Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen suhtautuminen itkevään vauvaan ihmetyttää ja harmittaa
31.07.2012 |
Jos mies ei saa vauvaa rauhoitettua nopeasti, suhtautuu hän ikään kuin vauva vittuilisi hänelle. Miehen äänestä paistaa läpi asenne, että vauva itkee kiusallaan. Vauvalla on menossa joku vaihe, jossa äiti on tärkeämpi kuin isä ja miestä tämä selvästi ärsyttää. Muutenkin mies hermostuu helposti vauvan itkuun, huomaan sen äänestä ja ruumiinkielestä. Samalla mies puhuu ääneen, ikään kuin laittaa sanoja vauvan suuhun. Tänäänkin jutteli näin: "Joo, niin se on kamalaa olla isän sylissä, keskisormea näytetään ja huudetaan päin naamaa". Sanoi useaan kertaan muutakin vastaavanlaista ja monesti kuulen samanlaista puhetta. Kun vauvan itku ei loppunut, tuuppasi lapsen minulle syliin ja poistui paikalta mitään sanomatta ja meni nukkumaan. Eihän pieni vauva tietenkään ymmärrä mitä isä puhuu. Enemmän minua harmittaa se miehen ajatus ja asenne sanojen takana.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Minulle tulee näissä tilanteissa todella paha mieli ja mietin kuinka hän mahtaa toimia, jos minä en ole paikalla ja vauva alkaa itkeä kovasti? Jättääkö vauvan yksin itkemään? Olen kysynyt mutta en oikein saa vastausta.
Uskallanko luottaa mieheen ja jättää häntä kahdestaan vauvan kanssa?
Kommentit (65)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minusta viestisi perusteella miehesi vaikuta pedofiililta tai psykopaatilta. Eikö teille muille ole perhevalmennuksessa painotettu, että myös pettymyksen tunteet liittyvät vanhemmuuteen, ja monelle voi tulla masennustakin (myös miehille).
Meillä on 1,5-vuotias poika ja mieheni on tosi hyvä isä tälle. Mutta pojan ollessa ihan vauva, ei meilläkään mieheni häntä oikein osannut hoitaa, vaan antoi minulle mielellään, kun poitsu itki. Se oli ehkä sellaista, ettei oikein luottanut, että saa itse vauvan hiljaiseksi. Kyllä se siitä helpottaa, kun vauva kasvaa, ja sen kanssa voi oikeasti touhuilla kaikenlaista.
Itse olen kyllä sitä mieltä, että tunteet on yksi asia ja toiminta toinen. Eli varmaan jokaista on joskus ottanut itkevä vauva kupoliin oikein kunnolla ja mielellään olisi sen siinä tilanteessa antanut jollekin toiselle ja lähtenyt itse pois huoneesta. Minäkin sitten joskus miehelle sanoin, että ei minullakaan ole mitään takeita siitä, että vauva lopettaa huutamisen jossain vaiheessa. Sitä on vaan kannettava ja hyssyteltävä ja keksittävä jos sun mitä temppuja, kunnes se itku sitten joskus lakkaa. Sitten kun mies sai vauvan rauhoitettua, niin pääsin sanomaan, että katsos nyt, ei se ole mikään äidin magic touch, että yhtä lailla sinäkin osaat, kunhan vaan yrität.
Toki joillain vauvoilla on vierastusta jo noin pienenä. Mutta se näkyy niin, että parku alkaa saman tien kun poistut huoneesta. Meillä poika ei koskaan isäänsä vierastanut, muita kyllä.
Ja se, että itku alkaa vaippoja vaihtaessa on käsittääkseni ihan normaalia. Kaikki vauvat eivät vaan pidä siitä..
Ekasta selvityksestä saa ihan eri kuvan eli on kysymys miehen tylystä asenteesta vauvaa kohtaan. Mutta miksi vauva itkee miehen kanssa???
Siis ymmärsinkö että joidenkin mielestä isä joka vaihtaa vauvalta vaippaa on pedofiili? Ei apua. Se vauva on yhteinen, meillä asiat hoidetaan yhdessä jo synnäriltä asti. Me hoidamme pienen tyttömme yhdessä, kodin yhdessä ja kyllä vauva itkee meillä aika tasapuolisesti. Meidänkin vauva on vähän yli 4kk ja vaipan vaihdosta ei välillä meinannut isän ja tytön kanssa tulla mitään. Vauva aistii juuri ilmeet ja varovaiset otteet. Olisiko miehellesi tullut joskus eteen tilanne milloin vauva on itkenyt (nälkää, väsyä?) ja siitä miehesi hermostuneena joka kerta on jo valmiiksi hermostunut? Odottaa vain että kohta se alkaa taas ja siitä vauva aistii sen.
Alue: Aihe vapaa
itse hoitanut. Lapsi on kiinni äidissä ja isän rooli on pieni tuossa vaiheessa. Ei mene kuulkaa niinkuin elokuvissa että tehdään kaikki puoliksi.
Lapset ovat meillä itkeneet nälkää tms. ja minä olen asian hoitanut. Varsinkin kuopus oli sellianen että ensimmäiseen 10 kk en voinut jättää häntä edes 10 minuutiksi. Nt on reipas ja isänsä kanssa oikein hyvin viihtyvä 8 v. Eli malttia, ei se vanhemmuus hetkessä synny.