Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka vastustatte alle vuoden ikäisten päivähoitoa
03.08.2012 |
Hei,
koettakaa pysyä maltillesena, ok? Pyytäisin vastausta seuraaviin kysymyksiin.
1. Jos pienten lasten päivähoito on vahingollista, miten meistä 1970-luvun lapsista tuli normaaleja? Tähän ei mitään "pahoinvointi on lisääntynyt"-mutuilua, vaan ihan selkeästi osoitettuja kausaliteetteja, jos viittaatte johonkin tutkimukseen.
2. Monessa Euroopan maassa lapset menevät hyvinkin nuorena hoitoon. Miten heistä tulee niinkin normaaleja, onnellisia ja hyvinkäyttäytyviä? Nyt ei puhuta siitä, että moni nainen luopuu urastaan ja jää kotirouvaksi, vaan todellakin siitä, että moni lapsi on hoidossa hyvinkin varhaisessa vaiheessa.
Lisäksi pyydän, ettette hyökkää minua vastaan tai etsi huonoa omaatuntoa tms. Siitä ei ole tässä tilanteessa kyse.
Kommentit (88)
En tarvitse tutkimustuloksia tietääkseni, että lapsilleni parasta on olla kotihoidossa ainakin ensimmäiset vuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ole epänormaali, vaikka en ole koskaan oppinut syömään terveellisesti, se epäterveellinen ruokavalio ei kuitenkaan missään nimessä ole hyvä asia kenellekään.
pienten lasten päivähoitoa vastaan tai puolesta, mutta näitä asioita on äärimmäisen vaikea tutkia, joten kaikki tähän aiheeseen liittyvä on mutuilua. Tutkimusajat kun pitäisi olla jotain 30 vuotta ja siinä sivussa on miljoona muuta muuttujaa, niin ei päivähoidon vahingollisuudesta/hyödyllisyydestä voi oikein mitään sanoa "tutkitusti".
1. 1970-luvulla päivähoidossa oli noin 35% lapsista, alle vuoden ikäisistä vielä pienempi osuus. (Lähde: "vanhan Stakesin tilastot" eli Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos). Lasten hoidattaminen kodin ulkopuolella oli siten paljon epätavallisempaa kuin nyt.
2. Monessa Euroopan maassa naiset jäävät kotiin lasten synnyttyä ihan siitä syystä, että päivähoito maksaa paljon, esim. Pariisissa tavallinen hoitomaksu on 1000 e/kk. Halvimpiin päiväkoteihin pääsy on lottovoitto ja päivähoidon laatu niissä on mitä on. Esim. Tanskassa on epätavallista, että lapsi olisi hoidossa alle 1v iässä.
Käy lukemassa Anttonen - Sointu : Hyvinvointivaltion rajat . Sen jälkeen tiedät, että kysymys nro 2 on muotoiltu väärin. Suurin osa eurooppalaisista lapsista ei mene hyvin nuorena hoitoon.
kyllä sillä on merkitystä kokonaisuuden kannalta, että sekä 1970-luvulla että monessa Euroopan maassa nyt pienten lasten äidit jäävät kotiin hoitamaan lapsia eli kotirouvaksi.
Lisäksi isovanhemmista on monessa maassa isompi apu ja tuki tuossa asiassa eli mummo hoitaa lasta kotona. Tai palkataan kotiin lastenhoitaja.
Ja toinen asia: lasten psyykkista terveyttä ei ole mahdollista verrata kovin yksityiskohtaisesti eri aikakausien ja maiden välillä. On aika mahdotonta erotella eri tekijöitä, ja niiden vaikutuksia. Lapsen psyykkinen tasapainoisuus on monen tekijän summa, mikä toki on lohduttava seikka niille suomalaisille nykyäideillekin, jotka joutuvat viemään alle vuoden ikäisen lapsensa hoitoon.
Ja kolmas seikka: 1970-luvun alussa ei välttämättä ollut tarjolla päivähoitoa. Esim. itse olen syntynyt 1967, ja kotikunnassani Salossa oli päivähoitoa tarjolla lähinnä vain yksinhuoltajille tai aivan varattomille perheille. Äiti joutui etsimään minulle hoitajan kotiin.
