Kolmas lapsi on virhe monessa perheessä

Voi olla kolme vielä menisi, mutta sanoisin että minimissään keskimäärin 3v ikäeroilla. Kamalaa jos monta vuotta menisi jossain "sumussa" niinkun monet pienten lasten äidit kuvailevat, joiden lapsilla pienet ikäerot. Ei varmaan lapsistakaan kovin kivaa...

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 15:12"]

Voi olla kolme vielä menisi, mutta sanoisin että minimissään keskimäärin 3v ikäeroilla. Kamalaa jos monta vuotta menisi jossain "sumussa" niinkun monet pienten lasten äidit kuvailevat, joiden lapsilla pienet ikäerot. Ei varmaan lapsistakaan kovin kivaa...

[/quote]

Juuri toisin päin minusta. Pieni ikäero parempi. Tyhmintä on mielestäni perheet, joissa kaksi lasta putkeen ja sitten tehdään vielä iltatähti eskarilaisen ja pikkukoululaisen iloksi ts. ei päästä perheenä minnekkään ilman että pitää ottaa huomioon vauvan tarpeet, yhteiset harrastukset jäissä yms..

Kuten taas tässäkin keskustelussa näkee, niin ei ne ongelmat ole todellakaan lapsiluvusta kiinni. On ihan turha kiistellä siitä, mikä on sopiva lasten lukumäärä perheessä. Toiset ei pärjää sen yhdenkään kanssa ja toisilla ei ole mitään ongelmaa kuuden lapsen kanssa. Ja on ihan turha syyttää lasta tai lapsia jos ero tulee. Kyllä se on aikuisista kiinni, kestääkö parisuhde vai ei. Myös se kuinka hyviä vanhempia aikuiset ovat on vain ja ainoastaan niistä aikuisista kiinni, ei mitenkään lapsiluvusta.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 15:18"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 15:12"]

Voi olla kolme vielä menisi, mutta sanoisin että minimissään keskimäärin 3v ikäeroilla. Kamalaa jos monta vuotta menisi jossain "sumussa" niinkun monet pienten lasten äidit kuvailevat, joiden lapsilla pienet ikäerot. Ei varmaan lapsistakaan kovin kivaa...

[/quote]

Juuri toisin päin minusta. Pieni ikäero parempi. Tyhmintä on mielestäni perheet, joissa kaksi lasta putkeen ja sitten tehdään vielä iltatähti eskarilaisen ja pikkukoululaisen iloksi ts. ei päästä perheenä minnekkään ilman että pitää ottaa huomioon vauvan tarpeet, yhteiset harrastukset jäissä yms..
[/quote]

Miten niin ei päästä perheenä mihinkään? Sen kun pakkaa kamat ja lähtee, me on reissattu ulkomaita myöten, lapset ovat päässeet harrastuksiin jne. Mikä tässä nyt pitäisi olka niin ylitsepääsemätöntä?

Miten eskarilainen tai alakoululainen sisarus kärsii siitä jos vauva kulkee mukana??? Vauvan tai taaperon voi ottaa mukaan harrastuksiin, kauppareissuille jne. Jos isommat haluaa leffaan niin toinen vanhemmista voi mennä mukaan. Meillä ainakin se on riittänyt hyvin. Uimahallin, ulos, retkille, huvipuistoon jne pääsee kyllä vauvan/taaperonkin kanssa. Se että joutuu huomioimaan muutkin ympärillään, ei tee yhtään pahaa kenellekään. Meillä ainakin isommat on tykänneet pienestä sisaruksesta tosi paljon. Samalla ovat kuulleet juttuja itsestään samassa iässä ja tutustuneet pienen kehitykseen jne. Leikkivätkin pienimmän kanssa ihan mielellään kun on joutoaikaa harrastuksilta tai kavereilta. Pienin menee mielellään isompien syliin. Kotona on myös koko ajan seurattavaa pienimmälle. Välillä äiti, välillä isä, välillä koko porukka, isompien kaverit jne. Mitään kummempaa viihdykettä pienin ei vaadi. Seurailee kodin juttuja ja leikkii samalla. Usein joku neljästä meillä ehtii leikkiä myös. Mutta isossa porukassa tapahtuu koko ajan niin että siinäkin on ihmettelemistä.

