Kyllä kirjahyllyn puute olohuoneessa kertoo perheestä olennaisen

Kirjoja meillä sen sijaan on - ja valtavasti. Kirjoja on työhuoneen hyllystöt ja kaapit täynnä, yläkerran aulan hyllystöt täynnä, 4 makuuhuoneen kaapeissa tyhjä tila täytetty kirjoilla, kun ei kirjahyllyihin mahdu ja lisäksi on vielä kellarissakin, kun ei enää muualle mahdu.



Keittokirjat on keittiössä, joitain sisustuskirjoja ja muuta kodinhoitoon liittyvää kirjallisuutta on olohuoneen telkkaritason hyllyillä.



Mä luulen, että meillä on tuhansia kirjoja. Vieraat ei niitä tosin yleensä näe, kun ne ovat yläkerrassa.

Moni vakuuttelee ketjussa kuinka meillä luetaan paljon, on kirjasto vieressä jne. Lisäksi kerrotaan kuinka sivistyneitä olaan vaikka kirjoja ei näkösällä ole jne.

Enemmän tulee mieleen, että oikeasti ei lueta, nyt säikähdettiin että tuleeko "salaisuus julki" ja pitää vakuutella että ollaan sivistyneitä ja lukevia ihmisiä vaikka kirjoja ei ole.

Ei tuollaista kommentointia tule, jos joku kirjoittaa: "vihreä on parempi lempiväri mitä violetti", koska ketään ei kiinnosta perustella/selittää miksi violetti on niin kiva väri.

Tätä juuri aloituksessa hain, nimittäin esimerkiksi väite, että "no kun mää käyn kirjastossa" on puppua. Toki tällainen ihminen voi käydä kirjastossa, etenkin Tampereen metsossa, jossa on baari, mutta kirjoja lainatakseen hän sinne tuskin menee.

Jokainen lukeva ihminen tietää, että joskus niitä kirjoja on vain ostettava itsellekin. Kirjastosta ei löydy kaikkea ja joitain kirjoja vain haluaa pitää aina saatavilla.

ap

Mulla oli kirjastohuoneessa lattiasta kattoon yksi seinällinen täynnä kirjoja. VAikutin varmaan oikein fiksulta. Totuus oli, etten lähemmäs 10 vuoteen ollut enää lukenut kuin ehkä pari-kolme kirjaa vuodessa.



Nyt annoin pois kirjat, jätin vain reilu 150-200 kpl, sen verran mitä yhteen pikkukaappiin mahtui.

Minulla on kirjahylly olohuoneen keskipisteenä, ja siinä Juha Vuorisen melkein koko tuotanti. Kulttuurikoti nääs meillä.



Yleissivistys on jotain muuta kuin nippelitieto.

Entäs meillä kun se kirjahylly onkin makuuhuoneessa? :o Taitaa sivistys puuttua täältäkin.

Entäs meillä kun se kirjahylly onkin makuuhuoneessa? :o Taitaa sivistys puuttua täältäkin.

Nou hätä, roudaat sen nyt vaan sinne olkkarin nurkkaan niin teistäkin tulee sivistynyt kultuuriperhe :)

Pölyä keräävä kapistus. Meillä kirjat on kaapissa eteisessä, ovien takana piilossa ja poissa ap silmistä.

pakko mainita alla olevat siltä varalta, että ap on edes puoliksi tosissaan:



a) Kirjojen omistaminen tai säilyttäminen kirjahyllyssä - saati sitten nimenomaan olohuoneessa seisovassa hyllyssä - ei kerro siitä, luetaanko taloudessa kirjoja.



b) Kirjallisuustiedettä ei voi opiskella lukematta kirjoja, siis teorian lisäksi lukuisia romaaneja ja novelleja, sillä sekä kotimaisen että yleisen kirjallisuustieteen tutkintovaatimuksiin kuuluu tuhansia sivuja kaunokirjallisuutta.



t. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja ja intohimoinen vapaa-ajanlukija, jonka olohuoneessa ei ole kirjahyllyä ja makuuhuoneessakin ihan pieni

että kirjahyllyn sijaitseminen olohuoneessa kertoo prheestä oleellisimman! Otsikkosi on ihan nurinkurinen.

Meillä ei ole kirjoja salissa (jota voisi kenties verrata ap:n olohuoneeseen) vaan työ/ kirjastohuoneessa on yhden seinän (5x2,8m) kokoinen kirjahylly... Lisäksi lapsillaon pienemmät lastenkirjahyllyt huoneissaan.



