Miehen suhtautuminen itkevään vauvaan ihmetyttää ja harmittaa

tuo vaipanvaihtojuttu alkoi epäilyttään. Kukaan mies, ei kukaan viitsi juuri sitä hommaa tehdä paitsi.....ystäväni vävy, jota oikeudessa parhaillaan syytetään insestistä!!!!!!!!!!!! Tämä isä oli aina valmis siihen hommaan ja se touhu kestikin sitten kauan!



Tämä asia poissuljettuna ja muita viestejä vähän silmäilleenä sanoisin, että teillä on ongelma ja iso sellainen. Puhuit miehen asenteesta ja juuri sinähän se olet, joka sen huomaat. Miehesi asenne tuskin muuttuu ajan kuluessa itsestään paremmaksi vaan pahenee, jollette saa ammattiapua kokeneelta terapeutilta. Ei sellaiselta hymyilijältä, joka on ihastuksissaan kun isä viitsii jopa vaippaa vaihtaa muttei muuten osaa olla vauvan kanssa. Ja ota huomioon, että vauvasi yrittää puhua sinulle itkullaan. Kuuntele sitä!



Sinun tilanteessasi minä todellakin tarkkailisin tilannetta äidin silmin ummistamatta niitä kuitenkaan miehen suhteen. Äläkä syyttele itseäsi. Jokainen, niin isä kuin äitikin rakentaa itse suhteensa jälkeläisiinsä. Toiset huonommin ja toiset paremmin. Millainen muuten on miehen suhde omiin vanhempiinsa? Tsemppiä sulle:)

Ei mies sentään mikään pedofiili ole! Sitä on turha epäillä. Ei se tee miehestä pedofiilia, jos suostuu vauvan vaippoja vaihtamaan. Sehän on normaali hoitotoimenpide ja molempien vanhempien täytyy sitä omalla vuorollaan suorittaa. Minä vaihdan vaipat päivisin ja mies iltaisin. Ei se tee miehestä rikollista!

Ei kuulosta normaalilta isältä, joka on halunnut vauvaa.

Miltäs kuulostaa kaltaiseni normaali isä, joka ei ole halunnut vauvaa? Kun kerran varmaan tiedät senkin.

Täällä nyt on jotain ihan höyrypäitä tässä ketjussa.



Minusta oli tosi hyvä kuulla tuo, että mies oli aluksi vauvasta innoissaan ja hoito sujui. Uskon, että asiaan auttaisi, jos nyt saisit menemään hänelle perille, että vauvan muuttuneessa käytöksessä (suosii äitiä) on kyse ikään kuuluvasta kehitysvaiheesta, ei siitä, että isä olisi jotenkin kelvoton. Nyt miehelle tuntuu kasautuvan riittämättömyydentunnetta ja ahdistusta ja vauva tietysti omalla käytöksellään vaan vahvistaa tätä ja miehen käytös taas vahvistaa vauvan itkuisuutta. Miehelle se, että hän ei koe hallitsevansa tilannetta tai voivansa vaikuttaa omalla käytöksellään mitenkään lapsensa itkuun, tekee itkun todella stressaavaksi ja tietysti hän pelkää koko ajan tämän inhottavan tilanteen toistumista. Tilanne tulee kuitenkin muuttumaan kun vauva kehittyessään oppii kommunikoimaan selkeämmin ja pääsee yli tuosta äitiintakertumisvaiheesta.



Olen aivan varma, että teidän elämä helpottuu, kun vauva kasvaa. Miehesi on varmasti pohjimmiltaan hyvä isä, vaikkei pikkuvauvan kanssa osaakaan kommunikoida. Todella harva mies osaa luonnostaan, tai on vielä tuossa vaiheessa ehtinyt sitä oppia, kun monissa noin tuoreissa, täysin normaaleissa ja terveissä äideissäkin vauvan itku herättää suurta voimattomuutta ja ahdistusta.

Mä luulen, että tuossa voi olla kyse siitä, että mies ei ole oikein sinut omien tunteidensa kanssa, vaan odottaa lapsen tuottavan hänelle vain mielihyvää ja iloa. Kun sitten välillä ärsyttää, niin hän meneekin ihan lukkoon omasta tunteestaan ja sysää vauvan pois.



Hän siis ei kykene käsittelemään ristiriitaisia tunteita.



Lapset tietenkin aistivat epävarmuuden ja hätääntyvät.



Sen lisäksi on ihan normaalia, että vauva on itkuherkempi isän kuin äidin sylissä.



