Lue keskustelun säännöt.
Kolmas lapsi on virhe monessa perheessä
25.01.2015 |
Se on niin muodikasta nykyään hankkia kolme lasta kun "muillakin on" ja erityisesti, jos kaksi ekaa on samaa sukupuolta keskenään. Ja sitten monesti näkee, että sen perheen resurssit eivät oikeasti olisi kestäneet sitä kolmatta lasta. Enkä nyt puhu vain vauva-ajasta, vaikka sekin on rankkaa, joku juuri tilitti että ei ehdi ja jaksa huomioida kahta vanhempaa lasta, kun vauva valvottaa ja huutaa, sekö on koko perheen ja erityisesti niiden isojen lasten etu?? Vaan todella todella moni, joka ns. ruuhkavuosissa valittaa ettei jaksa, niin kas vain, jossain lauseessa tulee että kolme lasta. Siis vaikka olisivat jo kouluikäisiä. Rahat loppu ja kaikki aika menee harrastuskuskauksiin, läksyihin jne niin ettei äiti ehdi itsestään huolehtia ollenkaan. Miettikää oikeasti ennen kuin hankitte sen kolmannen, hyppäys on iso kahdesta kolmeen. On harha kuvitella, että se kolmas menee siinä missä kaksikin, ei se ikinä mene.
Kommentit (184)
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:45"]
Eiköhän jokainen perhe itse pysty miettimään oman lapsilukunsa
[/quote]
Minä olen sitä mieltä, että ei pysty. Suurin osa ystävistäni on akateemisia älykkäitä naisia, mutta äitiytensä suhteen täysin hukassa. Monilla heistä on useampia lapsia, vaikka eivät kyllä ainakaan minun mielestäni pysty kyllä kovin hyvin huolehtimaan. Eli väittäisin kyllä, että näinkin tärkeässä asiassa kuin lapsen teossa monet ihmiset menevät sen mukaan, mitä muutkin tekevät, koska luulevat muuten olevansa jotenkin huonompia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:45"]
Eiköhän jokainen perhe itse pysty miettimään oman lapsilukunsa
[/quote]
Minä olen sitä mieltä, että ei pysty. Suurin osa ystävistäni on akateemisia älykkäitä naisia, mutta äitiytensä suhteen täysin hukassa. Monilla heistä on useampia lapsia, vaikka eivät kyllä ainakaan minun mielestäni pysty kyllä kovin hyvin huolehtimaan. Eli väittäisin kyllä, että näinkin tärkeässä asiassa kuin lapsen teossa monet ihmiset menevät sen mukaan, mitä muutkin tekevät, koska luulevat muuten olevansa jotenkin huonompia.
[/quote]
Onneksi sä pystyt kertomaan mikä lapsiluku muille passaa, mitenköhän ilman sua pärjättäis?
Joku kirjoiitti isompien asioiden hoitamisen olevan isän vastuulla ja äidin aika menee vauvalle. Näissä perheissähän asiat on hyvin. Biologisestikin äiti hoitaa vauvan, koska imettää ja isä ottaa isommat mukaansa. Näihin perheisiin useampi lapsi on tervetullut. Huolestunut pitää olla niistä perheistä, jossa äidin harteilla makaa koko lapsista ja kodista huolehtiminen ja isä huinii omissa harrastuksissaan työpäivän jälkeen ja viikonloppuillat kavereiden kanssa baareissa. Näitä perheitä on valitettavan paljon.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 10:51"]Kun katsoin eilen illalla taas tuossa kaupan nurkalla kännissä möliseviä teinejä (12v-15v, tiedän heidät, joten tiedän siksi iätkin), voi sanoa, että monessa perheessä näkyy olevan todella helppoa lasten kanssa, kun ei paskaakaan välitetä, missä ne ovat. Vauva-aikaa hehkutetaan, kuinka se on ihanaa ja sitten voikin alkaa elää omaa elämää taas ja lapsista ei enää välitetä.
[/quote]
Tämä juuri jaksaa aina ihmetyttää Suomessa...olen itse puoliksi espanjalainen ja siellä myös teinien ja vielä parikymppustenkin kanssa vietetään aikaa ihan eri tavalla.Lapsia on yleensä max.2 ja usein vain 1 ntkyään
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:48"]
Mua aina säälittää lapset, joita on niin monta että tietää ettei vanhempien aika ja huomio riitä jokaiselle. Kaikki 3-lapsiset perheet yleensä se keskimmäinen on jäänyt vähimmälle huomiolle ja sen kyllä huomaa. 1-2 lasta on mielestäni paras ratkaisu.