Meille ei tule enempää lapsia, kaksi on ja se riittää hyvin. Tiedän että meidän voimavarat ei riittäisi enää kolmanteen lapseen varsinkaan pienellä ikäerolla. Meillä on lapset syntyneet 2v.välillä jota pidän hyvänä ikäerona kyllä. Töitä on kyllä riittänyt ja molemmilla lapsilla oli koliikki pikkuvauvana. Molemmat ovat temperamenttisia lapsia. Rakastan lapsiani yli kaiken ja tunnen että vauvakuume nostaa välillä päätään. Järjen ääni on kuitenkin vahvempi ainakin vielä ja uskon että meidän perhe on hyvä näin. En varmaan jaksaisi enää kolmatta koliikkia ja yövalvomisia. 

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 16:01"]

Meille ei tule enempää lapsia, kaksi on ja se riittää hyvin. Tiedän että meidän voimavarat ei riittäisi enää kolmanteen lapseen varsinkaan pienellä ikäerolla. Meillä on lapset syntyneet 2v.välillä jota pidän hyvänä ikäerona kyllä. Töitä on kyllä riittänyt ja molemmilla lapsilla oli koliikki pikkuvauvana. Molemmat ovat temperamenttisia lapsia. Rakastan lapsiani yli kaiken ja tunnen että vauvakuume nostaa välillä päätään. Järjen ääni on kuitenkin vahvempi ainakin vielä ja uskon että meidän perhe on hyvä näin. En varmaan jaksaisi enää kolmatta koliikkia ja yövalvomisia. 

[/quote]

Täysin sama täällä. Olisin halunnut kolmannen ja suoraan sanoen olen myös vähän kateellinen kavereilleni, joilla kolme on, mutta omat voimavarani eivät kyllä enää riitä. Tavallaan olen hyvinkin pettynyt itseeni, mutta koen tekeväni tämän päätöksen jo olemassaolevien lasten parhaaksi.

Jee olen tadoudellinen taakka vanhemmilleni :D
-12v.

Kyllä minä koen olevani b-luokan äiti kun en jaksa enää kolmatta tehdä. Hermot kireällä suurimman osan ajasta jo kahden kanssa. Ja kaikilla ystävilläni on kolme... Meillä tosin mies urheilee ammatikseen jo todella vähän kotona, joten en minä kaikkea yksin jaksa hoitaa.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 10:47"]En tiedä, näkeekö sitten ulkopuolinen asiat toisin vai mistä on kyse, mutta minulla myös kaksi ystäväperhettä, johon on hankittu kolmas (ja toiseen neljäskin) ja vanhemmat kehuvat katrastaan eivätkä tietenkään kadu, mutta itse ajattelen, että näissä kahdessa perheessä on isommat lapset joutuneet luopumaan monesta, jotta vanhempien haave siitä kolmannesta (ja neljännestä) on toteutunut.

Molemmissa perheissä kaksi ensimmäistä on pienellä ikäerolla ja kolmas on hankittu kun isommilla kouluikä häämöttää ja harrastus- ja vaatemaku ovat kehittyneet. Molemmissa perheissä on isommat joutuneet luopumaan alkuperäisistä harrastuksista, koska nämä ovat olleet liian kalliita tai kuskaaminen veisi liikaa aikaa. Lapset eivät ole itse halunneet luopua ja puhuvat edelleen harmitellen asiasta, vaikka korvaavia harrastuksia läheltä on löytynyt. Kummassakin perheissä isä hoitaa isommat lapset, käy vanhempainilloissa, vie luistelemaan, hiihtämään, kavereille jne. Äidit on menetetty vauvoille, ja kun joskusu tulevat käymään ja esim. nuorin tulee minun syliini ovat isommat aivan sylinälköisiä ja tappelevat äitinsä sylistä, kiehnaavat kyljessä ja suorastaan vinkuvat äidin huomiosta.