Monia meistä on kasvatettu niin, että tunteet on pitänyt piilottaa eikä niitä ole sanoitettu. Aikuisena sitten käy niin, että ei oikein tiedä on vihainen vai surullinen ja kaikki negatiivinen tunne on yhtä isoa möykkyä. Eikä osaa ajatella asioita erillisinä. Itsekin kuvaat juuri samaa kun sanot, että mies luulee lapsen tahallaan ärsyttävän häntä.



Lukeeko miehesi kirjoja? Yksi hyvä voisi olla Eve Hietamiehen Yösyöttö.

varmasti on pedo. Oletko jo selvittänyt miksi vauva aina itkee vaipanvaihdonyhteydessä?

Vauva ei joka kerta itke, kun mies vaihtaa vaippaa. Välillä hän itkee, kun minä vaihdan vaippaa. Ei tähän mitään säännönmukaisuutta ole. Se oli vain yksi esimerkki tilanteesta, jossa itku tulee. Itku saattaa tulla esimerkiksi siksi, että body ei mene sujahtaen ja helposti päälle. Tai siksi, että vaippa oli pakko vaihtaa ohivuodon takia juuri nyt, vaikka olisi ollut nälkä.



Itku vaipanvaidon yhteydessä käy miehen hermoon siksi, että kylppärissä itku kuulostaa entistä kovemmalta pienen tilan ja kaakeliseinien vuoksi.



Olen saanut hyviä ajatuksia ketjusta ja aion illalla jutella miehen kanssa aiheesta. Yösyötön olen itse lukenut ja olenkin miettinyt, että se voisi olla miehelle hyvää luettavaa. Ehdotan iltalukemikseksi, tosin luulen, että hän ei siitä innostu... Ei nimittäin juurikaan lue kirjoja.

Tämä on juuri se mitä itse mietin mutta en osannut pukea sanoiksi. Mies toivoi vauvaa todella kovasti. Enkä tiedä oliko hänellä realistista kuvaa siitä mitä arki pienen vauvan kanssa on. Nyt kun se ei olekaan pelkkää hymyä ja suukkoja niin mies ei ehkä osaa käsitellä tunteitaan asian tiimoilta. Ehkä tuntee syyllisyyttäkin, kun aina ei ole kivaa, vaikka itse tätä niin kovasti tahtoi. Eihän niissä tunteissa mitään väärää ole mutta ei niitä tunteita pitäisi pieneen vauvaan purkaa, joka on syytön tilanteeseen.

hän taantuu ihan pikkupojaksi, kun ei saa vauvaa rauhoitettua - ja tuo sitten vauvan äidilleen hoidettavaksi. Niin, se alkaa pitää myös sua sen äitinä!! Äiti hoitaa kaikki vaikeet asiat.



Oikeestihan sen pitäisi itse vähän selvittää lapsen kehitykseen liittyviä asioita ja alkaa pohtia, mitä tunteita avuttoman vauvan itku hänessä herättää. Taitaa herättää melkoisia avuttomuuden tunteita hänessä itsessään. Ja monille miehille avuttomuus on kaikkein kauhein tunne, kun on tottunut hallitsemaan asiat. Pientä vauvaahan ei voi hallita, voi vain rakastaa ja hyväksyä.



Mun mies oli ihan yhtä onneton ekan lapsemme kanssa, kun lapsi oli vuoden ikäinen, alkoi pettää mua, kun lapsi oli kahden ikäinen jäi kiinni. Siinä vaiheessa odotin viimeisilläni toista lasta, ja mies oli käyttäytynyt kuin idiootti koko raskauteni ajan. Ei tajunnut, kun olin koko ajan väsynyt (kauhea raskauspahoinvointi, raskausdiabetes, täysipäiväinen työ, 2 tunnin työmatka ja tuo silloin puolitoistavuotias lapsi, jota pääasiassa minä hoitelin) eikä tajunnut että raskausidabetekseni takia mun piti syödä säännöllisesti, kellon mukaan - piti sitä ihan mun kiukutteluna yms. yhtä epäkypsää toimintaa. Kiukutteli koko ajan, kun pyysin sitä tekemään jotain...



Pari- ja yksilöterapia teki meille ihmeitä. Mun pitää nyt mennä - mutta hae hakusanalla transaktioanalyysi pari suomenkielistä artikkelia ja lue ne...Voipi auttaa tajuamaan miehesi käytöstä. Menee itse lapsen tilaan ja sä vanhemman tilaan sen sijaan että olisitte aikuisia...

