Vihaan lapsipuoltani!! Siis NIIN VIHAAN NYT!!! Ennestäänkin
rasittava kakara on käynyt aivan sietämättömäksi nyt kun saatiin miehen kans yhteinen vauva, on pikkusisarpuolelleen aivan järkyttävän mustis ja tekee kaikkea piruutta heti kun silmä välttää ja muutenkin!! Miehen lapsi edellisestä suhteesta asuu siis meillä koska äitinsä on alkkis, mut meillä on ollu myös vaikeuksia tytön kans ja nyt tuntuu että mä en ainakaan haluis sitä meille ainakaan enää!! Ja mä sen joudun huolehtimaan pääosin kun mies "aina" töissä. Ei tee hyvää 4v tunne-elämällekään olla paikassa jossa on epä-toivottu, ja kun en ole huoltaja ja isänsä ei oikeen mihinkään mitään kommentoi, mitä voin tehdä??
Kommentit (268)
Täällä taas hoetaan tuota: koetapa asettua sen lapsiparan asemaan - tässä tapauksessa lapsi on pieni, mutta näin sanotaan vaikka kyseessä olisi piruuksiaan tekevä teini-ikäinen SILLOIN KUN lapsi on ex-liiton lapsi ja tuntojaan tilittävä äitipuoli.
Kuka asettuisi joskus sen äitipuolen asemaan?
Kuka asettuisi sen äidin omien lasten (uusperheen uusien lasten, äitipuolen lasten tai yhteisten lastem asemaan?
Ap on juuri saanut vauvan.
Sen sijaan että hän voisi keskittyä vauvaan, tutustua uuteen tulokkaaseen, esikoiseensa, hänen täytyy jaksaa huolehtia lapsesta, joka ei ole hänen, ja joka käyttäytyy - hankalasti- . Ihan varmasti 4 vuotiaalle on ollut kova pala ettei olekaan enää ainokainen, että on tullut vauva, joka vaatii oman aikansa ja huomionsa. Ja sitten sillä jollakin lapsen tasolla, sillä tasolla, missä lapsella ei ole sanoja, on vain tunne, hän miettii sitä, että tuo nainen ei ole hänen äiti, hänellä ei ole äitiä mutta tuolla vauvalla on.Mutta ap ei ole siitä vastuussa. Äitiä ei voi laittaa vastuuseen.
Katseeni kääntyy isää kohti.
Ei isän kuulu jättää vaimoaan yksin, kun on vastastynytyt vauva ja hankala isompi lapsi, etenkin kun se lapsi ei ole tämän äidin oma.Voisiko joku asettua joskus tämän äidin, äitipuolen asemaan - ja sen vauvan asemaan? Eikö vauvallakin ole oikeus äitiin, jaksavaan äitiin??
Ap.lle: Miksi ette laita isompaa lasta päiväkotiin?
Ilmoita miehellesi, että sinun ensisijainen tehtävä on huolehtia omasta lapsestasi, joka on vauva, haluat toipua ja tutustua vauvaan. Isompi menee päiväkotiin tai perhep.hoitoon ja isä kantaa vastuuta isompaa esikoisestaan.
sen lisäksi otatte yhteyttä perheneuvolaan tai mikä se onkaan, ja varaatte ajan lapselle ja teille itsellenne.
Jos ei minkään muun takia, niin sinun itsesi takia.terveisin samoja tuntoja tuntenut äiti, äitipuoli, joka vauvan jälkeen uupui - ei omiin lapsiin, vaan miehen ex-liiton erittäin hankalaan lapseen, isän loistaessa poissaolollaan.
Me erosimme.
isän trisessalla ei ole nyt äitipuolta, eipä äitiäkään - ja isi on aina töissä. Sitä saa mitä tilaa.
Mitä ap: lle pitäisi mielestäsi sanoa? Että vihaa vaan oikein sydämesi kyllyydestä sitä pahaa 4-vuotiasta? Täällä on kyllä monikin kehottanut hakemaan apua. Se on ainoa oikea neuvo.