Kummassakin perheessä toinen isommista lapsista joutuu jakamaan huoneensa nro 3:n kanssa eli tälle kolmannelle ei ole ollut luontevasti tilaa vaan isompi lapsi joutuu ns. luopumaan saavutetusta etuudesta eikä kovin innolla. Onhan selvää, että 8-vuotias tarvitsee eri asioita kuin 2-vuotias ja että leikit eivät suju yhteen eikä huoneen käyttö tunnu enää samalta kun sen pienemmän lelut valloittavat lattian.

Toisessa perheessä on myös matkustamisesta luovuttu muutamia risteilyjä lukuunottamatta.

Näiden syiden takia olen sitä mieltä, että osa perheistä menee ns. muodin mukana todella miettimättä, mitä tarkoittaa, että perheeseen tulee kolmas lapsi ja kuka perheenjäsenistä eniten joutuu luopumaan tämän kolmannen takia. On nimittäin aika hemmetisti vaadittu, että jokin pikkukoululainen osaisi ilolla luopua harrastuksista, kavereista, omasta huoneesta ja lomamatkoista uuden vauvan takia. 

Ikävintä tässäkin on se, etteivät ne perheen aikuisest joko ymmärrä tai suostu ymmärtämään, mitä vaativat isommilta lapsiltaan omien haaveidensa toteuttamiseksi.
[/quote]ei voi yleistää. Meillä ainakaan ei yhdestäkään harrastuksesta jne. Ole luovuttu pienemmän takia. Jokaisella omat huoneet. Elintaso on koko ajan pysynyt samana. Sisarukset aidosti rakastavat toisiaan ja toivoisivat lisää. Iso perhe on rikkaus. Sääli esim. Näitä yhden lapsen perheen ainokaisia jotka lähes asuvat meillä ettei tarvis aina olla kotona yksin. Meille onneksi voi aina tulla.. ei tarvi olla kenenkään yksin.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:45"]

Eiköhän jokainen perhe itse pysty miettimään oman lapsilukunsa

[/quote]

Minä olen sitä mieltä, että ei pysty. Suurin osa ystävistäni on akateemisia älykkäitä naisia, mutta äitiytensä suhteen täysin hukassa. Monilla heistä on useampia lapsia, vaikka eivät kyllä ainakaan minun mielestäni pysty kyllä kovin hyvin huolehtimaan. Eli väittäisin kyllä, että näinkin tärkeässä asiassa kuin lapsen teossa monet ihmiset menevät sen mukaan, mitä muutkin tekevät, koska luulevat muuten olevansa jotenkin huonompia.
[/quote]nämä akateemisesti älykkäät naiset onkin yleensä aivan onnettoman savuttomia lasten kanssa.. yhden lapsen kanssa ollaan jo aivan hukassa.

Monessa perheessä se ensimmäinenkin lapsi näyttäisi olevan virhe.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 15:25"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 15:18"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 15:12"] Voi olla kolme vielä menisi, mutta sanoisin että minimissään keskimäärin 3v ikäeroilla. Kamalaa jos monta vuotta menisi jossain "sumussa" niinkun monet pienten lasten äidit kuvailevat, joiden lapsilla pienet ikäerot. Ei varmaan lapsistakaan kovin kivaa... [/quote] Juuri toisin päin minusta. Pieni ikäero parempi. Tyhmintä on mielestäni perheet, joissa kaksi lasta putkeen ja sitten tehdään vielä iltatähti eskarilaisen ja pikkukoululaisen iloksi ts. ei päästä perheenä minnekkään ilman että pitää ottaa huomioon vauvan tarpeet, yhteiset harrastukset jäissä yms.. [/quote] Miten niin ei päästä perheenä mihinkään? Sen kun pakkaa kamat ja lähtee, me on reissattu ulkomaita myöten, lapset ovat päässeet harrastuksiin jne. Mikä tässä nyt pitäisi olka niin ylitsepääsemätöntä?