Jos taas lapsi oli päivähoidossa, veikkaan että olosuhteet olivat aika erilaiset kuin nykyään. Nykyisin alle kolmivuotiaat pannaan aika isoihinkin tarharyhmiin, esim. omien lasteni tarhassa oli 14 lasta. Periaatteessa neljää lasta kohden on yksi hoitaja, mutta kun päiväkodit ovat auki yleensä 6.30-17.30, hoitajat ovat vuoroissa niin, että he ovat kaikki paikalla korkeintaan klo 10-14. Jos ei kukaan siis ole kipeä, koulutuksella tai vapaalla...
Väitän siten, että alle kolmivuotiaan - joka ei vielä kamalasti tarvitse sosiaalisia virikkeitä, vaan lähinnä rauhaa ja syliä - ON parempi olla omassa kodissa oman vanhemman (äidin TAI isän) hoidossa kuin hälyisässä päiväkodissa. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän tuo pätee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen lukemaan Liisa Keltikangas-Järvisen kirjan Pienen lapsen sosiaalisuus. Siellä kerrotaan, miksi alle 1-vuotiasta ei pitäisi viedä päivähoitoon.
Kyseessä Vantaa. Ja olen syntynyt 1970. Hoito on ollut lähinnä perhepäivähoitoa joka on aivan toisenlaista kuin tarha.
Omassa ikäryhmässäni on hyvin paljon päihteidenkäyttöä, työttömyyttä jne. Johtuisiko sitten aikaisesta hoitoon laittamisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5 päiväinen hoitoviikko lapsilta.
Lapset voivat olla siis vauvasta asti hoidossa, mutta lyhyttä päivää ja äiti voi käydä imettämässä päivän aikana. Lisäksi naiset tekevät esim. 3 pv viikossa töitä.
Suomessa vauvat sullotaan 16 hengen ryhmiin 8 kk - 3 v ikähaitarilla pahimmillaan 10 tuntia päivässä 5 päivää viikossa (vanhempien työaika 8 h + työmatkat tunti suuntaansa -ihan tavallista pk-seudulla).
Miten vauva hahmottaa kenen kanssa elää oikeasti kun on 10 tuntia tarhassa muiden hoidossa ja kotona tehdään käytännössä vain aamu ja iltatoimet. Noin pienihän tarvitsee 12 tuntia yöunta!
Siis pahimmillaan vanhemmat hoitavat omaa lastaan 2 tuntia arkipäivinä.
Silloinkin noin pienen on pakko olla väsynyt päivästään, koska jokaiselle aikuisellekin 50 tunnin työviikko on raskas!
Mitään lomaa ei vauvalle ole sellaiset 10 tunnin päivät, vaan stressaavaa hälinää ja selviytymistä.
En mistään hinnasta suostu uskomaan, että vauva tai pieni 1-vuotias voi hyvin ollessaan pitkiä päiviä hoidossa.
Omat isommat lapset osaavat kertoa kuulumiset. Kiusaamiset, väsymiset, huonot ja hyvät asiat yms. Mitä tiedetään 1 v päivästä??? Se, että hoitajat sanoo, että hyvin meni ja söi hyvin ja nukkui. Mitä se tarkoittaa??? Lapsi voi silti voida huonosti, olla stressaantunut metelistä jne. Hoitajien mielestä päivä menee hyvin kun perushommat saadaan tehtyä. Myös itku kuuluu asiaan. Ei sitä koeta huonosti menneeksi päiväksi, jos lapsi räkä poskella huutaa ikäväänsä pihalla.
Ja mitä vaihtoehtoja vauvalla tai 1-vuotiaalla on? Vanhemmat toitottavat omaa tuntoaan suojatakseen, että hyvin sillä menee tarhassa jne. Reippaaksi kehutaan kun kuukauden päästä hoidon aloituksesta itkut vähenevät. Tarkoittaako se reipastumista vai turtumista siihen, ettei itku auta?
Mistä tiedetään millaisia lapset olisivat ilman aikaista hoidon aloitusta?
Minä tiedän ainakin miten hoidon aloitus muutti nuorempaa lastani. Hän oli jo 2v10 kk silloin ja reagoi todella voimakkaasti tarhan alkuun. Eikä positiivisesti. Sen sijaan 5 v tyttö meni sinne reippaasti ilman mitään ongelmia.
ikäisenä ja viimeistään sitten vuoden ikäisenä. Moni tekee osa-aikahommia, sekä mummot hoitaa lapsiaan paljon. Mutta kyllä niitäkin mahtuu joukkoon, jotka vie 4kk vauvan kokopäivähoitoon. Sekä niitä, jotka vie lapsen hoitoon alle vuoden iässä, kun ei jaksa enää olla kotona.
