Maatilan sukupolvenvaihdos/tyttären kohtelu
Olen 37v nainen Etelä-Suomesta. Kotitilallani tehtiin sukupolven vaihdos muutama vuosi sitten. Minua ei informoitu asiasta mitenkään. Arvokas tila ja 200 hehtaaria metsää siirrettiin veljeni nimiin. Hän ei maksanut tilasta mitään mutta otti velan omiin nimiinsä. Velka on ehkä noin 1/5 - 1/6 tilan arvosta.
Veljeni ei kuitenkaan enää jatka päätoimista maanviljelyä. Vanhempani ovat pyörittäneet tilan peltojen viljelyä muutamat vuodet mutta sekin kohta loppuu. Veljeni käy työssä muualla eikä viljele tilaa. Onko tässä kaikki mennyt oikein? Eikö kyseessä oikeammin ollut lahja eikä sukupolvenvaihdoskauppa? Mitään lahjoitusta ei kuitenkaan tehty. Miten tila voidaan siirtää sukupolvenvaihdoskauppana henkilölle, joka ei enää tilaa päätoimisena viljelijänä jatka?
Vaikka suoraan ei sanottu, olen varma että minut asetettiin eriarvoiseen asemaan koska olen nainen. Mitään muuta syytä ei ole. Veljeni ei ole maanviljelijä eikä sellaiseksi edes aio ryhtyä. Näennäinen "Sukupolvenvaihdos" oli vain helppo tapa sivuuttaa minut perinnönjaossa.
Voinko tehdä asiasta jutun oikeuteen tai pyytää tutkintaa veronkierrosta (eirtyisesti lahjaveron/perintöveron). Vanhempani perustelivat asiaa sillä "että kysessää on sukutila". Ilmeisesti naisena en "kuulu sukuun". Ei tämä näin voi mennä. Välini sukuun ovat katkenneet mutta haluan reilua kohtelua, vaikka sitten oikeuden kautta.
Kommentit (134)
Tilalla on myös rahallinen arvonsa. Mutta jos viljelijä myy tilansa ja rikastuu myynnillä, niin samalla hän onkin myynyt työpaikkansa. Eikä seuraavalle sukupolvelle sitten enää ole annettavaksi sitä työpaikkaa.
Jos siis puhutaan siitä normaalitilanteesta, missä tila siirtyy sukupolvelta toiselle, niin mitään valtavaa omaisuutta mikään sukupolvi ei käytännössä saa, sillä vaikka se omaisuus periaatteessa onkin olemassa, niin käytännössä sitä ei voi muuttaa rahaksi.
Mutta aina sitten tulee vastaan se viimeinen viljelijä sukupolvien ketjussa. Hän on se, joka saa tilasta rahaa, kun myy sen pois. Silloin hän myy tilan, jota edelliset sukupolvet ovat hänelle varjelleet ja hoitaneet.
Noille edellisen ja tulevan sukupolven välissä toimiville viljelijöille ei tarvi olla kateellinen heidän (lainassa olevasta) omaisuudestaan. Mutta se ketjun viimeinen viljelijä kyllä sitten saa nauttia tilan rahallisesta arvosta.
Ap voi miettiä onko hänen veljensä ketjun välilenkki vai se viimeinen lenkki ketjussa.
Tilaa ei tarvitse myydä, koska myös viljelemättömällä tilalla on taloudellista arvoa. Pellot voi vuokrata ja metsä tuottaa tuloa. Ja onhan se kiva olla tilanomistaja ilman sitä raskasta 24/7 maataloustyötä.
Näin kävi meidän sukutilalle. Veljeni on työssä muualla ja hänelle tila on lähinnä metsästystila ja tuloja tulee metsästä ja vuokrista. Sukupolvenvaihdoskauppana siirtyi nimellisellä hinnalla. Ei ollut reilua mielestäni silloin eikä ole edelleenkään. Laillista kyllä (kait?)
Tilalla on myös rahallinen arvonsa. Mutta jos viljelijä myy tilansa ja rikastuu myynnillä, niin samalla hän onkin myynyt työpaikkansa. Eikä seuraavalle sukupolvelle sitten enää ole annettavaksi sitä työpaikkaa.