Mutta siltikään en luokittele ihmisiä KIRJOJEN mukaan! Nuo keräävät tuhottomasti pölyä, eikä tu niin kovin kauniskaan tuo sekamelska ole....



btw... tätini puoliso on erään tieteenalan tohtori, tätinikin on akateeminen, eikä heillä ole kirjan kirjaa olohuoneessa. Työhuoneessa heillä on enemmän käytössä olevat, ja loput on laatikoissa vintillä. Ja viihdekirjat on ylensä kirjastosta.

vastaajista kertoo,e ttä heillä on kirjoja vaikka kuinka, mutta niitä säilytetään joko kirjastohuoneessa tai jossakin muualla (paikka ei kerrottu) tai jopa vaatehuoneessa.

Minä vuonna kirjoista tuli sellaisia tavaroita, että ne pitää piilottaa.



Tuo kirjastohuone tietysti on oikea paikka kirjoille, mutta vaikea uskoa, että kovin monella av-palstailijoilla olisi huone kirjastohuone käytössä.

kertoo kirjojen puuttumisesta? Kyllä kirjahyllyn omistajan köyhät jutut kertoo ihmisestä enemmän kuin ruma sotkan pyökin tai koivun värinen kirjahylly, joka on täynnä -90 luvulla ostettuja, uutuuttaan kiiltäviä kirjoja. Tai niitä rumia lasikoriste esineitä. Ja mitä vikaa on kirjastosta lainatulla kirjalla? Jos en muista lukemaani, voin aina lainata kirjan uudestaan. Kaikki faktatieto löytyy tarvittaessa netistä, joten tietosanakirjojakaan en tarvitse. Omistan kyllä romaaneja, mutta ne säilytetään jossain muualla kuin olohuoneessa (tai kirjahyllyssä).

kertoo kirjojen puuttumisesta? Kyllä kirjahyllyn omistajan köyhät jutut kertoo ihmisestä enemmän kuin ruma sotkan pyökin tai koivun värinen kirjahylly, joka on täynnä -90 luvulla ostettuja, uutuuttaan kiiltäviä kirjoja. Tai niitä rumia lasikoriste esineitä. Ja mitä vikaa on kirjastosta lainatulla kirjalla? Jos en muista lukemaani, voin aina lainata kirjan uudestaan. Kaikki faktatieto löytyy tarvittaessa netistä, joten tietosanakirjojakaan en tarvitse. Omistan kyllä romaaneja, mutta ne säilytetään jossain muualla kuin olohuoneessa (tai kirjahyllyssä).

Että maailmasta löytyy myös upeita kirjahyllyjä, nuo mainitsemasi ovatkin todella rumia.

Onkos täällä tänään ollut jokin kotikirjastolaisten nettimiitti? Ihan vain sillä kun niin (uskomattoman) monella tuntuu olevan kotonaan kirjasto. Eihän teitä kukaan usko, joten seli seli ja kyllä kansa tietää.

ap

että ei, meillä ei todellakaan ole kirjahyllyä olohuoneessa. Se, jos mikä, pakollisine tietosanakirjasarjoineen, oli lapsuudessani sivistyksen mitta.



Meillä sen sijaan on työ-/kirjastohuoneessa kirjahyllyt. Hyllymetrejä kertyy n. 50 karkean arvion mukaan. Silti olemme myös kirjaston ahkeria käyttäjiä.

-Kirjahyllyssä voi olla ovet, jos on ovet, kirjat eivät pölyynny. Ovet voi olla esim. lasia tai puuta, riippuen siitä haluaako että kirjat näkyvät/ovat piilossa.



-Kunnon kirjahylly yleensä maksaa aika paljon, mikään Sotkan lastulevy "kirjahylly" harvoin kestää kirjojen painoa, pitää olla kunnon tavarasta tehty.



-Ihmettelen ihmistä joka ei lue kirjaa kun kerran. En itsekään lue kaikkia kirjoja moneen kertaan, mutta yleensä ainakin pari kertaa tulee kirja luettua. Kirjat avautuvat eri tavalla eri iässä ja elämänvaiheessa, useimmista kirjoista myös löytää jotain uutta (hyvässä ja joskus pahassa) kun ne lukee uudelleen. ja on aika nostalgistakin esim. lukea aikuisena lapsuuden lempikirjoja/lukea noita kirjoja omille lapsille.



-Kaikkia kirjoja ei saa kirjastoista. Uutuuskirjoihin on yleensä pitkät jonot, jos haluaa lukea kirjan heti kun se ilmestyy, niin se pitää usein ostaa itselle.



