Lue keskustelun säännöt.
Odotan toista lastamme viimeisilläni, nyt mies ilmoitti haluavansa erota
30.07.2012 |
Miten ihmeessä selviän tästä hengissä?? Tuntuu aivan kuin joku veivaisi puukkoa sisuskaluuissani ja seinät kaatuisivat päälleni. Mies haluaa erota ja on kuulemmma oikea ratkaisu, minäkin tulen jonain päivänä olemaan onnellisempi jonkun toisen kanssa. Meillä on siis 2 vuotias ja aivan näillä hetkillä syntyy toinen lapsemme. Olen totaalisessa shokissa enkä pysty lopettaa itkemistä. Mies on yrittänyt lohduttaa ja vannoo olevansa edelleen lapsille läsnä ja ettei minun tarvitse murehtia raha-asioista jne jne.
Ei kuulemma uskaltanut sanoa mitään aikaisemmin, mutta nyt tuli vaan sellainen olo, että oli pakko sanoa, että on päättänyt lähteä. Vaikeaahan meillä on ollut, taapero on valvottanut todella paljon, olen ollut kuolemanväsynyt, perhepiirissä on tapahtunut kuolemantapaus ja sairauksia, on siis ollut vaikeita aikoja ylipäänsä. Mutta en ikimaailmassa olisi uskonut, että mies jättäisi perheensä, pienen lapsen ja viimeisillään olevan vaimonsa.
Olen kuin hakattu, en pysty toimimaan ollenkaan, yritän jotenkin pitää taaperosta huolta. Hän ihmettelee, kun itken koko ajan ja kävelen ympäri kämppää. On kuin olisin jossain painajaisunessa ja rukoilen herääväni kohta. Rakastan miestä, hän on elämäni rakkaus, sielunkumppanini. Miten helvetissä selviän tästä hengissä? Voisinko joku auttaa.. Olen aivan hukassa, niin hukassa ja paniikissa, sattuu ihan fyysisesti joka paikkaan. Mies ei näyttänyt olevan surullinen ollenkaan, vaikka itkin aivan hysteerisenä ja lohduttomana (lähti siis äsken töihin). Ei edes halannut minua, ihan kuin häneltä olisi pudonnut kivi sydämeltä ja voi nyt olla onnellinen, viis minusta.
Herra isä sentään, miten ihmeessä pääsen tästä ylös? Pitäisi vauvakin synnyttää ja jaksaa hoitaa kahta pikkulasta.
Kommentit (670)
Jos nainen pääsee yli sinusta sinun jätettyäsi hänet törkeällä tavalla (tämä muuten tekee ylipääsemisen helpommaksi), ei se oikeata rakkautta koskaan ollutkaan. Naisen pitäisi siis tehdä itsemurha/joutua suljetulle todistaakseen rakkautensa mieheen. Erityisesti itsemurhan tapauksessa se yhteen palaaminen todistuksen jälkeen on hankalaa.
Tietysti, jos rakkaudesta pääsee yli, niin ei se ollut oikeaa rakkautta.
Sama koskee miestäkin.
Jos mies jättää naisen koska "ei rakasta" häntä enään ja naisesta tulee vaikka vuoden päästä onnellinen, niin ei se sitten ollut sitä oikeaa rakkautta ja ero oli loppujen lopuksi ihan hyvä asia.
Ei ihmistä jota oikeasti rakastaa korvata toisella ihmisellä.
Ei kukaan ota uutta äitiä tai lasta, jos niiden kanssa eroaa tai riitelee, jos niitä rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Js näin olisi niin onpa se pillu hyvin kelvannut vielä kahdeksan kuukautta sitten ja läskienkin päällä mies pysynyt koska AP ei ole vielä saanut toista lastaan. Sillä on vaan toinen.
tuollainen sika pitäisi
Kukaan mies ei lähde jos uutta suhdetta ei ole jo katsottuna, se on faktaa. On todennäk pettänyt jo pitkään. Selviät kyllä... joskin minäkin harkitsisin tuota että sitten mies saa vauvan lähihuoltajuuden. Sun kun täytyy löytää se uusi ihminen elämääsi jonka kanssa olla onnellinen, miehellä se jo on, usko pois. Löydät uuden helpommin kun vauva käy vain joka toinen viikonloppu.
