Ostolakossa muuttunut

No minusta taas jos on blogi ja tekee sometyötä, tarjouksia kyllä tulee eri lailla kuin tavikselle. Kyllähän jokainen teistäkin voi alkaa tuottaa sisältöä julkisesti vaikka blogiin?

Virvehän on kotoisin korsosta joten hänelle tämmöinen sniiduilu on tullut jo äidin maidossa.

Virvehän on klassinen hyvä tyyppi, vienyt sen vain somen myötä ihan uusiin sfääreihin. Sillä on saanut itselleen liian vaativia töitä. Niistä voi aina luopua sillä verukkeella, että lukee elämäntaito-oppaita ja chillaa jonkun aikaa.

Hattua toki nostan sille, että se kymmenen vuoden takainen koulunsa keskeyttänyt kosmetiikkamyyjä on päässyt tuollaiseen asemaan. Ei me muut päästä, vaikka käydään koulumme ja osaamme työmme. Toki hänkin alkuun, se ammattitutkinto ja työharjoittelu laivalla hänet tuolle polulle sysäsi.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa viisaammat mulle, että miten pitää toimia, jotta pääsee Virven asemaan? Eli siihen, että makoilee vain kotona töitä etsimättä ja työtarjouksia senkun satelee työnantajilta, jotka ovat valmiita hakemaan vaikka kuun taivaalta saadakseen just sut hommiin? Onko Virve joku kosmetiikka-alan ainutlaatuinen ylijumalatar vai millä tuo onnistuu alalla, jossa on aktiivisia ja halukkaita tekijöitä jonoksi asti? Ja taas Virve tikahtuu yllättyneisyydeksi verhottuun omahyväisyyteensä.

Eipä se varmaan sen kummempaa vaadi kuin erityisosaamisen tarpeeksi spesifiltä alalta ja hyvät referenssit. Virve on onnistunut brändäämään itsensä ja sillä pääsee pitkälle. Uskoisin, että hänellä on myös varsin hyvä verkosto.

Ulkomailla työskentely on tietysti oma haasteensa ja toisaalta myös vahvuus. Virven tuottama sisältö on suomeksi, jota potentiaaliset ruotsalaiset työnantajat eivät välttämättä ymmärrä. Toisaalta Elevenillä Virven vahvuus oli siinä, että tuotti sisältöä suomeksi ja tunsi kohdeyleisön tarpeet ja kiinnostuksen kohteet. En tiedä miten Virve tuo esiin vaikkapa kosmetiikan lainsäädännön osaamista sellaiselle, joka ei suomea ymmärrä mutta ehkä hänellä on vakuuttava LinkedIn tms.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa viisaammat mulle, että miten pitää toimia, jotta pääsee Virven asemaan? Eli siihen, että makoilee vain kotona töitä etsimättä ja työtarjouksia senkun satelee työnantajilta, jotka ovat valmiita hakemaan vaikka kuun taivaalta saadakseen just sut hommiin? Onko Virve joku kosmetiikka-alan ainutlaatuinen ylijumalatar vai millä tuo onnistuu alalla, jossa on aktiivisia ja halukkaita tekijöitä jonoksi asti? Ja taas Virve tikahtuu yllättyneisyydeksi verhottuun omahyväisyyteensä.

Kannattaa alottaa siitä että hyppäät ajassa kymmenen vuotta taaksepäin ja aloitat blogin tai tubekanavan, miksipä ei molempia. Nykypäivänä tulisi varmasti kaikenlaisia tilaisuuksia ihan eri tavalla.