Meillä myös mies tahtoi enemmän lasta kuin minä, mutta hänellä taisi olla hieman idealistinen kuva vauvan hoidosta. Vauva syntyi keskelle hellekesää ja oli ekoina viikkoina itkuinen niin vatsavaivojen kuin kuumuudenkin takia. Siinä missä minä, joka en mitään vauvakuumetta ollut edes tuntenut, hoidin lasta kärsivällisesti ja hyvin, mieheni, lasta pitkään hinguttuaan, olikin kärsimätön ja epävarma. Vauvan itku kiristi hänen pinnaansa, mutta hän silti yritti hoitaa lasta, velvollisuudentuntoinen kun aina on ollut. Itse purin kynsiäni kuunnellessani mieheni tuskastunutta ja ärtynyttä huokailua, mutta en silti juuri koskaan mennyt väliin, sillä pidin äärettömän tärkeänä, että myös isä saa muodostettua suhteen lapseen. Väkivallan uhka ei ollut. Ekojen viikkojen jälkeen itkut vähenivät, mutta mies ei silti ensimmäisinä kuukausina tuntenut oloaan luontevaksi vauvan kanssa, mutta ajan myötä, kun vauvakin rupesi enemmän ottamaan kontaktia, isän ja lapsen suhde parani. Nyt tuo "vauva" on jo koululainen ja suhde isään on hyvä, lämmin ja normaali. Mitään AV:n keittiöpsykologimammojen ennustamia merkkejä huonosta isyydestä tai lapsen ja isän huonosta suhteesta ei ole ilmennyt.



Tunnen mieheni ja tiedän, että tuo vauva-ajan pinnan kireys johtui vain ja ainoastaan epävarmuudesta. Miehelläni on jokseenkin huono itsetunto, ja asiat, joissa hän ei ole varmalla pohjalla, kiristävät edelleen pinnaa. Vuosien myötä hän on oppinut hallitsemaan noita reaktioitaan, toki itsetuntokin on parantunut, mutta edelleen hänen ensimmäinen reaktionsa epävarmuuteen on ärtymys.



AP:lle tsemppiä ja kärsivällisyyttä. Epäilen että tilanne ohimenevä ja helpottaa ajan kanssa, kun vauvan itkuisuus vähenee ja isän itsevarmuus kasvaa. Ei kannata hysterisoida tilannetta, vaikka jotkut tässäkin ketjussa ovat tuominneet miehesi väkivaltaiseksi pedofiiliksi...

Viestistäsi tuli parempi mieli ja sain luottamusta siihen, että asiat korjaantuu ajan kanssa :) Yritän itse pysyä rauhallisena ja antaa miehen hoitaa tilanteita itse. Tottakai hän tarvitsee positiivisia onnistumisen kokemuksia, jotta saisi asenteensa muuttumaan. Luulen, että hän ei ihan ymmärrä miten herkkiä pienet vauvat ovat aikuisten mielialoille. Vauvat kun ei sanoja ymmärrä mutta kaiken muun he ymmärtävätkin.



Tavallaan on koomista, kun mies hammasta purren yrittää rauhoittaa vauvaa puhuen "ihan rauhassa vaan, ei ole hätää, rauhoitu vaan ja lopeta itku" ja tosiaan samalla itse huokailee hermostuneena... Eihän vauva sellaiseen syliin osaa hiljentyä :(



Mutta kyllä tämä tästä alkaa sujua varmasti. Aion silti puhua miehen kanssa tilanteesta.

Ei kertomus ole muuttunut, olen tarkentanut kommenttien ja kysymysten perusteella. Miehellä on välillä tyly asenne vauvaa kohtaan silloin kun mies ei saa vauvaa rauhoittumaan eikä itkua loppumaan. Se saa minulle pahan mielen mutta alan ymmärtää mistä miehen asenne johtuu.



Perhevalmennus oli meillä aivan pelleilyä. Sen vuoksi ei käyty viimeisellä kerralla lainkaan. Kaksi kertaa käytiin ja niistä kerroista ei juuri hyötyä ollut. En siis tiedä olisiko siellä viimeisellä kerralla käsitelty vauvan tuloon liittyviä negatiivisia tunteita.

----suhtautuu ikäänkuin vauva vittuilisi hänelle--- eikä perhevalmennuskaan ollut kuin pelleilyä---





Mammat ne vastailee ymmärtämättä miten vakavasta asiasta on alunperin kysymys. Olivatko miehenne siis samanlaisia asennevammaisia ja tylyjä kuin ap:n?



