Lue keskustelun säännöt.
Hei erityislapsen vanhempi!
28.05.2023 |
Huomasin tuosta toisesta ketjusta, että siihen vastasi varmasti erityislasten vanhemmat ollen sitä mieltä, että ongelmat eivät periydy. Oliko siis oma koulupolkusi menestyksekäs ja kouluttauduit pitkälle ja sitten sait vain tukea tarvitsevan erityislapsen? Miltä se tuntuu?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Termi erityislapsi on aika laaja. Olet vissiin näitä hieman yksinkertaisia?
Mitä sinusta tulisi käyttää numero kolmonen?
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Tottakai kaikki periytyy, älykkyys, epäsosialisuus ym. ym. sekä hyvä että paha. Nythän se on helppoa tsekata Tinderissä ja tehdä jopa geenitestit ennen pariutumista, näin ei tarvitse katsella veetuuntuneena ja inhoten jälkeläistä jota ei siedä.
Sorry.
t. ihanan pojan äiti, jolla kaikki ei ollut suinkaan helppoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen maisteri koulutukseltani. Sain erityislapsen. Tuntui todella paskalta, kun lapsi ei saanut koulutusta vaan koulunkäynti oli kuin päivähoitoa. Jouduin opettamaan lasta itse, kunnes saimme hänet kouluun muualle. Peruskoulun ja ammattikoulun hän kävi erityiskoulussa. Ammattikorkeasta hän valmistui ryhmänsä ensimmäisena ja on nyt työelämässä. Tämä ei olisi toteutunut, jos emme olisi vaatineet lapselle opetusta jo peruskoulun aikana, tai ainakin opintopolku olisi pitkittynyt turhaan.
Mulla on kolme lasta, joista kaksi pärjää erittäin hyvin koulussa, ja yksi lapsi, toinen kaksosista, jolla on ADD eli keskittymisen häiriö, ja hän on sen vuoksi pienluokalla ja hänellä on lääkitys joka auttaa koulupäivän aikana keskittymään. Fiksuja kaikki lapset, eikä oppimisen vaikeuksia kellään. En sano ADD lastanikaan erityislapseksi.
Itselläni on useita ammattitutkintoja, ja nyt opiskelen työn ohessa ammattikorkeassa. Lapseni ADD ei liity mitenkään minun koulumenestykseeni. Todennäköisesti se lapsen ADD johtuu keskosuudesta, ja minun raudanpuutteestani raskausaikana, jota en tiennyt olevan, eikä kukaan lääkäri siihen kiinnittänyt huomiota. Tai sitten huono tuuri, ettei aivot toimi ihan täydellisen hyvin keskittymiseen liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulla on useampi lapsi, joista osalla on diabetes. Hän kutsuu lapsiaan erityislapsiksi ja itseään omaishoitajaksi, vaikka lapset hoitavat diabeteksensä varsin itsenäisesti kun ovat jo teinejä. Mielestäni diabetes ei tee lapsesta erityislasta, vaan hän on lapsi, jolla on fyysinen elimistön sairaus joka ei juurikaan haittaa elämää. Eikä vanhempi ole omaishoitaja jos käy töissä ja harrastuksissa täysin normaalisti, tai jopa normaalia enemmän.
Minäkin lapsen erityislapsen erityislapseksi, jos on opillista pulmaa, ei diabetesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen maisteri koulutukseltani. Sain erityislapsen. Tuntui todella paskalta, kun lapsi ei saanut koulutusta vaan koulunkäynti oli kuin päivähoitoa. Jouduin opettamaan lasta itse, kunnes saimme hänet kouluun muualle. Peruskoulun ja ammattikoulun hän kävi erityiskoulussa. Ammattikorkeasta hän valmistui ryhmänsä ensimmäisena ja on nyt työelämässä. Tämä ei olisi toteutunut, jos emme olisi vaatineet lapselle opetusta jo peruskoulun aikana, tai ainakin opintopolku olisi pitkittynyt turhaan.
Me emme saaneet lapsellemme tukea pyynnöistä huolimatta, koska hän pärjäsi välttävästi. Hän pääsi peruskoulun läpi kutosen todistuksella, mutta ei pärjännyt toisen asteen opinnoissaan. Meni lähes 10 vuotta ennen kuin pääsi erityisammattikouluun. Siellä hän menestyi, itsenäistyi ja työllistyikin pian opintojen jälkeen. Nyt hän opiskelee ammattikorkeassa ja pärjääkin siellä todella hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Olen maisteri koulutukseltani. Sain erityislapsen. Tuntui todella paskalta, kun lapsi ei saanut koulutusta vaan koulunkäynti oli kuin päivähoitoa. Jouduin opettamaan lasta itse, kunnes saimme hänet kouluun muualle. Peruskoulun ja ammattikoulun hän kävi erityiskoulussa. Ammattikorkeasta hän valmistui ryhmänsä ensimmäisena ja on nyt työelämässä. Tämä ei olisi toteutunut, jos emme olisi vaatineet lapselle opetusta jo peruskoulun aikana, tai ainakin opintopolku olisi pitkittynyt turhaan.