[/quote]

Meillä jäi kyllä koko perheen laskettelu reiluksi kolmeksi vuodeksi (loppuraskaus ja 2.5 v. vasta laitettiin sukset pienemmälle jalkaan ja ei tietenkään heti päässyt muiden matkaan kaikkiin paikkoihin). Myös melontaretket kesällä jäi. Siitä koululaiset ei niin nurisseet kun vaihtui veneilyyn mutta laskettelun takapakista saatiin kuulla.. Mutta shän tietty laskettet ja melot vauva rintarepussa ja matkustat vauvan kanssa miten pitkiä matkoja vaan ja otat snorklausreissuille mukaan keinuvaan veneeseen odottamaan jne.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:00"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 15:25"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 15:18"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 15:12"] Voi olla kolme vielä menisi, mutta sanoisin että minimissään keskimäärin 3v ikäeroilla. Kamalaa jos monta vuotta menisi jossain "sumussa" niinkun monet pienten lasten äidit kuvailevat, joiden lapsilla pienet ikäerot. Ei varmaan lapsistakaan kovin kivaa... [/quote] Juuri toisin päin minusta. Pieni ikäero parempi. Tyhmintä on mielestäni perheet, joissa kaksi lasta putkeen ja sitten tehdään vielä iltatähti eskarilaisen ja pikkukoululaisen iloksi ts. ei päästä perheenä minnekkään ilman että pitää ottaa huomioon vauvan tarpeet, yhteiset harrastukset jäissä yms.. [/quote] Miten niin ei päästä perheenä mihinkään? Sen kun pakkaa kamat ja lähtee, me on reissattu ulkomaita myöten, lapset ovat päässeet harrastuksiin jne. Mikä tässä nyt pitäisi olka niin ylitsepääsemätöntä?

[/quote]

Meillä jäi kyllä koko perheen laskettelu reiluksi kolmeksi vuodeksi (loppuraskaus ja 2.5 v. vasta laitettiin sukset pienemmälle jalkaan ja ei tietenkään heti päässyt muiden matkaan kaikkiin paikkoihin). Myös melontaretket kesällä jäi. Siitä koululaiset ei niin nurisseet kun vaihtui veneilyyn mutta laskettelun takapakista saatiin kuulla.. Mutta shän tietty laskettet ja melot vauva rintarepussa ja matkustat vauvan kanssa miten pitkiä matkoja vaan ja otat snorklausreissuille mukaan keinuvaan veneeseen odottamaan jne.
[/quote]

Meidän perheessä vuorotellaan ja joskus mummi/kummi hoitaa nuorinta niin mennään porukalla.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 09:54"]

Se on niin muodikasta nykyään hankkia kolme lasta kun "muillakin on" ja erityisesti, jos kaksi ekaa on samaa sukupuolta keskenään. Ja sitten monesti näkee, että sen perheen resurssit eivät oikeasti olisi kestäneet sitä kolmatta lasta. Enkä nyt puhu vain vauva-ajasta, vaikka sekin on rankkaa, joku juuri tilitti että ei ehdi ja jaksa huomioida kahta vanhempaa lasta, kun vauva valvottaa ja huutaa, sekö on koko perheen ja erityisesti niiden isojen lasten etu?? Vaan todella todella moni, joka ns. ruuhkavuosissa valittaa ettei jaksa, niin kas vain, jossain lauseessa tulee että kolme lasta. Siis vaikka olisivat jo kouluikäisiä. Rahat loppu ja kaikki aika menee harrastuskuskauksiin, läksyihin jne niin ettei äiti ehdi itsestään huolehtia ollenkaan. Miettikää oikeasti ennen kuin hankitte sen kolmannen, hyppäys on iso kahdesta kolmeen. On harha kuvitella, että se kolmas menee siinä missä kaksikin, ei se ikinä mene.