Ei kaikki miehet jätä puolisoaan/perhettään vain ja ainoastaan siksi että heillä on uusi katsottuna valmiiksi. Ja ihan tosissani tiedän montakin miestä jotka ovat eronneet aivan muista syistä kuin siitä että heillä on uusi nainen jo odottamassa.
Ja ap, olette ilmeisesti olleet yhdessä jo pitkään? No, älä ala etsimään heti itsellesi uutta miestä. Opettele ensin olemaan yksin ja käsittele ero perinpohjaisesti, jos ei muuten niin ammattiauttajan kanssa. Laastarisuhteet nyt on vain typerintä mitä ihmiset voivat tehdä eron jälkeen.
Keskityt nyt vain itseesi ja lapsiisi. Sinä pärjäät kyllä. Jostain asiallisemmalta palstalta (ehkä jopa vauvan sivuilta, mutta nimimerkkien kanssa käydyissä keskusteluissa) voit löytää vertaistukea. Äläkä mielellään suostu siihen että mies jää asumaan samaan asuntoon kuin sinä, sen varsinaisen eron pitkittäminen voi vain pahentaa ja pitkittää erosta selviämistä. Ajattele tuossa suhteessa siis itseäsi ja paljon. Kerää tukijoukot kasaan ja kun mies muuttaa pois, pyydä joku sellainen luoksesi, joka voi olla teillä vaikka parikin viikkoa.
kuin että jos lasten isä on tehnyt noin itsekään teon (voi kun me kaikki ajattelisimme edes sekunnin lapsiamme ennen itseämme) niin nyt toimit seuraavalla tavalla:
-kerrot kaikille tärkeille läheisillesi, joilta voit saada apua (myös ne appivanhemmat ja miehen sisarukset). Muuten he eivät tiedä auttaa. Apua tarvitset!
- pidät huolen siitä, että asiat menevät nk. tasan eli lasten hoito, omaisuuden jako jne. Kun raha-ja hoitoasiat ovat kunnossa, on monta stressitekijää hoidettu.
Paljon voimia ja rohkeutta Sinulle! Tutkimattomat ovat tiet...
-
on nämä "mä en vaan nyt enää rakasta" ja kuukausia jo pohtinut...... Avioliitosta ei kävellä pois koska nyt pariin kuukauteen ei ole nastannut varsinkaan jos uusi vauva tulee ihan kohta. Silloin purraan hammasta , muistetaan vihkivala ja todella tehdään töitä muun perheen parhaaksi. Jos vuoden kuluttua ei ole parannusta yhtään niin sitten voi pohtia kumppanin kanssa että mitä nyt. Mutta ilmoitus ja lähtö on joko toinen nainen tai mielenvikaisuus.
Mun tuttavapiirissä kaksi miestä erosi "erilleen kasvamisesta ja onnettomien liitojentakia". Vyoden päästä selvisi että molemmilla toiset kehissä. Ja ketkäkärsivät eniten, no ne kahta kotia ja uusia puolisoja sietävät lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta väitän että enemmistöllä on.
Oma exäni lähti kävelemään kun lapset olivat pieniä. Ei kuulemma enää kestänyt ja ahistikin vielä. Taustalta löytyi sitten huomattavasti nuorempi työkaveri, joka kuulemma "ymmärsi ja tuki"
Mä olen sitä mieltä, että miehet on yleisemmin henkisesti todella paljon heikompia kuin naiset.
Huomasin omassa miehessäni seuraavaa:
Mies on aina pitänyt lapsista. Aina halunnut lapsia jopa 3 tai 4. Suhteessamme minä olen aina ollut se "kannattelija", henkisesti vahvempi osapuoli. Minä suunnittelen, pidän huolta, järjestelen elämäämme, setvin erimielisyydet vaikka se on yleensä ollut mies joka on mokannut, olen vaativa (potkin siis eteenpäin) jne. Mies on toki fyysisesti vahvempi ja vastuussa monista kodin asioista.
Noh, kun tulin raskaaksi ja olin viimeisilläni raskaana, miehellä oli tosi vaikeaa (siis paljon vaikeampaa kuin uskoisikaan), samoin vauva-aika ym. mutta ensimmäisen lapsen kohdalla olin kuitenkin vielä aika normaali.
