Ostolakossa muuttunut

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten muut asian kokee, mutta musta nämä nykyiset "kävin tänään viidessä eri kaupassa ja kävelin 15 km, jotta sain sipuleita mahdollisimman halvalla kilohinnalla" -postaukset eivät ole inspiroivia vaan enemmän hätähuuto tyhjästä ja sisällöttömästä elämästä. Sekin on musta huolestuttavaa, että hyvin toimeentulevat ihmiset ostavat säkkikaupalla päiväysvanhaa perunaa ilman mitään käyttöideaa vain siksi, että halvalla saa. Kaatuuko maailma jos edes joskus ostaisi ruokaa sen mukaan, mitä tekee mieli eikä aina vaan hintalappu edellä? "Kaikkea kohtuudella" on sanonta, joka voisi auttaa Virveäkin tuossa sen hulluksi menneessä köyhyysmaniassa.

Minä vähän veikkaisin, että tuo 15 km kävely on Virven mielestä saavutus painonhallintamielessä. Virvehän on bloginsa alkuaikoina puhunut ongelmallisesta suhteestaan ruokaan ja laihuuteen. Ennen kosmetiikkaan suuntautumistaan hän laski tarkkaan kaloreita, kilogrammoja ja senttejä. Hienoa että nyt voi paremmin, mutta uskoisin näiden käveltyjen kilometrien ja ”ruuan ei tarvitse olla hyvää” -juttujen taustalla olevan myös kaikuja menneisyyden syömishäiriöstä (tai miksi sitä käytöstä nyt onkaan sopivaa kutsua).

Nyt on kyllä Virve ihan pihalla vuokra-asuntojen hinnoista. Kuulemma uudellamaalla Helsingin ulkopuolelta tai Helsingin halvimmista kaupunginosista voi vuokrata kaksion 488e/kk. :D Helsingissä ei tuohon hintaan saa edes yksiötä, en usko että ihan lähikunnistakaan kaksiota tuohon hintaan löytyy. Jos löytyykin, niin se on varma että asumismukavuus ei ole samaa luokkaa kuin mitä Virven asunnossa rikkaalla alueella.

Vierailija kirjoitti:

Minä vähän veikkaisin, että tuo 15 km kävely on Virven mielestä saavutus painonhallintamielessä. Virvehän on bloginsa alkuaikoina puhunut ongelmallisesta suhteestaan ruokaan ja laihuuteen. Ennen kosmetiikkaan suuntautumistaan hän laski tarkkaan kaloreita, kilogrammoja ja senttejä. Hienoa että nyt voi paremmin, mutta uskoisin näiden käveltyjen kilometrien ja ”ruuan ei tarvitse olla hyvää” -juttujen taustalla olevan myös kaikuja menneisyyden syömishäiriöstä (tai miksi sitä käytöstä nyt onkaan sopivaa kutsua).

Tämä kyllä selittää paljon Virven käytöstä. Sama vahva kontrolloinnin tarve on tainnut siirtyä uusiin kohteisiin. Veikkaan, että se sama tarve, joka on aikoinaan saanut Virven laskemaan kiloja ja kaloreita, on ollut alkusysäyksenä tavaralaihikselle ja nyt myös maaniselle säästövimmalle. Ajatukset pyörivät koko ajan määrien ja rajoitusten ympärillä, olipa kyse sitten ruoasta, tavaroiden määrästä tai rahankäytöstä. Kaipa noin toimimalla saa illuusion siitä, että oma elämä on koko ajan täydellisesti hallinnassa.

Onkohan tämä Virven nykyinen elämäntilanne sellainen, että parin vuoden kuluttua saadaan lukea jostain naistenlehdestä "viimeinkin sisäisen rauhan löytäneestä Virvestä", jonka nykyistä pahoinvointia yksikään läheinen ei huomannut?