Ymmärrän kyllä blogin kautta saatavan näkyvyyden, mutta minusta tuo Virven blogi on ollut jo useamman vuoden yhtä liirumlaarumia. Postaukset ovat sekavia ja niin järjettömän pitkiä, että harva taitaa jaksaa niitä tosissaan lukea. Tähän kun yhdistää sen, että Virve on jo puolitoista vuotta puhunut työnteon vähentämisen puolesta ja myös siitä, että hän ei halua tehdä enää muille kuin itselleen töitä, niin en mitenkään käsitä mikä muka tekee Virvestä niin uniikin osaajan, että häneen kannattaa panostaa ja ottaa töihin ehdoilla millä hyvänsä. Pelkästään Suomesta löytyy useita paljon laadukkaampia, aktiivisempia ja alasta kiinnostuneita kosmetiikkabloggareita kuin Virve, joten eiköhän niitä löydy vielä enemmän naapurimaastakin. Yrityskin pääsisi vähemmällä kun ottaisi hommiin jonkun oikeasti motivoituneen tekijän sen sijaan, että yrittävät kammeta vaatimuslistalla varustautunutta epäluuloista ja palkkatyöntekoa kaihtavaa kotoilijaa (vaikka tällä olisi millainen blogi taustalla tahansa.)

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä blogin kautta saatavan näkyvyyden, mutta minusta tuo Virven blogi on ollut jo useamman vuoden yhtä liirumlaarumia. Postaukset ovat sekavia ja niin järjettömän pitkiä, että harva taitaa jaksaa niitä tosissaan lukea. Tähän kun yhdistää sen, että Virve on jo puolitoista vuotta puhunut työnteon vähentämisen puolesta ja myös siitä, että hän ei halua tehdä enää muille kuin itselleen töitä, niin en mitenkään käsitä mikä muka tekee Virvestä niin uniikin osaajan, että häneen kannattaa panostaa ja ottaa töihin ehdoilla millä hyvänsä. Pelkästään Suomesta löytyy useita paljon laadukkaampia, aktiivisempia ja alasta kiinnostuneita kosmetiikkabloggareita kuin Virve, joten eiköhän niitä löydy vielä enemmän naapurimaastakin. Yrityskin pääsisi vähemmällä kun ottaisi hommiin jonkun oikeasti motivoituneen tekijän sen sijaan, että yrittävät kammeta vaatimuslistalla varustautunutta epäluuloista ja palkkatyöntekoa kaihtavaa kotoilijaa (vaikka tällä olisi millainen blogi taustalla tahansa.)

Oi ei, juuri silmäilin läpi Virven uusimman postauksen - enkä siis todellakaan jaksanut lukea kunnolla, koska teksti on (taas) ihan liian pitkä :D Tai siis olisi varmasti ihan sopivan mittainen, jos Virvellä ei olisi tapana asiatyylin vastaisesti muodostaa yhden virkkeen mittaisia kappaleita. Todella rasittava tyyli lukijan kannalta, koska sirpaloittaa tekstin sisältöä ikävästi. Tämän yksi virke on yksi kappale -kirjoitustyylin luulen johtuvan siitä, että mitä pidempi teksti, sen paremmin se löydetään (hakukoneoptimointi). Mielestäni Virve alkoi nimittäin kirjoittaa näin järjettömästi sen jälkeen, kun opiskeli itsensä hakukoneoptimoinnin ammattilaiseksi. 

Mutta asiaan: luulen, että asiat eivät Virven tapauksessa mene ihan niin kuin hän antaa ymmärtää. Eiköhän sitä töitä ole haettu esim. LinkedInin kautta. Ja tämä innostuneisuushan ja asian ainutlaatuisuushan on taattua Virveä: ainahan hän innostuu jostakin asiasta todella kovasti ja kaikki aiempi unohtuu. Tässä tapauksessa hän vaihtoi suuntaa sen suhteen, että vasta vannoi, ettei enää ikinä palkkatyöhön.

