mitä mieltä tälläisestä vapaa-ajan jaosta?

Sinuna lähtisin ulos, jättäisin miehen ja lapsen hetkeksi, miehesi kyllä huomaa, että lapsen kanssa voi kuitenkin olla mukavaa. Myös ymmärtää, että ei se ihan helppoa ole.

harrastaa viikolla ollenkaan? Ei ole reilua.

mutta ei reilulta. Kotona oleva tarvii lepoa, töistä palaava ottaa heti vanehmman roolin ilman mitään siirtymää.



Kakkoselle, eipä ap:kään taida lapsen seurassa hirveästi viihtyä, jos tarvitsee sitä omaa aikaa niin paljon enemmän. Enkä muutenkaan oikein usko, ettei kotitöitä noin suurin piirtein voisi tehdä yhden lapsen kanssa, joka vielä nukkuu päikkärit.



Korostan siis, että mielestäni vapaa-aika pitää jakaa tasan, mutta ollessani koti-isänä en tuntenut kovin rankaksi sitä, että juoroilin puistossa muiden kotivanhempien kanssa kun lapset leikki keskenään tai vanehmpi lapsi leikki ja nuorempi nukkui vaunuissa.



Oscar.

mutta ei reilulta. Kotona oleva tarvii lepoa, töistä palaava ottaa heti vanehmman roolin ilman mitään siirtymää.

Kakkoselle, eipä ap:kään taida lapsen seurassa hirveästi viihtyä, jos tarvitsee sitä omaa aikaa niin paljon enemmän. Enkä muutenkaan oikein usko, ettei kotitöitä noin suurin piirtein voisi tehdä yhden lapsen kanssa, joka vielä nukkuu päikkärit.

Korostan siis, että mielestäni vapaa-aika pitää jakaa tasan, mutta ollessani koti-isänä en tuntenut kovin rankaksi sitä, että juoroilin puistossa muiden kotivanhempien kanssa kun lapset leikki keskenään tai vanehmpi lapsi leikki ja nuorempi nukkui vaunuissa.

Oscar.

koko päivän jo. Ymmärrän ihan täysin häntä. Oma mieheni ei malttanut kotiin päästyään, että saa viettää aikaa lastemme kanssa. Ehkä se harrastus voisi ollakin ulkoilua tai muuta lapsen kanssa, sen sijaan, että täytyy päästä kotoa pois.

T. 2

Kumpi teillä arkena herää aikaisemmin? Sanoit, että mies saa tehdä mitä haluaa, kun te olette menneet nukkumaan, mutta milloin sinä heräät, milloin lapsi herää ja milloin mies herää lähteäkseen töihin?

arkena sulle kuuluu 1h vapaa-aikaa joka päivä, mutta miehelle ei ollenkaan?

mutta ei reilulta. Kotona oleva tarvii lepoa, töistä palaava ottaa heti vanehmman roolin ilman mitään siirtymää.

Kakkoselle, eipä ap:kään taida lapsen seurassa hirveästi viihtyä, jos tarvitsee sitä omaa aikaa niin paljon enemmän. Enkä muutenkaan oikein usko, ettei kotitöitä noin suurin piirtein voisi tehdä yhden lapsen kanssa, joka vielä nukkuu päikkärit.

Korostan siis, että mielestäni vapaa-aika pitää jakaa tasan, mutta ollessani koti-isänä en tuntenut kovin rankaksi sitä, että juoroilin puistossa muiden kotivanhempien kanssa kun lapset leikki keskenään tai vanehmpi lapsi leikki ja nuorempi nukkui vaunuissa.

Oscar.

koko päivän jo. Ymmärrän ihan täysin häntä. Oma mieheni ei malttanut kotiin päästyään, että saa viettää aikaa lastemme kanssa. Ehkä se harrastus voisi ollakin ulkoilua tai muuta lapsen kanssa, sen sijaan, että täytyy päästä kotoa pois.

T. 2

Omia kokemuksia on vaikea verrata. Olen ollut kotona lasten kanssa ja töissä käyvä osapuoli kun vaimo on kotona lasten kanssa. Töissä ollessa lapsia on aina ikävä.

Pointti on vain se, että lasten kanssa voi tehdä kaikkea hauskaa. Useimmille meille työ kuitenkin on vain leivän hankintaa. Näin ollen en voi ymmärtää, miten joku on aina lapsen kanssa oltuaan tarvitsee sitä omaa aikaa, mutta töissä oleva ei koskaan, kun se työ on niin hirveän leppoisaa.