Semmoinen oikein klassinen "vakuutin kaikille eläväni elämäni parasta aikaa mutta oikeasti olin sairaampi kuin koskaan" -tarina.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kyllä Virve ihan pihalla vuokra-asuntojen hinnoista. Kuulemma uudellamaalla Helsingin ulkopuolelta tai Helsingin halvimmista kaupunginosista voi vuokrata kaksion 488e/kk. :D Helsingissä ei tuohon hintaan saa edes yksiötä, en usko että ihan lähikunnistakaan kaksiota tuohon hintaan löytyy. Jos löytyykin, niin se on varma että asumismukavuus ei ole samaa luokkaa kuin mitä Virven asunnossa rikkaalla alueella.

Jos pariskunta muuttaa Helsingissä useamman henkilön kommuuniin/kimppakämppään niin voisi ehkä päästä 300-400€/hlö/kuukausi tasolle, eli kuitenkin 600 €/kk pariskunnalta. Keravalla olisi tarjolla 9m2 huone 300€/kk, sinne yksi pariskunta. :D Tietty jos on käynyt lottovoitto ja saanut Hekan asunnon, niin sitten voi olla kohtuullinen vuokrataso, mutta helvetin vaikea saada niitä kämppiä..

Oikeasti tolle hintatasolle pääsee vain Uudenmaan maaseudulla. Kaikki muuttamaan Raaseporiin, Vihtiin tai Lohjalle? Kirkkonummellakin yksiöt on vähintään 600 €/kk..

Ei herranjumala tätä touhua. Googlettaisi edes vähän ennen kuin laukoo noita. :D

kuka virve?

Todella hämmentävä blogi. En ole kovin usein blogia lukenut, mutta ilmeisesti tässä on menty hamstraamisesta toiseen ääripäähän, ääriminimalismiin ainakin vaatteiden osalta. Mutta kosmetiikkaa taitaa vieläkin olla vaikka kuinka paljon (onko?), ja ruokatarvikkeita hamstrataan. Kaikki pyörii ostamisen, esineiden ja tavaroiden ympärillä. 

Ainakin on antanut sellaisen kuvan että kosmetiikkaa ei enää ole kilokaupalla. Vähän koomista muistella vuosi taaksepäin kun Virve mesosi Iltalehteä myöten kuinka sata kiloa kosmetiikkaa tuo hänen elämään pelkästään iloa. Ja sitten pisti kaiken pois.

Vierailija kirjoitti:

Todella hämmentävä blogi. En ole kovin usein blogia lukenut, mutta ilmeisesti tässä on menty hamstraamisesta toiseen ääripäähän, ääriminimalismiin ainakin vaatteiden osalta. Mutta kosmetiikkaa taitaa vieläkin olla vaikka kuinka paljon (onko?), ja ruokatarvikkeita hamstrataan. Kaikki pyörii ostamisen, esineiden ja tavaroiden ympärillä. 

Juuri näin. Virve on minimalisti, jonka nykyinen elämä ja ajatukset pyörivät edelleen ostosten ympärillä. Musta hiljattainen talvikenkäepisodi oli jotenkin nykymenoa kuvaava. Virvellä oli akuutti tarve talvikengille, mutta hän ei voinut missään tapauksessa ostaa niitä uutena kaupasta (koska kaikki pitää saada hankittua mahdollisimman edullisesti vaivoja ja aikaa säästelemättä). Niinpä hän juoksi vaikka kuinka pitkään paukkupakkasissa kangaskengät jalassa kierrätysliikkeestä ja kenkäkaupasta toiseen mahdollisimman halpoja kenkiä etsimässä samalla kun vakuutteli instassa, miten minimalismi ja tavarasta luopuminen on vapauttanut aikaa tärkeämmille asioille. Silti kaikki pyörii edelleen ostamisen ympärillä, nyt vain hintalappu edellä.

Nyt blogissa jotain oivalluksia uupumuksesta. On opiskellut aihetta ruotsinkielistä kirjoista koska Ruotsissa asiaan suhtaudutaan jotenkin eri tavalla, kuin Suomessa. Virvelle tekisi varmaan hyvää olla hetken aikaa lukematta yhtään mitään. Saisi tuon pakonomaisen itsensä analysoinnin loppumaan. Minusta tuntuu, että Virve yrittää tunkea itseään milloin mihinkin muottiin mutta ei silti tunne itseään.