Tosin uskon, että työnantaja saa Virvestä erinomaisen työntekijän. Hän on perfektionisti, selkeästi työnarkomaanikin, joten hommia tulee paiskottua varmasti vapaa-ajankin kustannuksella. Hienoa kyllä, jos tämä työnkuva on nyt sitten aikaisempia parempi ja työkaluja oman jaksamisen varmistamiseksi on opeteltu :)

967 lisää vielä, että kiva vaan, jos Virve saa uuden työn myötä jotain uutta ajateltavaa. Instastoorissa jaarittelut ruokakaupassa käynneistä, paputarjouksista ja 240 e kuukausibudjetissa ruuassa (uupumusta unohtamatta, minimalismipapatus on jo laantunut) ovatkin alkaneet jo hieman puuduttaa :D Välillä olen kyseenalaistanut sitä, miksi edes katson noita Virven stooreja, mutta toisaalta jotenkin koukuttavaa seurata, miten jollakulla voikaan pyöriä ajatukset koko ajan samojen asioiden ympärillä...

Voi ei, Virve raportoi instastoorissa, että oli ehdottanut tulevalle työnantajalle, että tekisi 80 % työaikaa, jotta voisi kehittää itseään uuden työn näkökulmasta yhden (vapaa)päivän ajan! Noin fiksuksi ihmiseksi Virve on kyllä vähän yksinkertainen. Totta kai työntekijällä pitää olla mahdollisuus kehittää osaamistaan työajalla (jos tietynlaista osaamista ko. työssä vaaditaan)! Näin ainakin asiantuntijatöissä on. Miksi tehdä sitä ilmaiseksi omalla ajalla?

Yllättäen kyllä tuleva työnantaja oli suhtautunut asiaan positiivisesti 😀 Ja miksi ei olisi, työnantajahan tuossa säästää? Nyt olen kyllä kuullut kaiken...

Virve on taitava siinä että on onnistunut naamioimaan juntteilu elämäntyylinsä ylelliseksi blogi imagoksi.

Nyt on unelmien minitalokin löytynyt ja lainalupaus saatu ilman vakityöpaikkaa, kannattaisi laittaa lotto vetämään. Ihan mukavan näköinen talo kyllä.

Joillakin vain menee aina kaikki asiat putkeen ja siinä tulee helposti illuusio, että kunhan vaan ajattelee positiivisesti ja tekee itselle mieleisiä asioita niin elämä järjestää itse itsensä. Usein liian helpolla päässeet ihmiset on just näitä Virvejä, jotka alkavat neuvomaan ja opettamaan muita miten kaikki on vaan itsestä kiinni ja kuinka kuka tahansa voi alkaa lottovoittajaksi kunhan vaan asennoituu oikein.

Vaikka kuinka yritin asennoitua oikein, määräaikaista työsuhdettani ei jatkettu enkä saanut pankista lainalupausta vaihtaakseni ihan liian korkeavuokraisen asuntoni edullisempaan omistusasuntoon. Ehkä olisi pitänyt laatia töihin vaatimuslista arvoistani ja pyytää pankista perustelut sille, miksi ottaisin lainaa juuri heiltä niin kaikki olisikin järjestynyt virvemalliin.

Tuota olen miettinyt että miten on mahdollista että toisilla vain on niin helppo elämä. Toki Virvellä on varmasti vastoinkäymisiäkin ollut, mutta näyttää silti että hyviä asioita on rutkasti enemmän.

En itsekään ole saanut mihinkään työpaikkaan jäädä vaikka kuinka olen ollut hyvä tyyppi, tullut kaikkien kanssa toimeen, aina joustanut ja myöntynyt ja ollut ahkera. Vaikka kuinka itse on panostanut niin eteenpäin ei silti ole päässyt. Sen takia ärsyttääkin hyväosaisten puheet siitä kuinka kuka tahansa voi saavuttaa samat asiat kuin he.

Hänellä ainakin kävi siinä mielessä tuuri, että hän meni jossakin vaiheessa yritykseen, jolla ei ollut ollenkaan toimintaa Suomessa. Oli ääneen ihmetellyt sitä, ja hänet oltiinkin samantien laitettu hoitamaan Suomeen laajentamista, koska oli ainoa suomea osaava henkilö. Jos pysyy vain kotosuomessa, ei tuollaisia tilaisuuksia tule.

Oliko Virven mies joku musiikkialan tyyppi? Korona-aikana miehellä ei juuri varmaan mitään töitä ole, joten en ihmettele, että Virve ottaa kaikenlaiset työt vastaan ja minimalistisuudesta paasaus on unohtunut.