Jos siis puhutaan siitä normaalitilanteesta, missä tila siirtyy sukupolvelta toiselle, niin mitään valtavaa omaisuutta mikään sukupolvi ei käytännössä saa, sillä vaikka se omaisuus periaatteessa onkin olemassa, niin käytännössä sitä ei voi muuttaa rahaksi.
Mutta aina sitten tulee vastaan se viimeinen viljelijä sukupolvien ketjussa. Hän on se, joka saa tilasta rahaa, kun myy sen pois. Silloin hän myy tilan, jota edelliset sukupolvet ovat hänelle varjelleet ja hoitaneet.
Noille edellisen ja tulevan sukupolven välissä toimiville viljelijöille ei tarvi olla kateellinen heidän (lainassa olevasta) omaisuudestaan. Mutta se ketjun viimeinen viljelijä kyllä sitten saa nauttia tilan rahallisesta arvosta.
Ap voi miettiä onko hänen veljensä ketjun välilenkki vai se viimeinen lenkki ketjussa.
Tilaa ei tarvitse myydä, koska myös viljelemättömällä tilalla on taloudellista arvoa. Pellot voi vuokrata ja metsä tuottaa tuloa. Ja onhan se kiva olla tilanomistaja ilman sitä raskasta 24/7 maataloustyötä.
Näin kävi meidän sukutilalle. Veljeni on työssä muualla ja hänelle tila on lähinnä metsästystila ja tuloja tulee metsästä ja vuokrista. Sukupolvenvaihdoskauppana siirtyi nimellisellä hinnalla. Ei ollut reilua mielestäni silloin eikä ole edelleenkään. Laillista kyllä (kait?)
Minä en ymmärrä miksi silloin, kun maatalous elinkeinona ei enää jatku, yksi perillinen pitäisi panna erikoisasemaan. Kyllähän kaupungissakin vanhempien asunto myydään heidän kuoltuaan (useimmiten), vaikka sillä tunnearvoa olisikin. Tai kesämökki. Kyllä yleensä pyritään sisarusten tasapuoliseen kohteluun.
Elinkeinotoiminnan jatkuminen sukupolvenvaihdoksen kautta on sitten kokonaan oma maailmansa ja omien säädöstensä maailma. Mutta jos ollenkaan ymmärsin AP oiken, niin hänen pettymyksensä kohdistui siihen, että omaisuus siirtyi yhdelle perillisille kun perinteinen maatalouselnkeino samalla käytännössä lakkasi. Ja kaikki tämä tehtiin kauppana ilman veroseuraamuksia vaikka kauppa oli vain näennäinen ennakkojärjestely yhden perillisen suosimiseksi. Oikein hyvin ymmärrän pettymyksen.
Tsemmppiä sulle. Kuulostaa ennakkoperinnöltä tai lahjoitukselta. Maalla nämä spv keplottelut ovat yleisiä. Voi olla että mitään ei ole tehtävissä vaikka toiminta ei monella tapaa ole reilua.
Lakiosa kuuluu muille lapsille tilakaupasta vaadittaessa.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2012 klo 19:38"]
Kysy Naisunionin maksuttomasta juristipäivystyksestä. Jos et pääse paikalle, voit soittaa. Siellä ainakin tajutaan tuo sukupuolipointti. Voivat myös neuvoa eteenpäin.
http://www.naisunioni.fi/index.php?k=13613
[/quote]Jos syrjitty osapuoli olisikin ollut mies, kuka silloin auttaisi? Ei kukaan!
Meidänkin tilalla tehtiin sukupuolenvaihdos. Menetin veljen, sain siskon.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 13:50"]
Lakiosa kuuluu muille lapsille tilakaupasta vaadittaessa.