[/quote]
Anna ku arvaan, sulla on yksi tai kaksi lasta. ;) Hahahahah :DD Miksi mä en tunne yhtäkään kolmilapsista perhettä jossa jotain lasta ei huomioitaisi? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:54"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:45"]
Eiköhän jokainen perhe itse pysty miettimään oman lapsilukunsa
[/quote]
Minä olen sitä mieltä, että ei pysty. Suurin osa ystävistäni on akateemisia älykkäitä naisia, mutta äitiytensä suhteen täysin hukassa. Monilla heistä on useampia lapsia, vaikka eivät kyllä ainakaan minun mielestäni pysty kyllä kovin hyvin huolehtimaan. Eli väittäisin kyllä, että näinkin tärkeässä asiassa kuin lapsen teossa monet ihmiset menevät sen mukaan, mitä muutkin tekevät, koska luulevat muuten olevansa jotenkin huonompia.
[/quote]
Suurin osa ihmisistä saa Suomessa kyllä noin 2 lasta, eli se on sitä valtavirran mukana menemistä. ;)
Huomaa sen tässäkin että ärsyttää kun toisella on enemmän lapsia kuin itsellä, selvästi jokin alemmuuskompleksi monilla. Itsellänikin on 2 lasta mutta ei kolahtele enkä näe negatiivisia puolia suuremmissaperheissä mitä moni muka näkee niiiiiin kauheesti :D
Ne joille kolmas lapsi on ollut virhe, eivät olisi saaneet tehdä niitä kahta ensimmäistäkään. Ihan liikaa on huonoja vanhempia. Ne joilla on paljon lapsia, yleensä myös hoitavat hommansa paremmin kuin muut. Meillä ainakin lasten etu tulee aina ensimmäisenä eikä isommat sisarukset ole joutuneet luopumaan mistään pienempien takia. Harrastaakin saa ihan mitä haluaa ja pidetään huolta, että jokainen saa aikaa ja huomiota vanhemmilta. Rikkaita ei olla (rahallisesti siis, muuten kyllä) mutta ei köyhiäkään. T: Viiden lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen huomannut sellaisen seikan, että isommat kuin kaksilapsiset perheet ovat usein jopa parempia vanhempia mikä on kyllä ihme, kun ajattelee että onhan heillä isompi hommakin. Eli saisi ihan luvallakin olla vähän rankempaa mutta harvemmin on. No vauvojen mahdoliset koliikit joo, mutta siihen se usein jääkin. ehkä he ovat jotenkin perheihmisiä enemmän, eivät tee sitä kahta lasta vain koska "kuuluu tehdä".
Niin ja nmro 46 on pyöräyttänyt ne kaksi lasta ja siihen taitaa jäädäkin. :D Me tylsät kaksilapsiset. :b
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kolmas lapsi ei ollut todellakaan virhe vaikka on downlapsi. Tuottaa niin paljon iloa ja vanhemmat sisarukset rakastaa häntä ehkä eniten maailmassa.
No meillä kyllä kolmas lapsia sekoitti pakan täysin ja aiheutti avioeron. Mutta tämä on vain meidän huonoutta, ei muiden 3 lasten vanhempien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tämä minulle on se ainutlaatuinen oma elämäni jonka elän kuten itse haluan. Ihan samoin teet ilmeisesti itsekin? Omituinen ajatus että lapsiluvun määrittäisi se että esikoisen pitää saada luksusta. Ei se välttämättä ole lapsen tulevan elämän kannalta paras vaihtoehto että on lapsena saanut kaiken mitä haluaa. Ei vanhempien tehtävä ole lelliä piloille vaan kasvattaa. On hyvä oppia jakamaan. Sisarus on myös tärkeä ihmissuhde läpi elämän. Itse olen köyhän perheen vanhin lapsi ja olen onnellinen että minulla on sisaruksia. Sisaruksista vain sillä kolmannella lapsella on lapsia, omien lasteni ainoat serkut. En ole tippaakaan katkera siitä ettei minulla ollut koskaan omaa huonetta - olen ainoa meistä sisaruksista joka aina joutunut jakamaan huoneen jonkun kanssa. Matkoja ei tehty, edes ruotsinlaivalle, en saanut harrastaa mitä halusin. Nyt aikuisena tuntuisi tosi köyhältä jos ei olisi sisaruksia joiden kanssa jakaa lapsuusmuistoja ym. Vaikka kaverit tai kumppanit vaihtuu niin sisarukset pysyy.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 10:47"]
En tiedä, näkeekö sitten ulkopuolinen asiat toisin vai mistä on kyse, mutta minulla myös kaksi ystäväperhettä, johon on hankittu kolmas (ja toiseen neljäskin) ja vanhemmat kehuvat katrastaan eivätkä tietenkään kadu, mutta itse ajattelen, että näissä kahdessa perheessä on isommat lapset joutuneet luopumaan monesta, jotta vanhempien haave siitä kolmannesta (ja neljännestä) on toteutunut.