Mutta kun toinen lapsemme oli syntymässä, siis olin viimeisilläni, mies oli ihan hukassa. Ja olen tullut jälkeenpäin siihen johtopäätökseen että hän oli hukassa siksi että minäkin olin. Minä olen se joka kannattelee häntä ja kun minulla oli rankkaa niin hänenkin elämänsä oli sekaisin. Hän ilmoitti ettei haluaisikaan toista lasta, eikä olisi MUKA koskaan halunnutkaan. Kun tarpeeksi kaivoin hänestä tarkempaa tietoa niin sanoi että sen takia kun MINä olen tämmöinen (kiukkuinen, veltto, väsynyt, en jaksanut nähdä vaivaa). En kuitenkaan ikinä ollut törkeä ym. Minulla oli vaikeaa lähinnä sen takia, että juuri silloin olisin tarvinnut miestä JOHTAMAAN, mutta hän ei pystynyt siihen.
Nyt toinen lapsemme on 5 kuukautta vanha ja elämä on mallillaan koska minä olen palannut normaalitilaani. Mies rakastaa lapsiamme valtavasti ja haluaa lisää. Meillä siis oikeasti menee hyvin, on aina mennytkin ennen ja jälkeen vain noiden minun vaikeiden aikojeni. Meillä on omat roolimme perheessä.
En kirjoita tätä omahyväisenä, että MINÄPÄS OLEN PERHEEN HENKINEN PÄÄ jne läl läl lää. Vaan ihan rehellisesti asia on meillä noin ja on aina ollut, nyt oikeastaan vasta vähän aikaa sitten olen tajunnut asian olevan niin.
No, jälleen kerran EI SAISI YLEISTÄÄ. Monet miehet varmasti ovat johtajaluontoisempia suhteessa ja silloin perheen raskaus, synnytys ja vauva-aika ei ole niin perheen tukipilareita horjuttavaa kuin silloin kun nainen on tämä vahvempi osapuoli.
En haluaisi olla se joka on "johdossa", mutta se vaan on niin että minä olen.
Tämän kirjoituksen pointti on se, että uskon monissa lapsiperheissä tapahtuvan eroja juuri sen takia että mies tuntee olevansa yhtäkkiä todella turvaton kun nainen on erilainen. Joissakin perheissä taas tämä ei vaikuta välttämättä mitään koska mies on se joka on henkisesti vahvempi.
Jos nämä miehet vaan ymmärtäisivät tämän, että tilanne on vain väliaikainen ja tulisi vain tsempata niin elämä lopulta palaisi taas uomiinsa.
Eron ollessa kysymyksenä, niin yrittäkää palata niihin aikoihin kun olette olleet yhdessä ennen lapsia. Muistelkaa niitä vanhoja aikoja, jos olette olleet onnellisia joskus niin miksi se onnellisuus on hävinnyt?
Parisuhde on työtä ja kovaa työtä onkin. Rakastumisen alkuhuuma kestää vain noin pari vuotta, jos sitäkään.
Jotkut ajattelevat että lapsi parantaisi suhteen joka on huonoilla perustuksilla. Niin se asia EI OLE. Lapsi vaikeuttaa asioita entisestään HYVIN PALJON, koska se horjuttaa joka ikistä perheen tukipilaria, jolloin jäljelle jäävät vain ne vahvimmat, jos niitä löytyy. Ja jos niitä tukipilareita löytyy, tarpeeksi vahvoja, on suhde vain entistä paremmilla perustuksilla. Mutta rankkaa se huojutus on.
PS. Pahoitteluni mahdollisesti hieman sekavasti kirjoituksesta. Jouduin sen kiireellä kirjoittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän puhuu vain siitä, että on aina luvannut olla minulle rehellinen kaikessa ja tämä on nyt se rehellisyys mitä hän tuntee, kuinka hän on kärsinyt jo kuukausia kamalasta tuskasta ja pelosta, että miten ihmeessä saisi kerrottua minulle tunteidensa todellisen tilan. En vaan voi käsittää miksi piti kertoa NYT, maailman huonoimmalla hetkellä??
Saman kokeneena:
1) Kun miehellä on uusi, pitää se vanha elämä saada näyttämään ihan kamalalta, jotta voisi psykologisesti saada perusteltua itselleen että tekee niin katalan tempun että lähtee uuden matkaan. Siksi oma parisuhde ja perhe ja elämä nähdään ihan eri valossa, ikään kuin kirjoitetaan koko historia uusiksi siten, että kaikki olikin kamalaa. Muutama kuukausi sitten mies ei todennäköisesti itse kokenut elämää tai suhdetta mitenkään kamalaksi.