Ruotsissa on hyvin erilainen työkulttuuri ainakin Tukholmassa verrattuna Suomeen. Usein ei ole mitään selkeää pomoa, jonka pillin mukaan juostaan, vaan yrityksissä uskalletaan kokeilla erilaisia ja uusia asioita. Itseohjautuvuus ja itsensä johtaminen on se juttu Tukholmassa.

Tuo nykyinen asuntohan on kokonaan miehen nimissä, joten ei Virvellä olisi varaa muuten tuommoiseen elämäntyyliin. Tuskin mieskään mikään massi maakari on.

Kyllähän noissa jutuissa on paljon värikynää mukana. Ihan vaan, että pitäisi itsensä mielenkiintoisena tyyppinä. Aina tulee jokin uusi aihe josta pitää tietää kaikki ja olla mestari siinä. Esim. sijoittaminen tai minimalismi. Tai nyt sniiduilu. Tuntuu olevan selvästi ääripäiden ihminen, joka jakaa kuviteltua todellisuutta ja sepittelee kaikenlaisia tarinoita someen, kun ei niitä kukaan voi vahvistaakaan.

Enkä kyllä usko, että sijoitustileillä makaa yhteensä 200 000 euroa joilla voisivat ostaa velattoman asunnon.

Jotenkin tekopyhyys paistaa harmillisrsti kaikesta läpi.

Olen pahoillani, mutta ei vaan mene läpi.

Plus ihan kuin kävisi itse vielä kommentoimassa tänne ja tekemässä aloituksia itsestään kuten: Katsoiko kukaan Virve Fredmanin Talk the talk puhetta?

Voi hyvän tähden tuota Virven pakkojen ja pakotteiden säätelemää onnellista elämää. Huomasitteko instassa, että Virve mainosti käyneensä vuoden alusta eiliseen eli 11.3. saakka joka ikinen päivä kävelemässä vähintään 4 km, mutta eilen morkkisteli, ettei halunnut lähteä lenkille huonoon ilmaan. Onneksi keksi, että kotonakin voi liikkua ja HIIT-ohjelma oli jo katsottu valmiiksi. Koska sellaista vaihtoehtoa ei ole, että antaisi kehon palautua edes yhden päivän ilman liikunnallista suoritusta. Pakko ei tunne vapaapäiviä.

Virven onnellisuuspuheet ja toiminta on jatkuvasti ristiriidassa. Virve on itseään kohtaan armoton ja kontrolloiva, enkä voi olla ainoa joka näkee kaiken tuon hyvinvointi-bullshitin läpi. Ehkä Virve suoltaa sitä eetteriin jatkuvalla syötöllä saadakseen seuraajiltaan hyväksyviä komppauksia, jotka auttavat häntä itseäänkin uskomaan siihen, että hän toimii hyvin ja viisaasti itseään kohtaan. Olisi kiva tietää millainen Virve olisi silloin, jos hän lakkaisi yrittämästä ja suorittamasta koko ajan niin hirveän paljon.

Samaistun tuohon Virveen aika paljon, en ehkä itse jaksa nuukailla niin tarkkaan, mutta muuten olen saman tyyppinen ihminen ja sattumalta samanlaisia kiinnostuksenkohteita. Esim. kävely, minimalismi, meikittömyys, downshiftaus. En ymmärrä näitä negatiivisia kommentteja. Aika paljon "onnenpotku" jutuistakin selittyy vaan omalla suhtautumisella. Itseltä meni työt koronan takia, mutta olen lähinnä vain helpottunut että se mahdollisti elämänmuutoksen itselläni. En jaksaisi millään olla esillä ja tehdä sometyötä, mutta se selittää miten työtarjouksia ja muuta vaan satelee hänelle. 

Esim. tuo kävely, kyllä muakin harmitti että sadepäivänä ei jaksanut kävellä. Okei mä pidin välipäivän, mutta kyllä se harmitti vähän.