Molemmissa perheissä kaksi ensimmäistä on pienellä ikäerolla ja kolmas on hankittu kun isommilla kouluikä häämöttää ja harrastus- ja vaatemaku ovat kehittyneet. Molemmissa perheissä on isommat joutuneet luopumaan alkuperäisistä harrastuksista, koska nämä ovat olleet liian kalliita tai kuskaaminen veisi liikaa aikaa. Lapset eivät ole itse halunneet luopua ja puhuvat edelleen harmitellen asiasta, vaikka korvaavia harrastuksia läheltä on löytynyt. Kummassakin perheissä isä hoitaa isommat lapset, käy vanhempainilloissa, vie luistelemaan, hiihtämään, kavereille jne. Äidit on menetetty vauvoille, ja kun joskusu tulevat käymään ja esim. nuorin tulee minun syliini ovat isommat aivan sylinälköisiä ja tappelevat äitinsä sylistä, kiehnaavat kyljessä ja suorastaan vinkuvat äidin huomiosta.
Kummassakin perheessä toinen isommista lapsista joutuu jakamaan huoneensa nro 3:n kanssa eli tälle kolmannelle ei ole ollut luontevasti tilaa vaan isompi lapsi joutuu ns. luopumaan saavutetusta etuudesta eikä kovin innolla. Onhan selvää, että 8-vuotias tarvitsee eri asioita kuin 2-vuotias ja että leikit eivät suju yhteen eikä huoneen käyttö tunnu enää samalta kun sen pienemmän lelut valloittavat lattian.
Toisessa perheessä on myös matkustamisesta luovuttu muutamia risteilyjä lukuunottamatta.
Näiden syiden takia olen sitä mieltä, että osa perheistä menee ns. muodin mukana todella miettimättä, mitä tarkoittaa, että perheeseen tulee kolmas lapsi ja kuka perheenjäsenistä eniten joutuu luopumaan tämän kolmannen takia. On nimittäin aika hemmetisti vaadittu, että jokin pikkukoululainen osaisi ilolla luopua harrastuksista, kavereista, omasta huoneesta ja lomamatkoista uuden vauvan takia.
Ikävintä tässäkin on se, etteivät ne perheen aikuisest joko ymmärrä tai suostu ymmärtämään, mitä vaativat isommilta lapsiltaan omien haaveidensa toteuttamiseksi.
[/quote]
Riittävä ikäero. Mulla ei ainakaan riittäisi paukut kolmeen alle kouluikäiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:31"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:14"]
Meille toinenkin lapsi olisi katastrofi. Taitaa jäädä lapsiluku yhteen.
[/quote]
Minusta tämä on karuudessaan se kaikista viisain kommentti. Tärkeintä olisi, että vanhempi tuntisi omat voimavaransa / resurssinsa. Mekin vaimon kuumeilimme paljon aikanaan kolmatta, mutta asiaa mietittyämme totesimme, että ehkä me emme ole niin "hyviä" vanhempia, että meidän kannattaisi kolmatta hankkia. Ja tällä tarkoitan sitä, että emme lasten ollessa pieniäkään halunneet aina luopua omista menoistamme, omista matkoista ym. ja aina jaksaneet asettaa lasten etua omien edelle. Nyt olemme mielestäni saaneet nämä kaksi itsekkyydestämme huolimatta saaneet mielestäni ainakin ihan kohtuullisesti kasvatatettua, mutta olen melkeinpä vakuuttunut, että kolmas olisi meidän kohdalla tarkoittanut voimavarojen / jaksamisen / kiiinnostuksen totaalista loppumista ja näin ollen myös lasten kärsimistä.