[/quote]
Ei kuulu, lakiosa tulee vasta kun ne vanhemmat kuolee. Ei nyt sentään peritä eläviä.
googlaa sellainen hakusana kuin suosiolahja
Katsoin tuota OP:n sivuilta ja siellä tosiaan sanotaan että kyseessä on myyjän ja ostajan välinen asia eikä sisaruksille asia kuulu mitenkään. Muistan vain kun isäni 70-luvulla sai maatilan mutta korvasi sisaruksilleen, toiselle rantatontti ja toiselle rahaa. Niin on minusta oikein, vaikka muistan kyllä kuinka väärin se isäni mielestä oli. Siis miksi ihmeessä sisarukset olisi pitänyt jättää kokonaan ilman? Millä ihmeen logiikalla se olisi ollut oikein? Voinhan minäkin varmaan lain mukaan antaa kaiken omaisuuteni yhdelle kolmesta lapsestani mutta ihan helvetin väärin se olisi.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2012 klo 23:05"]
Luulin, että tämä perimysjärjestys olisi jo kuopattu ja kaikkia lapsia alettu arvostamaan. Sillä vanhempien rakkauttahan siinä perinnönjaossa loppujen lopuksi jaetaan.
Ap, et ole juuri sympatiaa täällä saanut. Mielestäni sinulla on oikeus olla tuohtunut epäoikeudenmukaisesta sukupolvenvaihdoksesta, joka täällä esitettyjen tietojen perusteella on sitä ollut vain nimellisesti. Tosiasiallisesti vanhempasi ovat junailleet sinulle kuuluneen perintöosan veljellesi. Kannattaa ottaa asia esille vielä lakimiehen kanssa, eipähän jää harmittamaan. Tokihan voi olla, että kaikki on mennyt laillisesti, mutta paska makuhan tuosta on sinulle jäänyt, anyway, joten kannattaa vielä laillisuuspuolikin selvittää.
[/quote]
Näin se menee. Sympatiat ap:lle, ja ilman muuta lainoppineen kanssa selvittämään, mitä kannattaisi tehdä. Viimeistään perinnönjaon aikana sitten pystyt jotakin hyvitystä ehkä saamaan.
Meillä samanlaista käytäntöä on ollut sekä äitini kotona: vanhin poika sai tilan, nuorempi poika sai vanhemmiltaan ok-talon. Siskot eivät käytännössä mitään, lakiosaksi lohkottiin huonoimmat maat, jotka eivät pojille kelvanneet.
Äiti ei tästä mitään oppinut itse, junaili isän kuoltua asiat samalla tavalla veljeni kanssa. Äidin sisko kuoli nuorena, en tiedä, olisiko hänkin siirtänyt käytäntöä eteenpäin, jos olisi saanut perheen.
Tästä kaikesta olisi pitkästi tarinaa, mutta jääköön se. Ap, pidä puolesi. Tasoihin tuo ei tule menemään ja paskaa saat niskaasi, mutta koita jaksaa.
Siis tämä on vuoden vanha ketju! Eiköhän ap ole jo saanut avun.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2012 klo 23:05"]
Luulin, että tämä perimysjärjestys olisi jo kuopattu ja kaikkia lapsia alettu arvostamaan. Sillä vanhempien rakkauttahan siinä perinnönjaossa loppujen lopuksi jaetaan.
Ap, et ole juuri sympatiaa täällä saanut. Mielestäni sinulla on oikeus olla tuohtunut epäoikeudenmukaisesta sukupolvenvaihdoksesta, joka täällä esitettyjen tietojen perusteella on sitä ollut vain nimellisesti. Tosiasiallisesti vanhempasi ovat junailleet sinulle kuuluneen perintöosan veljellesi. Kannattaa ottaa asia esille vielä lakimiehen kanssa, eipähän jää harmittamaan. Tokihan voi olla, että kaikki on mennyt laillisesti, mutta paska makuhan tuosta on sinulle jäänyt, anyway, joten kannattaa vielä laillisuuspuolikin selvittää.
[/quote]
Näin se menee. Sympatiat ap:lle, ja ilman muuta lainoppineen kanssa selvittämään, mitä kannattaisi tehdä. Viimeistään perinnönjaon aikana sitten pystyt jotakin hyvitystä ehkä saamaan.
Meillä samanlaista käytäntöä on ollut sekä äitini kotona: vanhin poika sai tilan, nuorempi poika sai vanhemmiltaan ok-talon. Siskot eivät käytännössä mitään, lakiosaksi lohkottiin huonoimmat maat, jotka eivät pojille kelvanneet.