Oletko jutellut neuvolassa tämän 4v. asioista. Sitä kautta osaavat ehkä tarjota teille sellaista apua, jota tarvitsette. Lapsi pitäisi ehkä saada johonkin terapiaan tai jotain.
Kun olen todellakin sanonut, että mieluummin minä ja vauva kaksin, kuin tää helvetillinen uusperheviritelmä osallistumattoman isän ja 4v ongelmamuksun kans. ap
Ei helvetti, miten olet typerä. Häivy tuosta pilaamasta 4-vuotiaan elämää. Ja taidat miehesikin elämän pilata, tuskinpa muuten olisi aina "töissä".
Kuitenkin tiesit, että lapsen äiti on alkoholisti. Joten kyllä sen järjen pitäisi sen verran siellä pääkopassa pakottaa, ettei sellainen ihminen pidemmällä välillä pysty huolehtimaan lapsesta.
kannattaa varautua myös siihen vaihtoehtoon, että joku päivä ne miehenkin lapset ovat teidän kattonne alla asumassa!! Jos sellaista vaihtoehtoa ei edes halua ajatella, ottaa miehen jolla ei ole lapsia ennestään.
On typerää jälkikäteen inistä kun varsin hyvin on tiedossa, että tuo tilanne voi tulla vastaan milloin vain.
Seuraavaksi se lapsi päiviksi hoitoon, siinä iässäkin, että tarvitsee virikkeitä.
Ja vähän muutenkin epäilen, että olisiko ap:lla masennuksen tynkää?
Pilattu jo raskausaikana, kiitos armaan äitylinsä.
Ehkä tosiaan suutuspäissäni kirjoitustyylini oli turhan provosoima, tottakai tiedostan että se on lapsi joka on syytön omaan tilanteeseensa ja hoidan hänet asiallisesti ja hyvin, mutta tunnepuolelta on vaikea ammentaa hellyyttä ja läheisyyttä kun en mitään positiivista tunne tuota tyttöä kohtaan.
Mies "pakenee" töihinsä ja oon sanonutkin että liikaa luottaa lastaan mulle, en minä jaksa ja nyt etenkään oman vauvan myötä en edes halua jaksaa! Menköön hoitoon, vaikka mies niin kovasti haluisi nekin rahat säästää "tärkeämpään".
Kyllä mies lapsestaan/lapsistaan välittää, käytännön lastenhoidosta vaan on täysin vieraantunut.PS EN olisi mennyt miehen kanssa edes yhteen jos ois silloin kerrottu et tulevaisuudes saan kaupan päälle alkkisäidin ongelmalapsen riesakseni. Ei ollu tiedossa tulloin,äiti piti kynsin hampain kiinni lapsestaan ja silloin tällöin kun lapsi kyläili meillä, oli kaikki vielä ok.
ap
otit sen riskin että lapsi muuttaa teille jos esim. äiti kuolee!! se lapsi on myös miehen!
mutta kun se on aina sun tapauksissa itsekäs minä.minä,minä,minä ja MUN vauva!!!!
ai hitto kun toivon että olet trolli etkä totta!
Jospa ihan vaan ASETUTTAISIIN ÄIDIN ASEMAAN, VAUVAN ASEMAAN ja sitten mieittisit, mitä kaikkea itse tuntisit, miten jaksaisit samanlaisessa tilanteessa?
Ihan sitä empatiaa minä peräänkuulutan, MYÖS äitiä ja vauvaa kohtaan.
Kun äiti voi hyvin, lapset voivat hyvin, koko perhe voi hyvin.
Nyt tuo ap-äiti ei jaksa. Hän jaksaa oman vauvansa, mutta ei isompaa, johon hänelläe i ole tunnesidettä, joka on hankala.