-Kirjojen painokset myydään usein loppuun, ei voi olettaa että kirjaa saa "aina" kaupasta. Kirjastosta toki usein löytyy, mutta usein menee niin, että lainaa kirjan mikä on hyvä, ja tahtoo sen omaksi, mutta kirjaa ei sillä hetkellä saakkaan mistään ostettua/tilattua.



-On hauska tehdä löytöjä omasta kirjahyllystä: ei mitään tekemistä, mitäs minä lukisin, ja kappas löytää jonkun kirjan minkä 10-vuotta sitten luki ja lukee sen uudestaan.



-Suurin osa joka kirjoja lukee, varmasti sekä lainaa niitä kirjastosta että ostaa itselleen. Itse joudun noin tekemään jo siksi, ettei minulla olisi ikinä rahaa ostaa kaikkia kirjoja mitä haluan lukea.

Meillä ei kirja hyllyä eikä meidän vieraat muutenkaan nää koskaan meidän kirjoja. Toki joskus saattaa joitain yksittäisiä kirjoja lojua pöydällä jos niitä joku on juuri lukemassa. Meillä on kirjoilla ihan oma paikkansa vaatehuoneessa jossa ne on kivassa järjestyksessä ja poissa tieltä. Sieltä on kätsy hakea mutta saa ne katseilta piiloon. Mielestäni kirjat ei oo kauniita sisustuksessa, varsinkaan kun itse ostan hinnan takia paljon pokkareita.

-Ihmettelen ihmistä joka ei lue kirjaa kun kerran. En itsekään lue kaikkia kirjoja moneen kertaan, mutta yleensä ainakin pari kertaa tulee kirja luettua. Kirjat avautuvat eri tavalla eri iässä ja elämänvaiheessa, useimmista kirjoista myös löytää jotain uutta (hyvässä ja joskus pahassa) kun ne lukee uudelleen. ja on aika nostalgistakin esim. lukea aikuisena lapsuuden lempikirjoja/lukea noita kirjoja omille lapsille.

-Kaikkia kirjoja ei saa kirjastoista. Uutuuskirjoihin on yleensä pitkät jonot, jos haluaa lukea kirjan heti kun se ilmestyy, niin se pitää usein ostaa itselle.

-Kirjojen painokset myydään usein loppuun, ei voi olettaa että kirjaa saa "aina" kaupasta. Kirjastosta toki usein löytyy, mutta usein menee niin, että lainaa kirjan mikä on hyvä, ja tahtoo sen omaksi, mutta kirjaa ei sillä hetkellä saakkaan mistään ostettua/tilattua.

-On hauska tehdä löytöjä omasta kirjahyllystä: ei mitään tekemistä, mitäs minä lukisin, ja kappas löytää jonkun kirjan minkä 10-vuotta sitten luki ja lukee sen uudestaan.

-Suurin osa joka kirjoja lukee, varmasti sekä lainaa niitä kirjastosta että ostaa itselleen. Itse joudun noin tekemään jo siksi, ettei minulla olisi ikinä rahaa ostaa kaikkia kirjoja mitä haluan lukea.

- sen kirjastosta lainatun kirjankin voi lainata ja lukea uudelleen myöhemmin

- kirjoja ei ole pakko lukea heti ihan uutena, joten on vain ajan kysymys, milloin saa jonkun haluamansa kirjan luettavakseen, jos lainajonot ovat pitkät

Kirjoja, joita mä rakastan ja luen uudelleen ja uudelleen. Siksi minulla on kirjoja ja paljon. Tuota kirjahyllyä ei tosin olohuoneessa ole, mutta muualla talossa on useitakin.

en halua lukea kirjoja sähköisessä muodossa. Lisäksi käyn välillä saaristossa mökillä missä ei ole sähköä, veikkaan että viikon parin aikana saattaisi akku loppua sähköisestä lukulaitteesta...

"Eiko Suomesta saa Kindlea tai vastaavaa?

Todella kateva keksinto, saa kaikki kirjat pieneen tilaan ja paljon klassikoita saa ladattua ilmaiseksikin."



Kindle & kumpp. toimivat ehkä pari vuotta, sitten viimeistään vehje hajoaa tai sitten siihen ei enää saa kirjoja tms. Minun hyllyssäni Mika Waltarin 1. painokset pysyvät siihen saakka kunnes kuolen.

Kindle & kumpp. toimivat ehkä pari vuotta, sitten viimeistään vehje hajoaa tai sitten siihen ei enää saa kirjoja tms. Minun hyllyssäni Mika Waltarin 1. painokset pysyvät siihen saakka kunnes kuolen.

Mullakin vaan paperikirjoja, Juha vuorisen melkeen koko tuotanto, niin kuin jo aiemmin kerroin!