Äiti ei tästä mitään oppinut itse, junaili isän kuoltua asiat samalla tavalla veljeni kanssa. Äidin sisko kuoli nuorena, en tiedä, olisiko hänkin siirtänyt käytäntöä eteenpäin, jos olisi saanut perheen.
Tästä kaikesta olisi pitkästi tarinaa, mutta jääköön se. Ap, pidä puolesi. Tasoihin tuo ei tule menemään ja paskaa saat niskaasi, mutta koita jaksaa.
[/quote]
Mutta edelleen, mitä ap voi tehdä? Ei yhtään mitään, hän on asiassa ulkopuolinen. Ne vanhemmat oli oikeustoimikelpoisia, joten niiden ei tarvitse kysyä muilta lapsilta lupia myymisiinsä. Aivan kuten sinun ei tarvitse kysyä lapsiltasi tai vanhemmiltasi lupaa oman omaisuutesi myyntiin. Jos sun mielestä naapuri myi asuntonsa liian halvalla niin et voi siitä ketään oikeuteen vetää, koska olet ulkopuolinen kaupassa. Nyt ei ole kyse perinnönjaosta eikä lakiosuuksista, joten ap ei voi asialle yhtään mitään. Kaupat on tehty ja sen kanssa on vain elettävä, ehkä perinnönjaossa voi asialle jotain. Tosin epäilen sitäkin, koska ap:lla tuskin oli kaikki faktat tiedossa. Yrittihän hän väittää, ettei veli ole tilasta maksanut juuri mitään, mikä ei voi pitää paikkaansa, muutoin verottaja olisi puuttunut asiaan.
Yksikään lakimies ei lähde tuossa tilanteessa ajamaan asiaa, koska ketä vastaan tässä oikein lähdettäisiin? Myyjä ja ostaja on tyytyväisiä, verottaja on tyytyväinen. En ole ikinä kuullut että ulkopuolinen voisi kaupan noin vaan purkaa tai vaatia kauppasummaa isommaksi. Pitäis olla pikkasen paremmat syyt kuin se että tää ei ole nyt reilua tai että mun mahdollisesti tuleva perintöni tässä vaarantuu. Sitä perintöä kun ei ole olemassakaan ennen vanhempien kuolemaa. Vaikka veli olis maksanut tilasta täyden hinnan, niin siltikään ap ei välttämättä sais mitään. Mikäänhän ei estäis vanhempia haksaamasta niitä rahoja matkailuun ym.
Itse olen maatilan tytär, tila siirtyi isän kuoleman jälkeen veljelleni. Eipä siitä perintöjä meille muille tullut eikä tule äidinkään jälkeen. Itse allekirjoitin paperin jolla luovuin isänperinnöstäni veljeni hyväksi, tehden sen täysin vapaaehtoisesti. Luojan kiitos olen elämäni osannut aina elää niin etten sitä perintöjen varaan laske. Enkä ainakaan kehtais ketään alkaa perimään elävältä.
Ap, olisitko sinä halunnut mieluiten ottaa vastuullesi ne puolentoista miljoonan velat? Ne ovat nyt veljesi riesana. Ei hän helpolla pääse, jos sitä pelkäät. Oletko muuten itse maatalousammattilainen, joka olisi ollut kykenyvä jatkamaan tilaa ja myös halukas paneutumaan siihen sataprosenttisesti? Entä, jos tila ei tuota niin paljon, että veljesi pystyisi ilman ulkopuolista työtä hoitamaan niskoilleen ottamansa velat? Nyt tila on suvulla, mutta jos velkoja ei pysty hoitamaan, se voi hyvinkin olla pian jollakin toisella suvulla ja konkurssissa ei voittoa tee ainakaan viljelijä.
velkaset tilat kannattaa kiertää kaukaa. oma asunto, työ ja tukiverkosto jos aiot maataloon miniäksi ,,viihdytkö,selviää vasta vuosien päästä.
Meitä kolme lasta.Veljeni vei kaiken ,ihan kaiken melkein ilmaiseksi. Kaksi taloa,kesämökin.maata ja metsää. Vanhempani teki vielä talossa töitä viimiseen asti samaan aikaan kun veljellä omakin yritys.