Ihmiset uskoo, että vauvalle tekee hyvää mennä hoitoon, kun se avartaa heidän maailmaansa.
Ja kyllä ne vauvat siellä tarhassa huutaa sängyissään, ja normaalia kuulemma on. Hoitaja voi olla vaikka maitopulloja täyttämässä.
Tutun vauva meni hoitoon 7kk iässä ja nenä valui koko ajan ja kipeänä oli melkein joka viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrankin ketju missä asiaa! Hyvä että on vanhempia jotka ottavat selvää ja haluavat pientä lastaan ymmärtää!!
Suosittelen lukemaan Liisa Keltikangas-Järvisen kirjan Pienen lapsen sosiaalisuus. Siellä kerrotaan, miksi alle 1-vuotiasta ei pitäisi viedä päivähoitoon.
Tärkeää asiaa kirjoittaa. Tutkimustuloksia mm. stressihormoonitasosta ja paljon muutakin. Suosittelen kirjaa kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmaksi näen sen, että:
-Ryhmät on isoja.
-Vanhemmat tekevät pitkää päivää, lapsella pitkät hoitopäivät.
-Hoitohenklökuntaa on supistettu, ja usein harjoittelijoita myös, eli hoito ei ole aina kovin hyvää.
Lisäksi väitän, että ennen ihmisillä oli enemmän aikaa toisilleen. Ne hetket kun oltiin kotona, oltiin perheen kanssa yhdessä. Nykyään esim. tv ja tietokoneet vievät enemmän aikaa. Olen miettinyt, onko kukaan tutkinut miten paljon perheet ennen/nkyään viettävät aikaa YHDESSÄ. 70-luvulla esim. asunnot olivat pienempiä =ihmiset toistensa lähellä enemmän mitä ennen. On eri asia olla yhdessä samassa pikkuhuoneessa, isä lukee lehteä, äiti parsii sukkia ja lapset pelaavat lautapeliä vert. nykyään kaikilla omat huoneet, tv pauhaa taustalla, äiti ja isä netissä roikkumassa ja lapset pleikkapelin kimpussa. Tuo toki ei ihan vauvoja koske, tulipahan vaan mieleen :)
Varmasti tilanteet vaihtelevat maittain ja perheittäin melkoisesti. USA:ssa mennään myös jo hyvin pienenä hoitoon, mitään tilastoja ei ole esittää, eikä tutkimustietoja siitä miten lapset pärjäävät. Toki sielläkin on paljon kotiäitejä mutta niinhän on joka paikassa.
Tuskin voidaan koskaan täsmällisesti tutkia miten päivähoito vaikuttaa lapsiin. Jokainen lapsi kokee sen varmasti omalla tavallaan ja valtavasti vaikuttaa myös mikä olisi vaihtoehto päivähoidolle ts millaisissa oloissa lapsi muuten kasvaa.
Paljon puhutaan Keltinkankaan teoksesta, en ole lukenut sitä, enkä anna sille kovin paljon arvoa, koska sekin on ilmeisesti vain yhden ihmisen mielipide. Itse olen vuonna 1977 mennyt hoitoon alle 6kk:n ikäisenä ja kaikki meni loistavasti. Kiinnyin kuulemma kovasti perhepäivähoitajaani ja onnekkaasti sain olla hänellä hoidossa pari vuotta. Voi olla että tilanne ei olisi ollut niin mukava päiväkodissa tai sitten olisin viihtynyt sielläkin hyvin, vaikea sanoa.
Ja ennen kuin joku sanoo että puolustan huonoa omatuntoani niin siitä ei ole kysymys, en ole vienyt pientä hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noin pienille päivähoito ei voi olla hyväksi. Täytyisi olla aikamoinen pakkotilanne, että laittaisin alle 2-vuotiaan hoitoon. Ensisijaisesti tietenkin, koska haluan lapseni parasta, mutta en kyllä kestäisi sitä itsekään. En pystyisi olemaan niin paljon erossa pienestä lapsesta. Nyt kun ovat 6v ja 4v, niin tuntuu ihan luonnolliselta olla välillä erossa. Vaikka työni ei edelleenkään ole säännöllistä, eivätkä ole pitkää päivää hoidossa. Tulee ikävä lapsia.
lapsia päivähoitoon ainakaan maaseudulla. Otos omasta viiden lapsen luokastani:
Minä ja sisarukseni, 0 päivää päivähoidossa, kotona maatila ja isovanhemmat.