Tosin suosittelen näissä tilanteissa lämpimästi osien vaihtoa eli mies välillä kotiin ja nainen töihin ja tämän jälkeen mies sitten saakin sen tunnin oman ajan joka päivä.

Oscar.

mutta ei reilulta. Kotona oleva tarvii lepoa, töistä palaava ottaa heti vanehmman roolin ilman mitään siirtymää.

Kakkoselle, eipä ap:kään taida lapsen seurassa hirveästi viihtyä, jos tarvitsee sitä omaa aikaa niin paljon enemmän. Enkä muutenkaan oikein usko, ettei kotitöitä noin suurin piirtein voisi tehdä yhden lapsen kanssa, joka vielä nukkuu päikkärit.

Korostan siis, että mielestäni vapaa-aika pitää jakaa tasan, mutta ollessani koti-isänä en tuntenut kovin rankaksi sitä, että juoroilin puistossa muiden kotivanhempien kanssa kun lapset leikki keskenään tai vanehmpi lapsi leikki ja nuorempi nukkui vaunuissa.

Oscar.

koko päivän jo. Ymmärrän ihan täysin häntä. Oma mieheni ei malttanut kotiin päästyään, että saa viettää aikaa lastemme kanssa. Ehkä se harrastus voisi ollakin ulkoilua tai muuta lapsen kanssa, sen sijaan, että täytyy päästä kotoa pois.

T. 2

Omia kokemuksia on vaikea verrata. Olen ollut kotona lasten kanssa ja töissä käyvä osapuoli kun vaimo on kotona lasten kanssa. Töissä ollessa lapsia on aina ikävä.

Pointti on vain se, että lasten kanssa voi tehdä kaikkea hauskaa. Useimmille meille työ kuitenkin on vain leivän hankintaa. Näin ollen en voi ymmärtää, miten joku on aina lapsen kanssa oltuaan tarvitsee sitä omaa aikaa, mutta töissä oleva ei koskaan, kun se työ on niin hirveän leppoisaa.

Tosin suosittelen näissä tilanteissa lämpimästi osien vaihtoa eli mies välillä kotiin ja nainen töihin ja tämän jälkeen mies sitten saakin sen tunnin oman ajan joka päivä.

Oscar.

yleensä kai sitten on taloudellisten asioiden takia päätetty, että mies menee töihin. Mitenköhän muuten määritellään leppoisa työ? Mieheni on talonrakentaja, eli ei kamalan leppoisaa, mutta meillä tällaisia ongelmia ole ikinä ollut. Nyt taisi mennä vähän ohi aiheen:) t.2

lapsi herää klo 6, jolloin myös minä herään. Mies herää 7-8 aikoihin, menee klo 9 töihin. Tulee noin 17-18 välillä. Tähän kun mies tulee töistä ja me menemme nukkumaan jää pari-kolme hassua tuntia. Eli vapaa-aikaa ei ole molemmille ja minun pääni hajoaa jos en pääse edes tunniksi pois kotoa. Monesti oma aikani on sitä, että käyn kaupassa. tai että mies menee ulos lapsen kanssa ja minä siivoan. En siis vedä lonkkaa.



Ja kyllä, lapsen kanssa on mahdoton tehdä kotitöitä. Vaatii jatkuvaa huomiointia ja vahtimista. Päiväunien aikaan täytyy olla hiljaa, koska herää. Silloin yleensä myös itse nukun, koska olen hoitanut yöheräämiset, joita on vähintään 3 kertaa yössä.



klo 21 jälkeen mies saa kyllä tehdä mitä huvittaa, kuten sanoin. Ja hänen ei tarvitse tehdä mitään kotitöitä, teen kaikki ruuat hänelle valmiiksi, Kunhan vain tulee töistä kotiin ja on lapsen kanssa. Töissä käyvät usein tunninkin kestävillä ruokatunneilla ravintoloissa ja työkaverit ovat hyvää seuraa. On luovassa työssä, joten ei edes tarvitse joka hetki tehdä mitään. Voi vain istuskella ja kuunnella musiikkia.



Tällä hetkelläkin lapsi on sylissäni ja repii kaikkea mahdollista tästä pöydältä ja itkee kun ei saa hakata konetta. Mutta vastasin nyt silti, vaikka hankalaa on.

