Ostolakossa muuttunut

Vierailija kirjoitti:

Virve opastaa instassa, että Suomessa on mahdollista saada 480 eurolla kuussa pariskunnalle sopiva asunto (ja että on puhtaasti omasta valinnasta kiinni jos haluaa asua tätä kalliimmin.) Ei ehkä keskustasta, mutta eivät asu Tukholmassakaan keskustassa tuolla summalla. Tähän summaan siis sisältyy koko vuokra tai lainanlyhennys + vastike. Noin "kalliisti" asuminen on heille kuulemma valinta kun voisivat asua vieläkin edullisemmin. Hohhoijakkaa.

Rich splaining much? Virve ei ihan ole kartalla mitä asiat maksaa..

Vierailija kirjoitti:

Virve opastaa instassa, että Suomessa on mahdollista saada 480 eurolla kuussa pariskunnalle sopiva asunto (ja että on puhtaasti omasta valinnasta kiinni jos haluaa asua tätä kalliimmin.) Ei ehkä keskustasta, mutta eivät asu Tukholmassakaan keskustassa tuolla summalla. Tähän summaan siis sisältyy koko vuokra tai lainanlyhennys + vastike. Noin "kalliisti" asuminen on heille kuulemma valinta kun voisivat asua vieläkin edullisemmin. Hohhoijakkaa.

Virve voisi vinkata että mistähän Helsingin läheltä saa tuohon hintaan vuokrattua edes koirankopin, josta pääsee muutamassa minuutissa keskustaan julkisilla, niin kuin heidän asunnoltaan pääsee Tukholmaan.

480 euroa on Virven mukaan kahden ihmisen asumiskustannukset kuussa yhteensä eli 240 euroa per pää ja tuokin on vielä hänen mittapuullaan kallista. Hänelle ja miehelleen on kuulemma valinta asua noin kalliisti, koska edullisemminkin voisi elää mutta nyt tuolla "kalliilla" maksulla mahdollistuu esim. miehelle soittoboksi. Että semmoista.

Olen seurannut tätä touhua hiukan ihmetellen. Onko ihan tervettä?

En jotenkaan usko, että Virve on täysin sinut tilanteensa kanssa. Jos olisi, hänen tuskin tarvitsisi hakea hyväksyntää elämäntyylilleen kymmenistä selfhelp-kirjoista ja elämällä olisi muutakin sisältöä kuin korostaa omien valintojen ja itsensä erinomaisuutta someen joka päivä. Puhumattakaan siitä, ettei hän osaa tarkastella asioita muusta kuin omasta hyväosaisen näkökulmastaan ja jakelee sieltä jatkuvasti "kaikille soveltuvia" vinkkejä niin kuin nyt tuosta edullisesta asumisesta. Harvoin oikeasti elämäänsä tyytyväisillä ihmisillä on noin voimakasta pätemisen tarvetta vaan he nauttivat itsestään numeroa tekemättä siitä mitä heillä on yrittämättä tuputtaa omaa erinomaisuuttaan muille. Olen jäänyt seuraamaan Virveä lähinnä vain siksi, etten ole hetkeäkään uskonut Virven olevan onnellinen juostessaan ruokakaupan alelaarilta toiselle rikkinäisissä housuissa minimalismi-elämänvaihettaan suorittaessaan.

Mitenköhän näin sinkkuna pätkätyöläisenä pääsisi tuohon Virven elämäntapaan. Näillä tuloilla ei oikein mitään asuntoja ostella, joten olen vuokramarkkinoiden armoilla, maksan yksin asunnosta enemmän kuin he kahdestaan, enkä voi vain valita maksaa vähemmän.

En myöskään hoksannut aikoinaan aloittaa blogia, josta saisin nyt kuukausittain tuloja. Eikä kukaan ole vielä tullut hakemaan minua kotoa töihin, taistella saa että saa edes niitä pätkiä. Arjen menoista on paha tinkiä kun elää jo kädestä suuhun. On vaikea kuvitella että saisin koko elämäni aikana säästettyä 300 000 euroa sijoitettavaksi, että pystyisin elämään sijoituksilla.

Virvellä on kyllä paljon järkeviäkin ajatuksia, mutta tässä asiassa on aika todellisuudesta vieraantunut. On myös ihan eri asia larpata köyhää hienossa, isossa omistusasunnossa kun on varaa enempäänkin, kuin oikeasti elää vuodesta toiseen näin pakosta pienessä vuokrayksiössä.

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista, että Virvelle sataa koko ajan uusia ja kiinnostavia työhommia, vaikka Virve mainostaa jatkuvasti haluavansa käyttää aikansa muuhun kuin työntekemiseen? Eikä sekään vielä riitä vaan työtä tarjoavat tahot räätälöivät työtehtävät Virvelle mieleisiksi kun Virve sanoo, ettei alkuperäinen tarjottu työ oikein kiinnosta? Jotenkin vaan tuntuu jännittävältä tuo kuvio, että samaan aikaan kun yhdeltä sun toiselta lähtee työt alta koronan takia eikä työpaikoilla ole yhtään neuvotteluvaraa tehtävistä työtehtävistä, niin työnteon vähentämisen ja pelkästään itselle töitä tekemisen puolesta puhuvaa ihmistä suorastaan revitään töihin.