Äitinä ja lapseni jo kasvattaneena minua järkyttää ja piste. Toivon totisesti, että kielikuvat eivät vain natsaa mulle!

Joko mies ei ole kypsä isäksi ja ei sitä tule koskaan olemaan tai haluaa kyllä olla hyvä isä, mutta kokee ettei osaa olla hyvä isä, koska vauva itkee hänen kanssaan ja siksi puhuu vauvalle rumasti?



Vaipanvaihto on täysin normaali hoitotoimenpide, teki sen isä tai äiti tai vaikka mummu tai pappa tai kummi.



Oma siskoni on kätilö(ollut 20 v.) ja kertoi juuri, miten iloinen on nähtyään sen muutoksen, mikä on perhehuoneissa ilmennyt, kun miehetkin osallistuvat tänä päivänä innolla vauvanhoitoon ja vaihtavat vaippaa ja kylvettävät ja syöttävät ja pitävät sylissä jne. Vauvalle/lapselle on suuri etu, jos hänen elämässään on osallistuva ja rakastava äiti SEKÄ isä.

Siksi turhautuu vauvan itkuun.

että hermot menisi itselläkin rääkyvään kakaraan joka ei rauhoitu.

anna vauva tyytyväisenä isälle ja lähde kiertämään korttelia (=tai peltoa jos asut haja-asutusalueella). varmaan sun läsnäolo saa hänelle suorituspaineita plus miehesi ei ole "pakko pärjätä" koska olet siinä kökkimässä ja kuuntelet joka risahdusta.



ekaksi kierrät peltoa 20 minsaa. huomenna 30 minsaa. ylihuomenna tunti. saat samalla liikuntaa. ja kiität itseäsi puolen vuoden päästä kun ei tartte lähteä aina vuvaa kotiin nukuttamaan harvoina vapaa-iltoina. ny ei marttyriyttä!



tv. mama

Nyt on joku ymmärtänyt väärin tai sitten oma aloitusviestini on huonosti kirjoitettu. Kirjoitinkin sen keskellä yötä väsyneenä, joten se selittää jotain..



Miehellä ja vauvalla on paljon ihan normaalia kanssakäymistä. Nuo miehen pahat turhautumisen hetket tulee silloin, jos hän ei saa vauvan itkua hiljenemään millään keinolla. Joskus saa mutta aina ei ja sopivassa mielentilassa noita tylyjä kommentteja tulee. Sitä itse ihmettelen, koska minulle ei ole tuollaisia ajatuksia tullut mieleen koko aikana.



Tosin itse olenkin tähän mennessä saanut aina vauvan hiljenemään jollain keinolla. Varmasti siihen vaikuttaa se, että olen äiti mutta luultavasti myös se, että en menetä malttiani ja pysyn rauhallisena. Mies ei samaan kykene vaan jossain vaiheessa hermostuminen ottaa vallan. Vauva aistii tämän ja hermostuu lisää, jolloin kierre on valmis. Olen häneltä yrittänyt kysyä mitä hän tekisi, jos vaikea tilanne iskisi minun poissaollessani mutta en saa vastausta. Ehkä hän sitten jonkin keinon keksisi. Minun ollessa paikalla helpoin keino on tuoda vauva minulle ja sitä keinoa hän nykyisin käyttääkin enevässä määrin, koska se toimii.

tuon äskeisen ap:n viestin perusteella edelleen tosiaan suosittelen



- älä neuvo isää miten pitäisi rahoitella vaikka meneekin pyllylleen (ei pedomielessä)

- lähde lyhyiksi ajoiksi ulos, jaksat itse paremmin olla kommentoimatta vähän freesaantuneena ja isä "oppii" omat keinot rauhoittaa vauva. nyt ultimate hädässä tosiaan vauva tulee takaisin sinulle, mutta yksin olleesaan uskon että keksisi vielä kikka kolmosen

- älä kuumota tyyliin: mitä nyt meinaat tehdä vauvalle kun lähden --> minä luottaisin näillä spekseillä



omaa aikaa isälle ja vauvalle plus kalenteriaikakin tietty jesii kun vauva kasvaa. tosin älä rakenna tosiaan sitä ansaa, että ajattelen pääseväsi helpomalla hoitamalla vauvan kunnes on vähän isompi



tsemppiä!

että hermot menisi itselläkin rääkyvään kakaraan joka ei rauhoitu.