Eikä kaikkea voi ennakoida. vaikka itsellä olisi hyvä ja kaunis ajatus, se se aina toimi, sillä lapsi-aikunen suhde on kahdensuuntainen, ei yhdensuuntainen että vain aikusesta lähtöisin oleva.
ja isä. MISSÄ ON SE ISÄ??
terveisin samoja tuntoja tuntenut äiti, äitipuoli, joka vauvan jälkeen uupui - ei omiin lapsiin, vaan miehen ex-liiton erittäin hankalaan lapseen, isän loistaessa poissaolollaan.
Me erosimme.
isän trisessalla ei ole nyt äitipuolta, eipä äitiäkään - ja isi on aina töissä. Sitä saa mitä tilaa.
Mitä ap: lle pitäisi mielestäsi sanoa? Että vihaa vaan oikein sydämesi kyllyydestä sitä pahaa 4-vuotiasta? Täällä on kyllä monikin kehottanut hakemaan apua. Se on ainoa oikea neuvo.
4-vuotias on ap tosi pieni vielä. Jos oikeasti tahdot niin teillä olisi vielä hyvät mahdollisuudet kiintyä toisiinne, mutta jonkunlaista ammattiapua kyllä varmasti tarvitsisitte. Teidän suhteen parantaminen on sinun vastuullasi, sinä olet aikuinen. Se ei ole mitenkään harvinaista että 4-vuotias on mustasukkainen pikkusisaruksen synnyttyä, siihen on varmasti olemassa apua.
Oletko jutellut neuvolassa tämän 4v. asioista. Sitä kautta osaavat ehkä tarjota teille sellaista apua, jota tarvitsette. Lapsi pitäisi ehkä saada johonkin terapiaan tai jotain.
(miehen sopimat ajat tietty), käytiin useemmat kerrat, muksu piirteli ja täti lässytti.
Mä olen sen kanssa retkeillyt, leiponut, piirtänyt, askarrellut, lukenut sadut, vienyt huvipuistoon, eläintarhaan, sirkukseen, tehnyt ihankaikkea mistä tyttö on jäänyt paitsi koko ikänsä koska äiti on umpipaska ja kyvytön ja isää ei ilmeisesti ole tarpeeksi kiinnostanut että ois nämä ajatukset toteuttanut käytännössä. Ja nyt ei sori vaan enää muakaan kiinnosta, on oma lapsi josta mun täytyy pitää huolta ja tämä ongelmavyyhti on siinä tiellä, valitettavasti (on mm useemman kerran pyrkinyt TUKEHDUTTAMAAN vauvan, mitäs siitä tuumitte??!) ap
Jospa ihan vaan ASETUTTAISIIN ÄIDIN ASEMAAN, VAUVAN ASEMAAN ja sitten mieittisit, mitä kaikkea itse tuntisit, miten jaksaisit samanlaisessa tilanteessa?
Ihan sitä empatiaa minä peräänkuulutan, MYÖS äitiä ja vauvaa kohtaan.Kun äiti voi hyvin, lapset voivat hyvin, koko perhe voi hyvin.
Nyt tuo ap-äiti ei jaksa. Hän jaksaa oman vauvansa, mutta ei isompaa, johon hänelläe i ole tunnesidettä, joka on hankala.
Eikä kaikkea voi ennakoida. vaikka itsellä olisi hyvä ja kaunis ajatus, se se aina toimi, sillä lapsi-aikunen suhde on kahdensuuntainen, ei yhdensuuntainen että vain aikusesta lähtöisin oleva.
ja isä. MISSÄ ON SE ISÄ??
terveisin samoja tuntoja tuntenut äiti, äitipuoli, joka vauvan jälkeen uupui - ei omiin lapsiin, vaan miehen ex-liiton erittäin hankalaan lapseen, isän loistaessa poissaolollaan.
Me erosimme.
isän trisessalla ei ole nyt äitipuolta, eipä äitiäkään - ja isi on aina töissä. Sitä saa mitä tilaa.