Minä luulen, että hänellä on hyvä markkina-arvo. Tarkoitan siis sitä, että firma joka palkkaa hänet tai tekee yhteistyötä hänen kanssaan saa satumaisen työntekijän - samalla tulee ilmaista mainosta ja uusia asiakkaita. Onhan se nyt itsestäänselvää. Varmaan myös elevenillä vietetty aika vaikuttaa ansioluettelossa, kansainvälinen työ jne. Toisaalta sekin, että on itse irtautunut "varmoista paikoista" tuo sellaisen menestyjän kuvan, että "tämä tyyppi tekee mitä haluaa koska voi joten hän on kuumaa kamaa". Kovin moni tavishan puurtaa samassa työssä vuosikausia eikä ikinä uskalla irtautua, vaikka haluaisi ja vaikka olisi taloudellisestikin mahdollista.

Jokainen meistä voi tehdä jotain saman suuntaista, jos haluaa, kun on vain itsevarmuutta. Esim. työhaussa ja haastatteluissa kysellä rohkeasti mitä se kyseinen työpaikka tarjoaa MINULLE, eikä vain anovasti kuvailla miten hyvä työntekijä olisi.

Niin. Toki luodulla julkisuuskuvalla ja hyvällä pokalla on suotuisa vaikutus menestymiseen, mutta vähintään yhtä paljon merkitystä on onnella ja puhtaalla sattumalla. Virvehän oli Elevenillä töissä neljä vuotta, josta merkittävän osan osa-aikaisena. Ensimmäinen onnenpotku oli se, että hän sai osa-aikaistettua työnsä kahteen otteeseen niin että tunnit vähenivät koko ajan. Toinen onnenpotku oli se, että hänellä oli niin höveli työnantaja, että piti työsuhteen voimassa silloinkin kun Virkkuli makoili puoli vuotta Thaimaassa altaan reunalla omaa kirjaansa kirjoitellen. Näitä faktoja vasten on tämänkin pätkäduunarin hieman vaikeaa ymmärtää, että mikä siinä Elevenin työssä oli loppujen lopuksi niin uuvuttavaa kun työnteko kuulosti yleisellä mittakaavalla silkkitossuilla hipsuttelulta. Veikkaan, että 99% työntekijoistä ketuttaa enemmän tai vähemmän tehdä töitä "toisten ehdoilla" mutta jos työnantaja ei anna mahdollisuutta räätälöidä työnkuvaa mieleiseksi, puolla lyhyen työsuhteen jälkeen puolen vuoden lepolomia Thaimaan lämmössä eikä pankkitilillä ole kymmenien tuhansien eurojen säästöjä niin eipä siinä ole juurikaan mahdollisuutta kuin jaksaa. Tähän nähden nuo Virven neuvot ovat vähän niin kuin lottovoittaja kertoisi taviksille miten elämä leppoistuu kun saa tehdä mitä huvittaa (ja tilillä on rahaa niin paljon, että voi ostaa ilman lainaa oman talon - näin Virve mainosti instassa.)

Hyvähän se on Ruotsissa asua, kun ei tartte edes asuntolainaa lyhentää.

Yllätyin siitä kuinka isoja summia pitää oikeasti sijoittaa että siitä on jotain hyötyäkin. Virve sai sen kuulostamaan niin helpolta tavalta tehdä rahaa.

Tuo Virven köyhyyslarppailu on kyllä niin kaukana todellisuudesta kun olla ja saattaa. Sen voi tiivistää näin: ei tarvitse käydä töissä jos on valmiiksi niin paljon rahaa ja sijoituksia, että voi tehdä köyhäilystä kivan pikku leikin, jonka voi lopettaa sitten kun ei enää nappaa.

Raha on vain rahaa ihmisille joilla sitä on tarpeeksi. Pienelläkin rahalla voi tuntea elämän mieluisaksi, kun tietää että säästöjä on, joten koko talous ei kaadu siihen jos jotain hajoaa. Suurin ero on juuri elääkö vähällä vapaaehtoisesti vai siksi että ei ole vaihtoehtoja.

En tiedä miten muut asian kokee, mutta musta nämä nykyiset "kävin tänään viidessä eri kaupassa ja kävelin 15 km, jotta sain sipuleita mahdollisimman halvalla kilohinnalla" -postaukset eivät ole inspiroivia vaan enemmän hätähuuto tyhjästä ja sisällöttömästä elämästä. Sekin on musta huolestuttavaa, että hyvin toimeentulevat ihmiset ostavat säkkikaupalla päiväysvanhaa perunaa ilman mitään käyttöideaa vain siksi, että halvalla saa. Kaatuuko maailma jos edes joskus ostaisi ruokaa sen mukaan, mitä tekee mieli eikä aina vaan hintalappu edellä? "Kaikkea kohtuudella" on sanonta, joka voisi auttaa Virveäkin tuossa sen hulluksi menneessä köyhyysmaniassa.