Sen olen huomannut, että ihmisten on usein vaikea myöntää itselleen puutteitaan vanhempana. Eli kysypä vaikka itseltäsi, lähdetkö mieluummin työpäivän jälkeen vaikka lenkille kuin olet lasten kanssa (kuten minä olen suurimman osan lasteni lapsuudesta halunnut)? Mikäli vastaus on kyllä, en kyllä suosittele ainakaan kolmannen tekemistä.
[/quote]
Minun vanhemmillani oli vaikeata arvioida oma jaksamisensa ja kolmannen lapsen synnyttyä jäimme kaikki täysin heitteille. He olivat sellaisia jotka mielellään juoksivat oman elämänsä perässä, matkustivat kaksistaan ja jäätin usein viikoksi yksin varhaisteineinä hoitamaan 5v. nuorempaa veljeämme. Voitte arvata miten hyvin se meni. Kuitenkin meillä oli rahallisesti kaikki hyvin ja en sanoisi että lapsuutemme olisi ollut huono, mutta olimme usein yksin. Kukaan ei tullut pianoesityksiini, naapurin täti kuskasi. Se on jäänyt mieleen.
Kuitenkaan en usko että lapsi menee siitä rikki että äiti käy lenkillä töiden jälkeen jos sen jälkeen on jonkinlainen yhteinen hetki, jos ei muuta jakseta niin katsotaan vaikka leffa yhdessä sohvalla. Itse kuumeilen kolmosta mutta jätän kahteen kun koen että tässä on tarpeeksi ja minulla on myös itselläni suuret unelmat uran, matkailun ja harrastuksien suhteen. Minulla on kuitenkin kavereita jotka pärjäävät oikein hyvin useamman lapsen kanssa, mutta he ovat yleensä sellaisia tyyppejä jotka ovat tyytyväisiä vähempään, siis yksinkertaisempaan elämään, ja heillä on myös usein todella hienot lastenhoito tukiverkot ja osansa tekevät miehet. Tietäen että minulla ei ole (älä luule että itsekkäät vanhempani meidän lapsia hoitaisivat), jätämme kolmannen tekemättä. Jää tilaa muullekin.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 10:00"]jos et itse jaksais kolmatta älä luule ettei muut jaksais!
[/quote]
En ole AP, mutta aloituksessahan puhuttiin nimenomaan näistä jotka EIVÄT jaksa ja valittavat itse rankkuutta.
Minä aikoinaan yritin tukea ja auttaa tällaista kolmen lapsen äitiä, joka oli aivan äärirajoilla ja masentunut eikä hänellä ollut muuta tukiverkkoa. Uuvuin tuosta hieman itsekin (olen yh ja itselläkin kaksi lasta), mutta halusin auttaa häntä lastensa takia.
Ei mennyt aikaakaan kun tämä äiti alkoi seurustelemaan ja hankkiutui melkein samantien raskaaksi uudeksi miehelle, koska on niin kivaa saada taas vauva. Nyt on neljän pienen lapsen äiti ja rehellisesti sanoen en tiedä mitä heille kuuluu. En ymmärrä ratkaisuaan eikä kai minulle kuulukaan,mutta sitten kun/jos alkaa taas valittamaan väsymystä ja masennusta niin saa tällä kertaa pärjätä omin voimin.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:30"]
Minun vanhemmillani oli vaikeata arvioida oma jaksamisensa ja kolmannen lapsen synnyttyä jäimme kaikki täysin heitteille. He olivat sellaisia jotka mielellään juoksivat oman elämänsä perässä, matkustivat kaksistaan ja jäätin usein viikoksi yksin varhaisteineinä hoitamaan 5v. nuorempaa veljeämme. Voitte arvata miten hyvin se meni. Kuitenkin meillä oli rahallisesti kaikki hyvin ja en sanoisi että lapsuutemme olisi ollut huono, mutta olimme usein yksin. Kukaan ei tullut pianoesityksiini, naapurin täti kuskasi. Se on jäänyt mieleen.