[/quote] Meillä kolmas ei ollut virhe sen kummemmin kuin ne 6 hänen jälkeensäkään syntynyttä.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:00"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 15:25"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 15:18"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 15:12"] Voi olla kolme vielä menisi, mutta sanoisin että minimissään keskimäärin 3v ikäeroilla. Kamalaa jos monta vuotta menisi jossain "sumussa" niinkun monet pienten lasten äidit kuvailevat, joiden lapsilla pienet ikäerot. Ei varmaan lapsistakaan kovin kivaa... [/quote] Juuri toisin päin minusta. Pieni ikäero parempi. Tyhmintä on mielestäni perheet, joissa kaksi lasta putkeen ja sitten tehdään vielä iltatähti eskarilaisen ja pikkukoululaisen iloksi ts. ei päästä perheenä minnekkään ilman että pitää ottaa huomioon vauvan tarpeet, yhteiset harrastukset jäissä yms.. [/quote] Miten niin ei päästä perheenä mihinkään? Sen kun pakkaa kamat ja lähtee, me on reissattu ulkomaita myöten, lapset ovat päässeet harrastuksiin jne. Mikä tässä nyt pitäisi olka niin ylitsepääsemätöntä?

[/quote]

Meillä jäi kyllä koko perheen laskettelu reiluksi kolmeksi vuodeksi (loppuraskaus ja 2.5 v. vasta laitettiin sukset pienemmälle jalkaan ja ei tietenkään heti päässyt muiden matkaan kaikkiin paikkoihin). Myös melontaretket kesällä jäi. Siitä koululaiset ei niin nurisseet kun vaihtui veneilyyn mutta laskettelun takapakista saatiin kuulla.. Mutta shän tietty laskettet ja melot vauva rintarepussa ja matkustat vauvan kanssa miten pitkiä matkoja vaan ja otat snorklausreissuille mukaan keinuvaan veneeseen odottamaan jne.
[/quote]Ei meillä ainakaan ole tarvinnut pienemmän takia luopua mistään menoista. Sehän nyt on vain järjestely kysymys. Esim. Toinen vanhemmista hoitaa pientä kun toinen vanhemmista laskettelee isompien kans tai hommaa hoitajan niin molemmat pääsee.Jotku vaan tekee elämästään niin pirun vaikeaa koska talossa on vauva.

Yllättävän moni tuttu (työkaveri, naapuri, ystävä) on eronnut, kun se kolmas lapsi ja usein vielä iltatähti on tehty. Mistä lie tämä johtuu, mutta olen vain joskus ihmetellyt, että mitä se iltatähti tuo tullessaan, että parin suhde muuttuu ja erotaan.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:06"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:00"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 15:25"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 15:18"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 15:12"] Voi olla kolme vielä menisi, mutta sanoisin että minimissään keskimäärin 3v ikäeroilla. Kamalaa jos monta vuotta menisi jossain "sumussa" niinkun monet pienten lasten äidit kuvailevat, joiden lapsilla pienet ikäerot. Ei varmaan lapsistakaan kovin kivaa... [/quote] Juuri toisin päin minusta. Pieni ikäero parempi. Tyhmintä on mielestäni perheet, joissa kaksi lasta putkeen ja sitten tehdään vielä iltatähti eskarilaisen ja pikkukoululaisen iloksi ts. ei päästä perheenä minnekkään ilman että pitää ottaa huomioon vauvan tarpeet, yhteiset harrastukset jäissä yms.. [/quote] Miten niin ei päästä perheenä mihinkään? Sen kun pakkaa kamat ja lähtee, me on reissattu ulkomaita myöten, lapset ovat päässeet harrastuksiin jne. Mikä tässä nyt pitäisi olka niin ylitsepääsemätöntä?