2) Kun jotain tapahtuu siinä uudessa toisessa suhteessa, joutuu mies ajolähdön eteen. Toinen on uhannut kertoa, toinen haluaa muuttaa yhteen, jotain muuta. Sitten onkin aika "olla viimein rehellinen" ja romauttaa kaikki puolison niskaan.
Mun täytyy sanoa, että olen 99% varma että AP:n miehellä on toinen. Pettäjät tuntuvat käyttävän tasan samoja vuorosanoja. Ei rakasta enää (tai "rakastan sinua, mutta vain ystävänä, en ole enää rakastunut sinuun"), ei voi antaa turhia toiveita, on kärsinyt jo kuukausia (tai vuosia!) jne.
Höpö höpö; ei siihen lähtemiseen sitä toista naista tarvita. Jos suhde on tullut tienpäähän niin sitten se on siinä. On koettu ja nähty.
Naurettavaa. Sen miehen lähteminen voi kyllä sitten odottaa sen synnytyksen yli, jos ei ole kiire toisen naisen luo (joka tod.näk. ei tähän kyllä painosta, ihmeellistä sinänsä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en usko että haluaisit olla sellaisen ihmisen kanssa joka ei halua olla sinun kanssasi
ketään ei voi pakottaa ja parasta on kun tekee niin miten tulee onnelliseksi
voi olla että on totta että ihmiset eroavat liian helposti, voi olla että on totta että ihmiset sietävät liikaa eivätkä uskalla miettiä omaa onnellisuuttaan
et ole menettänyt mitään mitä sinulla olisi ollut: ajatukset tulevasta ovat olleet illuusiota, haavekuvia, joita on helppo vaalia ja jossitella mutta ei niiden todenperäisyydestä, siis onnellisuudesta voi tietää, voi olla että olisitte olleet onnettomia yhdessä
se hyvä mitä oli, et ole menettänyt sitä, ne ovat hyviä muistoja ja pysyvät sellaisina, kukaan ei vie niitä sinulta pois
ja lapset, ne ovat sinulla yhäen sano juuta enkä jaata uusperheiden tai erojen syistä, joskus ne onnistuvat, joskus eivät, useimmiten ihmiset tekevät itse itsestään onnettomia
uskon että tulet olemaan erinomainen äiti: kykenet opettamaan lapsillesi jotain elämän arvaamattomuudesta, siitä että mikään ei ole varmaa ja siihen että jokin olisi ei kannata tuudittautua, joten pitää nauttia elämästä ja kuunnella itseään, tehdä itsensä onnelliseksi
me vain elämme vahvasti yhteiskunnassa jossa ulkoisten paineiden avulla säädellään sitä, millainen on oikein, millaisista asioista tulet onnelliseksi, miten tulisi elää ja olla
elämän arvaamattomuus tuntuu varmasti raskaalta kahden pienen lapsen kanssa, mutta samalla siinä piilee elämän hienous: jotain uutta ja hyvää tulee taas tuulen mukana, kun vain uskaltaa antaa elämän viedä eikä katkeroidu siitä että elämä ei mennytkään suunnitelman mukaan - se on suorittamista ei elämän elämistä
Ei sinulta lopulta kukaan ole mitään vienyt, sinä olet, elät ja hengität ja tänään tulee taas yksi kaunis auringonlasku.
Ihmiset saattavat elää elämänsä näennäisesti sellaisessa ja tällaisessa suhteessa ja asiat ovat niin ja näin mutta harvassa ovat ne ihmiset jotka jotain itsestään ymmärtävät, se edellyttää usein muidenkin värien kuin mustan ja valkoisen näkemistä.
Pärjäät kyllä, siitä ei ole epäilystä. Ja lapsistasi kasvaa hienoja ihmisiä.