Mitä ap: lle pitäisi mielestäsi sanoa? Että vihaa vaan oikein sydämesi kyllyydestä sitä pahaa 4-vuotiasta? Täällä on kyllä monikin kehottanut hakemaan apua. Se on ainoa oikea neuvo.
Et ole tosissasi?! Sälyttäisitkö oikeasti 4-vuotiaan vastuulle äitipuolisuhteen kehittymisen? Mieti nyt vähän. Odotat lapselta täysin kehitysvaiheen vastaista kykyä ymmärtää.
Oletko jutellut neuvolassa tämän 4v. asioista. Sitä kautta osaavat ehkä tarjota teille sellaista apua, jota tarvitsette. Lapsi pitäisi ehkä saada johonkin terapiaan tai jotain.
(miehen sopimat ajat tietty), käytiin useemmat kerrat, muksu piirteli ja täti lässytti.
Mä olen sen kanssa retkeillyt, leiponut, piirtänyt, askarrellut, lukenut sadut, vienyt huvipuistoon, eläintarhaan, sirkukseen, tehnyt ihankaikkea mistä tyttö on jäänyt paitsi koko ikänsä koska äiti on umpipaska ja kyvytön ja isää ei ilmeisesti ole tarpeeksi kiinnostanut että ois nämä ajatukset toteuttanut käytännössä. Ja nyt ei sori vaan enää muakaan kiinnosta, on oma lapsi josta mun täytyy pitää huolta ja tämä ongelmavyyhti on siinä tiellä, valitettavasti (on mm useemman kerran pyrkinyt TUKEHDUTTAMAAN vauvan, mitäs siitä tuumitte??!) ap
Minunkin 4v poika töni ja pukki vauvaa kun silmä vältti.
Mutta kun sai huomiota hänkin, huomasi ettei vauva yritä syrjäyttää. Ja simsalabim, se LOPPUI!! Kun kärsivällisesti odotti.
Miten sinäkin kykenet olemaan niin julma, että olisit valmis laittamaan MIEHESI lapsen sijaisperheeseen? Luuletko, ettei tuo asia tulisi koskaan sinun ja miehesi väliin?
Ja anteeksi vain, idiootin miehen olet ottanut jos se siihen suostuu.
Ottaisi paremmin osaa lasten kasvatukseen ennemmin.
Oletko jutellut neuvolassa tämän 4v. asioista. Sitä kautta osaavat ehkä tarjota teille sellaista apua, jota tarvitsette. Lapsi pitäisi ehkä saada johonkin terapiaan tai jotain.
(miehen sopimat ajat tietty), käytiin useemmat kerrat, muksu piirteli ja täti lässytti.
Mä olen sen kanssa retkeillyt, leiponut, piirtänyt, askarrellut, lukenut sadut, vienyt huvipuistoon, eläintarhaan, sirkukseen, tehnyt ihankaikkea mistä tyttö on jäänyt paitsi koko ikänsä koska äiti on umpipaska ja kyvytön ja isää ei ilmeisesti ole tarpeeksi kiinnostanut että ois nämä ajatukset toteuttanut käytännössä. Ja nyt ei sori vaan enää muakaan kiinnosta, on oma lapsi josta mun täytyy pitää huolta ja tämä ongelmavyyhti on siinä tiellä, valitettavasti (on mm useemman kerran pyrkinyt TUKEHDUTTAMAAN vauvan, mitäs siitä tuumitte??!) ap
Tuumin että tarvitsette enemmän apua kuin käynti perheneuvolassa kaksi vuotta sitten. Ei ole ensimmäinen lapsi joka tuollaista tekee. Ei 4-vuotias edes ymmärrä mitä kuolema tarkoittaa. Lopeta lapsen demonisointi ja hae apua.
Jospa ihan vaan ASETUTTAISIIN ÄIDIN ASEMAAN, VAUVAN ASEMAAN ja sitten mieittisit, mitä kaikkea itse tuntisit, miten jaksaisit samanlaisessa tilanteessa?