[/quote]

Meillä jäi kyllä koko perheen laskettelu reiluksi kolmeksi vuodeksi (loppuraskaus ja 2.5 v. vasta laitettiin sukset pienemmälle jalkaan ja ei tietenkään heti päässyt muiden matkaan kaikkiin paikkoihin). Myös melontaretket kesällä jäi. Siitä koululaiset ei niin nurisseet kun vaihtui veneilyyn mutta laskettelun takapakista saatiin kuulla.. Mutta shän tietty laskettet ja melot vauva rintarepussa ja matkustat vauvan kanssa miten pitkiä matkoja vaan ja otat snorklausreissuille mukaan keinuvaan veneeseen odottamaan jne.
[/quote]Ei meillä ainakaan ole tarvinnut pienemmän takia luopua mistään menoista. Sehän nyt on vain järjestely kysymys. Esim. Toinen vanhemmista hoitaa pientä kun toinen vanhemmista laskettelee isompien kans tai hommaa hoitajan niin molemmat pääsee.Jotku vaan tekee elämästään niin pirun vaikeaa koska talossa on vauva.
[/quote]ja isommat laskettelee kyllä mieluusti kavereidensa kans.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:10"]Yllättävän moni tuttu (työkaveri, naapuri, ystävä) on eronnut, kun se kolmas lapsi ja usein vielä iltatähti on tehty. Mistä lie tämä johtuu, mutta olen vain joskus ihmetellyt, että mitä se iltatähti tuo tullessaan, että parin suhde muuttuu ja erotaan.
[/quote].

Erohan voi tulla muustakin syystä kuin siitä iltatähdestä johtuen. Vai ootko ihan gallupin eron syistä tehnyt?

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:06"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:00"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 15:25"] [quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 15:18"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 15:12"] Voi olla kolme vielä menisi, mutta sanoisin että minimissään keskimäärin 3v ikäeroilla. Kamalaa jos monta vuotta menisi jossain "sumussa" niinkun monet pienten lasten äidit kuvailevat, joiden lapsilla pienet ikäerot. Ei varmaan lapsistakaan kovin kivaa... [/quote] Juuri toisin päin minusta. Pieni ikäero parempi. Tyhmintä on mielestäni perheet, joissa kaksi lasta putkeen ja sitten tehdään vielä iltatähti eskarilaisen ja pikkukoululaisen iloksi ts. ei päästä perheenä minnekkään ilman että pitää ottaa huomioon vauvan tarpeet, yhteiset harrastukset jäissä yms.. [/quote] Miten niin ei päästä perheenä mihinkään? Sen kun pakkaa kamat ja lähtee, me on reissattu ulkomaita myöten, lapset ovat päässeet harrastuksiin jne. Mikä tässä nyt pitäisi olka niin ylitsepääsemätöntä? [/quote] Meillä jäi kyllä koko perheen laskettelu reiluksi kolmeksi vuodeksi (loppuraskaus ja 2.5 v. vasta laitettiin sukset pienemmälle jalkaan ja ei tietenkään heti päässyt muiden matkaan kaikkiin paikkoihin). Myös melontaretket kesällä jäi. Siitä koululaiset ei niin nurisseet kun vaihtui veneilyyn mutta laskettelun takapakista saatiin kuulla.. Mutta shän tietty laskettet ja melot vauva rintarepussa ja matkustat vauvan kanssa miten pitkiä matkoja vaan ja otat snorklausreissuille mukaan keinuvaan veneeseen odottamaan jne. [/quote]Ei meillä ainakaan ole tarvinnut pienemmän takia luopua mistään menoista. Sehän nyt on vain järjestely kysymys. Esim. Toinen vanhemmista hoitaa pientä kun toinen vanhemmista laskettelee isompien kans tai hommaa hoitajan niin molemmat pääsee.Jotku vaan tekee elämästään niin pirun vaikeaa koska talossa on vauva.

[/quote]

Jotkut ei sitten osaa lukea. KOKO perheen kanssa kun on tottunut harrastamaan niin silloin se ei ole sama asia isommille kun TOINEN vanhemmista jää kotiin vauvan takia. En kyllä kadu  muita reilusti pienempää kuopusta mutta kyllähän se vaikuttaa ettei heille jää niin paljon.