissaolollaan.
Me erosimme.
isän trisessalla ei ole nyt äitipuolta, eipä äitiäkään - ja isi on aina töissä. Sitä saa mitä tilaa.
Hae oikeasti sitä apua. Tuo ei ole tervettä.
kun minä en halua erota ja mikä vielä olennaisempaa, mies ei halua luopua meistä (minä ja vauva). Mieluummin lähettää esikoisen pois, jos nämä on vaihtoehdot (tiedän sen, kun on asiasta riidelty monet kerrat ja raivoissani oon uhannut vauvan kans lähteä). Meidän vauvalla on refluksi ja mä oon nukkunut 7kk aikana max 2 kk putkia, ei tähän enää 4v ongelmalasta ongelmineen kaivattais. Ikävä sanoa, mutta kyllä hän tuntuu ylimääräiseltä. Voidaan toki kysyä tuota tukiperhettä, mutta ihan sijaisperhe on käyny usein mielessä myös. Ei tulis ikävä, ainakaan mulla ;( ap
Miten tyhmä oikeasti olet? Mies on jo kerran luopunut perheestään, miksi luulet, ettei hän tekisi niin uudelleen. Siitä vain sitten miehen lapsi huostaan. Olettekin oikein muodikas uusperhe: <a href="http://yle.fi/uutiset/lapsia_annetaan_huostaan_uuden_perheen_tielta/254…" alt="http://yle.fi/uutiset/lapsia_annetaan_huostaan_uuden_perheen_tielta/254…">http://yle.fi/uutiset/lapsia_annetaan_huostaan_uuden_perheen_tielta/254…; Enpä tiedä. Kyllä häpeäisin uusperheen vanhempana silmät päästäni, jos edellisen liiton lapset pitäisi ihan ANTAA huostaan.
Kun olen todellakin sanonut, että mieluummin minä ja vauva kaksin, kuin tää helvetillinen uusperheviritelmä osallistumattoman isän ja 4v ongelmamuksun kans. ap
Kuinka kusipäisiä ja keskeneräisiä vanhemmat voivat olla!!!
Siis oikeasti Lastensuojelun uusin ilmiö on se, että uusperheet antavat edellisen liiton lapset huostaan??? Siis saunantaakse sellaiset vanhemmat jotka hylkäävät edellisen liiton lapset uuden tieltä!!!
Kun olen todellakin sanonut, että mieluummin minä ja vauva kaksin, kuin tää helvetillinen uusperheviritelmä osallistumattoman isän ja 4v ongelmamuksun kans. ap
Ei helvetti, miten olet typerä. Häivy tuosta pilaamasta 4-vuotiaan elämää. Ja taidat miehesikin elämän pilata, tuskinpa muuten olisi aina "töissä".
agressiiviset alatyyliset vastaukset puhuvat puolestaan!! Kaikilla ihmisillä ei ole samanlaista kykyä ja halua rakastaa. Ja niitä ikäviä äitipuolia jotka syrjivät lapsipuoliaan on tosiaan tosielämässä olemassa, valitettavasti.
Kysymyshän ei ole siitä, etteikö niitä ikäviä, ja "kiellettyjä" tunteita saisi tuntea, vaan siitä että aikuisen nyt vain pitää ottaa vastuu käytöksestään, eikä saa syrjiä lapsipuolta. Lapsi on tässä AP:n yhtälössä se heikoimmassa asemassa oleva, joten hänen etuaan ja puoltaan on pidettävä!!
Olen itse sijaisäiti, ja minulla on ollut vuosien saatossa sekä vaikeita, haastavia lapsia, että syrjäänvetäytyviä, eritavalla vaikeita lapsia. Kaikki he ovat tarvinneet rakkauta, luottamuksen rakentamista aikuisiin, sekä läheisyyttä ja läsnäoloa, tavallista arkea, johon ei kuulu päihteet, hylätyksitulemisen kokemukset jne.
Elämä on vaikeaa, ja välillä epäreilua. Mutta siltikin heikoimpia pitää aina tukea ja ottaa huomioon, kuten tässä tapauksessa lapsipuolen asema ja kohtelu AP:n perheessä.
Mitä sinä AP haluaisit? Haluaisitko, että sanon, että voi VEE, laita se ikävä, hankala ja inhottavasti käyttäytyvä lapsipuolesi kaappiin päiväksi, vai haluatko että sanoisin, että no anna se lapsipuolesi alkkariäidin hoidettavaksi??? Totuus voi välillä olla inhottavaa, mutta sellaista on elämä, ja kasvaminen. Vanhemmuus ei ole aina kivaa. Mutta vanhemmuuskin on ollut valinta, ja sen valinnan kanssa on sitten elettävä.