Kaksi parasta kaveriani, 0 päivää päivähoidossa, kotona maatila ja isovanhemmat.
Toinen luokkaveri, päivähoidossa 0 päivää, kotona maatila.
Vielä yksi luokkakaveri, mahdollisesti päivähoidossa jossain vaiheessa, vaikka luulen että äiti saattoi olla kotiäitinä. Psyykkisiä ongelmia nuoruudessa.
päiväkoteihin, oli ikä mikä tahansa, sen jälkeen kun olen ollut valmistumiseni jälkeen pätkätöissä muutamassa eri päiväkodissa.
Ehkä mulla on vaan huono tuuri, ja olen joutunut paikkoihin, joissa henkilökunta on työhönsä kyllästynyttä, väärällä alalla olevaa tai muuten tunnekylmiä ja epäempaattisia lastenvihaajia...
Mitään todistettavasti kamalaa ei ole tapahtunut, sellaista, mistä voisi tehdä kantelun eteenpäin/valituksen, mutta kyllä sen verran kylmää ja välinpitämätöntä kohtelua lapset ovat noissa paikoissa saaneet, että itsellä sydäntä kylmäsi. Erittäin suosittua näytti olevan ns. piilovittuilu lapsille, hoitajat saattoivat sanoa lapselle jotain kivaa mutta sellaisella äänensävyllä, että kuulolla oleva toinen aikuinen tajusi sen olevan suoranaista vittuilua. Samoin sellaista silmienpyörittelyä, raskasta huokailua yms. oli paljon. Myös aika kovakouraista retuuttamista, sekä ihan suoraan lapselle karjumista tämän naaman edessä. Lisäksi lasten vanhempien mollaaminen lapsen kuullen hirvitti "mitä ihmettä sen teidän äidin päässä oikein liikkuu, kun se on laittanut teille tällaset housut!"
(toi melko lievästä päästä)
Jotkut lapset myös jäivät tyystin ilman huomiota/syliä, varsinkin jos olivat ujompia tai hiljaisia.
70 luvulla moni äiti oli kotona ja lapset kotona. tuliko meistä normaaleja? kuka sen sanoo?
ulknomailla on monenlaisia käytäntöjä ja paljon kotiruouvia myös. alle vuoden ikäistä ei laiteta ulkomailla sellaiseen laitosmaiseen hoitoon kun meillä päiväkoti on. alle 1-vuotiasta ei useaankaan päiväkotiin saa viedä suomessakaan. lapsi ei siitä mitenkään hyödy ennen esikouluikää. mutta ole huoleti suurinosa lapsista vaan sopeutuu pakon edessä.
Keltikangas-Järvisen esille nostavat huolenaiheet eivät ole hänen omia mielipiteitään vaan hän nostaa esille viimeisimmat tutkimustulokset ja lapsen kehitykseen liittyvät tarpeet eri ikävaiheissa. Päiväkotien mahdollisuudet tukea hyvin pientä lasta hoidossa ovat melko kehnot. Ei siis kyse yhden ihmisen mielipiteestä vaan laajasta kansainvälisestä tutkimusesta ja lapsen kehitysvaiheiden ymmärtämisestä.Keltikangas-Järvinen ei ole lapsen kehityksen asiantuntija eikä ole kentällä työtä tehnyt ei lasten eikä päivähoidon parissa. Hänen ymmärryksensä ei lähde omakohtaisista kokemuksista tai tutkimuksesta mutta hän ainoana psykologiaa edustavana arvovaltaisena henkilönä Suomessa pyrkii tuomaan nämä niin tärkeät tosiasiat ihmisten tietoisuuteen.
massapäivähoito alkoi oikeasti vasta joskus 80-luvulla ja nythän sit itketään miten nuoriso ei kestä stressiä eikä kestä työelämää.
Vastustan vauvojen/pienten lasten laittamista päivähoitoon, vaikka en pidäkkään päivähoitoa vahingollisena lapsen kehitykselle. Enkä myöskään väitä, että päivähoidossa olleista lapsista niinjaniinmonta-prosenttia syrjäytyy. En tarvitse tutkimustuloksia tietääkseni, että lapsilleni parasta on olla kotihoidossa ainakin ensimmäiset vuodet.