Outoa ja kohtuutonta sen sijaan on, että yksi lapsi valtaa elämänne noin täysin. Että päiväuniaikaan ei saa tehdä kotitöitä, ja että lapsi vaatii tauotonta leikittämistä ja läsnäoloa. Tottakai tuon ikäinen vahtimista vaatii, mutta minä kyllä neuvoisin opettelemaan pikkuhiljaa tekemään lapsen läsnäollessa niitä juttuja.



Tiskaa vaikka niin, että lapsi on valjaissa syöttötuolissa leikkimässä, ja imuroi niin, että lapsi on silmissäsi. Ota lapsi viereen, kun teet pyykkihommia. Monella on vilkkaita lapsia, mutta tuossa iässä monelle tulee jo pikkusisarus, jota on imetettävä, ja on vain opittava keinot joiden kanssa selviää. Teillä se kyllä auttaisi molempien vanhempien jaksamista.

Miehesi voisi tulla kaupan kautta edes joskus kotiin, ja viikonloppuna väsätä parit ateriat valmiiksi. Kyllä niitä kotitöitäkin voi jakaa, tai sitten palkkaatte siivoojan..

T.2, miehesi työ kuulostaa leppoisalta, vaikka itsekin luovan alan ihmisenä tiedän, ettei se suunnittelu ole niin helppoa:)

oikein tiedä, mitä ajatella. Jotenkin tilanne kuulostaa minun ja exäni lapsenhoidolta. Ollaan hirveän tarkkoja siitä, että kuka tekee mitäkin, kumpi hoitaa lasta enemmän, kuka tekee enemmän kotitöitä, kenellä on enemmän omaa aikaa jne. Riitaahan siitä vaan tulee. Missä yhteen hiileen puhaltamisen meininki?



Mä oon ajatellut äidin kotona olemista lapsen kanssa ikään kuin töissä olemisena. Äiti on "töissä" päivät lasten hoidossa, isä muualla töissä. Sitten kun tullaan kotiin, ollaan ikään kuin samalla viivalla ja yhdessä hoidetaan loppuilta. Toki sitten omista menoista neuvotellaan ja sitä toiselle annetaan jos pää alkaa hajoamaan. Ihan hassulta kuulostaa minusta tuollainen 1h omaa aikaa joka ilta. Eikö sitä voi ottaa ja antaa silloin kun siltä tuntuu? Samoin toinen osapuoli.

mieltä, että tuo kuulostaa ihan hyvältä, etenkin jos te molemmat olette samaa mieltä. Työnjako yms muuttuu sitten lapsen iän mukana, kuten vapaa-ajan käyttökin.



Harmillista, että tuo lapsi on noin vaativa, onko ksvatuksen tuotos vai oikeasti? Siis että uniaikaan pitää olla hiljaa, eikä mitään kotitöitä voi tehdä lapsen kanssa... hieman epäilen, että kyseessä on mukavuudenhalua äidillä.

Miten se pääkin nyt oikein helposti on hajoamassa?

Mitenhän ne lehmät on saatu ikinä lypsettyä maataloissa... jne. Kyllä sun nyt täytyy opettaa se lapsi siihen, ettei saa jatkuvaa huomiota. Äiti tiskaa nyt jne.

Miksi niitä lapsia on pakko tehdä jos kumpikaan vanhemmista ei halua olla niitten kanssa vaan ne luokitellaan samaan sarjaan pyykinpesun, ruuanlaiton ja muiden kotitöiden kanssa.



T. vapaaehtoisesti lapseton

olet aika avuton ja nukut aivan liikaa.

Kuka aikuinen menee noin aikaisin nukkumaan illalla ja nukkuu vielä päiväuniakin?



Ryhdistäydy ja nouse pois sieltä vauva-arjesta, lapsesi on jo kaksi!!!

Ja miksi sinä oikeasti tarvitset unta melkein puolet vuorokaudesta?



Siis jos nukut kello 21 - 6 ja vielä joka päivä päiväunetkin?

Lapsia myös kuoli tapaturmaisesti sillä aikaa kun siellä navetassa oltiin. Pienten lasten tapaturmaiset kuolemat ovat vähentyneet juuri siksi, että elämä on lapsikeskeisempää nykyään.

Milloinkas olette yhdessä?



Jos parisuhteenne ja perhe-elämänne on sitä, että tappelette oikeudesta olla yksikseen - vapaana ilman lasta - ei kovin hyvältä kuulosta pitemmän päälle.



Siivota voi yhdessä. Kaupassa voi käydä yhdessä. Ruokaa voi laittaa yhdessä.