Tässä puhuu ihminen, joka on nähnyt elämässään yhtä sun toista. Ja juuri siksi hän on oppinut elämän tosiasiat.
mitä neuvoja täällä annetaan! Vaikka ajoitus ei todellakaan ole paras mahdollinen, ei ihmisten tarvitse väkisin olla yhdessä. Miehellä on oikeus erota, oli syynä mikä tahansa. Jätetylle tilanne on aina kamala, mutta usko pois, elämä jatkuu, vaikka nyt ei siltä tunnukaan. Mihinkään kostotoimenpiteisiin tai muihin tunnekuohuisiin hurjuuksiin ei todellakaan kannata ryhtyä. Pahimmassa tapauksessa tappelette lapsista käräjillä ja silloin av-mammojen mahtiehdotukset saattavat kääntyä sinua itseäsi vastaan. Parasta olisi yrittää pitää arki ennallaan jo lasten (jo olemassaolevan ja tulevan) ja oman pään parhaaksi eli rutiinit takaisin. Nuku, yritä syödä jotain, pidä perustarpeista huolta. Puhuminen on tuossa tilanteessa turhaa, järkevää keskustelua tuskin saadaan aikaiseksi. Itse olin samassa tilanteessa vajaa vuosi sitten ja tuo sielunkumppaniteksti olisi voinut olla omalta näppikseltäni. Alkujärkytyksessä todella luulin koko elämäni romahtavan ja loppuvan siihen paikkaan ja elämän olevan täysin merkityksetöntä ilman miestä. No näin ei ollut ja elän nyt onnellisempaa ja tasapainoisempaa elämää, vaikka sitä en olisi ikinä kyennyt silloin kuvittelemaan. Halaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ilkeästi vastannut" 12 tässä vielä. Oli vain tarkoitus ettei ap:lle jää mitään harhakuvitelmia siitä miten suhde on nyt vaan tullut tiensä päähän ja ihmiset kasvaa erilleen ja muuta paskaa. Mies on pettänyt, sillä on toinen, suhde, siksi lähtee. Todennäköisesti rakastajatar on alkanut tulla mustasukkaiseksi vauvasta ja uhkailee kertovansa, ja mies käyttää viimeisen tilaisuuden erota "sovussa" ja lupaa ap:lle yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista. Olen ollut itse samassa tilanteessa, tosin vauvani oli jo muutaman kuukauden ikäinen. Mies oli tullut siihen tulokseen että emme ole onnellisia yms., kuulostaa niiiiin tutulta. Toinen nainenhan sillä oli. Selvisimme asiasta, emme eronneet. Mies ei halunnut loppukädessä luopua minusta ja lapsista, appivanhemmat ilmoittivat että välit menevät jos mies toimii noin, ja toinen nainenkin osoittautui myös petturiksi jälkikäteen. Tsemppiä, selviät kyllä. Mutta älä anna kusta itseäsi silmään. Äläkä usko mitään "kasvoimme erillemme" -paskaa. Vie ainakin rahat, jos voit.
Odotan edelleen sitä linkkiä tähän "fakta-asiaan"
Perustuu yleiseen elämänkokemukseen. Usko tai älä.
yhden ihmisen tapaukseen. Mun tietämissäni tapauksissa eron syynä ei ole ollut kertaakaan toinen nainen.
en usko että haluaisit olla sellaisen ihmisen kanssa joka ei halua olla sinun kanssasi
ketään ei voi pakottaa ja parasta on kun tekee niin miten tulee onnelliseksi
voi olla että on totta että ihmiset eroavat liian helposti, voi olla että on totta että ihmiset sietävät liikaa eivätkä uskalla miettiä omaa onnellisuuttaan
et ole menettänyt mitään mitä sinulla olisi ollut: ajatukset tulevasta ovat olleet illuusiota, haavekuvia, joita on helppo vaalia ja jossitella mutta ei niiden todenperäisyydestä, siis onnellisuudesta voi tietää, voi olla että olisitte olleet onnettomia yhdessä
se hyvä mitä oli, et ole menettänyt sitä, ne ovat hyviä muistoja ja pysyvät sellaisina, kukaan ei vie niitä sinulta pois
ja lapset, ne ovat sinulla yhäen sano juuta enkä jaata uusperheiden tai erojen syistä, joskus ne onnistuvat, joskus eivät, useimmiten ihmiset tekevät itse itsestään onnettomia
uskon että tulet olemaan erinomainen äiti: kykenet opettamaan lapsillesi jotain elämän arvaamattomuudesta, siitä että mikään ei ole varmaa ja siihen että jokin olisi ei kannata tuudittautua, joten pitää nauttia elämästä ja kuunnella itseään, tehdä itsensä onnelliseksi
me vain elämme vahvasti yhteiskunnassa jossa ulkoisten paineiden avulla säädellään sitä, millainen on oikein, millaisista asioista tulet onnelliseksi, miten tulisi elää ja olla
elämän arvaamattomuus tuntuu varmasti raskaalta kahden pienen lapsen kanssa, mutta samalla siinä piilee elämän hienous: jotain uutta ja hyvää tulee taas tuulen mukana, kun vain uskaltaa antaa elämän viedä eikä katkeroidu siitä että elämä ei mennytkään suunnitelman mukaan - se on suorittamista ei elämän elämistä
Ei sinulta lopulta kukaan ole mitään vienyt, sinä olet, elät ja hengität ja tänään tulee taas yksi kaunis auringonlasku.