Virve perustelee instassa, että voi terveys edellä suunnitellusta ruokavaliostaan huolimatta syödä silloin tällöin itsetehtyjä punajuurisämpylöitä vaikka ne eivät ole terveellisiä. Sämpylät ovat hänelle sipsien korvike. Jaahas. Eipä ihme että koko ajan uuvuttaa kun koko ajan pitää suorittaa kaikilla osa-alueilla ja tehdä kirjojakin lukiessa tehdä muistiinpanoja. Eikö kukaan hänen läheisistään sano, että relaa nyt nainen vähän?

Vierailija kirjoitti:

Virve perustelee instassa, että voi terveys edellä suunnitellusta ruokavaliostaan huolimatta syödä silloin tällöin itsetehtyjä punajuurisämpylöitä vaikka ne eivät ole terveellisiä. Sämpylät ovat hänelle sipsien korvike. Jaahas. Eipä ihme että koko ajan uuvuttaa kun koko ajan pitää suorittaa kaikilla osa-alueilla ja tehdä kirjojakin lukiessa tehdä muistiinpanoja. Eikö kukaan hänen läheisistään sano, että relaa nyt nainen vähän?

Onko myöskään katsonut, että saa kasvisruokavaliosta kaikki tarvittavat vitamiinit ja aminohapot? Kasvisruoka ei automaattisesti ole terveellistä ja väsymys sekä uupumus voi johtua liian yksipuolisesta ruokavaliosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virve perustelee instassa, että voi terveys edellä suunnitellusta ruokavaliostaan huolimatta syödä silloin tällöin itsetehtyjä punajuurisämpylöitä vaikka ne eivät ole terveellisiä. Sämpylät ovat hänelle sipsien korvike. Jaahas. Eipä ihme että koko ajan uuvuttaa kun koko ajan pitää suorittaa kaikilla osa-alueilla ja tehdä kirjojakin lukiessa tehdä muistiinpanoja. Eikö kukaan hänen läheisistään sano, että relaa nyt nainen vähän?

Onko myöskään katsonut, että saa kasvisruokavaliosta kaikki tarvittavat vitamiinit ja aminohapot? Kasvisruoka ei automaattisesti ole terveellistä ja väsymys sekä uupumus voi johtua liian yksipuolisesta ruokavaliosta.

B12:sta ei ainakaan saa jos ei ota purkista.

Tämä on minusta ikävää kehitystä. Tykkäsin lukea ihonhoitovinkkejä tästä blogista, mutta tämä omituinen kuivan.arkkaus ostamisen ja ostamattomuuden ympärillä ei innosta seuraamaan enää.

Eeva Kolun "Korkeintaan vähän väsynyt"-kirjassa oli mun mielestä analysoitu tätä ilmiötä jossa ihmisellä (usein nainen) on jatkuva tarve parantaa itseänsä. Kuvitellaan että kun esim. laihtuu, lukee x määrän kirjoja, karsii turhat tavarat ja oppii vaikka ranskaa, niin saavuttaa onnellisuuden. Tosi asiassahan näin ei käy. Virvelläkin tuntuu olevan käynnissä jatkuvien "hurahtamisten" kierre joilla tavoitellaan onnellisuutta, mutta sitä ei vaan näytä löytyvän.

Taas tultiin kotoa hakemaan töihin. Kyllä kelpais.

Kelpaisi kyllä. Tuo Virven uupumusvolina alkaa olla kyllä samaa tasoa sen kanssa, jos lottovoittaja itkisi julkisuudessa kuinka elämä on rankkaa. Jos normaalipulliaisella olisi ylipäätään taloudellista mahdollisuutta heittäytyä vapaaherraksi ja täyttää päivänsä aleostosten metsästämisellä ja uupumuskirjoja lukemalla, niin työelämään ei todellakaan olisi noin vain paluuta saatikka että joku tulisi pyytämään kotoa töihin.