Kuitenkaan en usko että lapsi menee siitä rikki että äiti käy lenkillä töiden jälkeen jos sen jälkeen on jonkinlainen yhteinen hetki, jos ei muuta jakseta niin katsotaan vaikka leffa yhdessä sohvalla. Itse kuumeilen kolmosta mutta jätän kahteen kun koen että tässä on tarpeeksi ja minulla on myös itselläni suuret unelmat uran, matkailun ja harrastuksien suhteen. Minulla on kuitenkin kavereita jotka pärjäävät oikein hyvin useamman lapsen kanssa, mutta he ovat yleensä sellaisia tyyppejä jotka ovat tyytyväisiä vähempään, siis yksinkertaisempaan elämään, ja heillä on myös usein todella hienot lastenhoito tukiverkot ja osansa tekevät miehet. Tietäen että minulla ei ole (älä luule että itsekkäät vanhempani meidän lapsia hoitaisivat), jätämme kolmannen tekemättä. Jää tilaa muullekin.
[/quote]
Erinomaisen viisas kirjoitus. Olisipa kaikki vanhemmat näin realisteja, tekivätpä sitten kuinka monta lasta tahansa.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:26"]Kyllä tämä minulle on se ainutlaatuinen oma elämäni jonka elän kuten itse haluan. Ihan samoin teet ilmeisesti itsekin? Omituinen ajatus että lapsiluvun määrittäisi se että esikoisen pitää saada luksusta. Ei se välttämättä ole lapsen tulevan elämän kannalta paras vaihtoehto että on lapsena saanut kaiken mitä haluaa. Ei vanhempien tehtävä ole lelliä piloille vaan kasvattaa. On hyvä oppia jakamaan. Sisarus on myös tärkeä ihmissuhde läpi elämän. Itse olen köyhän perheen vanhin lapsi ja olen onnellinen että minulla on sisaruksia. Sisaruksista vain sillä kolmannella lapsella on lapsia, omien lasteni ainoat serkut. En ole tippaakaan katkera siitä ettei minulla ollut koskaan omaa huonetta - olen ainoa meistä sisaruksista joka aina joutunut jakamaan huoneen jonkun kanssa. Matkoja ei tehty, edes ruotsinlaivalle, en saanut harrastaa mitä halusin. Nyt aikuisena tuntuisi tosi köyhältä jos ei olisi sisaruksia joiden kanssa jakaa lapsuusmuistoja ym. Vaikka kaverit tai kumppanit vaihtuu niin sisarukset pysyy.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 10:47"]
En tiedä, näkeekö sitten ulkopuolinen asiat toisin vai mistä on kyse, mutta minulla myös kaksi ystäväperhettä, johon on hankittu kolmas (ja toiseen neljäskin) ja vanhemmat kehuvat katrastaan eivätkä tietenkään kadu, mutta itse ajattelen, että näissä kahdessa perheessä on isommat lapset joutuneet luopumaan monesta, jotta vanhempien haave siitä kolmannesta (ja neljännestä) on toteutunut.
Molemmissa perheissä kaksi ensimmäistä on pienellä ikäerolla ja kolmas on hankittu kun isommilla kouluikä häämöttää ja harrastus- ja vaatemaku ovat kehittyneet. Molemmissa perheissä on isommat joutuneet luopumaan alkuperäisistä harrastuksista, koska nämä ovat olleet liian kalliita tai kuskaaminen veisi liikaa aikaa. Lapset eivät ole itse halunneet luopua ja puhuvat edelleen harmitellen asiasta, vaikka korvaavia harrastuksia läheltä on löytynyt. Kummassakin perheissä isä hoitaa isommat lapset, käy vanhempainilloissa, vie luistelemaan, hiihtämään, kavereille jne. Äidit on menetetty vauvoille, ja kun joskusu tulevat käymään ja esim. nuorin tulee minun syliini ovat isommat aivan sylinälköisiä ja tappelevat äitinsä sylistä, kiehnaavat kyljessä ja suorastaan vinkuvat äidin huomiosta.
Kummassakin perheessä toinen isommista lapsista joutuu jakamaan huoneensa nro 3:n kanssa eli tälle kolmannelle ei ole ollut luontevasti tilaa vaan isompi lapsi joutuu ns. luopumaan saavutetusta etuudesta eikä kovin innolla. Onhan selvää, että 8-vuotias tarvitsee eri asioita kuin 2-vuotias ja että leikit eivät suju yhteen eikä huoneen käyttö tunnu enää samalta kun sen pienemmän lelut valloittavat lattian.