Täällä toinen erityislapsen korkeakoulutettu vanhempi. Tämä on jotenkin surullista kerta toisensa jälkeen todeta, että vain ne lapset tuntuu saavan palveluita ja tarpeellisen opintopolun, kenen vanhemmilla on tietoa, taitoa ja voimavaroja vaatia, vaatia ja vaatia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eri mieltä. Meidän miehen suvusta löytyy kolme eri tasoista autistia. Myös näin jälkeenpäin ajatelleen appiukkovainaa oli aika asperger ja anoppikin sen totesi kun näillä lapsilla alkoi ilmetä kaikennäköistä. Suvussa on keskitasoa lahjakkaampia tyyppejä, joskaan ei huippuneroja. Mutta sellaista ns. yli ysin oppilasta löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vain amk.n käynyt, mies yliopiston. Meidän esikoisella on autismin kirjo.
Kyllä, tuntuu tosi pahalta, tosi usein.
Vierailija kirjoitti:
Tutulla on useampi lapsi, joista osalla on diabetes. Hän kutsuu lapsiaan erityislapsiksi ja itseään omaishoitajaksi, vaikka lapset hoitavat diabeteksensä varsin itsenäisesti kun ovat jo teinejä. Mielestäni diabetes ei tee lapsesta erityislasta, vaan hän on lapsi, jolla on fyysinen elimistön sairaus joka ei juurikaan haittaa elämää. Eikä vanhempi ole omaishoitaja jos käy töissä ja harrastuksissa täysin normaalisti, tai jopa normaalia enemmän.
Omaishoitaja voi käydä töissä ja jopa harrastuksissakin. Oikea omaishoitaja saa omaishoidon tukea ja sen myöntämiselle on tietyt kriteerit, myöskin kunnan rahatilanteella oli vaikutusta, saiko sen vai ei. Tai siinä laskettiin pisteitä sosiaalityöntekijän täyttämän paperin mukaan, minkä sitten käsittelivät jossain kokouksessa. Sinällään se paperi oli osin outo, kun sillä samalla paperilla kartoitettiin hoidettavan tarpeet vauvasta vaariin. Alimmalla tuella ainakin sai käydä töissä ja lapselle sai hoitajankin, taisi olla 8 h kuussa. Se hoitaja ei vaan hoitanut muita perheen lapsia vaan ainoastaan sitä erityistä, joten omia harrastuksia varten tuosta ei juuri ollut apua.
Autismi liiton mukaan on periytyvää
https://autismiliitto.fi/autismi/autismikirjon-lapset-ja-nuoret/
Vierailija kirjoitti:
Autismi liiton mukaan on periytyvää
https://autismiliitto.fi/autismi/autismikirjon-lapset-ja-nuoret/
On selkeästi periytyvää, vaikka näkyvyys ja vaikeus ovat vaihtelevia. Varsinkin vanhemmissa polvissa nuo haasteet opittiin peittämään nuorena ja siitä seurauksena syntynyttä pahoinvointia ja oireilua lääkittiin joko itse tai muiden toimesta, mm. alkoholilla ja väkivallalla.
Erityisyys voi tarkoittaa kroonista sairautta, vammaa, milloin mitäkin. Kyllä diabeetikkolapsi on erityislapsi. Kuulovammainen, näkövammainen jne tekevät lapsesta erityisen. Jokainen kehitysvammainen tai liikuntavammainen lapsi on erityislapsi. Samoin autistinen, puhehäiriöinen jne. Hyvin laaja käsite siis.
Ollaan kahden maisterin perhe, molemmilla vakityö, ja elämä mennyt ns. tavallisesti muutenkin. Ei riippuvuuksia tai sekoiluja, rahasotkuja.
Lapsella on ADD ja se sai meidät molemmat pohtimaan, olisiko meilläkin jotain oiretta. Mies muisteli olleensa villi ja levoton lapsi. Minä taas tunnistin tiettyä keskittymisvaikeutta.
Mutta eipä niitä tuolloin tutkittu tai hoidettu, pidettiin enemmän ominaisuuksina kuin diagnooseina.
Lapsi on hyötynyt lääkityksestä ja myös tukitoimenpiteistä, jotka maksamme itse (nepsyterapia, lähete on, mutta ainakin Hgissä etenee tosi hitaasti). Keskiarvo oli 8,6 ja varmasti nousee keväällä, kun kokeet menneet niin hyvin ja osa opettajista jo kertonut arvosanan etukäteen.
Hän harrastaa myös tavoitteellisesti joukkueurheilua.
En nyt osaa sanoa lastamme (tai nuortamme pikemminkin) erityislapseksi, mutta kyllä hänellä neuron diagnoosi on ja on siten erityinen.
Vielä on yksi vuosi yläastetta jäljellä ja sit jatkaa lukioon ja aikoo yliopistoon tai ainakin ammattikorkeaan.
Nostan