Kuule ap, oharin perinnönjaossa voi tehdä koska vain ja kenelle vain. Siinä on satoja mahdollisuuksia. Ei kukaan tuomari sinua pelasta, kerää vain rasvaiset palkkiot riitelystä. Hanki oma elämä ja unohda koko juttu. Niin tein minäkin.
Terveisin perinnöttömäksi jäänyt entinen landepaukku nykyinen omilla jaloilla seisova onnellinen perheenäiti.
Asiat pitää selvittää silloin kun siihen on mahdollisuus. Selvitä ensin verottajan kanssa mitä on tehty ja millaisilla papereilla. Voit myös tehdä rikosilmoituksen jotta asiaa tutkitaan viranomaistenkin puolelta. Kyllä se siitä lähtee liikkeelle...
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 14:33"]
Se joka osuuttaan vaatii ei ole ahne vaan se joka tilan saa eikä aio maksaa osuutta sisaruksille missään muodossa!
[/quote]
Yleisellä tasolla: muistattehan, että sukupolvenvaihdoksessa jatkaja usein ottaa tilan velat nimiinsä, sekä maksaa luopujille vieläpä ihan kauppahintaa. Juuri kukaan ei voi pistää tilaa ns. lihoiksi, kun kyseessä on monestikin sukutila, joten viljelyä on pakko jatkaa, vaikkei se niin kannattavaa olisikaan.
Eivätkä ne luopujatkaan ole tilasta täyttä hintaa maksaneet, sillä harva tila kannattaa, jos kaikki pitää täydellä hinnalla hankkia alusta asti. Mikäli tilan haluaa pysyvän toiminnassa oman uran jälkeenkin, pitää tila myydä halvalla myös omille jälkeläisille. Ei siinä todellakaan päästä eläkkeelläkään paljon maaomaisuudella juhlimaan.
Että kyllä tuossa kuviossa ainoat 'ilmaista rahaa' saavat ovat jatkajan sisarosuuksia saavat sisarukset.
Oikeuteen on turha edes haaveilla menevänsä, koska ap:lla ei itsellään ole mitään saatavaa eikä hän voi verottaja puolesta käydä oikeutta. Ainoa mitä voi tehdä on kiroilla. Paska juttu. [/i
Niinkuin edellisesta kommentista nakyy, taalla voi leikkia jopa juristia vaikka taitaa olla enimmakseen tietoa sossun korvauksista ja elareista, peruskoulu on tainnut jaada tuoltakin kaymatta.Sukupolvenvaihtoa ei voi tehda ihan noin vaan, vaan on taytettava tietyt ehdot, esim liian halvalla ei saa tilaa antaa pois. Jos ap:lla on noinkin paljon tietoa ja numeroita, on helppo tutkia onko tuossa noudatettu saantoja. Talta palstalta ei voi saada minkaanlaista asiapitoista tietoa. Parempi hakea neuvoja joltain muulta taholta, esim oikeusaputoimistosta.
Tilalla on myös rahallinen arvonsa. Mutta jos viljelijä myy tilansa ja rikastuu myynnillä, niin samalla hän onkin myynyt työpaikkansa. Eikä seuraavalle sukupolvelle sitten enää ole annettavaksi sitä työpaikkaa.
Jos siis puhutaan siitä normaalitilanteesta, missä tila siirtyy sukupolvelta toiselle, niin mitään valtavaa omaisuutta mikään sukupolvi ei käytännössä saa, sillä vaikka se omaisuus periaatteessa onkin olemassa, niin käytännössä sitä ei voi muuttaa rahaksi.
Mutta aina sitten tulee vastaan se viimeinen viljelijä sukupolvien ketjussa. Hän on se, joka saa tilasta rahaa, kun myy sen pois. Silloin hän myy tilan, jota edelliset sukupolvet ovat hänelle varjelleet ja hoitaneet.
Noille edellisen ja tulevan sukupolven välissä toimiville viljelijöille ei tarvi olla kateellinen heidän (lainassa olevasta) omaisuudestaan. Mutta se ketjun viimeinen viljelijä kyllä sitten saa nauttia tilan rahallisesta arvosta.
Ap voi miettiä onko hänen veljensä ketjun välilenkki vai se viimeinen lenkki ketjussa.