Vai oisko tässä kuitenkin niin, että Virve onkin tehnyt taustalla koko ajan vaikka minkälaista työprojektia ja on sen vuoksi niin uupunut, koska ei olekaan ollut niin vapaalla kun on antanut ymmärtää? Se selittäisi miksi uusia töitä pukkaa lisää koko ajan.

Arvatkaapa mikä on mun veikkaus. Virve julkistaa pian kirjoittavansa kirjaa uupumisesta ja siitä, miten toipuminen alkoi päivätöiden lopettamisen ja minimalismin myötä. Tämä on se inspiroiva, mutta uuvuttava projekti, joka pitää Virven väsyneenä ja josta ei saa vielä puhua julkisesti. Kirjan kirjoittaminen selittäisi myös sen, miksi Virve on edelleen 1,5 vuotta vapaalla oltuaan niin fakkiutunut uupuneen rooliin ja ahmii uupumiseen liittyviä kirjoja. Luulen, että kirja kirjoitetaan uupumisen kokemusasiantuntijan näkökulmasta ja siellä annetaan myös vinkkejä, miten pidetään talousasiat kunnossa niin ettei tarvitse enää palata päivätöihin. Nyt jännittämään, osunko kuinka oikeaan.

En edes häpeä myöntää että olen kateellinen tuosta työjutusta. Kuinka moni voi oikeasti sanella ehtonsa ja arvonsa ja silti työnantaja on innoissaan palkkaamassa. Itse jos alkaisin kertomaan arvoistani niin minut naurettaisiin pihalle ja tilalle otettaisiin jonosta seuraava. Työn löytäminen tuntuu olevan ihan mahdotonta vaikka lupautuisi suunnilleen menemään naimisiin työpaikan kanssa ja työskentelemään puoli ilmaiseksi.

Sen takia myös ärsyttää että Virve yrittää neuvoa meitä taviksia, kun harvassa tosiaan on ne jotka voivat tehdä töitä omilla ehdoillaan ja omien arvojensa mukaan.

Kertokaapa viisaammat mulle, että miten pitää toimia, jotta pääsee Virven asemaan? Eli siihen, että makoilee vain kotona töitä etsimättä ja työtarjouksia senkun satelee työnantajilta, jotka ovat valmiita hakemaan vaikka kuun taivaalta saadakseen just sut hommiin? Onko Virve joku kosmetiikka-alan ainutlaatuinen ylijumalatar vai millä tuo onnistuu alalla, jossa on aktiivisia ja halukkaita tekijöitä jonoksi asti? Ja taas Virve tikahtuu yllättyneisyydeksi verhottuun omahyväisyyteensä.

Ennen kuin kadehditte Virveä liikaa niin muistakaa, että kyse on somesta. Kaikki mitä siellä näkee ei välttämättä ole totta tai tapahtunut ihan sillä tavalla kun annetaan ymmärtää. Virve asuu Ruotsissa ilman tuttavia ja samaa kieltä puhuvia ihmisiä, joten hän voi melko huoletta puhua instan vain hetken näkyvissä olevissa stooreissa suomeksi mitä huvittaa. Mainittu työpaikka on luultavasti todellinen, mutta Virve on saattanut hakea sitä itse esimerkiksi Linked Inin kautta ja nuo väitetyt tapaamiset toimitusjohtajien ja hallitusten jäsenien kanssa voivat olla ihan normaaleja työhaastatteluja, joissa myös Virve on joutunut myymään itseään. Kukaan ei pysty tarkistamaan juttujen paikkaansapitävyyttä. Kyynikkona olen suhtautunut Virven tarinoihin jo jonkin aikaa varauksella. Ihminen voi voittaa lotossa kerran, mutta jos sama ihminen voittaa uudestaan vaikka ei ole edes lotonnut niin silloin on ihan tervettä pohtia että menikö tämä juttu kuitenkaan ihan niin kuin väitetään.