Ihan sitä empatiaa minä peräänkuulutan, MYÖS äitiä ja vauvaa kohtaan.Kun äiti voi hyvin, lapset voivat hyvin, koko perhe voi hyvin.
Nyt tuo ap-äiti ei jaksa. Hän jaksaa oman vauvansa, mutta ei isompaa, johon hänelläe i ole tunnesidettä, joka on hankala.
Eikä kaikkea voi ennakoida. vaikka itsellä olisi hyvä ja kaunis ajatus, se se aina toimi, sillä lapsi-aikunen suhde on kahdensuuntainen, ei yhdensuuntainen että vain aikusesta lähtöisin oleva.
ja isä. MISSÄ ON SE ISÄ??
terveisin samoja tuntoja tuntenut äiti, äitipuoli, joka vauvan jälkeen uupui - ei omiin lapsiin, vaan miehen ex-liiton erittäin hankalaan lapseen, isän loistaessa poissaolollaan.
Me erosimme.
isän trisessalla ei ole nyt äitipuolta, eipä äitiäkään - ja isi on aina töissä. Sitä saa mitä tilaa.
Mitä ap: lle pitäisi mielestäsi sanoa? Että vihaa vaan oikein sydämesi kyllyydestä sitä pahaa 4-vuotiasta? Täällä on kyllä monikin kehottanut hakemaan apua. Se on ainoa oikea neuvo.
edes halua saatika kykene asettumaan kusipäisen ja tunnekylmän ap;n asiaan joka ilmoittaa vihaavansa tilanteeseensa syytöntä pientä lasta!!
ap itse on tiennyt mihin soppaan lusikkansa tunkee. paha,paha,paha äitipuoli joka toivottavasti saa elämässänsä kokea pahuutta.
alkkisäidin kanssa?? Jos siis oikeesti välittää niin tupla huomion pitäisi tulla isukilta tässä vaiheessa ja piste.
Olet tehnyt tytön kanssa kaikkea mitä vanhemmat tekevät ja nytkö kuvittelet että voit vain siirtäähänet syrjään kun vauva tuli, eikä hän reagoi mitenkään? Aiheutat itse lapsen käytöksen.
Olet tehnyt tytön kanssa kaikkea mitä vanhemmat tekevät ja nytkö kuvittelet että voit vain siirtäähänet syrjään kun vauva tuli, eikä hän reagoi mitenkään? Aiheutat itse lapsen käytöksen.
mitään kunnon kiintymyssuhdetta ole koskaan päässyt muodostumaan. ap
Olet tehnyt tytön kanssa kaikkea mitä vanhemmat tekevät ja nytkö kuvittelet että voit vain siirtäähänet syrjään kun vauva tuli, eikä hän reagoi mitenkään? Aiheutat itse lapsen käytöksen.
mitään kunnon kiintymyssuhdetta ole koskaan päässyt muodostumaan. ap
Ei ehkä sinun puoleltasi, mutta lapsi on selvästi kiintynyt sinuun, koska hakee huomiota noin.
Sinun päässäsi taitaa vain olla se, ettei ole kiintymyssuhdetta.
niinkuin aikuisen kuuluukin. Mulle tuli oikeesti kylmänväreet, ite oon just tollasen vittupää äitipuolen kohtelusta koko elämäni kärsinyt, voi sitä määrää paljon itkinkään, koska en ikinä voinut vaan ymmärtää miten joku voi vihata mua niin paljon. Häivy sä siitä talosta kersas kanssa, anna viattomalle tytölle mahdollisuus elää rakastetussa kodissa. Vittu oot kamala.
1. mä en hankkisi itseäni tuohon tilanteeseen
2. kerhot, muskarit, tarha
3. jos ottaa miehen, jolla on lapsia, äiti voi vaikka jäädä autonalle ja joutuu äitipuoleksi jo sen takia
4. oma kuoppa tässä on nyt kaivettu ja syy on muka 4-vuotiaassa