Ihmiset saattavat elää elämänsä näennäisesti sellaisessa ja tällaisessa suhteessa ja asiat ovat niin ja näin mutta harvassa ovat ne ihmiset jotka jotain itsestään ymmärtävät, se edellyttää usein muidenkin värien kuin mustan ja valkoisen näkemistä.
Pärjäät kyllä, siitä ei ole epäilystä. Ja lapsistasi kasvaa hienoja ihmisiä.
Tässä puhuu ihminen, joka on nähnyt elämässään yhtä sun toista. Ja juuri siksi hän on oppinut elämän tosiasiat.
miten teihin aina vetoaa tällaiset tyhjät leipäpappihenkiset imelät saarnat? Sen sijaan se, joka tuossa kertoi olevansa perheensä johtaja vaikka on nainen, tuntui aidosti ymmärtävän perheensä tilanteen ja hänellä oli muutakin annettavaa kuin kimppu kliseitä ilta-auringon ihanaisessa hohdeessa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ilkeästi vastannut" 12 tässä vielä. Oli vain tarkoitus ettei ap:lle jää mitään harhakuvitelmia siitä miten suhde on nyt vaan tullut tiensä päähän ja ihmiset kasvaa erilleen ja muuta paskaa. Mies on pettänyt, sillä on toinen, suhde, siksi lähtee. Todennäköisesti rakastajatar on alkanut tulla mustasukkaiseksi vauvasta ja uhkailee kertovansa, ja mies käyttää viimeisen tilaisuuden erota "sovussa" ja lupaa ap:lle yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista. Olen ollut itse samassa tilanteessa, tosin vauvani oli jo muutaman kuukauden ikäinen. Mies oli tullut siihen tulokseen että emme ole onnellisia yms., kuulostaa niiiiin tutulta. Toinen nainenhan sillä oli. Selvisimme asiasta, emme eronneet. Mies ei halunnut loppukädessä luopua minusta ja lapsista, appivanhemmat ilmoittivat että välit menevät jos mies toimii noin, ja toinen nainenkin osoittautui myös petturiksi jälkikäteen. Tsemppiä, selviät kyllä. Mutta älä anna kusta itseäsi silmään. Äläkä usko mitään "kasvoimme erillemme" -paskaa. Vie ainakin rahat, jos voit.
Odotan edelleen sitä linkkiä tähän "fakta-asiaan"
Perustuu yleiseen elämänkokemukseen. Usko tai älä.
yhden ihmisen tapaukseen. Mun tietämissäni tapauksissa eron syynä ei ole ollut kertaakaan toinen nainen.
kaikissa kyse on ollut tilanteessa, jossa vaimo on viimeisimmillään raskaana odottaessaan toista vauvaa?
koita nyt palikka tajuta, että tämä on äärimmäinen tilanne, josta tosi harva mieskään lähtee ilman painavia perusteita. Yleensä ei muuta syytä ole näin totaaliseen kusipäisyyteen TÄSSÄ TILANTEESSA kuin toinen nainen.
Niin että oliko "sun tuntemasi tilanteet" näitä kahden lapsen viimeisillään raskaana tilanteita? Oliko? Jos ei, niin lakkaa jankkaamasta.
Olen todella pahoillani tilanteestasi. Sen selvittämisessä on tosiaan hyvä ottaa avuksi kaikki tarjolla oleva ulkopuolinen apu. Toivottavasti et asu pienellä paikkakunnalla tai kaukana palveluista tai perheestäsi. Miehesi tekoa on vaikea ymmärtää. Onko mahdollista että hän on itse paniikissa tulevasta vauvasta, odotettavissa olevasta valvomisesta, sitoutumisesta jne ja saanut jonkun paniikkireaktion. Turha miettiä onko miehelläsi toinen nainen. Jos onkin, niin aika kyseenalaisen kumppanin on löytänyt. Harva ns normaali nainen katsoisi hyvällä miestä, joka jättäisi viimeisillään raskaana olevan vaimonsa ja pienen lapsen!