Mutta jos sisällä piilee yhä se ostamisen himo. Se on nyt vaan siirretty tarjousruoan etsimiseen. Ei oo päätä ei häntää käydä jatkuvasti kaupassa, ja vielä useassa erissä.

Virven uusin säästövinkki: jos haluaa ruoanlaittoa varten intialaista mausteseosta, ei kannata ostaa kaupasta valmista mausteseospussia, vaan kannattaa katsoa pussin takaa tai netistä, mitä mausteita seospussi sisältää ja ostaa nämä mausteet irtonaisena. Tämä tulee edullisemmaksi kuin valmiin seoksen ostaminen.

Vieläkö joku väittää, että Virven köyhäily on täysin normaalia eikä ole mennyt lainkaan suorittamisen puolelle?

Ymmärrän niiden tuotteiden hamstraamisen mitä arjessa kuluu, mutta mikä järki on hamstrata vehnäjauhoja kilo kaupalla kun harvoin niitä käyttää? Ei siitä taida kovin kauaa olla kun ostivat 5kg säkin ja nyt sitten 4kg lisää, aika paljon jauhoja kahdelle ihmiselle jotka eivät juuri koskaan leivo. Jauhot on vielä sen verran halpaa tavaraa että kyse ei ole edes mistään merkittävästä säästöstä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän niiden tuotteiden hamstraamisen mitä arjessa kuluu, mutta mikä järki on hamstrata vehnäjauhoja kilo kaupalla kun harvoin niitä käyttää? Ei siitä taida kovin kauaa olla kun ostivat 5kg säkin ja nyt sitten 4kg lisää, aika paljon jauhoja kahdelle ihmiselle jotka eivät juuri koskaan leivo. Jauhot on vielä sen verran halpaa tavaraa että kyse ei ole edes mistään merkittävästä säästöstä.

Tuoreet jauhot ovat myös parempia leivonnassa, eikä niitä kannata hillota turhaan sinne kaappiin.

Älkää unohtako kuvaan astunutta energiankäyttölaskuria. Kohta pyykkiä pestään vain öisin, koska silloin sähkö on edullisimmillaan. Silloin varmaan leivotaan myös jotain tuosta massiivisesta jauhovarastosta.

Oletteko muuten huomanneet, että Virven stoorit on jauhaneet Ruotsiin paluun jälkeen aina vaan samoja juttuja? Vähintään kerran viikkoon pitää postata siitä, miten päivätöiden lopettaminen oli elämän paras ratkaisu ja että hänelle vapaus on tärkeämpää kuin ostaminen ja omistaminen. Silti jutut pyörivät lähes täysin joko ostamisen, eri kaupoissa käymisen tai jatkuvan stressin kokemisen ja uupumisen ympärillä. Kuka muutenkaan käy etenkään näin korona-aikana joka päivä 3-4 kaupassa fiilistelemässä ja laskemassa missä on parhaat tarjoukset, ihan vaan huvin vuoksi?

Itse en halua säilöä kotonani yhtään ylimääräisiä kuivaelintarvikkeita. Kaikki säilön ilmatiiviissä rasioissa. Kerran kun on kaikki heittänyt roskiin ja myrkyttänyt keittiötä viikkotolkulla elintarviketuholaisten takia, niin vieläkin näkee ajottain painajaisia ötököistä. Ja niitähän saattaa ihan avaamattoman paketin mukana kaupasta tulla, yök.

Vierailija kirjoitti:

Älkää unohtako kuvaan astunutta energiankäyttölaskuria. Kohta pyykkiä pestään vain öisin, koska silloin sähkö on edullisimmillaan. Silloin varmaan leivotaan myös jotain tuosta massiivisesta jauhovarastosta.

Oletteko muuten huomanneet, että Virven stoorit on jauhaneet Ruotsiin paluun jälkeen aina vaan samoja juttuja? Vähintään kerran viikkoon pitää postata siitä, miten päivätöiden lopettaminen oli elämän paras ratkaisu ja että hänelle vapaus on tärkeämpää kuin ostaminen ja omistaminen. Silti jutut pyörivät lähes täysin joko ostamisen, eri kaupoissa käymisen tai jatkuvan stressin kokemisen ja uupumisen ympärillä. Kuka muutenkaan käy etenkään näin korona-aikana joka päivä 3-4 kaupassa fiilistelemässä ja laskemassa missä on parhaat tarjoukset, ihan vaan huvin vuoksi?

Eikö tullut Suomeen opiskelemaan vai jatkaako jo etänä.