Toisessa perheessä on myös matkustamisesta luovuttu muutamia risteilyjä lukuunottamatta.
Näiden syiden takia olen sitä mieltä, että osa perheistä menee ns. muodin mukana todella miettimättä, mitä tarkoittaa, että perheeseen tulee kolmas lapsi ja kuka perheenjäsenistä eniten joutuu luopumaan tämän kolmannen takia. On nimittäin aika hemmetisti vaadittu, että jokin pikkukoululainen osaisi ilolla luopua harrastuksista, kavereista, omasta huoneesta ja lomamatkoista uuden vauvan takia.
Ikävintä tässäkin on se, etteivät ne perheen aikuisest joko ymmärrä tai suostu ymmärtämään, mitä vaativat isommilta lapsiltaan omien haaveidensa toteuttamiseksi.
[/quote]
[/quote]
Kaikilka ei ole hyvät välit sisaruksiinsa aikuisena.Myös maailma muuttuu ja kilpailu kaikesta ( opiskelu,työpaikka) tulee olemssn kovempaa tulevaisuudessa.Lapset tarvitsevat enemmän vanhempiaan kuin ennen ja pidempään.Veikkaan ettei 10 vuoden kuluttua ole ok jättää lasta yksin koulun jälkeen kuten nyt ( 80 luvulla oltiin yksin kesälomsllakin joka nyt ei tulisi kuuloonkaan joten maailma muuttuu).Muistakaa että olette taloudellistikin vastuussa lapsistanne seuraavat 30 vuotta.Ei tulevaisuudessa ole enää opintotukia tms joten ne opiskelevat kenellä on rahaa.
Jos tekisin kolmannen, voisin tehdä sen kun nuorimmainen menee kouluun. Voin keskittyä vauvaan ja lasten ei tarvi iltapäiväkerhoihin mennä. Vauvan kanssa voidaan käydä muskarissa, vauvauinnissa, olla vaan, kahdestaan. Kun nyt kun meillä on 3 v ikäero lapsilla, on muuten hyvä mutta muskarit on meillä niin että isä on töissä ja esikoinen niin villi ettei siitä tulisi mitään jos olisi siinä vieressä. yhdessä mennään vaan jos isä mukana esim. Uimaan. Jos esikoinen olisi rauhallinen tapaus, voisi onnistua.
Haluan myös nyt antaa rakkautta niin paljon näille kahdelle että jos tähän vauva syntyisi, olisi tosi haastavaa. Saavat sitten pikkusisaruksen kun kumpikin on omatoimisia...jjos saavat. Voi olla etten halua edes kolmatta. Lapset tehdään liian tiuhaan, sillon se on rankkaa. Tosin joskus helpompaa kun lapsilla on seuraa toisistaan.
Täällä ristiriitaisia kokemuksia kolmilapsisista perheistä. Muutamassa lähipiirin perheessä kaksi lasta pienellä ikäerolla ja sitten kun isommat lapset n kouluiässä , on tullut vauva. Taloustilanne on ollut kaikissa jo etukäteen kädestä suuhun elämistä. Kolmannen lapsen (ja äitiys-, hoitovapaiden ym) myötä talous on selvästi heikentynyt. Koko ajan annetaan ymmärtää, että mihinkään ei ole rahaa. Lisäksi kahden ensimmäisen lapsen jälkeen kaikki vauvatavara on myyty. Ja nyt uudelle vauvalle ei raaskita tai ei ole rahaa ostaa tarvikkeita. Niinpä niitä kerjätään ja kinutaan lähipiiristä. Matkoja eivät tee, eikä perheessä ole rahaa juuri kenenkään perheenjäsen harrastuksiinkaan. Ovat pieni- tai keskituloisia.
toisaalta lapset ovat lahja. Ja varmasti kaiken vaivan arvoisia ja rakkaita.
Kolmilapsiset perheet, kertokaa kokemuksianne?
Minä haluaisin kolmannen lapsen ja miehelläni ei ole sitä mitään vastaan, mutta koska tiedän kahden edellisen perusteella koko lapsen hoidon olevan minun selkänahastani, joudun luopumaan haaveestani, mikäli haluan ydinperheemme säilyvän. Tällaista tämä on, mutta oma jaksaminen on tiedostettava.