Ehdotan myös että otat yhteyttä myös juristiin, jotta saat heti selville oikeutesi. Raha-asiat eivät varmaan ole nyt päällimmäisenä mielessäsi mutta on hyvä selvittää, voiko miehen esim velvoittaa palkkaamaan sinulle kodinhoitajan, au pairin tms jos itse luistaa vastuusta.
Miehesi on aiheuttanut sinulle suurta tuskaa ja ahdistusta enkä ole varma onko sinun hyvinvointisi kannalta hyvä ratkaisu, että hän jäisi edelleen yhteiseen kotiin asumaan. Mieti vakavasti, pääsisitkö sittenkin paremmin jaloillesi jos mies muuttaisi saman tien muualle.
Sääliksi käy myös sitä kaksivuotiasta. Vauvan tulo on muutenkin esikoiselle iso juttu, ja nyt vielä isäkin hylkää.
Ystävälleni kävi melkein samalla tavalla, mies häipyi kun vauva oli kaksiviikkoinen. Ystäväni jäi yksin vauvan ja 3-vuotiaan esikoisen kanssa. Ensimmäiset kuukaudet olivat aika shokkia, onneksi oli ystäviä ja omat ja appivanhemmat tukena. Hyvin selvisi, meissä naisissa on sisua. Isä oli tässä tapauksessa se, jonka elämä kärsi lopulta eniten.
Kaikkea hyvää ja paljon voimia ja sisua!
noilla raskausviikoilla ja toisen lapsen ollessa pieni, nainen jätetään vain kuolemalla. Sellainen selkäranka mulla on.
terv. 3 lapsen isä
en usko että haluaisit olla sellaisen ihmisen kanssa joka ei halua olla sinun kanssasi
ketään ei voi pakottaa ja parasta on kun tekee niin miten tulee onnelliseksi
voi olla että on totta että ihmiset eroavat liian helposti, voi olla että on totta että ihmiset sietävät liikaa eivätkä uskalla miettiä omaa onnellisuuttaan
et ole menettänyt mitään mitä sinulla olisi ollut: ajatukset tulevasta ovat olleet illuusiota, haavekuvia, joita on helppo vaalia ja jossitella mutta ei niiden todenperäisyydestä, siis onnellisuudesta voi tietää, voi olla että olisitte olleet onnettomia yhdessä
se hyvä mitä oli, et ole menettänyt sitä, ne ovat hyviä muistoja ja pysyvät sellaisina, kukaan ei vie niitä sinulta pois
ja lapset, ne ovat sinulla yhäen sano juuta enkä jaata uusperheiden tai erojen syistä, joskus ne onnistuvat, joskus eivät, useimmiten ihmiset tekevät itse itsestään onnettomia
uskon että tulet olemaan erinomainen äiti: kykenet opettamaan lapsillesi jotain elämän arvaamattomuudesta, siitä että mikään ei ole varmaa ja siihen että jokin olisi ei kannata tuudittautua, joten pitää nauttia elämästä ja kuunnella itseään, tehdä itsensä onnelliseksi
me vain elämme vahvasti yhteiskunnassa jossa ulkoisten paineiden avulla säädellään sitä, millainen on oikein, millaisista asioista tulet onnelliseksi, miten tulisi elää ja olla
elämän arvaamattomuus tuntuu varmasti raskaalta kahden pienen lapsen kanssa, mutta samalla siinä piilee elämän hienous: jotain uutta ja hyvää tulee taas tuulen mukana, kun vain uskaltaa antaa elämän viedä eikä katkeroidu siitä että elämä ei mennytkään suunnitelman mukaan - se on suorittamista ei elämän elämistä
Ei sinulta lopulta kukaan ole mitään vienyt, sinä olet, elät ja hengität ja tänään tulee taas yksi kaunis auringonlasku.
Ihmiset saattavat elää elämänsä näennäisesti sellaisessa ja tällaisessa suhteessa ja asiat ovat niin ja näin mutta harvassa ovat ne ihmiset jotka jotain itsestään ymmärtävät, se edellyttää usein muidenkin värien kuin mustan ja valkoisen näkemistä.
Pärjäät kyllä, siitä ei ole epäilystä. Ja lapsistasi kasvaa hienoja ihmisiä.
Tässä puhuu ihminen, joka on nähnyt elämässään yhtä sun toista. Ja juuri siksi hän on oppinut elämän tosiasiat.
miten teihin aina vetoaa tällaiset tyhjät leipäpappihenkiset imelät saarnat? Sen sijaan se, joka tuossa kertoi olevansa perheensä johtaja vaikka on nainen, tuntui aidosti ymmärtävän perheensä tilanteen ja hänellä oli muutakin annettavaa kuin kimppu kliseitä ilta-auringon ihanaisessa hohdeessa :D
ymmärrän omakohtaisesti. Tuossa ei ole mitään tyhjää ihmiselle, joka on kokenut saman. Sinulle se on tyhjää, koska elät ihan eri sfääreissä.
Minuun ei vetonut tuo teksti johtajuudesta. Koska minun exäni, joka minut jätti, oli se johtaja. En siksi ymmärtänyt yhtään, mitä tuo nainen kirjoitti. Sinä ilmeisesti olet teidän perheessä se johtajahahmo, koska se vetosi sinuun.
"Ilkeästi vastannut" 12 tässä vielä. Oli vain tarkoitus ettei ap:lle jää mitään harhakuvitelmia siitä miten suhde on nyt vaan tullut tiensä päähän ja ihmiset kasvaa erilleen ja muuta paskaa. Mies on pettänyt, sillä on toinen, suhde, siksi lähtee. Todennäköisesti rakastajatar on alkanut tulla mustasukkaiseksi vauvasta ja uhkailee kertovansa, ja mies käyttää viimeisen tilaisuuden erota "sovussa" ja lupaa ap:lle yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista. Olen ollut itse samassa tilanteessa, tosin vauvani oli jo muutaman kuukauden ikäinen. Mies oli tullut siihen tulokseen että emme ole onnellisia yms., kuulostaa niiiiin tutulta. Toinen nainenhan sillä oli. Selvisimme asiasta, emme eronneet. Mies ei halunnut loppukädessä luopua minusta ja lapsista, appivanhemmat ilmoittivat että välit menevät jos mies toimii noin, ja toinen nainenkin osoittautui myös petturiksi jälkikäteen. Tsemppiä, selviät kyllä. Mutta älä anna kusta itseäsi silmään. Äläkä usko mitään "kasvoimme erillemme" -paskaa. Vie ainakin rahat, jos voit.
Odotan edelleen sitä linkkiä tähän "fakta-asiaan"
Perustuu yleiseen elämänkokemukseen. Usko tai älä.
yhden ihmisen tapaukseen. Mun tietämissäni tapauksissa eron syynä ei ole ollut kertaakaan toinen nainen.
kaikissa kyse on ollut tilanteessa, jossa vaimo on viimeisimmillään raskaana odottaessaan toista vauvaa? koita nyt palikka tajuta, että tämä on äärimmäinen tilanne, josta tosi harva mieskään lähtee ilman painavia perusteita. Yleensä ei muuta syytä ole näin totaaliseen kusipäisyyteen TÄSSÄ TILANTEESSA kuin toinen nainen. Niin että oliko "sun tuntemasi tilanteet" näitä kahden lapsen viimeisillään raskaana tilanteita? Oliko? Jos ei, niin lakkaa jankkaamasta.
niin älä työnnä nokkaasi toisten keskusteluihin, joista et näköjään ymmärrä yhtään mitään. Haluan tietää miksi tuon fakta-sanan käyttäjä perustaa jokaisen eron olevan toisen naisen syytä, jota se ei todellakaan aina ole.
Ihan hyvä etä pääsette käymään terapeutin juttusilla. Samalla se terapeutti varmaan arvioi onko mies ihan realiteeteissaan, eli ymmärtääkö mitä on tekemisissä. Ja onko muutenkaan niin sanotusti "kaikki inkkarit kanootissa". Jotenkin vaan kuulostaa siltä että ei ole. Ja tätä viestiä en nyt tarkoita loukkaavaksi.
Rakkaus kuolee, kaikki muuttuu. Tulee uusi rakkaus, uusi alku. Entinen elämä, valeet ja pettäminen on pakko jättää taakse.